Nokia Home Music HD-1

Tiesitkö, että Nokian mallistoon kuului myös radio? Nokia Home Music HD-1 esiteltiin 2009, kun Nokian puhelinbisnes oli jo pahoissa vaikeuksissa. Laitetta myytiin Nokian Flagship-myymälöissä, mutta suurelle yleisölle se jäi täysin tuntemattomaksi.

Nokia Home Music HD-1

Laite oli ilmeisesti tarkoitettu taustakuunteluun keittiöön tai työpaikalle. Noihin aikoihin markkinoilla oli muitakin yksinkertaisia ULA-radioita. Nokian mallissa oli Ethernet-liitäntä internet-radioita varten, mutta sekään ei ollut Nokian oma keksintö. Kerbango mainosti 50-lukulaiseen tyyliin muotoiltua nettiradiota jo 1999, mutta laite ei koskaan tullut myyntiin. 

Nokialaisessa oli lisäksi podcast-toiminto, mikä oli edellä aikaansa. Tuolloin harva oli kuullutkaan nyt niin suosituista podcasteista.

Radiossa on viisi pikavalintaa ULA-taajuuksia varten. Käyttöliittymä on tuttua Symbiania. Silloin se oli helppokäyttöinen, nyt kovin kömpelö. Sormi alkaa ihmetellä, miksei näytön koskettamisesta tapahdu mitään. Ai niin, tämä ei olekaan kosketusnäyttö.

Yllättävä yksityiskohta keittiöradiolle on pieni kaukosäädin.

Radion ääni on yllättävän hyvä ja voimakas. Käyttö rajoittuu nykyisin pelkkiin ULA-kanaviin, sillä nettiradion tai podcastin protokollat eivät enää ole käytössä. Siksi myöskään toimivalla wifi-yhteydellä ei ole merkitystä.

Facebookissa sain vinkin, että ainakin Ylen kanavat toimivat suorilla osoitteilla:

• Yle Radio 1 http://icecast.live.yle.fi/radio/YleRadio1Hifi/icecast.audio
• YleX http://icecast.live.yle.fi/radio/YleX/icecast.audio
• Yle Klassinen http://icecast.live.yle.fi/radio/YleKlassinen/icecast.audio
• Yle X3M http://icecast.live.yle.fi/radio/YleX3M/icecast.audio
• Yle Vega (Östnyland) http://icecast.live.yle.fi/radio/YleVegaOstnyland/icecast.audio

Takaseinän liitännät.

Takaseinässä on liitännät Ethernetiä varten, RCA-liitännät analogiselle äänelle, optinen digitaaliselle äänelle, mekaaninen virtakytkinvipu (!) sekä usb-portti, jonka kautta on voinut toistaa ääntä muistitikuilta.

Retrokännykkä Nokia E71 löytyi kaapista

Vanhojen laitteiden kaapistani löytyi Nokian E71-älypuhelin. Se tuli markkinoille heinäkuussa 2008 ja oli aikoinaan erittäin suosittu ns. businesspuhelin. Ei muuta kuin laturi seinään ja puhelin käyntiin. Kahvilan pöydällä E71 tekee varmasti vaikutuksen ohikulkijoihin. Käynnistyksessä kuuluva Nokia tunnari lämmittää aina mieltä.

E71 toimii yhä.

Monella suomalaisella on yhä lämpimiä muistoja E71:stä -- etenkin sen näppäimistöstä, joka sopi mainiosti kirjoittamiseen. Vähemmän hyvin toimi keskelle upotettu numeronäppäimistö. Numeroita ei juuri tarvittu, sillä soitettavat henkilöt valittiin osoitekirjasta, mutta joskus joutui soittamaan vieraisiin numeroihin tai ainakin antamaan pin-koodin puhelimen käynnistyessä.

Lähikuva näppäimistöstä, joka sai aikoinaan paljon kehuja.

Nykyisiin kosketusnäyttöihin tottuneelle kirjoituskokemus on... erilainen. Nuoriso voisi kauhistua, mutta Nokiaan tottuneen käsissä oikea näppäimistö toimii edelleen upeasti.

Toinen loistofeature on akkukesto. Ei tarvitse ladata läheskään joka päivä, vähällä käytöllä kerta viikossa riittää. Kuoret ovat metallia ja kestävät pudotuksenkin, toisin kuin nykyiset lasipuhelimet.

Sitten ne huonot puolet. Olkoonkin, että E71 oli Blackberryn kilpailijaksi kehitetty businesspuhelin, tällaisen puhelimen julkaisu 1,5 vuotta iPhonen jälkeen kertoi, miten oma menestys oli sokaissut Nokian. Oletusarvona yhteydet menevät 3G-verkon kautta, wifin käyttö on kankeaa. Pieni näyttö (2,4 tuumaa, 320x240 pikseliä), joka ei ole kosketussellainen, aiheuttaa nykyluureihin tottuneille suoranaista tuskaa. Tällaisena mobiilinetti ei olisi ikinä yleistynyt. Haluttu linkki pitää osoittaa kursoria siirtämällä.

Juuri mikään nettisivu ei enää aukea, koska juurivarmenteet ovat vanhentuneet. Vain suojaamattomien http-sivujen avaaminen onnistuu. Varmenteet voisi päivittää kikkailemalla, mutta se ei maksa vaivaa.

Ja sitten ne sovellukset! Jokainen Symbian-sovellus piti erikseen etsiä netistä ja ne olivat kalliita sovelluskauppoihin verrattuna. Synkronointi PC Suiten kautta oli kömpelöä, Ovi-palvelusta puhumattakaan.

Totta, iPhone oli valovuosia edellä ja sietikin voittaa kilpailun. Nokialla oli toki isommalla näytöllä varustettuja kosketusmalleja, mutta niissäkin Symbian asetti rajoituksensa.

Ruutukuvat antavat hyvän käsityksen sen aikaisesta tekniikasta. Aluksi oli epäselvää, miten saisin kuvat ulos kamerasta, koska varmenteiden vuoksi sähköposti ei toiminut. MMS-siirtona kuvat sai lähetettyä yksi kerrallaan, mutta onneksi puhelimessa oli microsd-korttipaikka, joka oli edelleen yhteensopiva nykykorttien ja -lukijoiden kanssa.

Näytön aloitustila.

Toimintoja.

Wifi toimii.

Selaimen kirjanmerkit.

Selain ja yksi harvoista yhä toimivista palveluista.

GPS ja kartat löytyvät.

E71:ssä oli kaksi kameraa. Takakamera oli 3,2 megapikseliä (2048x1536) ja etukamera vaatimattomat 640x480 pikseliä. Selfie-käsitettä ei tunnettu, mutta etukameralla oli mahdollista soittaa videopuheluita suoraan 3G-verkossa, mikä oli silloin huikeaa.

Nykymittapuulla kameran kuvanlaatu on huonon ja kehnon välimaastossa.

Triplan parkkihalli E71-kameralla.

Sama kuva Huawei 30 Pro -kameralla:

Huawei 30 Pro.

Toinen kuvavertailu:

Näkymä Triplasta ulos, lamput heijastuvat lasista.

Sama kuva Huawei 30 Pro -kameralla:

Huawei 30 Pro.

Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Ei E71 kuva aivan niiiin huono ollut -- vasta jälkeenpäin huomasin, että puhelimen kameraan on tullut jokin vika, mikä on samentanut kuvan oikean puolen. Syy voi olla linssissä tai kennossa. Kun puhelin oli uusi, tällaista vikaa ei ollut. Kannattaa siis verrata vain kuvan vasenta puolta. Ero tarkkuudessa, terävyydessä ja väreissä on silti huima. Erityisenä ongelmana muistan, miten E71:n valokuvat saattoivat olla pahasti vihertäviä, koska valkotasapainon automatiikka erehtyi helposti.

Nokia Refocus kikkailee kuvan terävyydellä

Nokia mainostaa jännittävää kameratoimintoa: Refocus-sovelluksella kuvan voi tarkentaa jälkikäteen. Sivulla https://refocus.nokia.com/ on tästä demo:

Nokian oma demo Refocus-toiminnosta.

Tarkennetaanpa sittenkin taustalla oleviin taloihin.

Jälkikäteen tarkentaminen kuulostaa taikuudelta. Aiemmin se on onnistunut vain erikoisrakenteisella Lytro-kameralla. Demon nähtyään herää kysymys, onko Nokia kehittänyt mullistavan kamerauutuuden älypuhelimiinsa.

Ei sentään. Nokia Refocus on pelkkää ohjelmallista kikkailua. Kamera ottaa monta kuvaa nopeasti peräkkäin eri tarkennuksilla, joten lopullinen tarkennuskohta voidaan valita osoittamalla haluttua kohtaa kuvasta. Softa etsii kuvan, jossa juuri kyseinen kohta on kaikkein terävimmillään. Halutun kuvan voi sitten tallentaa lopulliseksi jpeg-kuvaksi.

Koska tarkentaminen perustuu vain kuvan valintaan, Refocus toimii parhaiten kuvissa, joissa ei ole liikettä. Demokuvassa huomaa aaltojen liikkuvan tarkennusta vaihdettaessa.

Refocus-ohjelma toimii kaikissa Pureview-tekniikalla varustetuissa Lumioissa. Ei Lytro, mutta hauska idea joka tapauksessa.

Nokian Lumia 2520 vaikuttaa kelpo tabletilta

Tänään Nokia teki sen, mistä helmikuussa varoittelin: se julkisti oman tablet-koneen. Nokia Lumia 2520 vaikuttaa olevan tavallinen tablet-kone, jonka erottaa kilpailijoista lähinnä pirteän punainen väri, hyvälaatuinen näyttö ja parempi kamera.

Kilpailijoista on rohkeasti sanottu, koska Windows RT -käyttöjärjestelmää käyttäviä tablet-koneita on lähinnä vain Microsoftilla itsellään. Surface RT:n maine on ollut huono, koska tavalliset Windows-sovellukset eivät toimi siinä.

Omasta mielestäni Surface RT on mainio laite. Se on oikea tablet -- toisin kuin Surface Pro, joka on kallis Windows-läppäri ilman näppäimistöä. Surface RT on ohut, kevyt ja siinä on mainio akkukesto. Kaiken kruunaa käyttöliittymä, joka on parempi kuin Androidissa ja valovuosia edellä iPadiä.

Jos unohtaa Windowsin perinteisen työpöydän, Windows RT on Windowsin kaipaama uusi alku. Juuri sellaisen Microsoft tarvitsee, jos se aikoo menestyä tablet-markkinoilla. Valitettavasti vielä 8.1-versiossakin on monia asioita, jotka pitää tehdä perinteisen työpöydän kautta. Olisi luullut, että Microsoft olisi vuoden aikana ehtinyt koodata 8.1:n version valmiiksi asti niin, että kaiken voisi tehdä uuden käyttöliittymän puolelta.

Ainoa ongelma ovat puuttuvat sovellukset. Niissäkin tilanne on parantumassa. Facebook ja Foursquare ilmestyivät juuri RT-versioina. Jälkimmäisen käyttöä tosin haittaa se, ettei Surfacessa ole gps-ominaisuutta. Ja Windows RT:n mukana toimitetaan Office 2013 -ohjelmat, nykyään myös Outlook 2013.

Foursquare ja Facebook ovat uusia Windows RT -sovelluksia.

Windows-yhteensopimattomuudesta on jotain hyötyäkin: haittaohjelmat eivät toimi RT-versiossa.

Halvin Surface RT -malli maksaa lähes saman (350 euroa) kuin pelkkä Office-ohjelmien lisenssi. Osta siis Office, saat tabletin kaupan päälle. Ei hullumpi diili. Huomaa kuitenkin, että tämä on se vuoden vanha malli. Tuore Surface 2 maksaa 450 euroa (64 gigan malli 550 euroa).

Kunpa vain Dropboxista ja VLC:stä tulisi toimivat RT-versiot! Dropbox on saatavilla, mutta siitä puuttuu juuri ne ominaisuudet, jotka tekevät Dropboxista käyttökelpoisen. Windows 8.1:n myötä Microsoftin oma Skydrive on sentään parantunut, joten tarve Dropboxille ei ole yhtä suuri kuin ennen.

Surface 2:sta lisää myöhemmin, kun olen päässyt kokeilemaan laitetta. Tähän asti olen käyttänyt vain vanhaa versiota, joka 350 euron hinnalla on erinomainen ostos (tosin 430 euroa maksava 64 gigan malli on vielä parempi).

Palataan siis Lumia 2520:een. Sisäänrakennettu 4G-yhteys, NFC, GPS ja 6,7 megapikselin kamera tekevät siitä kelvollisen tabletin. Olettavasti myös se sisältää täydellinen Office 2013 -paketin, koska Microsoftin ilmoituksen mukaan Office on Windows RT:n -- ei Surface-tabletin -- ominaisuus.

Silloin Lumia 2520 alkaa vaikuttaa houkuttelevalta laitteelta. On vain tärkeä muistaa, että se ei ole PC eikä Windows, vaan Microsoftin käyttöjärjestelmällä toimiva tablet.

WP8-käyttäjät kerjäävät Instagramia

Mitä väliä on kymmenillä tuhansilla sovelluksilla, jos joukosta puuttuu juuri se, mitä itse käytän? Windows Phonen sovellustarjonta on parantunut merkittävästi, mutta yksi puuttuu edelleen joukosta: Instagram.

Instagram on muistutus ekosysteemin merkityksestä. Ohjelmien suuri määrä ei sinällään ratkaise -- tärkeintä on se, että tarjolla ovat juuri tietyt sovellukset -- ne samat, joita kaveritkin käyttävät. WP8:lle saa monia muita (luultavasti parempiakin) kuvanmuokkausohjelmia, mutta niillä ei ole merkitystä, koska homman idea ei ole itse kuvissa vaan niiden jakamisessa kaverien kanssa.

Kukapa olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että matkapuhelinjätti joutuu melkeinpä kerjäämään saadakseen Instagramin tekemään ohjelmasta version puhelimilleen? Nokia on tehnyt sovelluksen #2InstaWithLove lievittääkseen puutteessa kärvistelevien käyttäjiensä tuskaa ("It’s all about showing Instagram just how passionate the Windows Phone community is"). Tällä hastagillä löytyy kuvia myös Twitteristä. Vetoomus Instagramin saamiseksi on kerännyt yli 11 000 allekirjoitusta. Antakaa meille Instgram, pliis.

Ohjelman about-teksti kertoo, mikä #2InstaWithLoven tarkoitus on.

Kuvat jaetaan automaattisesti. Värikkäät kynsilakat olivat apteekin tiskillä, siitä outo aihevalinta : -)

Suotimia ohjelmassa on vain neljä, mutta neliömäinen kuvaformaatti on tuttu Instagramista (ja tietenkin Polaroid-kuvista, joita Instagram matkii).

WP8:n markkinaosuus USA:ssa on muutamia prosentteja ja kasvaa vain hitaasti. Instagram sai alkunsa iPhonesta ja hartaasti odotettu Android-versio ilmestyi vasta vuosi sitten, vaikka sen markkinaosuus oli yli kymmenkertainen. Tarkoituksellinen viivyttely tuntuu olevan osa Instagramin markkinointia. Suhteellisen yksinkertaisen kameraohjelman porttaaminen uudelle alustalle ei voi olla iso homma.

Lumia-käyttäjillä on kuitenkin toivoa. Virallista lupausta ei ole, mutta huhujen mukaan WP8-versio olisi vihdoin tulossa tässä kuussa.

Tällaisen esteen poistuminen saattaa avittaa Nokian markkinaosuutta Yhdysvalloissa. Niin suuri on ekosysteemin mahti.

Lumia 920 -kokemuksia

Olen käyttänyt Lumia 920 -puhelinta kuukauden päivät. Seuraavassa muutamia havaintoja sen hyvistä ja huonoista puolista.

Uusi aloitusnäyttö on näppärä, koska se on räätälöitävä ja monet tärkeät tiedot näkee yhdellä vilkaisulla:

WP 8 aloitusnäyttö.

Aloitusnäytön pyyhkäisy vasemmalle niin, että kaikkien sovellusten lista tulee näkyville, ei kuitenkaan tahdo onnistua vasemman käden peukalolla vaan vaatii ainakin itseltäni useita yrityksiä.

WP 8 -käyttöliittymä on ihan OK, mutta ei mitenkään loistava. Kokonaisuutena vanha iPhone on edelleen toimivampi. Esimerkiksi pyöreät toimintapainikkeet ovat usein epäselviä ja kirjaimellisesti pieniä. Kolmen pisteen painike lisää alle selitetekstit, jotka ovat vain vähän kärpäsenkakkaa suuremmat:

Miksi painikkeiden pitää olla epäselviä ja tekstien näin pieniä?

WP:ssä on sama ongelma kuin Androidissa: kun paluu-näppäin on rakennettu luuriin valmiiksi, ei voi koskaan tietää palauttaako se ohjelmassa taaksepäin vai viekö se takaisin aloitusnäytölle. Näissä tilanteissa Applen ratkaisu on parempi.

Sen sijaan WP8 voittaa Applen kirkkaasti tekstin syöttämisessä. Androidin tapaan WP8 tarjoaa kokonaisia sanoja, jotka yllättävän usein osuvat oikeaan:

Tekstinsyöttö toimii mainiosti.

WP8 vilauttaa saapuvan tekstiviestin sisällön puhelimen näytöllä (tai ainakin sen alun). Tämä on tietoturvan kannalta huono ratkaisu, eikä sitä saa kytkettyä pois käytöstä. iPhone toimii oletusarvoilla vielä typerämmin, koska viesti jää pysyvästi näytölle, mutta siinä toiminta on sentään kytkettävissä kokonaan pois käytöstä.

Mitä ideaa tässä on? Saapuvan tekstiviestin alku vilahtaa näytöllä.

Käytän puhelinta mp3-soittimena, mutta musiikin sijaan kuuntelen 30-60 minuutin ohjelmia, kuten Yleisradion podcasteja. Tähän käyttöön WP8 sopii huonosti, sillä soivaa tiedostoa ei voi lainkaan kelata! Jos toisto on katkennut 50 minuutin kohdalla, on pakko aloittaa alusta ja odottaa lähes tunti, ennen kuin pääsee kuuntelemaan loput. Tässä ei ole mitään järkeä (tähän on näköjään ratkaisu, katso erillinen kirjoitus). Jostain syystä soitin myös katkaisee pitkät nimet, esimerkiksi kuvassa soi Aristoteleen kantapään jakso nimeltä Keskustelukulttuuria netissä.

 

Soivaa tiedostoa ei voi kelata lainkaan.

Lisäksi aikanäyttö on niin pienellä fontilla, ettei sitä tahdo erottaa. Ilmeisesti käyttöjärjestelmän suunnittelijat ovat tarkkasilmäisiä nuoria, jotka eivät ymmärrä käytettävyyden inhimillistä puolta lainkaan.

 

Mutta on jotain hyvääkin: mp3-tiedostoja voi kopioida laitteelle usb-liitännän kautta ilman hankalaa iTunes-kierrätystä, mikä iPhonessa on pakollinen. Standardi usb-liitin lataa myös akun, joten käyttäjä ei ole sidottu Nokian omaan laturiin.

 

WP8:n moniajo tuntuu yllättävän heikolta. Sähköposti päivittyy välillä vain manuaalisesti synkronoi-painiketta tökkäämällä. iPhonessa postit päivittyvät aina, kun vain nettiyhteys on käytettävissä. Lisäksi kaikki sovellukset eivät tue moniajoa lainkaan. Esimerkiksi Endomondo pysähtyy heti, jos puhelin lukitaan tai käytetään toista sovellusta. Tällaisena ohjelma on käyttökelvoton urheilusuorituksen tallentamiseen.

 

Olen kokeillut myös "tyynyä", jolle laskettuna puhelin latautuu langattomasti. Tyynyssä on tietenkin oma muuntajansa, joten johtoja tai pistorasioita ei säästy. Laturin johdon kytkeminen puhelimeen ei ole niin iso vaiva, että lataustyynyn hankinta olisi perusteltua. Langattomasta latauksesta on todellista hyötyä vasta sitten, kun ominaisuus upotetaan pöytäpintoihin. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä on pöytiä, joilla Lumia 920 latautuu itsestään. Se on oikeasti hyödyllistä.

 

Näin talvisaikaan kosketusnäytön toiminta hansikkaat kädessä on erittäin tervetullut parannus. Niin, ja tuikitarpeellinen ruudunkaappaus on vihdoin saatu toimimaan ilman lisäohjelmia.

 

Toivottavasti tässä mainittuja puutteita korjataan WP8.1:ssä. Kamerasta on oma kirjoituksensa.

Lumia 920 kamera yllättää

Nokian uuden Lumia 920:n kameraa on kehuttu vuolaasti. Odotukseni olivat korkealla, mutta kokeilussa kamera yllätti sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Aluksi optimaalisissa oloissa otettu testikuva. Vertailukohtana on matkalla mukana ollut iPhone 4 -- siis todellakin se kolmen vuoden takainen malli. Vertailu ei ole reilu, koska Apple on julkistanut sen jälkeen jo kaksi parempaa kamerapuhelinta, mutta sitä suuremmalla syyllä Lumian pitäisi pestä vanhus mennen tullen. Kaikki kuvat on otettu automaattiasetuksilla ja keskellä näkyvään siltaan tarkentaen.

Lumia 920, F2, ISO 100, 1/2591 s.

Värit ovat hyvät, mutta kun kuvaa katsotaan tarkemmin, kohinaa on yllättävän paljon ja se aiheuttaa taivaaseen pakkausartefakteja (vasen ylänurkka):

Palmu on epäterävä, mutta niin on myös keskellä kuvaa oleva silta:

Vertailun vuoksi samat kuvat iPhone 4:llä:

iPhone 4, F2,8, ISO-80, 1/1588 s.

Taivaassa on vähemmän kohinaa ja palmu on terävämpi.

Sillan yksityiskohdat ovat huomattavasti terävämpiä.

Lumia 920:ssa on lisäksi 16:9 -kuvatila, mutta siinä reuna-alueiden terävyys on vielä huonompi.

Lopputulos on, että kolme vuotta vanha iPhone tuottaa hyvissä olosuhteissa parempia kuvia kuin Lumia 920. Se on melkoinen yllätys. Sama ilmiö näkyy muissakin testikuvissa, jotka 1:1 kokoon suurennettuna ovat melkoista mössöä.

Lumia loistaa kuitenkin yökuvissa. Kun kamerasta kytketään päälle yökuvaustila, kuvanvakain tulee käyttöön ja kamera sallii tavallista pidemmät valotusajat. Tuloksena on ällistyttävän hyviä kuvia. Ero oikeaan kameraan paljastuu heti, jos kuvia suurennetaan, sillä kohinaa on paljon eikä tarkennus toimi kunnolla näin vähässä valossa, mutta tietokoneen näytön kokoon pienennettynä kuvat ovat mainioita.

Tässä yksi, suoraan kamerasta (kuten kaikki muutkin tämän sivun kuvat):



Yökuvaus: F2,8, ISO-640, 1/3 s.

Yökuvaus: F2,8, ISO-640, 1/4 s.

Käytännön kuvaustilanteissa Lumia 920 tuottaa mainioita kuvia, kunhan ei suurenna niitä liikaa. Esimerkiksi tätä Michael Monroe -kuvaa ei arvaisi kamerakännykällä otetuksi:

F2, ISO-400, 1/50 s.

Kuvanlaatu on yksi asia, käytettävyys toinen. Siinä Lumia ei yllä iPhonen tasolle. Mekaaninen painike -- joka matkii tavallisen kameran tarkennusta ja laukaisua, ja myös käynnistää kameran -- on hankala. Vahinkolaukaisuja tulee usein, koska käynnistykseen tarvittavan painalluksen tulee olla juuri sopivan mittainen. Liian lyhyt painallus ei aktivoi kameraa, liian pitkä laukaisee sen.

Applen kamera on yksinkertaisuudessaan mainio. Se käynnistetään kuvakkeesta, joka on myös lukitusnäytöllä. Tarkennuspiste osoitetaan näyttöä tökkäämällä ja kamera säätää samalla valotuksen kohdan perusteella. Jos tulos tyydyttää, tökätään erillistä kuvauspainiketta. Nokiassa ruudun tökkäys käynnistää tarkennuksen ja kamera ottaa heti kuvan. Myös kuvien selaustilaan siirtyminen on iPhonessa kätevämpi.

Ja viimeinen urputuksen aihe: miksi kuvien jakamistoiminto pienentää sähköpostilla lähetettävän kuvan automaattisesti, varoittamatta asiasta tai antamalla käyttäjän edes valita, minkä kokoinen kuvasta tehdään? iPhone tarjoaa sähköpostia käytettäessä useita kokovaihtoehtoja, yksi niistä on kuva alkuperäisessä koossaan.

Toinen Lumia 920:n loistava piirre on sen videokuvaus. Valkotasapaino elää ikävästi, mutta niin käy myös erillisissä videokameroissa. Kuvanvakain on erinomainen ja tuottaa kohtuullista jälkeä jopa kävellen kuvattaessa. Taannoisella ulkomaanmatkalla mukana oli erillinen videokamera, jota en käyttänyt kertaakaan -- Lumia 920 riitti tavanomaisiin videointeihin mainiosti.

Still-kamerana Lumia 920 jättää vielä toivomisen varaa. Ehkä seuraavassa Lumiassa on jo 40 megapikselin Pureview-tekniikka. Se olisi todellinen unelmien kamerapuhelin.

Katso myös toinen vertailu kuvanlaadusta.

Lisäys 9.3.2013: Päivitys parantaa kuvan tarkkuutta oleellisesti.