Video 8 -kasettien digitointi Digital8-kameralla

Kuvasin 1990-luvun alussa sen ajan hyvällä videotekniikalla Video 8 -kasetteja. Kuvan tarkkuus oli silloista VHS-tasoa, eli nykymittapuun mukaan kovin vaatimatonta. Oli kuitenkin ilahduttavaa nähdä, että yli 30 vuotta laatikossa odottaneet kasetit toimivat yhä. Kuka pystyy sanomaan vastaavaa nyt kännykällä kuvattavista videoista? Niiden tiedostot ovat paljon isompia ja häviävät ajan virtaan. Kasetit olivat konkreettisia ja siksi helppoja säilyttää.

Ensin ajattelin käyttää vanhaa Fujtechin usb-liitäntään kytkettävää Videograbberia, jolla luin 2000-luvun alussa satakunta VHS-kasettia tiedostoiksi. Se oli kuitenkin manuaalista puuhaa, eikä kaappariin enää saanut Windows 10/11-ajureita. Olisi pitänyt hankkia uusi kaappauslaite.

Digital8-kamera Sony DCR-TRV510E

Kaapista löytyi vanha työjuhta, Digital8-kamera, joka sekin toimi. Nämä kamerat ovat aliarvostettuja, niitä kannattaa haalia nyt käytettyinä, sillä ne digitoivat Video 8- ja paremmat Hi8-kasetit sisäisesti DV-signaaliksi, jonka saa ulos Firewire-liitännällä (ieee 1394). Kamera tekee muunnoksen paremmalla laadulla ja bonuksena kaappausta voi ohjata tietokoneelta.

Tässä vaiheessa pari sanaa Sonyn kamerasta. Se on uskomaton japanilaisen insinööritaidon näyte. Nappuloita ja säätimiä on joka reunalla. Tämän lukemiseen on tosiaan tarvittu ohjekirja! Nykyisin kuvataan vain puhelimella ja kaikki toiminnot tehdään ohjelmallisesti. Tämä edustaa vanhaa maailmaa, mutta tekee sen ylpeästi.

Pieni osa painikkeista.

Firewire on tutumpi Mac-käyttäjille, mutta myös monissa pc-läppäreissä on aiemmin ollut tämä liitäntä. Se löytyi myös vanhasta Windows XP -koneesta, joka oli 20 vuotta sitten palvellut mediatoistimena. Ja mikä parasta, XP:hen saa Microsoftin Movie Makerin, joka sopii mainiosti kasettien digitointiin. Se kelaa nauhan alkuun ja tallentaa kaiken yhdeksi AVI-tiedostoksi, joka on sisäisesti DV-pakattu ja aukeaa kaikilla videoeditoreilla (kuten OpenShot, jota itse käytin leikkeiden poimimiseen). 

Taikasana on "DV OUT", joka löytyy pienestä liittimestä kameran etuseinästä.

Haittapuolena on DV-tiedostojen iso koko. 60 minuutin kasetista tulee 13 gigatavua, 90-100 minuutin kaseteista lähes 20 gigatavua. Levytila on halpaa, mutta tiedostojen siirto ulos XP-koneesta olikin hankalaa.

Yritin siirtää niitä usb-tikuille tai usb-asemille, mutta XP ei tunnistanut asemia. Nekin, mitkä tunnistettiin, antoivat kopiointivirheen. Ehkä 13 gigatavun tiedostot olivat liian isoja FATille, eikä ex-FAT toimi XP:ssä ilman kikkailuja.

Formatoin muistitikun NTFS:lle, ja silloin kopiointi onnistui, mutta yhden tiedoston kopiointiin kului lähes tunti. Liian hidasta ja työlästä. Entäpä verkon kautta?

Dropbox ei toiminut, enkä uskaltanut lähteä kokeilemaan enempää, jotta 20 vuotta vanhat tiedostot eivät kopioituisi nykyisille koneille. XP löysi kotiverkosta koneita, mutta ei pystynyt kytkeytymään niiden levyjakoihin. Niinpä niin, SMBv1 on poistettu käytöstä, eikä XP osaa nykyistä SMBv2:ta. 

SMBv1 saa käyttöön myös nykyisissä Windowseissa.

Otin yhden läppärin ja lisäsin vanhan v1-tuen siihen. Kun videot on siirretty, tuki kannattaa poistaa, koska se on tietoturvariski. 

Sitten jaoin yhden Dropbox-kansion sen kautta niin, että kun XP-koneesta kopioi AVI-tiedoston levyjakoon, se lähti synkronoitumaan läppäristä pilveen ja löysi sitä kautta tiensä myös toimiston NAS-asemalle. 

MovieMaker kaappaa koko kasetin yhdeksi tiedostoksi. Kuva näkyy koko ajan ikkunassa, vaikka tässä se onkin musta.

Vielä hienompaa olisi ollut laittaa MovieMaker kirjoittamaan suoraan levyjakoon, mutta verkon mahdolliset häiriöt olisivat keskeyttäneet kasettien lukemisen, joten en ottanut riskiä.

AVI-tiedostojen 13 ja 20 gigatavun koot vaativat kärsivällisyyttä, vaikka kotona olikin gigabitin lankaverkko ja valokuitu talosta ulos samaa tasoa. Lopulta isot tiedostot alkoivat kuitenkin siirtyä, mutta vieläkin tuli ihmeellisiä ilmoituksia AVI-tiedostojen indeksoinnista, joka tuntui hyydyttävän synkronoinnin ja antoi jopa virheilmoituksen VLC:llä katsottaessa.

Jostain syystä VLC valittaa puuttuvasta indeksistä.

Mahdollisesti indeksointi liittyikin Windows-koneiden omaan indeksointiin, joka oletuksena kattaa myös Dropbox-kansion. Kun poistin kansion indeksointiasetuksista, siirto alkoi vihdoin pelittää kuten piti ja VLC näytti tiedostot mukisematta.

Nyt pitää vielä konvertoida DV-pakatut tiedostot MP4-pakkaukseen, jolloin 13-20 gigatavun videotiedostot kutistuvat alle gigatavuun, ja sekin on turhan suuri koko kuvan laatuun verrattuna. Mutta tärkeintä ovat muistot. Ne heräävät henkiin huonommallakin kuvanlaadulla.

Aikaisempia tekstejä videoiden digitoinnista: DV-kasetit (7/2025)

Retrokone Macintosh Classic

Tällä kertaa kaivoin varastostani Macintosh Classic -mallin, joka tuli myyntiin syksyllä 1990. Sitä pidettiin aikoinaan halpamallina, jossa ei ollut aiempiin verrattuna mitään uutta, mutta kokonaisuus oli edullinen. 

Klassinen "kottaraispönttö" muotoilussa.

Hiiri kytkeytyy näppäimistöön ja näppäimistö koneeseen ADB-portilla, aikoinaan edistyksellinen ratkaisu. Kaiken lisäksi ketjutuksen voi tehdä oikealta tai vasemmalta, joten se palvelee myös vasenkätisiä.

Yhden näppäimen hiiri oli Jobsin lempilapsi, "ihminenkin osoittaa yhdellä sormella". Osoittaa vain, ettei edes Jobs ollut kaikessa oikeassa. Lisäksi valikot, jotka pysyvät auki vain kun hiiri on pohjassa, on rasittava ja kuormittaa kättä.

2 megatavun keskusmuisti.

Näytön koko ja tarkkuus lähinnä naurattavat tämän päivän 4K-näyttöihin tottuneita: yhdeksän tuumaa ja 512 × 342 pikseliä, eikä edes värejä. 4K-näytön pikselimäärä on yli 47-kertainen. Näyttö oli pieni jo tuon ajan standardilla, mutta varmaan miellytti Jobsin visuaalista silmää.

Alkuperäisessä pönttö-Macissa oli vain korppuasema, tässä on sentään jo 30 megan kiintolevy. Siihen mahtuisi siis yksi järjestelmäkameran raw-kuva. 

Kalenteri loppuu 31.12.2019.

Tämäkin Mac on vanhentunut, mutta yllättävällä tavalla. Sen kelloa ei pysty säätämään vuotta 2019 kauemmaksi. Tekijät kai ajattelivat, ettei kenelläkään ole tarvetta avata konetta enää 30 vuotta myöhemmin. Niin suppea on inhimillinen aikaperspektiivi tulevaan.

Sama ongelma vaivasi myöhemminkin julkaistuja laitemalleja, kunnes se korjattiin System 9 -versiossa. Vanhempiin on olemassa harrastajien itsensä tekemä SetDate-apuohjelma, jolla päiväykset jatkuvat 2042 asti. Sen jälkeen tulee sitten ylipääsemättömiä ongelmia.

Koneen mukana tulleiden ohjekirjojen määrä ja perusteellisuus hämmästyttää. Kun nettiä ei vielä ollut saatavilla, ohjeet piti antaa kirjallisesti kirjojen muodossa. Olihan niiden tuottaminen yksi Macien vahvuuksista (desktop publishing). Kirjan lopussa mainitaan, että taitto on tehty Microsoft Wordillä ja grafiikat Adobe Illlustratorilla. 

Ylimmässä kuvassa näkyvät Macintosh Classic Käyttöönotto, kierreselkäinen Perusteet sekä yli 400-sivuinen kierreselkäinen käsikirja. Kaikki tietenkin suomeksi käännettynä. On siinä ollut iltalukemista! Ja tämä kaikki siis koneesta, jonka tärkein myyntivaltti oli helppokäyttöisyys.

Mitäs nämä ovat?

Mutta mitäs ihme painikkeita koneen kyljestä löytyy? Nyt täytyy ottaa käsikirja esille. Ohut kirjanen "Macintosh Classic Ominaisuudet ja tekniset tiedot" kertoo, että kyseessä on "Ohjelmoijan kytkin". Se on tarkoitettu vain ohjelmoijien käyttöön. "Jos et kehitä ohjelmia, älä käytä kytkintä." Toinen painike on uudelleenkäynnistyskytkin (siis buutti), toinen "keskeytyskytkin", jota on käytetty debuggeriohjelman kanssa.

Enpä muista toista konetta, jossa olisi varauduttu debuggerin käyttöön erillisellä mekaanisella kytkimellä.

Näppäimistöä etsimässä

Tekniikkaa on vaikka minkälaista, mutta sellainen perusasia kuin näppäimistö tuntuu jääneen vähemmälle huomiolle. Nimenomaan langallinen näppäimistö, ei langaton. En halua langatonta, koska haluan vaihtaa koneelta toiselle KVM-kytkimellä, enkä liioin luota langattomien näppäimistöjen tietoturvaan.

Kalliita näppäimistöjä on kyllä tarjolla, mutta ne ovat värivaloilla koristeltuja ja tarkoitettu pelaajille tai muuten vain nörteille. Missä ovat yksinkertaiset, kirjoittamiseen sopivat usb-näppäimistöt?

Kymmensormijärjestelmässä näppäimistön tuntuma on kriittinen tekijä. Näppäinten liikeradan täytyy olla juuri sopivan pehmeä ja selkeä. Yksinkertainen asia, joka on kuitenkin ilmeisen vaikea toteuttaa. 

Käytin pitkään vanhaa Keytronicin valkoista näppäimistöä, joka oli ihan täydellinen, mutta sen PS/2-liitäntä alkoi olla aikansa elänyt eikä sopinut KVM-käyttöön. Piti olla usb-liitäntä. 

Lopulta palasin Microsoft keyboard 600 -malliin, joka oli palvellut kotikoneessa jo vuosia. Niin monta vuotta, että osa näppäinhatuista oli kulunut tunnistamattomiksi. Se ei ollut mikään ongelma 10-sormijärjestelmässä, mutta näppäimistö oli muutenkin niin kulunut ja likainen, etten kehtaa edes julkaista sen kuvaa.

Valitettavasti Microsoft usb-näppäimistöä ei enää ole myynnissä. En ainakaan löytänyt suomalaisella asettelulla olevaa mallia mistään. Onneksi Tori.fi pelasti päivän ja ostin parikin vähän käytettyä, melkein kuin uutta näppäimistöä.

Onko muilla ollut samanlaista ongelmaa, miten olette sen ratkaisseet? Mikä on hyvä näppäimistö silloin, kun tarkoitus on kirjoittaa eikä pelata, ja yhteyden pitää käyttää usb-liitäntää? Suosituksia otetaan vastaan.