Canon R6 Mark II kokemuksia kaksi vuotta myöhemmin

Olen nyt kuvannut pari vuotta Canon R6 Mark II:lla. Siirtymä 10 vuotta vanhasta peilikamerasta (5Dm3) oli melkoinen loikka. Välissä oli myös 1-sarjan peilikamera sekä perus-R, joka kuitenkin jäi vähälle käytölle ja on toiminut lähinnä videoneuvotteluissa.

Muutama asia R6 Mark II:ssa on yllättänyt, yleensä positiivisesti.

Kuvanlaatu ja tarkennus

Kuvanlaadun parantumisen huomaa varsinkin sisätilojen tapahtumakuvauksessa. R6:n raw-kuvat ovat selvästi "puhtaampia" ja valmiimpia kuin vanhassa peilikamerassa, joten Lightroom-muokkausta tarvitaan vain vähän. Tämä on mainio asia ja nopeuttaa työnkulkua. Silmät tunnistava tarkennus on myös mainio toiminto, miten sitä ennen pärjäsikään?

Pakattu CRAW

Lievästi pakattu raw-formaatti säästää muistikorttia ja levytilaa. Kuvat vievät yleensä 12-20 megatavua. Ilman pakkausta tilankulutus olisi noin kaksinkertainen.

16 + 35 mm yhdistelmä

R-sarjan pienet ja kevyet objektiivit ovat mainioita. Messuilla kierrellessä 16 mm F2,8 ja 25 mm F1,8 riittävät lähes kaikkeen kuvaukseen. Toinen kulkee kameran nokalla, toinen taskussa. Miinuksena on tietenkin vaihtamisen vaiva, mutta keveys ja hyvä valovoima korvaavat puutteet. 16-millisen kuva varsinkin suurella aukolla vaatii paljon ohjelmallista korjausta, mutta kamera tai Lightroom tekevät sen automaattisesti, eikä asiaan tarvitse kiinnittää huomiota. 

Canon R6 Mark II ja 16 mm sekä 35 mm objektiivit. 

Kennon suojaverho

Jos muistaa katkaista virran aina lasia vaihtaessa, kennon eteen laskeutuu suojaverho ja estää pölyn kertymistä kennolle. Ratkaisu tuntuu käytännössä toimivalta, eikä kennoa ole tarvinnut puhdistaa kahden vuoden aikana kertaakaan.

Kaksi korttipaikkaa

Enpä osannut kuvitella, miten paljon hyötyä on kahdesta korttipaikasta. On näppärää ohjata videot toiselle ja kuvat toiselle kortille. Lisäksi kaksi korttia antaa mielenrauhan, kun lähtee kuvaamaan. Vaikka toinen kortti täyttyisi tai hajoaisi, kamerassa on aina toinen kortti varalla. 

Elektroninen suljin

Täysin äänetön elektroninen suljin on mainio, vaikka ei sovellukaan kaikkiin tilanteisiin (salamakuvaus, loisteputkien välkyntä). Kerran kuvasin 1DX Mark II:lla konserttia kirkossa ja väliajalla takapenkissä istunut rouva tuli valittamaan äänekkäästä sulkimesta. Näin siitä huolimatta, että käytössä oli kameran hiljainen tila. Tätä elektronisella sulkimella ei koskaan tapahdu. 

Panoraamakuvaus

Panoraamakuvauksen löysin vasta tänä kesänä, mutta joissakin tilanteissa se on hyvinkin näppärä. Erikoista, ettei toimintoa löydy kalliimmista malleista (R, R5, R3, R1). Miksi tämä pitäisi rajata vain halvempiin kameroihin?

Kuvan koko Windowsissa 5999x3999

Jostain syystä Windows näyttää kuvatiedoston mitoiksi 5999x3999 kuvapistettä. Mihin häviää yksi piste vaaka- ja pystysuunnassa? Lightroom ja Photoshop näyttävät koon oikein. Ei iso asia, mutta kummastuttaa.

Puuttuvan pikselin arvoitus?

Sitten muutamia vähemmän ilahduttaneita asioita.

Käynnistysviive

Kameran herätessä kestää joitakin sekunnin osia, ennen kuin lcd-näyttö sopeutuu valoon ja saa kuvan näkymään. Viive ei ole pitkä, mutta silti ärsyttävä ja jotain, mitä peilikameroissa ei ollut.

EF- ja RF-objektiivien sekakäyttö

EF/RF-adapteri mahdollistaa vanhojen objektiivien käytön, mutta sekakäyttö on yllättävän hankalaa. Jos adaptereita on vain yksi, se jää aina väärään EF-objektiiviin tai saattaa unohtua kokonaan. Kerran havahduin vasta matkalla, että kamerassa kiinni ollut RF-objektiivi kyllä toimi, mutta 100-400 oli turha, koska adapteri oli unohtunut.

Kuvaustilanteessa ei riitä, että vaihtaa objektiivia, vaan pitää vaihtaa myös adapteria. Jos EF-laseja on monta, jokaiselle kannattaa hankkia oma adapteri - ja siinä taas ei ole paljon järkeä. Uudet RF-lasit ovat houkuttelevia, mutta L-sarjan mallit superkalliita, joten kaluston vaihtaminen tulee kalliiksi.

Ei GPS:ää

Jostain syystä Canon pihtailee GPS-ominaisuuden kanssa ja on varannut sen vain R3- ja R1-malleihin. Syytä on vaikea käsittää. Onneksi vanha GP-E2 lisälaite kameran päällä toimii edelleen, mutta sen valmistus on lopetettu. Canonin suositus on käyttää älypuhelimen GPS:ää, mutta ainakin omassa käytössäni se toimii huonosti. Sijaintitieto siirtyy iPhonesta vain, mikäli Canon Connect -sovellus on aktiivisena puhelimen näytöllä. Jos puhelin menee lepotilaan tai sovellus jää taustalle, sijainti ei päivity kameraan. Androidilla en ole edes kokeillut, kun iPhonellakin on näin hankalaa. Katso myös seuraava kohta eli...

Langattomat toiminnot tökkivät

Canon tukee Bluetoothia ja wifiä, mutta käytännössä tiedonsiirto on hankalaa. Yhteyksien asentaminen on työlästä ja vaati tunnin pähkäilyn asetusten kanssa. Miksei kameraa ja puhelinta voi parittaa kuten muitakin BT-lisälaitteita? Mikseivät kameran asetukset voi olla samanlaisia kuin muissa bt/wifi-laitteissa?

Kun asetukset viimein saa toimimaan, kuvat siirtyvät kyllä näppärästi puhelimeen ja kameraa voi myös etäohjata sovelluksella, mutta miksei kuvia voi ohjata vaikka pilvipalveluun, joka synkronoisi ne saman tien pöytäkoneelle? Ja tämä kaikki siis matkalla oltaessa, ei studiossa. Urheilukuvaajien käyttämä FTP-siirto ei ole tavalliselle käyttäjälle sopiva vaihtoehto.

Canonilla on kuville oma pilvipalvelu, jota testasin, mutta sitten tapahtui jotain merkillistä. Kun kuvien siirto oli käytössä, kameran akku tyhjeni vaikka kamera oli sammutettuna. Ilmiö toistui monta kertaa, enkä keksinyt mikä oli syynä. Varmuuden vuoksi luovuin siitä, koska pelko tyhjästä akusta kummitteli aina mielessä.

Valkotasapaino elää etsimessä

Itsestään selvä asia, jota en tullut ajatelleeksi: peilittömässä valkotasapaino näkyy jo kuvattaessa. Tarkemmin sanoen sen etsiminen näkyy, käynnistyksen jälkeen kestää hetken aikaa ennen kuin kamera päättää, mikä on valaistukseen sopiva asetus. Näinhän kameran tietenkin täytyy toimia, se ei vain peilikamerassa koskaan tullut näkyväksi.

Sarjakuvauksen täyttämä puskuri

Sarjakuvauksen jälkeen kestää aikansa, kun kamera kirjoittaa kuvat muistikortille, etenkin jos kortti on hidas. Jos kirjoittaminen on yhä kesken, uusia kuvia voi kuitenkin ottaa, jolloin kirjoitus pysähtyy hetkeksi. Mutta jos puskuri on päässyt täyteen, kamera tuntuu lukittuvan kunnes kaikki odottavat kuvat on ehditty kirjoittaa kortille. En ole täysin päässyt sinuiksi tämän ilmiön kanssa, mutta olen oppinut varomaan puskurin täyttämistä.

Ideoita kameravalmistajille

Digijärkkärit ovat kehittyneet huimasti yli 20 vuoden aikana, kun olen niitä käyttänyt. Kokemukseni ovat lähinnä Canon-maailmasta, mutta muutama asia on jäänyt hampaankoloon. Tässä siis vapaasti käytettäviksi ideoita tuleviin kameramalleihin.

Pitkät tiedostonimet

Digikamerat taitavat olla ainoita, jotka käyttävät edelleen vanhasta DOS-maailmasta periytyviä 8+3 merkin tiedostonimiä. Miksi ihmeessä? Miksei pidempiä, paremmin kuvaavia nimiä voi asettaa jo kamerassa? 

Asetukset tietokoneen kautta

Kamerat itsessään ovat melkoisia tietokoneita, mutta silti asetukset pitää tehdä valikkorakenteella, joka oli ehkä riittävä 20 vuotta sitten, mutta joka tämän päivän maailmassa on täyteen ahdettu ja ylikuormitettu. Ainakin Canonin kameroissa sanoja katkaistaan niin lyhyiksi, että on vaikea saada selvää, mitä mikin asetus tarkoittaa.

Miksei asetuksia voisi tehdä Windows/Mac-sovelluksella tai edes puhelimella? Näytöllä olisi riittävästi tilaa hyvälle käyttöliittymälle ja asetuksia voisi tallentaa valmiiksi tiedostoiksi, joita sitten kutsuisi käyttöön kuvaustilanteen mukaan. 

Uudet kuvaformaatit

Jpeg- ja raw-tiedostot hallitsevat edelleen käyttöä. Joissakin kameroissa on HEIF/HEIC, jonka ongelma tulikin jo tuossa ilmi: edes kuvatekniikan nimitys ei ole standardi, kuvista puhumattakaan. Ilmeisesti väriavaruuksien eroista johtuen ei ole mitään takeita sille, että kuvat aukeaisivat Windowsissa tai Linuxissa. Macissä tuki toimii paremmin, sekä iPhonen käyttämille HEIC-kuville että järkkärien HEIF-kuville.

Parempi formaatti tarvitaan, koska yli 30 vuotta vanha jpeg on jäänyt ajasta jälkeen. Se ei tue yli 8-bittistä värisyvyyttä eikä monia muitakaan uusia kehittyneitä ominaisuuksia. Nykyprosessoreilla pakkaustekniikka voisi olla huomattavasti tehokkaampaa. Jpeg XL kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta, eikä sen lisenssi edes maksa mitään.

GPS

Miksi niin harvassa kalliissa kamerassa on sisäänrakennettu GPS? Puhelimissa se on aina, koska tieto tarvitaan navigointiin, ja samalla paikkatiedot menee myös valokuviin. Järkkärin pitäisi pystyä samaan, maksaahan se monin verroin enemmän kuin halpa älypuhelin. 

Aukon haarukointi

Kameroissa on valotuksen haarukointi, mutta aukon haarukointia ei ole ainakaan Canonin malleissa, tuskin monessa muussakaan. Monta kertaa olisi hyödyllistä saada yhdellä painalluksella monta kuvaa eri aukoilla, jotta esimerkiksi lentokoneen propellit näkyisivät kauniisti (totta, siinä on kyse valotusajasta, mutta sen voisi hoitaa myös aukolla) tai kuvattava kohde saisi juuri sopivan syväterävyyden. Tämä ominaisuus olisi nähdäkseni hyvin helppo toteuttaa, mutta jostain syystä ei?

Kuvien siirto langattomasti

Monissa kameroissa kuvien siirto langattomasti onnistuu ainakin studiossa suoraan tietokoneen levylle. Ulkona toimii sitten mobiilidata - ja FTP-protokolla. (S)FTP on käytössä toimituksissa, mutta eikö tässäkin voisi jo siirtyä nykyaikaan niin, että kuvat siirtyisivät tietokoneelle suoraan haluttuun kansioon ihan SMB-tekniikalla? Kuvat saa kyllä siirtymään ohjelmaan (kuten Lightroom tai kameran oma hallintasovellus), mutta miksei voisi olla palvelua, joka lähettäisi kuvat kentältä suoraan oman tietokoneen haluttuun kansioon?

Ehkä tämän saisi toimimaan nykyisilläkin tekniikoilla ja kikkailulla, mutta se vaatii hankalaa virittelyä. Ainakin Canonilla datasiirto-ominaisuudet on toteutettu niin monimutkaisesti, että harva jaksaa viritellä loppuun asti edes kuvien lähttämistä.