Kesäloman matkoilla tarkkailin mitä kameroita ihmiset nykyään käyttävät. Yllättävin havainto oli, että jokin aika sitten suositut minijärkkärit tuntuvat kadonneen kokonaan. Sonyn pieniä runkoja näkyi jonkin verran, mutta yhtään Olympusta en tunnistanut. Lumix-runkoja näkyi jonkin verran videokäytössä (iso ulkoinen mikrofoni salamakenkään kiinnitettynä). Perinteisiä digipokkareita näkyi vain muutamia.
Ylivoimaisesti suosituimpia olivat Canonin kuluttaja-järkkärit (450, 500 jne). Niiden nokalla oli yleensä jokin perus-zoomi.
Täyskokoisia Canon- ja Nikon-runkoja näkyi jonkin verran. Harrastajat jaksavat yhä kantaa isojakin kameroita ja niiden kanssa isoja objektiiveja. Heidän määränsä ei kasva, mutta ei juuri laskekaan. Yllättävän monella oli repun kylkeen ripustettu tai kädessä kannettu jalusta, myös päiväsaikaan.
Japanilaisilla turisteilla näkyi pieniä action-kameroita, joilla kuvattiin videota koko ajan. Vähän ihmetyttää, jaksavatko he katsoa tuntien videota jonkin suurkaupungin kadulla kävelemisestä, mutta ehkä se palauttaa Japanin talvi-iltoina muistiin kesän Euroopan-matkan tunnelmat.
Alaa seuraava unohtaa helposti, miten hitaasti kuluttajamarkkinat muuttuvat. Itse sain tästä muistutuksen Prahassa, jossa katse kiinnittyi konserttitaloa kuvaavaan tyttöön:
On se vanha filmipokkari! Vielä joku käyttää niitäkin. Luulin, että älypuhelinten yleistyminen olisi siirtänyt viimeisetkin filmikamerat komeroon pölyttymään.
Eilen sunnuntaina Suomenlinnassa katse kiinnittyi turistin kädessä olevaan outoon kameraan, jota en tunnistanut. Takaseinässä näin kuitenkin tutun ikkunan, josta pilkisti filmirullan tekniset tiedot. Joku käyttää yhä myös filmijärkkäreitä.
Turistina kierrellessä kamera alkaa painaa yhä enemmän. Nousin Bulgariassa 1300 porrasta monumentille kantaen olalla 5Dm3-kameraa 17-40-putkella ja kassissa lisäksi 70-200 F2.8 -objektiivia. En ehkä tekisi sitä toiste, mutta näkymät olivat mahtavat ja molemmille putkille tuli käyttöä.
Ajatus älypuhelimesta kamerana houkuttaa yhä enemmän nyt, kun niissä on aito tele- ja laajakulmaobjektiivi. Sitäkin tuli kesällä kokeiltua, tarkoitus on kertoa kokemuksista erillisessä kirjoituksessa.
Ylivoimaisesti suosituimpia olivat Canonin kuluttaja-järkkärit (450, 500 jne). Niiden nokalla oli yleensä jokin perus-zoomi.
Täyskokoisia Canon- ja Nikon-runkoja näkyi jonkin verran. Harrastajat jaksavat yhä kantaa isojakin kameroita ja niiden kanssa isoja objektiiveja. Heidän määränsä ei kasva, mutta ei juuri laskekaan. Yllättävän monella oli repun kylkeen ripustettu tai kädessä kannettu jalusta, myös päiväsaikaan.
Japanilaisilla turisteilla näkyi pieniä action-kameroita, joilla kuvattiin videota koko ajan. Vähän ihmetyttää, jaksavatko he katsoa tuntien videota jonkin suurkaupungin kadulla kävelemisestä, mutta ehkä se palauttaa Japanin talvi-iltoina muistiin kesän Euroopan-matkan tunnelmat.
Alaa seuraava unohtaa helposti, miten hitaasti kuluttajamarkkinat muuttuvat. Itse sain tästä muistutuksen Prahassa, jossa katse kiinnittyi konserttitaloa kuvaavaan tyttöön:
 |
| Vanhoja filmikameroita käytetään yhä. |
Eilen sunnuntaina Suomenlinnassa katse kiinnittyi turistin kädessä olevaan outoon kameraan, jota en tunnistanut. Takaseinässä näin kuitenkin tutun ikkunan, josta pilkisti filmirullan tekniset tiedot. Joku käyttää yhä myös filmijärkkäreitä.
Turistina kierrellessä kamera alkaa painaa yhä enemmän. Nousin Bulgariassa 1300 porrasta monumentille kantaen olalla 5Dm3-kameraa 17-40-putkella ja kassissa lisäksi 70-200 F2.8 -objektiivia. En ehkä tekisi sitä toiste, mutta näkymät olivat mahtavat ja molemmille putkille tuli käyttöä.
Ajatus älypuhelimesta kamerana houkuttaa yhä enemmän nyt, kun niissä on aito tele- ja laajakulmaobjektiivi. Sitäkin tuli kesällä kokeiltua, tarkoitus on kertoa kokemuksista erillisessä kirjoituksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti