Suojaa digitaalinen jäämistösi salasanalla

Henkilökohtainen elämä pyörii yhä enemmän tietotekniikan varassa. Silloin myös digitaalisia jälkiä ja dokumentteja jää yhä enemmän. Osa niistä halutaan jättää jälkipolville, osa pimittää ikuisesti. Lisäksi on muitakin salaisuuksia, joita työ- tai vapaa-ajan ulkopuolella ei haluta muiden silmille.

Toimistosovelluksissa, kuten Excel ja Word, on mahdollisuus tallentaa tiedostot salasanasuojattuina. Tiedosto kerrallaan tehtynä se on kuitenkin työlästä, etenkin jos salasanaa halutaan vaihtaa. Lisäksi voi olla valokuvia, ääntä ja multimediaa, jonka tiedostomuodossa ei ole valmista salausta. 

Miten siis salata tiedostoja helposti niin, että ne ovat vain omassa tai haluttujen henkilöiden käytössä?

Windowsissa on sisäänrakennettu zip-pakkaus, jonka pystyi aiemmin suojaamaan salasanalla. Ehkä salaus oli murrettavissa, mutta joka tapauksessa Microsoft poisti salausominaisuuden. 

Kiinnostavaa kyllä, aiemmin salasanasuojattuja paketteja pystyi purkamaan uudemmillakin Windowseilla, mutta uusien tekeminen ei enää onnistunut. En tiedä, onko tämä toiminto vielä voimassa. Varmuuden vuoksi pitää etsiä apua muualta. 

7-Zip on pakkausohjelmista suositeltavin. Sen kotisivu on https://www.7-zip.org/. Asennuksen jälkeen tiedostoja voi pakata salasanasuojattuina suoraan pikavalikosta. Ohjelman oma tiedostohallinta (File Manager) on jossain määrin kömpelö ja näyttää vanhahtavalta. Kokenut käyttäjä voi automatisoida rutiineja komentoriviä hyödyntämällä.

7Zip File Manager

Salausmenetelmänä on 256-bittinen AES, joka on varmasti turvallinen. Salasana määritellään tiedostoa pakettiin lisättäessä:

Tiedoston salausasetukset.

Sitten tulee kuitenkin ikäviä yllätyksiä.

• Oletusarvona tiedostonimiä ei salata, jolloin paketissa olevat nimet näkyvät ja voivat paljastaa jo liikaa. Kannattaa siis rastittaa Encrypt file names. Ellei tiedostonimiä ole salattu, ne näkyvät Windowsin omalla avaustoiminnolla, vaikkei 7-Zip-ohjelmaa olisi edes asennettu. 
• Salasanat ovat tiedostokohtaisia, eivät pakettikohtaisia. Jos pakettiin vedetään uusia tiedostoja tiedostohallinnasta, ne tallentuvat oletusarvona salaamatta.
• Onko tiedosto salattu vai ei näkyy ainoastaan + ja - merkeillä (kuva yllä, punainen kehys).

Ja tietenkin ongelmana on, että käsiteltävä tiedosto on purettava katsomista tai muokkaamista varten, minkä jälkeen se pitää pakata uudelleen ja on vaara, että pakkaamaton versio unohtuu levylle.

Macissä on valmis pakkaustoiminto, mutta siinäkään ei ole salasanasuojausta. 7-Zipillä pakatut ja salatut tiedostot se kyllä avaa, mutta uusia ei voi luoda. Ohjelmasta ei edes ole natiivia GUI-versiota, vain merkkipohjainen.

7-Zip ei selvästikään ole optimaalinen ratkaisu salaustarpeisiin. Sekä Onedrivessa että Dropboxissa on maksullisena lisätoimintona salattu holvi, jonka avaaminen vaatii vahvan tunnistamisen. Se toimii työelämässä, mutta ei ehkä henkilökohtaisessa käytössä - etenkään jos haluaa suojata jotain tiedostoja perikunnan uteliailta silmiltä.

Ratkaisu on VeraCrypt (veracrypt.io). Sillä luodaan tavallinen tiedosto (container) eli salasäiliö, joka ohjelmalla avattuna  (mount) muuttuukin levyasemaksi. Tiedostoja voidaan avata ja käsitellä suoraan salatun aseman sisällä. Käytön jälkeen asema suljetaan (unmount), jolloin se näkyy taas tavallisena (salattuna) tiedostona.

Varmuuden vuoksi salasäiliön voi perustaa pilvipalveluun, mutta jos asema on kovin iso, synkronointi hidastuu epäkäytännöllisen paljon, sillä ohjelmat eivät yleensä osaa synkronoida vain tiedoston muuttuneita kohtia.

VeraCryptissä on paljon muitakin toimintoja. Suojausta voi vahvistaa avaintiedostolla, salausalgoritmin voi itse valita lukuisista eri vaihtoehdoista, salasäiliö voidaan piilottaa ja koko levystä voidaan tehdä yksi iso salasäiliö. Ohjelma osaa hyödyntää prosessorin valmiita AES-käskyjä, mikä tekee salauksesta erittäin nopeaa. Säiliöitä voi olla useita eri tarpeita varten.

Tässä pitäisi olla ruutukuva ohjelman toiminnasta, mutta tietoturvasyistä ruutukuvia ei voi ottaa. Kuvat näkyvät vain harmaina alueina. Asennuksen yhteydessä voi sallia kuvien ottamisen, mutta sitä ei suositella, koska automaattiset ruudunkuvausohjelmat voivat kaapata näytöltä tietoja.

Oletusarvona ruutukuvat on estetty, ja sellaisena se kannattaa pitääkin.

Ainoa hankaluus on ohjelman asentamisessa, sillä ohjelma tarvitsee matalan tason pääsyn tiedostoihin ja ajurin sitä varten. Tietokone pitää yleensä käynnistää uudelleen asennuksen jälkeen. Macissä asennus osoittautui niin monivaiheiseksi, että jätin sen kesken. Ennen VeraCryptiä pitää asentaa macFUSE, joka vaatii järjestelmäoikeuksia ja koneen uudelleenkäynnistystä. 

Mac-asennus on tavallistakin työläämpi.

Nörttimäisenä yksityiskohtana sekä 7-Zpissä että VeraCryptissä on sisäinen nopeustesti, jolla voi vertailla koneiden nopeuksia. VeraCryptin tapauksessa se havainnollistaa myös eri salaus- ja tiivistefunktioiden suoritusaikojen eroa.

Mistä tunnistaa Perfect Forward Secrecy -suojan?

Heartbleed-bugi on aiheuttanut nettiturvallisuuteen uhkan, jonka rinnalla vanhat Windows XP -koneet ovat kärpäsen surinaa hakkerin korvissa.

Bugin avulla hyökkääjä voi "lypsää" web-palvelimen muistia ja katsoa, löytyykö sieltä jotain kiinnostavaa. Muiden käyttäjien tunnukset ja salasanat ovat haluttuja, mutta vielä vaarallisempi löytö on palvelimen SSL-salauksen yksityinen avain. Sen avulla hyökkääjä voi avata kaikki tulevat salatut SSL-yhteydet ja myös menneet, jos ne on kaapattu ja tallennettu salatussa muodossa.

Jälkimmäinen pätee vain, mikäli palvelin käyttää avaintenvaihtoon vanhaa RSA-protokollaa. Uudemmat Diffie-Hellmannit ns. ephemeral-muodossa ovat turvassa, koska niissä istuntokohtaisia avaimia ei voida johtaa palvelimen yksityisestä SSL-avaimesta.

Asia on helppo tarkistaa https-suojatun yhteyden ominaisuuksista. Napsauta salatusta yhteydestä kertovaa lukon kuvaa hiirellä ja tarkista, mitä tekniset tiedot kertovat:

Facebook käyttää PFS:ää, OP-Pohjola ja Nordea eivät.

Kuva on viime viikolla painoon lähteneestä kirjastani. Siinä on rinnakkain OP-Pankin ja Facebookin käyttämät SSL-tiedot Chrome-selaimen näyttäminä. OP käyttää vanhaa RSA:ta, Facebookilla on ECDHE_RSA, missä viimeinen E (Ephemeral) kertoo PFS-suojasta.

Myös DHE (Diffie-Hellman Ephemeral) on turvallinen PFS:n suhteen. Sitä käyttää ainakin Saunalahti:

DHE sisältää myös PFS:n.

Internet Explorerissa vastaavat tiedot saa näkyviin sivun ominaisuuksista, mutta näyttö ei ole lainkaan yhtä havainnollinen. Firefox on jotain tältä väliltä.

Huomaa, että PFS suojaa vain kaapatun avaimen tulevalta (tai menneeltä) väärinkäytöltä. Muiden käyttäjien salasanojen ja tunnusten ym. tietojen varastaminen on mahdollista, ellei ylläpito ole korjannut palvelunsa OpenSSL-vikaa.

Pikaisen kokeilun perusteella Google ja Twitter (Facebookin lisäksi) käyttävät PFS:ää. Sen sijaan esim. Wilma ei käytä, vaikka on haavoittuva.

Nähdäkseni Heartbleed-haavoittuvista palveluista vaarallisia ovat ne, joissa käyttäjä on vieraillut äskettäin tai bugin löytymisen jälkeen. Ellei ole käynyt palvelussa useampaan viikkoon voi ehkä luottaa siihen, ettei tietoa bugista ole vielä ollut kuin tiedustelupalveluilla, ja etteivät omat kirjautumistiedot (käyttäjätunnus + salasana) ole säilyneet palvelimen muistissa.

Tämä ei ole suositus olla vaihtamatta salasanaa, mutta onpahan jonkinlainen tekjiä riskiä arvioitaessa. Salasanojen vaihtaminen kaikista haavoittuvista palveluista on niin työlästä, että siihen ei kukaan mielellään ryhtyisi.

(Kirjoitusta täydennetty 16.4.2014)

Salatut kansiot hävisivät Windowsista

Vielä XP-versiossa Windowsin pakattuja kansioita (zip-tiedostoja) pystyi suojaamaan salasanalla:

Tiedostojen salaaminen oli Windows XP:ssä vakio-ominaisuus. 

Vistasta tämä ominaisuus jätettiin pois, samoin sitä seuranneista versioista. Herää kysymys, miksi. Zip-tiedoston vakiosalaus ei ole aukottoman turvallinen, joten ehkä Microsoft halusi suojata käyttäjää väärältä luottamukselta. Tietysti Microsoft olisi voinut korjata salauksen paremmaksi, jos se vain olisi halunnut.

Ei halunnut, ja ehkä siinä onkin toinen syy: ehkä NSA pyysi Microsoftia jättämään salauksen pois? On sen kannalta edullista, että tiedostoja ei salata lainkaan, koska kevytkin salaus tekee automaattisen tietojen skannauksen mahdottomaksi.

Nykyisessä tilanteessa salauksen tulisi olla vakio-ominaisuus kaikissa käyttöjärjestelmissä. Jos koneilla voi katsella elokuvia, kuunnella musiikkia ja surffata netissä, tiedostojen salaamisen pitäisi ilman muuta kuulua joukkoon.

Olin jo itsekin unohtanut XP:n salauksen, mutta se palasi mieleeni, kun pari päivää sitten piti lähettää pdf-tiedosto sähköpostilla vastaanottajalle. Word- ja Excel-tiedostot olisi voinut tallentaa salattuina niiden omalla salaustoiminnolla (joka nykyään käyttää AES:ää ja on siksi turvallinen), mutta miten salata pdf (tai jokin muu tiedosto) ilman netistä ladattavia apuohjelmia? Ei enää mitenkään.

Salausta varten on pakko ladata jotain. 7-Zip on suosittu ja tehokas, mutta omassa koneessani se valitti puuttuvasta salauskoodista. Ilmainen Bandizip pelasti kuitenkin päivän ja sain pdf-tiedoston lähetettyä.

Windows XP:n toiminto salaa kansion (zip-tiedoston), mutta ei estä katsomasta tiedostonimiä. Joskus ne voivat olla hyvinkin paljastavia.

Kiinnostavaa sinänsä, että vaikka uudemmat Windowsit eivät pysty tekemään salattuja zip-tiedostoja, ne pystyvät yhä avaamaan niitä. Koodi on siis mukana käyttöjärjestelmässä, vain sen käyttö on estetty. Kun yläkuvassa salattu zip-tiedosto siirretään Windows 8.1-koneeseen, se kysyy avaamiseen tarvittavaa salasanaa:

Uusissakin Windowseissa purku onnistuu, salaus ei. 

IE näyttää sittenkin SSL:n tekniset tiedot

Moitin aiemmin Microsoftin selainta siitä, ettei se näytä SSL-yhteyden avainpituutta eikä käytössä olevaa salainta (cipher).

Nyt sain vastauksen Microsoftilta: kylläpäs näyttää -- mutta tieto löytyy paikasta, josta sitä ei osaa etsiä. Napsauta hiiren kakkospainikkeella www-sivun tyhjää kohtaa ja valitse ominaisuudet, niin näet tämän:

IE näyttää sittenkin SSL-yhteyden tiedot.

Yhteys Nordean verkkopankkiin on salattu 256-bittisellä AES:llä. Yritäpä urkkia tätä, NSA! Ai niin, mutta eihän teidän tarvitse, kun saatte tiedot joka tapauksessa SWIFT-järjestelmän kautta.

On hieman epäloogista näyttää tieto sivun ominaisuutena, kun kyse on enemmänkin yhteyden teknisestä ominaisuudesta. HTML-koodi ei tiedä, onko se kuljetettu salattuna vai salaamattomana.

No, pääasia että tieto löytyy myös tietoturvastaan kiinnostuneille IE-käyttäjille. 

Mozillan toiminta ei nyt oikein vakuuta

Piti asentaa Mozillan Thunderbird-sähköposti ja siihen Enigmail-pgp-laajennus, mutta eipä siitä tulekaan mitään. Thunderbird ilmoittaa, ettei laajennuspalvelimen varmenne kelpaa. Eikä ihme, sillä Thunderbird yrittää hakea laajennuksia osoitteesta https://fi.add-ons.mozilla.com, jonka käyttämä varmenne on kuitenkin kirjoitettu osoitteelle addons.mozilla.org.

Tämä ristiriita saa selaimen uskomaan, että sivusto on väärennetty. Chrome-selaimessa virhe näyttää punaisen varoitusikkunan:

Chrome varoittaa Mozillan väärennetystä osoitteesta.

Selaimessa varoituksen pystyy ohittamaan, mutta Thunderbirdissä ei. Niinpä pgp-laajennus jäi lataamatta.

Mitähän peruskäyttäjä mahtaa ajatella, kun lukee ensin suosituksia käyttää sähköpostissa salausta, mutta laajennuksen etsintä antaakin virheilmoituksen varmenteesta? Uh, nytkö se NSA jo ehti iskeä? Vai mitä oikein on vialla?

Avoin Mozilla-hanke ei nyt oikein vakuuta. Tämä virhe on ollut jo useita päiviä, mahdollisesti paljon kauemminkin. Eikö kukaan Suomessa ole huomannut sitä? Onko Suomessa enää Thunderbirdin käyttäjiä vai ovatko kaikki siirtyneet helpommin valvottaviin webmail-palveluihin?

Vai eikö ylläpitoa kiinnosta yksinkertaisen varmennevirheen korjaaminen?

Internet Explorer ei näytä SSL-salauksen vahvuutta

Snowdenin paljastukset ovat herättäneet pohtimaan ssl-salauksen turvallisuutta. Vielä ei ole saatu vastausta siihen, onko jokin ssl:n yleisesti käyttämistä salaimista murrettavissa. Joka tapauksessa vähänkin teknisempi ihminen haluaisi tietää, mitä salainta ja miten pitkää avainta selain käyttää silloin, kun osoitepalkissa näkyy lukon kuva.

Jostain syystä IE ei näytä salauksen tietoja lainkaan. Lukon kuvasta aukeaa vain varmenteen perustietojen näyttö:

IE10 näyttää vain varmenteen tiedot, eikä kerro mitään yhteyden salauksesta.

IE9 näytti sentään Tietoja-ikkunassa pisimmän tuetun salausavaimen pituuden:

IE9 näytti sentään avainpituuden.

Nykyisessä IE:ssä (ja näköjään myös tulevassa 11-versiossa) näyttö on pelkistetympi:

Mihin on kadonnut tieto avainpituudesta?

En keksi mitään syytä, miksei IE näytä ssl-yhteyden teknisiä tietoja. Peruskäyttäjä ei tee niillä mitään, mutta tietoturvasta kiinnostuneella tiedoista on hyötyä.

Esimerkiksi Chrome näyttää tiedot selkeästi:

Chromen näyttämät tiedot.

Samoin Firefox:

Firefoxin näyttämät tiedot.

Google.fi käyttää yleistä RC4-salainta tavanomaisella 128-bittisellä avaimella. RC4-salain on sieltä vanhimmasta ja avain lyhimmästä päästä, mutta niiden antamaa suojaa voidaan nykytiedolla pitää riittävänä.

IE:n kyvyttömyys näyttää salainta ja avainpituutta voisi mahdollistaa tilanteen, jossa ssl-salattu palvelin tarjoaa IE-käyttäjille vain 40-bittistä minimisalausta, joka nykytekniikalla on helppo murtaa. Käyttäjä ei huomaisi asiassa mitään outoa vaan pitäisi istuntoa lukonkuvan ansiosta turvallisena.

Salainten ja avainpituuksien vertailu on kiinnostavaa. Esimerkiksi Solo käyttää 256-bittistä AES:ää -- siitä on nykytiedolla paha panna paremmaksi:

256-bittinen AES edustaa tämän päivän turvallisinta salausta.

Entä kuinka moni on kuullut Camellia-salaimesta?

Käytössä 256-bittinen Camellia-salain.

Avainpituus on taatusti riittävä, mutta voiko salaimeen luottaa? Arvatenkin voi.

Nettiturvallisuuden maailma monimutkaistuu koko ajan. Ennen riitti, että selaimen osoiterivillä näkyi lukon kuva. Nyt lukkojakin on erilaisia, kuten Twitter ja Facebook osoittavat:

Molemmat ssl-salattuja, mutta jotain eroja näissä on...

IE10 vaihtaa osoiterivin taustaväriä vain, jos palvelinvarmenne on EV-tyyppiä, eli sen myöntäjä on tehnyt hakijalle tavallista laajemman aitoustarkistuksen.

Entä miten käyttäjän pitäisi tulkita palvelua, jossa näkyy https-protokolla mutta ei lukkoa lainkaan?

Hetkinen: https-salaus mutta ei lukkoa?

Muokattu 5.8.2013 klo 15:45

Lisäys 10.9.2013: IE näyttää sittenkin SSL-tiedot, kunhan tietää mistä etsiä.

Word Starter -versio ei tue salausta -- vai tukeeko?

Office Starter on hieman kevennetty versio Microsoftin Word- ja Excel-sovelluksista. Se on tarkoitettu kotikäyttöön ja toimitetaan joidenkin tietokoneiden mukana. Ostaa sitä ei voi, tarkoitus on pikemminkin päinvastainen: ohjelman rajoituksiin kyllästynyt voi hiiren klikkauksella päivittää ohjelman "oikeaan" versioon ja saada kaikki toiminnot käyttöönsä.

Wordistä puuttuvat ominaisuudet eivät ole kovin merkittäviä. Lista niistä löytyy Microsoftin omalta sivulta. Harva kotikäyttäjä tarvitsee muutosmerkintöjä tai ristiviitteitä. Opiskelijoita varten on erityinen student-versio.

Puutelistalla on kuitenkin yksi keskeinen toiminto: Wordillä ei voi tallentaa salasanalla suojattuja dokumentteja. Lista ei tosin mainitse sanoja "salasana" tai "salaus", vaan puhuu yleisemmin "suojauksesta".

Salasanatallennus puuttuu - mikä harmi!

Salaus olisi hyödyllinen ominaisuus myös kotikäyttäjälle, sillä esimerkiksi luottamuksellinen sähköpostiviestintä on helpointa tehdä salattuina tiedostoliitteinä. Versiosta 2003 lähtien Wordin salaus on ollut teknisesti turvallinen, vanhemmissa versioissa käytetty 40-bittinen salaus ei anna mitään turvaa. Olisi myös hyvä voida tallentaa testamentti ja muut luottamukselliset dokumentit haluttaessa niin, että kuka tahansa perikunnasta ei pääse niihin käsiksi.

Mielenkiintoista kyllä, Starter osaa avata tavallisella Wordillä salatut dokumentit. Ja koska ne säilyvät salattuina vielä muokkauksen jälkeenkin, Starter osaa siis myös salata ne uudelleen. Vain uusien dokumenttien salaaminen on tahallisesti estetty.

Huono päätös Microsofilta. Tietoturvaa tarvitsevan kannattaa käyttää Libre- tai OpenOfficea, tai maksaa koti- tai opiskelijaversiosta pyydetty hinta. Normaaliversioihin verrattuna ne ovat edullisia.