Canon Camera Connect ja GPS-sijaintitiedot

GPS-paikannuksen puuttuminen Canon R6m2:sta harmittaa. Aikoinaan hankin salamakenkään kytkettävän GP-E2-lisälaitteen, joka on hoitanut homman hyvin. Sen valmistus on kuitenkin lopetettu ja se vaatii oman sormipariston (tai akun), joka kestää matkalla päivän tai pari. Latauksesta on oma vaivansa. GP-E2 tallentaa myös kuvauksen kompassisuunnan, mutta tieto on hyvin epätarkka. 

Nykyisin ajatellaan, että sijaintitieto tulee älypuhelimesta, eikä erillistä GPS-laitetta tarvita. Canonilla on Camera Connect -sovellus, jossa yhtenä toimintona (vasemmalla alhaalla) on paikkatietojen lähetys kameraan. Tässä ohjelmassa saisi olla myös IPTC-kenttien määritys, mutta kun ei ole. 

Canon Camera Connect päävalikko.

Viimeksi tekemälläni ulkomaanmatkalla kävi nolo vahinko, kun huomasin unohtaneeni GP-E2:n kotiin. Oli pakko totutella käyttämään älypuhelimen apua. Camera Connect toimii, mutta sen dokumentaatio on niukkaa. 

Kameran tietoliikennevalikosta haetaan kohta GPS device settings ja sen jälkeen Smartphone. Sitä ennen puhelin ja kamera pitää parittaa, mikä ei aina olekaan ihan läpihuutojuttu. GP-E2:ssa voi valita sijaintitiedon päivitysvälin, mutta ohjelmasta en tätä löytänyt. Parempi harvakin väli kuin ei sijaintia ollenkaan.

GPS-laitteeksi Smartphone.

Camera Connect -ohjelmassa Location information -sivu näyttää jostain syystä mustan taustan, vaikka aloitusvalikko on valkoinen. Olisi myös loogista, että koordinaatit näkyisivät tällä sivulla, eikä vain teksti "Location Information: Cant be used."). Canonin kamerat ovat hyviä, mutta sovelluksissa olisi parannettavaa.

Location information näyttää siirtävän paikkatietoja sujuvasti, mutta niin ei välttämättä käy.

Huomasin, että sijainti tallentui kuviin vain, kun Camera Connect oli puhelimessa aktiivisena ja puhelimen lukitus avattuna - toisin sanoen ohjelma oli käytössä. 

Jos puhelinta ei erikseen avannut, se lähetti kyllä koordinaatteja kuviin, mutta ne olivat aina samat. Nettikommenteista päätellen moni oli tehnyt saman virheen ja vasta matkalta palattuaan huomannut, että kaikissa kuvissa on ensimmäisen kuvan paikkatiedot. Auts.

Nyt kokeilin asiaa uudelleen ja kas, ainakin iPhonessa ohjelma päivittää sijaintia vain, kun ohjelma on aktiivisena. Ohjelma itsessään toimii myös taustalla ja lepotilassa, mutta silloin se lähettää samaa sijaintitietoa.

Camera Connect -asetukset iPhonessa. Ylimpänä oleellinen Location-asetus.

Kun asetuksen vaihtaa, sijaintitiedot päivittyvät myös taustalla. Puhelimen akkua kuluu tietysti enemmän. Eikä haittaa, vaikka kamerasta sammuttaa välillä sähköt, yhteys puhelimeen palautuu automaattisesti.

Tämä asetus pitää korjata käsin: oletuksena on "While using the App", pitää olla "Always".

Varmuuden vuoksi kannattaa matkan aikana käydä selaamassa kuvia niin, että info-tiedoista on valittu sijainnin näkyminen. Jos peräkkäisissä kuvissa on sama sijainti, tieto ei päivity oikein. 

Varmuuden vuoksi kannattaa matkalla seurata, että sijaintitiedot tosiaan vaihtuvat kuvasta toiseen.

Miksei ohjelma itse varoita näin tärkeästä asiasta? Yleensä sovellukset huomauttavat, mikäli käyttäjän pitää tehdä muutoksia oikeuksiin tai puhelimen asetuksiin.

Dokumentoinnille ja ohjeille olisi taas ollut käyttöä, mutta tulipa opittua kantapään kautta. Nyt levitän tietoa muillekin, jotta muiden ei tarvitse oppia samaa.

Lisäys 15.3.2025: Sarjakuvauksella liikkuvasta autosta selvisi, että puhelimen kautta GPS-sijainti päivittyy noin sekunnin välein. Päivitystiheys on sama kuin GP-E2:n tihein mahdollinen arvo.

IPTC - mitä sillä voi tehdä?

Canon-kameroiden valikoissa on jo vuosia ollut IPTC-asetus, joka oletusarvona on pois päältä. Kyse on valokuvien metatiedoista, mutta vasta nyt sain selvitettyä, miten tämä oikein toimii. Käyttöohjeesta ei tässä ollut paljon apua, joten piti kokeilla itse.

IPTC on vanha mediayhtiöiden standardi (jo 1960-luvulta!), jota hallinnoi International Press Telecommunications Council (www.iptc.org). Mutta miten se eroaa EXIF-tiedoista? Tai kameran omasta asetuksesta, joka tallentaa kuviin kuvaajan nimen (Author) ja tekijänoikeudesta (Copyright details)?

IPTC-tiedot viedään kameraan EOS Utility -apuohjelmalla.

Muista malleista en tiedä, mutta Canonin kameroissa IPTC-tiedot pitää valmistella EOS Utility -sovelluksessa ja siirtää kameraan joko usb-portin tai nettiyhteyden kautta. Kenttiä on valtavan paljon, aina kuvissa olevien valokuvamallien nimiä ja ikiä myöten. Yleishyödyllisiä kenttiä ovat kuvaajan henkilö- ja yhteystietojen lisäksi ainakin kuvassa näkyvien henkilöiden nimet, kuvauspaikka (kaupunki, maa), avainsanat sekä mahdollinen projektinumero.

IPTC-tiedot siirretään kameraan ja valikosta otetaan käyttöön tietojen lisääminen kuviin. Tuntuu kovin hankalalta. Miksei kenttiä voi päivittää kamerassa itsessään? Varsinkin kosketusnäyttöjen aikakaudella se kävisi helposti. Tai edes Canonin mobiilisovelluksella, jolla kameraa muutenkin hallitaan?

Entä miksei IPTC-tietueita voi olla useita, joista sitten valittaisiin, mitä kulloinkin käytetään? Nykyinen järjestely on kömpelö ja vaatii, että tiedot asetetaan aina kuvaussession aluksi tietokoneella. 

IPTC-kenttiä on paljon.

Ilmeisesti IPTC-tiedot tallentuvat suoraan kameran omaan muistiin, joten niitä mahtuu vain yksi setti kerrallaan. Jos tiedot olisivat muistikorteilla tiedostoina, ne vaihtuisivat kortin mukana. Tietokoneella EOS Utility -sovelluksessa voi kuitenkin tallentaa IPTC-settejä tiedostoon ja lukea takaisin kameraan siirrettäväksi.

IPTC-tiedot Photoshopilla katsottuna.

Kuvien tietoja voi editoida jälkikäteen Photoshopissa tai Lightroomissa, mutta silloin on käytettävissä sovellusten omat metadata-asetukset ja IPTC:n hyöty jää vähäiseksi. Toisaalta IPTC:llä asetetut tiedot tallentuvat silloinkin, kun kameralla kuvataan suoraan JPEGiä ja kuvat menevät heti käyttöön. 

Photoshopin jälkeen IPTC-tiedot näkyvät myös XMP-sivuvaunussa.

Kuvissa olevat metatiedot näkyvät kuvankäsittelyssä. Photoshop luo raw-tiedostoista myös XMP-sivuvaunun, johon kaikki metatiedot tallentuvat ja niitä on helppo tutkia tavallisella tekstieditorilla. Itse pidän xmp-sivuvaunuja ärsyttävinä, metatietojen pitäisi kulkea tiedoston sisällä. XMP on Adoben kehittämä metadatastandardi, joka on uudempi ja laajempi kuin IPTC, mutta sitä ei käsittääkseni sen tietoja ei voi asettaa kameraan valmiiksi.

IPTC-asetus kytkettynä käyttöön. Oletusarvo on OFF.

Huomasin, että jos IPTC ei ole käytössä, kamerassa asetettu omistajan nimi ja copyright-tieto tallentuvat niiden paikalle.

Kuvien export kuvankäsittelystä JPEG-muotoon tallentaa myös IPTC-tiedot. Jostain syystä Irfanview ei osannut näyttää kameran JPEG-tiedostoihin tallentamia IPTC-tietoja, mutta kuvankäsittelyn kautta käyneissä JPEG-kuvissa tiedot näkyivät oikein.

Kuinka hyvin tunnet kamerasi?

Nykyiset digijärkkärit ovat melkoisia tietokoneita. Kuinka moni mahtaa tuntea edes puolet kameransa ominaisuuksista?

Ehkä vähän useampi kuin ennen, sillä peruskäyttäjät tyytyvät puhelimensa kameraan ja digijärkkäreitä hankkivat lähinnä harrastajat tai ammattilaiset. Toisaalta kameroissa on niin paljon ominaisuuksia, ettei kukaan tarvitse tai edes opi niitä kaikkia. 

Ammattilaiset tuskin ovat parhaita kameroidensa tuntijoita. He ovat oppineet itselleen sopivat työtavat ja suorastaan urautuneet niihin, vaikka tekniikka kehittyy jokaisen mallin myötä. Arvaan, etteivät läheskään kaikki lehtikuvaajat käytä kameroidensa uusia tarkennusmahdollisuuksia, kuten Canonissa katseohjausta.

Vikaa on myös kameravalmistajissa. Tunnen oikeastaan vain Canonin, joten käytän sitä esimerkkinä. Canonin uusissa malleissa on yli 1000-sivuinen ohjekirja, joka käy läpi eri painikkeiden ja valikkojen merkityksen, mutta tekee sen suppeasti ja vaikeaselkoisesti. Kameran käyttämät termit ovat vaikeasti avautuvia lyhenteitä, vaikka tilaa kyllä olisi. Englanniksi teksti on vähän ymmärrettävämpää kuin suomeksi, mutta ero ei ole suuri.

Ohjekirja esittelee toiminnot, mutta ei varsinaisesti anna ymmärrystä niiden käyttöön. Netistä löytyy ohjeita ja Youtube on täynnä harrastajien itsensä tekemiä opetusvideoita, mutta ne ovat usein vain opaskirjan kuvitettu muoto, tavoitteena saada kanavalle uusia tilaajia. Varsinaista ymmärrystä ja kokemusta löytyy harvasta videosta.

Törmäsin tähän erityisesti kun vihdoin päätin tutustua oman R6 Mark II:n tarkennusominaisuuksiin. Ainoa tapa selvittää asiat on käyttää useita iltoja niiden kokeiluun omin päin. Ohjekirjan tavaaminen tai netin selailu ei riitä.

Aina huvittaa, kun R3:n kaltaisen ammattimallin ohjekirja alkaa kuvauksen perusteista. Miten kiinnitän objektiivin, mitä tarkoittaa A- ja T-kuvaustila ja niin edelleen. Jokainen tämän kameran ostanut tietää perusteet tai päättelee ne vanhan kokemuksen perusteella.

Olisi avuksi, jos ohjekirjassa olisi vaikka listattuna muutamia avainkohtia aiempien mallien käyttäjille. Nämä ovat uusia toimintoja, näitä ei enää tueta ja niin edelleen.

Yllätyin huomatessani, että firmware-päivitykset ovat oikeasti muuttaneet R3:n toimintaa merkittävällä tavalla. Yleensä niissä korjataan vain marginaalisia bugeja, mutta R3:n tapauksessa ne ovat oikeasti tuoneet uusia videokuvaustiloja, mahdollisuuden tallentaa kasvokuvia etukäteen tarkennuksen avuksi, panning assistant -toiminnon ja niin edelleen.

Alkuperäinen PDF-ohjekirja ei näitä tunne, joten pitää osata ladata ohjekirjan uusin versio. Sekään ei erottele, mitä uutta eri firmware-päivitykset ovat tuoneet. En tiedä mitään lähdettä tai listausta, josta näkisin mitä uutta omaan R6m2-kameraani on tullut päivitysten myötä.

R6 Mark II:n uusin ohjekirja on 1.5.0 version sisältävä https://cam.start.canon/en/C012/manual/html/index.html. R3:n uusin ohje on 1.7.0 osoitteessa https://cam.start.canon/fi/C010/manual/html/index.html.

Jonkinlainen kooste Canonin firmware-päivitysten uudistuksista löytyy sivulta https://www.canon.fi/pro/news/new-firmware-features-explained/#photography jos osaa hakea. 

Lisäksi Canonin ohjekirjan sivulla on QR-koodi, joka vie Supplemental information nettisivulle, missä on sekalaisia päivitettäviä tietoja, kuten lista objektiiveista, jotka tukevat joitakin uusia toimintoja. Nähdäkseni tämäkään nippelitiedon sillisalaatti ei ole ajan tasalla ja osa toimii myös vanhoilla objektiiveilla, vaikka ne puuttuvat listalta.

Pitää tutkia asiaa ja kokeilla tätäkin ihan itse.

Kokeilussa Canon R3

Canon R3 oli valmistajansa ensimmäinen 1-sarjan peilitön runko, joka julkaistiin huhtikuussa 2021. Marraskuussa 2022 esiteltiin sen pikkuveljeksi Canon R6 Mark II, jonka itsekin ostin. Äskettäin aloin miettiä, kannattaisiko R6m2 vaihtaa vanhempaan, mutta isompaan (ja ehkä parempaan?) R3:een. Sain lainaksi R3:n ja pääsin kokeilemaan, havaitsenko omassa käytössä kameroissa koon lisäksi muita oleellisia eroja.

R3 on tyypillinen ykkössarjalainen: isokokoinen, kaksin käsin käytettävä, ja siinä on sisäänrakennettu pystykahva. Tukku ominaisuuksia, jotka Canon on varannut vain 1-sarjaan: laukaisumäärän näyttö, sisäänrakennettu GPS (poikkeuksena 5Dm4), äänimuistiinpanon tallennus, isompi akku, kahden akun laturi, nopeampi sarjakuvaus ja niin edelleen.

Canon R3.

R3 ei ole ihan yhä iso kuin 1DXm2 (1015 g vs 1530 g), joka itselläni oli ennen peilittömiin siirtymistä, mutta selvästi isompi kuin R6m2 (670 g) ja vähän pienempi kuin uusi huippumalli R1 (1115 g). Kuten kaikki ykkössarjalaiset, R3 tuntuu todelliselta valokuvausKONEELTA. Paluu R5- tai R6-kameroihin saa ne tuntumaan harrastajalaitteilta.

Jämäkkä rakenne herättää luottamusta, oltiinpa sitten metsässä, merellä tai urbaanissa kaupunkiympäristössä. Kaikki on vähän isompaa, esimerkiksi takanäytön koko on 3,2" (vs. 3") ja etsinkuva on vielä parempi kuin R6m2:ssa.

R3:n silmäsuppilo pistää silmään (hyvällä tavalla).

Vanhasta 1DX-kokemuksesta huolimatta R3 tuntuu hankalalta. Virtakytkin on takaseinässä eikä laukaisupainikkeen vieressä. Kameraa pitää käyttää kaksin käsin, mutta nykyään oleellinen kuvien poistopainike on niin kaukana, ettei siihen ylety vasemmalla kädellä otetta irrottamatta. Onko niin, että Canon pitää kiinni vanhasta 1-designista vain siksi, että kuvaajat ovat siihen tottuneet, vaikka parempiakin olisi?

Peruskuvauksessa erot jäävät yllättävän pieniksi. R3:n huippunopeudesta (195 kuvaa sekunnissa) on harvoin iloa, sillä jo R6m2 sarjakuvaus (40 kuvaa sekunnissa) on enemmän kuin tarpeeksi. Pikainen testi hämärässä ja alivalotuksen +2EV korjaamisessa ei paljastanut silmin havaittavia eroja kennon kohinassa. 

Tavallisilla objektiiveilla tarkennus toimi yhtä hyvin ja asetusvalikot ovat liki identtiset. Itse asiassa R6m2 oli jopa hieman parempi, sillä sen tunnistusvaihtoehdot (ihmiset, eläimet, kulkuneuvot) sisältää vielä Auto-asetuksen, joka paransi kohteen seurantakykyä silloin, kun kyse ei ollut mistään näistä kolmesta kategoriasta. R3:ssa pitää valita joko yksi kolmesta tai sitten kytkeä toiminto kokonaan pois.

Molemmissa on USB-lataus. R3:ssa se onkin tarpeen, sillä vakiolaturi on todella iso kahden akun malli. Matkalle ottaa mieluummin mukaan yleiskäyttöisen USB-C-laturin. Joo - ammattilaisten työkeikoilla tilanne on tietenkin toinen.

R3:ssa toinen korttipaikka on CFExpress-tyyppiä, mikä mahdollistaa suuremmat sarjakuvausnopeudet ja paremmat videotarkkuudet. R6m2:ssa SD-tekniikan rajoitukset alkavat tulla vastaan. 

R3:ssa on täysikokoinen Ethernet-liitäntä, mutta HDMI on yllättäen vain minikokoa. R3:ssa on myös ulkoisen salaman liitäntä, mikä R6m2:sta puuttuu kokonaan.

Nopeamman kennon ansiosta R3 pystyy kuvaamaan salamalla myös elektonisella sulkimella, tosin vain 1/180 sekunnin suljinaikaan asti. En ihan keksi, mitä iloa tästä on. Elektroninen suljin on äänetön, mutta salaman kanssa sillä ei ole merkitystä. Täysin äänetön tila estää salaman välähtämisen.

R3 korjaa yhden R6m2:n hankaluuden. Silmäsuppilo on isompi ja syvempi, joten valikkoasetusten vaihtaminen ei pimennä tahattomasti takanäyttöä kuten usein käy R6m2:ssa.

Ja sitten on silmällä ohjattava tarkennus. Nettikommenteista päätellen moni ei ole saanut sitä toimimaan kunnolla, mutta itselläni se toimi. Varsinkin tapahtumakuvauksessa on näppärää valita tarkennettava henkilö vain katsomalla häntä. Sen verran ärsyttävä näytöllä pomppiva keltainen ympyrä kuitenkin on, että toiminnon päälle/pois-asetus kannattaa ohjelmoida painikkeelle. 

Ylempi etupainike kytkee kohteen seurannan, alempi on oletuksena DOF.

Siihen sopii hyvin etuseinän alempi painike, joka tulee mukavasti keskisormen alle. Ylempi painike on jo valmiiksi kohteen seurannan käytössä (on/off). Näitä kahta painiketta kaipaisi myös R6m2:een.

Toinen tarkennukseen liittyvä asia on kasvokuvien rekisteröinti, jolloin kamera tietää ketä suosia tarkennuksessa. Tämä ominaisuus tuli vasta firmware-päivityksen myötä eikä alkuperäinen käyttöohje mainitse sitä. Päivitys on tuonut myös liikkuvan auton kuvaamista hitaalla suljinajalla helpottavan ominaisuuden ("panning assistant"), joka R6m2:ssa on ollut alusta pitäen. Tätä täytyy testata vielä myöhemmin.

Canonin tapa valita ominaisuuksia malleihinsa herättää ihmetystä. R3:ssa ei ole panorointikuvausta (eikä R5:ssäkään), mutta se on ainoa, missä on GPS. Ilmeisesti harrastajamallit halutaan erottaa ammattilaisten malleista vaikka sitten keinotekoisesti. Toisaalta R3:ssa on ajastettava itselaukaisin, mikä tuntuu harrastajan ominaisuudelta.

R3:n AF-ON toimii minikokoisena kosketuslevynä.

R3:ssa on mikrokokoinen kosketuslevy AF-painikkeessa. Itse en kokenut sitä tarpeelliseksi, mutta lienee tottumiskysymys.

R3-runkoja näyttää saavan käytettynä runsaalla 3000 eurolla, uudet R6m2:t maksavat vähän yli kaksi tuhatta. Kokeilun jälkeen ymmärtää, miten upea laite R6m2 onkaan, kuin R3 pienoiskoossa. Täytyy todellakin olla lehti-, luonto- tai urheilukuvaaja, jotta R3:n lisätoiminnoista saa hyötyä ja painavamman rungon kantaminen maksaa vaivan.

Silmätarkennusta ja GPS:ää jään kyllä R6m2:n omistajana kaipaamaan. Ehkä seuraavassa versiossa?

Tämä kokeilu herätti paljon muitakin havaintoja, mutta palaan niihin ehtiessäni tulevissa kirjoituksissa.

Canon RF24 mm 1,4 VCM objektiivi

Sain tilaisuuden lainata uutta Canonin 24-millistä RF-objektiivia, jonka valovoima on F 1,4. Kirjaimet VCM tarkoittavat Voice Coil Motor -tarkennusmoottoria, joka antaa käytännössä lähes välittömän ja täysin äänettömän tarkennuksen toimiessaan yhdessä USM-moottorin kanssa. Molemmilla moottoreilla on omat linssiryhmänsä, mitä ne liikuttavat objektiivin sisällä. Tästä hienoudesta saa sitten maksaa lähes pari tuhatta euroa. 

Sarjaan kuuluvat myös vastaavat 35- ja 50-milliset mallit, jotka ovat kaikki saman kokoisia ja hintaerokin on minimaalinen. Kiinteä koko ilahduttaa videokuvaajia, varsinkin gimbaalia käytettäessä.

Aiemman 24mm 1,8-mallin saa kolmasosalla uutuuden hinnasta ja siinä on jopa kuvanvakain, mikä VCM-mallista puuttuu. VCM painaa 515 grammaa ja käyttää 67 millin suodinkierrettä.

Canon RF24 F1.4 VCM sivulta.

Kansainvälisten vertailujen ja mittausten mukaan kuvanlaatu on erinomainen, kuten hinnan perusteella sopii odottaakin. Erikoisuutena on pieni IRIS-painike, jotta ottaa käyttöön manuaalisen aukon säätörenkaan.

Manuaalinen aukkosäädin.

Säätö on portaaton, joten videokuvauksessa sillä saa kauniin himmennyksen ilman videoeditorin apua. Valokuvauksessa manuaalinen aukon säädin toimii vasta uusi Canonin uusimmissa rungoissa, ei R6m2:ssa eikä R3:ssa.

Parhaiten objektiivi pääsee oikeuksiinsa hämärässä, jota Suomen syksyssä ja talvessa kyllä riittää. 

F2, ISO 1600, 24 mm

Objektiivin tarkennus ei hengitä, joten kuva-ala pysyy samana etäisyydestä riippumatta. Lyhin tarkennusetäisyys on 24 milliä. Tästä ominaisuudesta on hyötyä focus stacking -toiminnossa. Kamera laukoo kymmeniä kuvia äänettömästi ja muutamassa sekunnissa. Kuvien yhdistäminen kestää hetken, mutta sitten tuloksena on valmis jpeg-kuva. 

Kerrassaan mainio ominaisuus vaikkapa tuotekuvaukseen, joskin 24 millin polttoväli on siihen liian lyhyt. 

Pinottujen tarkennusten kuva RF24-objektiivilla (F2, 30 otosta).

Toiminto on tietenkin kameran sisäinen ja onnistuu vanhemmillakin objektiiveilla, mutta VCM:llä kuvaus käy yhdessä hetkessä.

Canonin edullisissa ja pienissä laajakulmissa, kuten RF16 mm on vahva tynnyrivääristymä, jonka kamera korjaa automaattisesti. Vähän yllättäen vääristymä ja nurkkien tummuminen ovat vahvoja myös isokokoisessa ja kalliissa VCM-versiossa.

Testikuva Windowsin katseluohjelmalla, RF24 mm F6,3, kirkkautta lisätty.

Kamera leikkaa nurkat pois ja korjaa vääristymän, joten tulos näyttää siistiltä ja terävältä. 

Jpeg-kuva.

Photoshopilla autolevels ja tulos on tämä:

Photoshopin jälkeen.

Vielä 100 % ruutukuva täydellä aukolla otetun kuvan keskeltä Photoshopissa avattuna:

Täydellä aukolla 100% kuvan keskeltä.

Ohjelmallisesta korjauksesta huolimatta objektiivin erottelukyky keskellä on mainio, myös täydellä aukolla, eikä kromaattista aberraatiota havaitse.

USB-C-lataus helpottaa varsinkin matkailijan elämää

Yksi EU:n digialan saavutuksista on USB-C-latauksen pakollisuus. Jokaisen digihärpäkkeen mukana ei enää saa tulla uutta laturia, vaan kaiken pitäisi toimia USB-C:llä.

Jo aiemmin USB-laturilla on voinut ladata älypuhelimia, korvanappeja ja kuulokkeita, kunhan vaihtaa latausjohdon sopivaksi tai käyttää pientä adapteria.

Nyt on mahdollista ladata muitakin laitteita ja vieläpä ristiin eri laitemerkkien välillä. Kokeilin sekä Dellin että Lenovon läppärien isoa laturia, joka latasi yhtä hyvin läppärit, Canon R6 mark II -kameran kuin Android- ja iPhone 16-puhelimet. Yllättäen jopa Macbook Air latautuu USB:n kautta, vaikka sen mukana tulee oma Magsafe-kiinnitteinen laturi.

Periaatteessa reissuun lähtiessä ei tarvitse mukaan kuin yhden laturin ja kaikki tulevat hoidettua sillä! Tai no, partakone ja sähköhammasharja eivät vielä ole USB-C-ajassa.

Lenovon USB-laturi käy näihin kaikkiin laitteisiin.

Asiassa on kuitenkin muutamia rajoituksia, joista on hyvä olla tietoinen.

Laturin teho tietenkin vaikuttaa. Pieni puhelinlaturi lataa läppäriä hyvin hitaasti, mikä on ymmärrettävää. Sen sijaan yllätyksenä tuli, ettei vanhin Canonin akku latautunut kamerassa. Akku oli vanhaa mallia, joten ehkä se oli väsähtänyt tai siitä puuttui latauselektroniikkaa. Joka tapauksessa kannattaa testata kaikki ennen matkalle lähtöä. 

Eikä kaikkia laitteita kannata jättää yhden laturin varaan muutenkaan. Sehän voi vaikka mennä rikki tai unohtua hotelliin.

PD-kirjaimet kertovat yleisestä USB-C-latauksesta.

Lataus perustuu kirjaimiin PD (Power Delivery). Jos ne puuttuvat, lataus ei onnistu, vaikka kaapeli ja muuntaja olisivatkin USB-C-mallia. PD tarkoittaa tekniikkaa, jossa laite ja laturi pystyvät keskustelemaan keskenään sopivista jännitteistä ja virroista (siis tehoista).

Mikään sellainen laturi, jossa on iso USB-A-liitin, ei toimi. Myöskään mikään multilatauskaapeli (monta päätä) ei toimi. Vain sellainen kombinaatio toimii, missä laturin päässä on pieni USB-C-liitin PD-merkinnällä ja kaapelin molemmissa päissä on niin ikään USB-C-liitin.

Sen sijaan USBC-kaapelien välillä ei tuntunut olevan eroja. Kaikki kokeilemani puhtaat USB-C-kaapelit tuntuivat toimivan.

Jatkossa kannattaa ostaa vain sellaisia latureita, joissa on PD-merkintä ja USB-C-ulostulo. Niin ikään monissa jakorasioissa on nykyään USB-latausmahdollisuus, mutta vain PD-merkityt USB-C-liitännät toimivat.

Microsoft suosii taas epäreilusti Edge-selaintaan

Muutama päivä sitten Teamsin ja Outlook-sähköpostin selainversiot muuttivat toimintaansa. Sen sijaan, että ne avaisivat linkit käyttöjärjestelmässä asetettuun oletusselaimeen, ne käynnistävätkin Microsoftin oman Edge-selaimen ja avaavat linkin siihen.

Microsoft ei säästele vaivoja eikä kaihda keinoja saadakseen ihmiset palaamaan takaisin oman selaimensa käyttäjäksi. Joskus aikoinaan Internet Explorer oli yleisin selain, mutta Microsoft menetti asemansa Firefoxille ja Chromelle.

Outlookissa asetuksen pystyy palauttamaan takaisin oletusselaimeen. Mikä oletusselain se sellainen on, joka ei avaudu oletuksena?

Kiistanalainen asetus

Tällainen määräävän markkina-aseman käyttö omien tuotteiden suosimiseksi ja kilpailun estämiseksi on juuri sitä, mihin EU ja USA:n omatkin kilpailuviranomaiset ovat yrittäneet puuttua. 

Tulee taas töitä niille. Ja käyttäjille, jotka vaihtavat asetuksen takaisin arvoon "Oletusselain".