Sveitsiläinen linkkari on klassinen työkalu, jolla mm. ihmemies MacGyver pelasti itsensä mitä hurjimmista pinteistä.
Linkkari tuli tarpeeseen itselläkin, kun purin vanhaa HP:n pöytäkonetta. Olin joskus hankkinut sen erilaisia kokeiluja varten, eikä se vuosien tauon jälkeen enää herännyt. Kone jouti kierrätykseen, mutta sitä ennen piti poistaa kiintolevy. Se ei ollutkaan helppoa.
Tornikoteloissa kiintolevyt on yleensä kiinnitetty kehikkoon neljällä ruuvilla. Kehikon voi irrottaa erikseen, jolloin levyjen poisto tai vaihto on helpompaa. Joissakin malleissa kehikko on kiinteä, mutta silloin kahteen ruuviin pääsee käsiksi avaamalla takaseinän.
HP:n kotelossa mikään ei onnistunut. Kehikko oli niitattu runkoon kiinteästi ja samoin oli tehty takaseinälle. Jos moukaria tai metalliporaa ei lasketa, ainoa keino kiintolevyn irrottamiseen näytti olevan lyhyt ristipäämeisseli, jolla työn pystyi tekemään kohdetta näkemättä, sormituntumalla.
Vaikka rako emolevyn ja kehikon välissä oli pieni, ruuvin kanta on melko iso, joten pieni ristipää ei kelvannut. Onneksi vanhasta sveitsiläisestä linkkarista löytyi isopäinen, mutta lyhytvartiinen ristipää:
Mikähän idea kotelon suunnitelleella insinöörillä oli tässä ollut? Vai oliko ideaa lainkaan?
Hauska kuitenkin huomata, että analogiselle monitoimilinkkarille löytyy käyttöä myös digiaikana.
Linkkari tuli tarpeeseen itselläkin, kun purin vanhaa HP:n pöytäkonetta. Olin joskus hankkinut sen erilaisia kokeiluja varten, eikä se vuosien tauon jälkeen enää herännyt. Kone jouti kierrätykseen, mutta sitä ennen piti poistaa kiintolevy. Se ei ollutkaan helppoa.
Tornikoteloissa kiintolevyt on yleensä kiinnitetty kehikkoon neljällä ruuvilla. Kehikon voi irrottaa erikseen, jolloin levyjen poisto tai vaihto on helpompaa. Joissakin malleissa kehikko on kiinteä, mutta silloin kahteen ruuviin pääsee käsiksi avaamalla takaseinän.
HP:n kotelossa mikään ei onnistunut. Kehikko oli niitattu runkoon kiinteästi ja samoin oli tehty takaseinälle. Jos moukaria tai metalliporaa ei lasketa, ainoa keino kiintolevyn irrottamiseen näytti olevan lyhyt ristipäämeisseli, jolla työn pystyi tekemään kohdetta näkemättä, sormituntumalla.
Vaikka rako emolevyn ja kehikon välissä oli pieni, ruuvin kanta on melko iso, joten pieni ristipää ei kelvannut. Onneksi vanhasta sveitsiläisestä linkkarista löytyi isopäinen, mutta lyhytvartiinen ristipää:
 |
| Kiintolevyn irrotus oli tehty mahdollisimman hankalaksi. |
Hauska kuitenkin huomata, että analogiselle monitoimilinkkarille löytyy käyttöä myös digiaikana.
Taitaa olla tuo kehikkosysteemi peruja Compaq-ajoilta. Niissä ainakin homma toimi niin, että tuo kuvassa näkyvä vihreä muoviräpyskä oli pikakiinnitys-salpa. Eli tuo vihreä juttu oli tavallaan jousella ja sitä kun liikautti olisiko ollu itseään kohden, kiintolevyt "vapautuivat" irti-liu'utettavaksi. En ole varma onko tuossa HP:ssa sama juttu.
VastaaPoistaTuon vihreän muoviosan merkitys jäi epäselväksi. Oletin itsekin, että sen liikuttaminen vapauttaa levyt, mutta ei - levy oli kiinnitetty neljällä ruuvilla suoraan metallikehikkoon.
VastaaPoistaEikös se olisi riittänyt, että levyn olisi ajanut tyhjäksi dbaninlla?
VastaaPoista