DJI julkisti keväällä uuden mallin suositusta Mavic Air -dronesta. Jätin varauksen Verkkokauppa.comiin ja sain omani toukokuun puolivälissä. Laite on ilmeisen suosittu, sillä erä meni nopeasti ja nyt kuukautta myöhemmin toimitusaika näyttää olevan muutamia viikkoja.
Mavic Air 2 on nimensä mukaisesti parannettu versio alkuperäisestä nelikopterista. Kamera on aiempaa kehittyneempi, automatiikka ja ohjain samoin. Älypuhelin sijoitetaan nyt telineeseen ohjaimen päälle ja yhdistetään ohjaimeen usb-piuhalla. Paketissa on johdosta myös Apple-versio.
Tässä onkin jo ensimmäinen havainto: läpällisellä suojakuorella varustettua puhelinta ei voi käyttää, koska läppä estää puhelimen kiinnittämisen.
Dronen kuljettaminen on helppoa, koska roottorien varret taittuvat rungon suuntaisiksi. Siinä on kuitenkin oma vaivansa ja roottorit pitää asettaa pareittain oikeisiin kulmiin. Pieni harmaa rinkula kertoo, kumpaan haaraan kukin roottori kuuluu.
DJI:n pitkä kokemus alalta ja markkinajohtajan asema näkyvät käytännöllisinä yksityiskohtina. Esimerkiksi roottorin lavat ovat kääntyviä, joten pieni osuma esteeseen ei vielä riko niitä. Roottoreita mainostetaan hiljaisina, ääni muistuttaa äkäistä kärpäsparvea. Laitteen noustua ylemmäksi ääni häviää täysin.
Ohjaimen molemmat vivut voidaan irrottaa ja sijoittaa kuljetuksen ajaksi ohjaimessa oleviin koteloihin.
Akku on irrotettava ja siinä on neliportainen varaustilan näyttö. Lentoaika on noin 30 minuuttia, tarkka aika näkyy lennon aikana puhelimen näytöltä kamerakuvan päällä. Kun akku alkaa loppua, laite palaa automaattisesti lähtöpaikkaansa. Sitä ennen se nousee ennalta-asetettuun estekorkeuteen, jotta matka ei pääty puuhun tai rakennuksen seinään, ja laskeutuu sieltä alas.
Dronessa on anturit pohjassa, edessä ja takana. Niiden pitäisi estää osuminen ilmassa oleviin esteisiin, mutta siihen ei voi koskaan täysin luottaa. Ilmajohdot ja puun oksat saattavat katkaista lennon lyhyeen, ellei pilotti ole tarkkana.
Niin, lentäminen on itse asiassa yllättävän vaikeaa. Ensin oppii tarkkailemaan tuulta, ilmatilaa ja laskeutumispaikkaa. Lennon aikana oppii tähystämään vähän joka suuntaan. Kamera lähettää koko ajan videokuvaa, mutta sen varaan ei voi lentoa laskea. Ohjeet sallivat lennättämisen vain jatkuvalla näköyhteydellä droneen. Sekin on vaikeaa, sillä pienikokoinen laite häviää hetkessä taivaan sineen tai lennättäjä erehtyy pitämään lintua omana laitteenaan. Lukulaseja käyttävän on vaikea seurata samanaikaisesti sekä lähellä olevaa puhelimen näyttöä että kaukana lentävää laitetta.
Kannattaa pysyä selvillä myös ilmansuunnista ja maamerkeistä, ilman niitä ei ole ihan helppoa löytää takaisin lähtöpaikalle laskeutumaan. Onneksi ohjaimessa on RTH-näppäin (return to home)!
Lähtöpaikaksi kannattaa valita päällystetty jalkakäytävä tai pysäköintialue. Siinä on tosin vaara, että pyöräilijät yllättävät lentäjän takaapäin kun eivät ymmärrä, miksi joku seisoo keskellä tietä taivaalle katsellen. Tämä on ollut vähällä pari kertaa yllättää itseni.
Järjestelmässä on siis kolme osaa: drone, ohjain ja älypuhelin. Kaikki pitää ladata erikseen, joskin DJI:n laturissa on kaapeli sekä akun että ohjaimen yhtäaikaiselle lataukselle. Lentoonlähtö vaatii laitteiden käynnistämisen, puhelimen kiinnittämisen, ohjelman käynnistämisen ja sieltä ohjausohjelman avaamisen. Näppärämpää tietysti olisi, jos ohjain ja näyttö olisivat samassa, mutta se lisäisi kustannuksia.
Mavic Air 2 on hinnoiteltu 849 euroon, mikä on käytännössä sama kuin edellisessä mallissa. Lisäakku maksaa 115,90 euroa, eli ei mitään halpaa huvia. Akkujen ym. hinta onkin noin kolmanneksen edellistä mallia kalliimpi, joten Fly more -paketti saattaa olla kannattava hankinta.
Akku kestää puoli tuntia lentoa, mutta sen lataaminen lähes 1,5 tuntia. Lisäakkuja siis tarvitaan, koska käytännön syistä lentoakkua ei halua päästää ihan nolliin, ja ilmassa aika kuluu yllättävän nopeasti. Muutaman kerran olen havainnut minuuttinäytön epätarkaksi: lennon alussa se näyttää vain runsasta 20 minuuttia, mutta myöhemmin aika kasvaa.
Kuljetuksen ajaksi herkkä kamerayksikkö kannattaa suojata kuvulla, jonka paikalleen asettaminen ei ole ihan yksinkertaista. Sen poistaminen ennen lentoa tuppaa unohtumaan. Onneksi hallintaohjelma antaa tästä ilmoituksen "gimbal stuck".
Ilmassa leijuva Mavic Air 2 on vaikuttava näky.
Tuulesta huolimatta se pysyy hyvin paikallaan ja ampaisee taivaalle pystysuoraan kuin raketti. Kauko-ohjaimessa on kolme nopeusvaihtoa: tripod, normal ja sport. Turvallisuussyistä kannattaa pysytellä hitaassa asetuksessa, jotta törmäysanturit ehtivät reagoida. Esteitä havaitessaan puhelimesta kuuluu varoitusääni, joten kaiutin kannattaa pitää päällä lennon aikana.
Gimbaalit ovat tehokkaita, mutta silti minuun tekee aina vaikutuksen nähdä, miten kuva pysyy aivan täydellisesti paikallaan, vaikka drone taivaan tuulessa hieman keinuisikin. Enpä haluaisi olla se insinööri, joka on laskenut Laplace-muunnoksilla tarvittavat säätöfunktiot! Mutta pääasia, että ne toimivat.
Älypuhelimessa toimiva hallintaohjelma on varsin selkeä ja helppokäyttöinen.
Se sisältää myös kartan, johon on merkitty erilaisia varoitusalueita. Helsingin Munkkiniemen kieltoaluetta ei kuitenkaan ollut kartalla, joten pelkkään ohjelmaan ei voi luottaa. Tampereen Ratinan stadionin kohdalta löytyi rajoitusalue, jota ilmailukartta ei tuntenut.
Laitteen kuvausominaisuuksissa lisää seuraavassa kirjoituksessa.
Mavic Air 2 on nimensä mukaisesti parannettu versio alkuperäisestä nelikopterista. Kamera on aiempaa kehittyneempi, automatiikka ja ohjain samoin. Älypuhelin sijoitetaan nyt telineeseen ohjaimen päälle ja yhdistetään ohjaimeen usb-piuhalla. Paketissa on johdosta myös Apple-versio.
 |
| Mavic Air 2 -ohjain. |
Dronen kuljettaminen on helppoa, koska roottorien varret taittuvat rungon suuntaisiksi. Siinä on kuitenkin oma vaivansa ja roottorit pitää asettaa pareittain oikeisiin kulmiin. Pieni harmaa rinkula kertoo, kumpaan haaraan kukin roottori kuuluu.
 |
| Roottori, jossa on harmaa merkintä, tulee harmaaseen tukivarteen. |
Ohjaimen molemmat vivut voidaan irrottaa ja sijoittaa kuljetuksen ajaksi ohjaimessa oleviin koteloihin.
