tiistai 9. kesäkuuta 2020

Mavic Air 2 kuvanlaatu

Mavic Air 2 keulalla roikkuu gimbalin varassa 48 megapikselin kamera. Sen valovoima on F2,8 ja kennon koko puoli tuumaa. Puolen tuuman kenno on vähän isompi kuin älypuhelimissa mutta selvästi pienempi kuin oikeissa kameroissa, täyden kennon järjestelmäkameroista puhumattakaan.
Kamera lähikuvassa.
Minkälaista kuvaa tällä siis saa? Asetuksista voi valita tarkkuudeksi jo 12 tai 48 megapikseliä, jpegin lisäksi kuvat saa ulos dng-muodossa. Resoluutiot ovat 4:3 suhteessa helpot muistaa: 4000x3000 ja 8000x6000 pikseliä. Jpeg-tiedostokoot ovat noin 6 Mt ja 20 Mt, dng-tiedostot vastaavasti noin 18 Mt ja 94 Mt.

Kuvasuhteeksi voi valita myös 16:9, mutta siinä ei ole mitään järkeä, koska silloin drone vain leikkaa ylä- ja alareunat pois, ja kuvan mitaksi tulee 4000x2250 pikseliä.

Aukko on kiinteä 2,8 eikä sitä voi himmentää. Neljän millimetrin polttoväli vastaa kinokoossa 24 milliä.

Hyvässä valossa drone tuottaa mainioita jpeg-tiedostoja.
ISO 110, F 2,8, 1/1250 s.
Kuvat eivät ole yliterävöityjä, kuten kaikissa älypuhelimissa. Ne kestävät jopa suurentamista, mutta kuvanlaatu 100 % koossa paljastaa armottomasti kennon pienuuden.
Pieni kenno on pieni kenno, ei siitä mihinkään pääse.
Valotusautomatiikka toimii mainiosti.
ISO 100, F 2,8, 1/160 s.
Smart-kuvaustila matkii hdr-kuvausta, mikä toimii joissakin tilanteissa:
Smart-kuvaustila.
Seuraava testikuva on 12 megapikselin tarkkuudella:
ISO 100, F 2,8, 1/1000 s. -0,3 EV
Ruutukaappaus 100 % kuvasta:
100 % rajaus 12 megapikselin kuvasta.
48 megapikselin versiossa 100 % rajaus näyttää kohinaa jo ISO 100 -arvollakin:
100 % ruutukaappaus 48 megapikselin jpeg-kuvasta
Rajaus verrattuna alkuperäiseen:
100 % rajaus 48 megapikselin kuvasta.
Toinen testikuva on Tapiolasta, tässä 12 megapikselin versio kokonaisuudessaan:
ISO 100, F 2,8, 1/1600 s, -0,3 EV
12 ja 48 megapikselin kuvien rajaukset rinnakkain:
48 tuo vain vähän lisää tarkkuutta 12:een verrattuna.
Vaikka pikselimäärä nelinkertaistuu, kuvan tarkkuus paranee vain marginaalisesti. Parhaiten sen huomaa vasemman reunan stadium-kyltissä.

Mavicin raw-kuvaus tuottaa yllätyksen. Säätövaraa on enemmän kuin jpeg-kuvissa, mutta ei lähellekään järjestelmäkameran tasoa. Säätö auttaa pelastamaan esimerkiksi puhkipalaneita valkoisia seiniä. Drone tekee näköjään myös pienen geometriakorjauksen jpeg-kuviin.

Yllätys on siinä, ettei dng ole todellista kennolta tulevaa dataa, vaan drone prosessoi tiedoston valmiiksi. Raw-kuvien värit ovat suorstaan ylikylläisiä verrattuna aidompiin jpeg-kuvien väreihin. Smart-asetus vaikuttaa myös dng-kuvaan.

Dronen oma jpeg-käsittely on optimoitu niin hyväksi, että kuvan säätäminen raw-versiosta yhtä hyväksi vaatii paljon työtä -- ja jopa värikylläisyyden vähentämistä. Jos jaksaa nähdä vaivaa, 48 megan dng-kuvasta voi pienentämällä saada hieman lisää erottelukykyä, mutta useimmiten se ei maksa vaivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti