Nikon julkisti tänään retromallisen järjestelmäkameran, joka kulkee nimellä Nikon Df. Muotoilu noudattaa vanhan filmikameran periaatteita ja siinä voi käyttää vanhoja objektiiveja, sekä käsi- että automaattitarkenteisia.
Kenelle tällainen kamera on tarkoitettu? Maailmassa on vielä muutamia jääriä, jotka eivät ole luopuneet filmikameroista, vaikka niihin on yhä vaikeampi saada filmiä. Df voi helpottaa heidän siirtymistään moderniin aikaan.
Suurempi joukko on niitä, joita kiehtoo ajatus nuoruuden kuvaustekniikkaan palaamisesta. Itse en kuulu tähän joukkoon, vaikka ensimmäinen järjestelmäkamerani olikin Nikon FG. En todellakaan kaipaa takaisin aikaan, jolloin suljinaika piti valita kameran päältä säädintä pyörittämällä ja tarkentaminen tehdä käsin.
Toisaalta ymmärrän hyvin niitä, jotka kaipaavat. Vanhassa tekniikassa on oma viehätyksensä ja se auttaa keskittymään kuvaamisessa oleelliseen kaiken nappulatekniikan ja automatiikan sijaan. Ja vaikka Df näyttää vanhalta, se on teknisesti hyvin moderni. Sähköisillä säätimillä voi valita arvoja, joihin mekaaniset valintarullat eivät yllä ja ISO-arvoja löytyy peräti 204 000 asti. Tällaisista luvuista ei 30 vuotta sitten voitu edes uneksia! Herkin värinega oli ISO 800. Mustavalkoa pystyi käyttämään paljonkin herkempänä, mutta eroa on silti kuin yöllä ja päivällä -- tässä tapauksessa ihan kirjaimellisesti. Filmiaikaan verrattuna Df muuttaa yön päiväksi.
Kameran sydämenä on 16 megapikselin kenno, sama kuin D4-ammattikamerassa. Moni pitää sitä sävytoiston ja alhaisen kohinan vuoksi ylivoimaisena. Kenno on tietenkin täysikokoinen. Eihän vanhoja laseja muuten voisi käyttää järkevästi.
Vaikka kenno on huippumallista, tarkennus ja valotusmittaus ovat kevennettyjä. Valotusajat loppuvat 1/4000:ään eikä videota voi kuvata lainkaan.
Kameraa myydään vain f1,8 50-millisen Special edition -objektiivin kanssa. Optiikka on sama kuin tavallisessa mallissa, mutta objektiivi sopii paremmin käsitarkennukseen. Hintaa paketilla on 3300 euron verran.
[Yllä oleva kuva on otettu ravintolan kabinetin heikossa valossa Galaxy Note 3 -älypuhelimen automaattisäädöillä kameraa juomalasiin tukien. Blogspot pienentää kuvan, joten kuvanlaatua ei voi tutkia viimeisen pikselin päälle, mutta kuva on yllättävän hyvä. Hämärän aiheuttama kohinanpoisto muusaa taustan mössöksi, mutta itse kamera näkyy hyvin ja valkotasapainokin on suhteellisen hyvin kohdallaan. Ei ihme, että oikeiden kameravalmistajien pitää keksiä jotain uutta. Nikon Df on tästä hyvä esimerkki.]
Julkistustilaisuudessa Nikonin edustaja kertoi, että tänään järjestelmäkameran hankkinut ostaa keskimäärin 1,3 Nikonin objektiivia. Muun merkkiset lasit nostavat arvon ehkä 1,5:een tai vähän yli. Moni perusharrastaja tyytyy yhteen yleiszoomiin eikä koskaan hyödynnä järjestelmäkamera-sanan alkuosaa. Se on harmi.
Ennen oli toisin: objektiiveja piti ostaa useita, koska zoomit olivat teknisesti huonolaatuisia. Nikon Df on kamera niille, jotka jaksoivat säästää vanhat kiinteäpolttoväliset putkensa odottamaan parempaa aikaa. Parhaiden objektiivien piirto ja kontrasti pitäisi riittää vielä digiaikanakin, mutta halvempien peruslasien kaveriksi tuskin Df:ää kannattaa harkita.
Ilahduttavaa on, että Df:n julkistaminen lisää kiinnostusta vanhoja objektiiveja kohtaan ja nostaa niiden jälleenmyyntiarvoa. Jopa 50 vuotta vanhat lasit toimivat kamerassa ilman sovitinta. Tällainen aikasarja on jo kunnioitettava saavutus. IT-maailmassa laitteet vanhennetaan muutamassa vuodessa, jos ei muuten niin liittimiä vaihtamalla.
Toinen vanhojen objektiivien kysyntää lisäävä tekijä on videokäyttö. Manuaalitarkenteiset vanhat lasit sopivat uusia paremmin videokäyttöön. Jopa 210 astetta p-e-h-m-e-ä-s-t-i kääntyvää tarkennusrengasta on suorastaan ilo pyörittää.
Loppujen lopuksi Df on mielenkiintoinen laite. Retrorunkoon on kätketty valmistajan paras kenno ja tukku kehittyneitä -- joskaan ei lippulaivan tasoisia -- ominaisuuksia. Lisälaitteilla kameraan saa jopa langattoman wlan-lähettimen ja gps-paikantimen. Nikon Df on kamera kuvaajalle, joka tietää mitä kuvaa ja mitä tekee.
Yhteensopivuus vanhojen lasien (ja jopa mekaanisen lankalaukaisimen) kanssa sekä käsikäyttömahdollisuus tulevat bonuksena päälle.
Kenelle tällainen kamera on tarkoitettu? Maailmassa on vielä muutamia jääriä, jotka eivät ole luopuneet filmikameroista, vaikka niihin on yhä vaikeampi saada filmiä. Df voi helpottaa heidän siirtymistään moderniin aikaan.
Suurempi joukko on niitä, joita kiehtoo ajatus nuoruuden kuvaustekniikkaan palaamisesta. Itse en kuulu tähän joukkoon, vaikka ensimmäinen järjestelmäkamerani olikin Nikon FG. En todellakaan kaipaa takaisin aikaan, jolloin suljinaika piti valita kameran päältä säädintä pyörittämällä ja tarkentaminen tehdä käsin.
Toisaalta ymmärrän hyvin niitä, jotka kaipaavat. Vanhassa tekniikassa on oma viehätyksensä ja se auttaa keskittymään kuvaamisessa oleelliseen kaiken nappulatekniikan ja automatiikan sijaan. Ja vaikka Df näyttää vanhalta, se on teknisesti hyvin moderni. Sähköisillä säätimillä voi valita arvoja, joihin mekaaniset valintarullat eivät yllä ja ISO-arvoja löytyy peräti 204 000 asti. Tällaisista luvuista ei 30 vuotta sitten voitu edes uneksia! Herkin värinega oli ISO 800. Mustavalkoa pystyi käyttämään paljonkin herkempänä, mutta eroa on silti kuin yöllä ja päivällä -- tässä tapauksessa ihan kirjaimellisesti. Filmiaikaan verrattuna Df muuttaa yön päiväksi.
Kameran sydämenä on 16 megapikselin kenno, sama kuin D4-ammattikamerassa. Moni pitää sitä sävytoiston ja alhaisen kohinan vuoksi ylivoimaisena. Kenno on tietenkin täysikokoinen. Eihän vanhoja laseja muuten voisi käyttää järkevästi.
Vaikka kenno on huippumallista, tarkennus ja valotusmittaus ovat kevennettyjä. Valotusajat loppuvat 1/4000:ään eikä videota voi kuvata lainkaan.
 |
| Nikon Df Galaxy Note 3.n kuvaamana. |
[Yllä oleva kuva on otettu ravintolan kabinetin heikossa valossa Galaxy Note 3 -älypuhelimen automaattisäädöillä kameraa juomalasiin tukien. Blogspot pienentää kuvan, joten kuvanlaatua ei voi tutkia viimeisen pikselin päälle, mutta kuva on yllättävän hyvä. Hämärän aiheuttama kohinanpoisto muusaa taustan mössöksi, mutta itse kamera näkyy hyvin ja valkotasapainokin on suhteellisen hyvin kohdallaan. Ei ihme, että oikeiden kameravalmistajien pitää keksiä jotain uutta. Nikon Df on tästä hyvä esimerkki.]
Julkistustilaisuudessa Nikonin edustaja kertoi, että tänään järjestelmäkameran hankkinut ostaa keskimäärin 1,3 Nikonin objektiivia. Muun merkkiset lasit nostavat arvon ehkä 1,5:een tai vähän yli. Moni perusharrastaja tyytyy yhteen yleiszoomiin eikä koskaan hyödynnä järjestelmäkamera-sanan alkuosaa. Se on harmi.
Ennen oli toisin: objektiiveja piti ostaa useita, koska zoomit olivat teknisesti huonolaatuisia. Nikon Df on kamera niille, jotka jaksoivat säästää vanhat kiinteäpolttoväliset putkensa odottamaan parempaa aikaa. Parhaiden objektiivien piirto ja kontrasti pitäisi riittää vielä digiaikanakin, mutta halvempien peruslasien kaveriksi tuskin Df:ää kannattaa harkita.
Ilahduttavaa on, että Df:n julkistaminen lisää kiinnostusta vanhoja objektiiveja kohtaan ja nostaa niiden jälleenmyyntiarvoa. Jopa 50 vuotta vanhat lasit toimivat kamerassa ilman sovitinta. Tällainen aikasarja on jo kunnioitettava saavutus. IT-maailmassa laitteet vanhennetaan muutamassa vuodessa, jos ei muuten niin liittimiä vaihtamalla.
Toinen vanhojen objektiivien kysyntää lisäävä tekijä on videokäyttö. Manuaalitarkenteiset vanhat lasit sopivat uusia paremmin videokäyttöön. Jopa 210 astetta p-e-h-m-e-ä-s-t-i kääntyvää tarkennusrengasta on suorastaan ilo pyörittää.
Loppujen lopuksi Df on mielenkiintoinen laite. Retrorunkoon on kätketty valmistajan paras kenno ja tukku kehittyneitä -- joskaan ei lippulaivan tasoisia -- ominaisuuksia. Lisälaitteilla kameraan saa jopa langattoman wlan-lähettimen ja gps-paikantimen. Nikon Df on kamera kuvaajalle, joka tietää mitä kuvaa ja mitä tekee.
Yhteensopivuus vanhojen lasien (ja jopa mekaanisen lankalaukaisimen) kanssa sekä käsikäyttömahdollisuus tulevat bonuksena päälle.
Todella mielenkiintoista. Minulla vanhoja objektiiveja tallella.
VastaaPoistaCanon lähti toiseen suuntaan sen kännykkään liitettävän objektiivin kanssa.
Hyvä että uutta tulee.
Tarkennusta, optiikka on 50 1.8. hinta käsittämätön verrattuna siihen paljonko se maksaa usassa.. vrt $2999 vs 3200€...
VastaaPoistaValovoima korjattu. Kiinnostavaa nähdä, minkä kokoiset markkinat tällaisille kameroille on. Jääkö Df kuriositeetiksi vai seuraako Canon esimerkkiä?
VastaaPoistaVanhojen lasien kanssa oiva valinta on m43 minijärkkärit. Noita runkoja saa 1/10 hintaan tuohon Nikoniin verrattuna. Vanhojen linssien kanssa toimii valotuskin kun käyttää aukon esivalintaa. Tarkennusta auttaa videoetsimen zoom tai uusissa malleissa focus peak. Olympuksen (ja uusimmassa Panassa) on kuvanvakaaja rungossa, joten siitäkin ilosta pääsevät vanhat lasit nauttimaan.
VastaaPoistaVoiko mikrojärkkäriä miltään osalta verrata täysikennojärkkäriin?
PoistaMiksi kuvaajat antavat kameran päättää automaattiasetusten myötä millainen kuvasta tulee? Eikai aukon tai ajan säätö ole mahdoton tehtävä?
VastaaPoistaRetroilu voi jollekin olla arvo sinänsä, mutta minä otan ilolla vastaan tämän kehityksen kameroissa, ei retroilun vuoksi, vaan siksi, että ovat pienempiä kooltaan. Sony ja Nikon ovat ensimmäiset jotka ovat julkaisseet parasta tekniikkaa sisältävät kinokennoiset kameramallit järkevässä kokoluokassa.
VastaaPoistaTähän saakka parhaat kamerat ovat olleet järjettömän kokoisia. Ammattilaiset ehkä kokoa arvostavat, mutta on paljon ”vakavia” harrastajia jotka haluavat parasta mahdollista tekniikkaa jääkaappia pienemmässä koossa. Nikonilla ja Sonylla on nyt heille jotain tarjota.