Äskeiselle ulkomaanmatkalle sain lainaksi Canon G1 X -pokkarin. Kamera ei ole mikään uutuus, se on ollut markkinoilla jo vuoden, mutta vasta nyt pääsin itse kokeilemaan sitä.
Vaikka kamera on virallisesti pokkari, sen 14 megapikselin kenno on lähes yhtä suuri kuin harrastajajärkkäreissä. Tämä takaa puhtaat ja kohinattomat kuvat ISO 1600 tasoon asti ja kuvat ovat käyttökelpoisia vielä 3200:llakin. Objektiivia ei voi vaihtaa, mutta se on hyvälaatuinen ja hallitsee kinovastaavana polttovälin 28-112 milliä. Suljinaikoja riittää peräti minuutista aina 1/4000 sekuntiin asti. Takanäyttö kääntyy, mikä mahdollistaa kuvaukset alhaalta tai ylhäältä. Kameran päällä on iso säädin valotuksen kompensointia ja kuvaustilan valintaa varten.
Ominaisuuksien perusteella siis aivan loistava matkakamera tai järkkärin varalaite.
Käytössä kuitenkin huomaa, että pokkari on aina pokkari. Vaikka paperilla kamera näyttää erinomaiselta, sen rajoitukset harmittavat järkkäriin tottunutta.
Suurin ongelma on etsin. Optinen etsin on käyttökelvoton, koska objektiivi peittää suuren osan sen kuva-alasta. Takanäyttö tietenkin toimii, mutta syö akkua (jonka kesto ei muutenkaan ole huippua). Säätimet ovat hyvät, mutta ISO-arvolle saisi olla oma valintansa. Nyt ISOa joutuu säätämään hankalasti valikon kautta.
Objektiivin valovoima laajispäässä on 2,8, mutta telepäässä enää vaatimattomat 5,8. Lasi on kuitenkin laadukas ja vääristymät minimaalisia. Merimaisemissa horisontti on kuin viivottimella vedetty.
Miksi pokkareissa yhä käytetään 4:3 kennoja? Kuvasuhde ei tunnu sopivan oikein mihinkään tilanteisiin. Toki kamerasta voi valita myös tilan 3:2 tai jopa 16:9, mutta raw-kuva syntyy aina 4:3 -muodossa ja pitää rajata käsin (tosin Lightroom tekee rajauksen automaattisesti ja raw-kuvakin näyttää olevan 16:9-muodossa).
Pieni harmi on narun päässä roikkuva linssinsuojus, joka tuntuu aina olevan väärässä paikassa. Pokkarien sisäänrakennettu suojus on tässä suhteessa vaivaton. Matkakäytössä toivoisi, että kamerassa olisi gps.
Kosketusnäytön puuttuessa tarkennuspistettä on siirrettävä painikkeella, mikä nopeissa tilanteissa on auttamattoman hidasta. Yllättäen ohi kävelleestä iguaanista ottamani kuva tarkentui taustaan.
Pokkariin tottuneelle ja sen rajoitukset hyväksyvälle nämä eivät ole mitään ongelmia. Onhan aivan toista kantaa mukana 534 gramman pikkukameraa kuin vähintään parikiloista järkkäriä. Mutta jos mukana on myös järkkäri, kakkoskameralle ei lopulta jää paljonkaan käyttöä. Näin kävi myös itselleni. Testikuvat piti lopulta ottaa toimiston aulassa.
Kameran alkuperäinen hinta oli 750 euroa, mutta nyt sitä näyttää saavan 600 eurolla. Hinta on kohdallaan, kunhan ostaja tietää mitä on hankkimassa: erinomaisella kuvanlaadulla varustetun pokkarin.
Muutamia kuvia (kuvat suoraan kamerasta jpeg-muodossa, mutta blogialusta näköjään pienentää niitä hieman):
Vaikka kamera on virallisesti pokkari, sen 14 megapikselin kenno on lähes yhtä suuri kuin harrastajajärkkäreissä. Tämä takaa puhtaat ja kohinattomat kuvat ISO 1600 tasoon asti ja kuvat ovat käyttökelpoisia vielä 3200:llakin. Objektiivia ei voi vaihtaa, mutta se on hyvälaatuinen ja hallitsee kinovastaavana polttovälin 28-112 milliä. Suljinaikoja riittää peräti minuutista aina 1/4000 sekuntiin asti. Takanäyttö kääntyy, mikä mahdollistaa kuvaukset alhaalta tai ylhäältä. Kameran päällä on iso säädin valotuksen kompensointia ja kuvaustilan valintaa varten.
Ominaisuuksien perusteella siis aivan loistava matkakamera tai järkkärin varalaite.
 |
| Canon G1 X on isokokoinen pokkari, jossa on järkkärin kuvanlaatu (kuva: Lumia 920). |
Suurin ongelma on etsin. Optinen etsin on käyttökelvoton, koska objektiivi peittää suuren osan sen kuva-alasta. Takanäyttö tietenkin toimii, mutta syö akkua (jonka kesto ei muutenkaan ole huippua). Säätimet ovat hyvät, mutta ISO-arvolle saisi olla oma valintansa. Nyt ISOa joutuu säätämään hankalasti valikon kautta.
Objektiivin valovoima laajispäässä on 2,8, mutta telepäässä enää vaatimattomat 5,8. Lasi on kuitenkin laadukas ja vääristymät minimaalisia. Merimaisemissa horisontti on kuin viivottimella vedetty.
Miksi pokkareissa yhä käytetään 4:3 kennoja? Kuvasuhde ei tunnu sopivan oikein mihinkään tilanteisiin. Toki kamerasta voi valita myös tilan 3:2 tai jopa 16:9, mutta raw-kuva syntyy aina 4:3 -muodossa ja pitää rajata käsin (tosin Lightroom tekee rajauksen automaattisesti ja raw-kuvakin näyttää olevan 16:9-muodossa).
Pieni harmi on narun päässä roikkuva linssinsuojus, joka tuntuu aina olevan väärässä paikassa. Pokkarien sisäänrakennettu suojus on tässä suhteessa vaivaton. Matkakäytössä toivoisi, että kamerassa olisi gps.
Kosketusnäytön puuttuessa tarkennuspistettä on siirrettävä painikkeella, mikä nopeissa tilanteissa on auttamattoman hidasta. Yllättäen ohi kävelleestä iguaanista ottamani kuva tarkentui taustaan.
Pokkariin tottuneelle ja sen rajoitukset hyväksyvälle nämä eivät ole mitään ongelmia. Onhan aivan toista kantaa mukana 534 gramman pikkukameraa kuin vähintään parikiloista järkkäriä. Mutta jos mukana on myös järkkäri, kakkoskameralle ei lopulta jää paljonkaan käyttöä. Näin kävi myös itselleni. Testikuvat piti lopulta ottaa toimiston aulassa.
Kameran alkuperäinen hinta oli 750 euroa, mutta nyt sitä näyttää saavan 600 eurolla. Hinta on kohdallaan, kunhan ostaja tietää mitä on hankkimassa: erinomaisella kuvanlaadulla varustetun pokkarin.
Muutamia kuvia (kuvat suoraan kamerasta jpeg-muodossa, mutta blogialusta näköjään pienentää niitä hieman):
 |
| F2,8 sumentaa taustan mukavasti (tarkennuskohta kirjaimissa LTA).. |
 |
| F5,6, ISO 100 |
 |
| ISO 1600 |