Akku on irrotettava ja siinä on neliportainen varaustilan näyttö. Lentoaika on noin 30 minuuttia, tarkka aika näkyy lennon aikana puhelimen näytöltä kamerakuvan päällä. Kun akku alkaa loppua, laite palaa automaattisesti lähtöpaikkaansa. Sitä ennen se nousee ennalta-asetettuun estekorkeuteen, jotta matka ei pääty puuhun tai rakennuksen seinään, ja laskeutuu sieltä alas.
Dronessa on anturit pohjassa, edessä ja takana. Niiden pitäisi estää osuminen ilmassa oleviin esteisiin, mutta siihen ei voi koskaan täysin luottaa. Ilmajohdot ja puun oksat saattavat katkaista lennon lyhyeen, ellei pilotti ole tarkkana.
Niin, lentäminen on itse asiassa yllättävän vaikeaa. Ensin oppii tarkkailemaan tuulta, ilmatilaa ja laskeutumispaikkaa. Lennon aikana oppii tähystämään vähän joka suuntaan. Kamera lähettää koko ajan videokuvaa, mutta sen varaan ei voi lentoa laskea. Ohjeet sallivat lennättämisen vain jatkuvalla näköyhteydellä droneen. Sekin on vaikeaa, sillä pienikokoinen laite häviää hetkessä taivaan sineen tai lennättäjä erehtyy pitämään lintua omana laitteenaan. Lukulaseja käyttävän on vaikea seurata samanaikaisesti sekä lähellä olevaa puhelimen näyttöä että kaukana lentävää laitetta.
Kannattaa pysyä selvillä myös ilmansuunnista ja maamerkeistä, ilman niitä ei ole ihan helppoa löytää takaisin lähtöpaikalle laskeutumaan. Onneksi ohjaimessa on RTH-näppäin (return to home)!
Lähtöpaikaksi kannattaa valita päällystetty jalkakäytävä tai pysäköintialue. Siinä on tosin vaara, että pyöräilijät yllättävät lentäjän takaapäin kun eivät ymmärrä, miksi joku seisoo keskellä tietä taivaalle katsellen. Tämä on ollut vähällä pari kertaa yllättää itseni.
Järjestelmässä on siis kolme osaa: drone, ohjain ja älypuhelin. Kaikki pitää ladata erikseen, joskin DJI:n laturissa on kaapeli sekä akun että ohjaimen yhtäaikaiselle lataukselle. Lentoonlähtö vaatii laitteiden käynnistämisen, puhelimen kiinnittämisen, ohjelman käynnistämisen ja sieltä ohjausohjelman avaamisen. Näppärämpää tietysti olisi, jos ohjain ja näyttö olisivat samassa, mutta se lisäisi kustannuksia.
Mavic Air 2 on hinnoiteltu 849 euroon, mikä on käytännössä sama kuin edellisessä mallissa. Lisäakku maksaa 115,90 euroa, eli ei mitään halpaa huvia. Akkujen ym. hinta onkin noin kolmanneksen edellistä mallia kalliimpi, joten Fly more -paketti saattaa olla kannattava hankinta.
Akku kestää puoli tuntia lentoa, mutta sen lataaminen lähes 1,5 tuntia. Lisäakkuja siis tarvitaan, koska käytännön syistä lentoakkua ei halua päästää ihan nolliin, ja ilmassa aika kuluu yllättävän nopeasti. Muutaman kerran olen havainnut minuuttinäytön epätarkaksi: lennon alussa se näyttää vain runsasta 20 minuuttia, mutta myöhemmin aika kasvaa.
 |
| Gimbaalin suojakupu. |
Ilmassa leijuva Mavic Air 2 on vaikuttava näky.
 |
| Mavic Air 2 ilmassa. |
Gimbaalit ovat tehokkaita, mutta silti minuun tekee aina vaikutuksen nähdä, miten kuva pysyy aivan täydellisesti paikallaan, vaikka drone taivaan tuulessa hieman keinuisikin. Enpä haluaisi olla se insinööri, joka on laskenut Laplace-muunnoksilla tarvittavat säätöfunktiot! Mutta pääasia, että ne toimivat.
 |
| Osa hallintaohjelmasta on yhä kiinaksi. |
 |
| Hallintaohjelma näyttää lentokorkeuden, pysty- ja vaakanopeuden ym. tietoja. |
Laitteen kuvausominaisuuksissa lisää seuraavassa kirjoituksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti