Lähijunassa matkalla lentokentälle mieleen iski oivallus: unohdin ottaa mukaan kameran laturin! Onneksi täyteen ladattu vara-akku oli varmasti mukana, mutta sitä en ollut käyttänyt ainakaan vuoteen, joten olin epävarma latauksen säilymisestä.
Olosuhteiden pakosta ajattelin testata, kuinka pitkään yhdellä akulla pystyy kuvaamaan. Kamera oli vanha tuttu Canon 5Dm3 ja molemmat akut ainakin 7 vuotta vanhoja.
Akun kestoa ei yleensä tarvitse murehtia, sillä se kestää hyvinkin koko kuvauspäivän. Laturin puuttuessa joutuu kuitenkin asennoitumaan ihan uudella tavalla. Mitä kaikkea voi tehdä, jotta kulutus minimoituu?
Varmuuden vuoksi laitoin kameran sammumaan automaattisesti minuutin jälkeen (lyhin aikavalinta). Jatkuva kytkentä päälle ja pois olisi luultavasti kuluttanut enemmän, koska jokainen käynnistys ravistelee kennoa pölyjen poistamiseksi. Automaattisesta sammutuksesta palautuminen ei sitä tee.
Ja tietenkin piti lopettaa kuvien katselu. Se tiesi paluuta melkein filmiaikaan, jolloin kuvat pääsi näkemään vasta kehityksen jälkeen. Ihan niin kauaa ei nyt tarvinnut odottaa, sillä mukana oli läppäri ja päivän kuvat pystyi tarkistamaan iltaisin hotellissa.
Jotta akkujen loppuminen ei tulisi yllätyksenä, laitoin vara-akun kameraan ensimmäiseksi olettaen sen loppuvan nopeammin. Näin varsinainen akku säästyisi.
Vara-akku kesti paremmin kuin odotin, peräti 1614 laukausta. Uskomaton tulos vanhalle LP-E6-akulle, jonka kunnoksi kamera itse näyttää punaista, ja jolle luvataan vain 950 laukausta. Objektiiveina olivat 17-40 F4 ja 24-70 2.8 II, joista kummassakaan ei ole vakaajaa, mutta kuitenkin enemmän lasia kuin kevyissä harrastajaputkissa.
Akkukestolla on joskus merkitystä. Tässä suhteessa uudet peilittömät ovat askel taaksepäin. Niissä virran pihistäminen olisi vaikeaa, koska vähintään EVF-näyttöä on pakko pitää koko ajan päällä. Kamerat ovat entistä pienempiä, joten niihin mahtuu pienempi akku. Canon EOS RP on tässä suhteessa pohjanoteeraus, normikäytössä vain noin 250 kuvaa. Pihistämällä saisi vähän lisää, mutta tulos jäisi silti kauas vanhasta peilikamerasta.
Ai niin, kuvia Tshernobylistä on sivullani. Niistä voi nähdä, että mukana oli onneksi toinenkin kamera -- muuten olisin palannut hakemaan laturia vaikka taksilla.
Olosuhteiden pakosta ajattelin testata, kuinka pitkään yhdellä akulla pystyy kuvaamaan. Kamera oli vanha tuttu Canon 5Dm3 ja molemmat akut ainakin 7 vuotta vanhoja.
Akun kestoa ei yleensä tarvitse murehtia, sillä se kestää hyvinkin koko kuvauspäivän. Laturin puuttuessa joutuu kuitenkin asennoitumaan ihan uudella tavalla. Mitä kaikkea voi tehdä, jotta kulutus minimoituu?
Varmuuden vuoksi laitoin kameran sammumaan automaattisesti minuutin jälkeen (lyhin aikavalinta). Jatkuva kytkentä päälle ja pois olisi luultavasti kuluttanut enemmän, koska jokainen käynnistys ravistelee kennoa pölyjen poistamiseksi. Automaattisesta sammutuksesta palautuminen ei sitä tee.
Ja tietenkin piti lopettaa kuvien katselu. Se tiesi paluuta melkein filmiaikaan, jolloin kuvat pääsi näkemään vasta kehityksen jälkeen. Ihan niin kauaa ei nyt tarvinnut odottaa, sillä mukana oli läppäri ja päivän kuvat pystyi tarkistamaan iltaisin hotellissa.
Jotta akkujen loppuminen ei tulisi yllätyksenä, laitoin vara-akun kameraan ensimmäiseksi olettaen sen loppuvan nopeammin. Näin varsinainen akku säästyisi.
Vara-akku kesti paremmin kuin odotin, peräti 1614 laukausta. Uskomaton tulos vanhalle LP-E6-akulle, jonka kunnoksi kamera itse näyttää punaista, ja jolle luvataan vain 950 laukausta. Objektiiveina olivat 17-40 F4 ja 24-70 2.8 II, joista kummassakaan ei ole vakaajaa, mutta kuitenkin enemmän lasia kuin kevyissä harrastajaputkissa.
 |
| Virtaa riittää, vaikka ennuste onkin alakanttiin. |
Ai niin, kuvia Tshernobylistä on sivullani. Niistä voi nähdä, että mukana oli onneksi toinenkin kamera -- muuten olisin palannut hakemaan laturia vaikka taksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti