torstai 31. elokuuta 2017

Kokemuksia objektiiveistani

"Millä kameralla tuo on kuvattu?", minulta kysytään usein kuvista, joita on Kuvat.fi-palvelussa sekä Flickrissä. Kameralla on merkitystä vain ääriolosuhteissa, objektiivi vaikuttaa lopputulokseen enemmän.

Tärkeimmät objektiivit
Omista objektiiveistani ykkönen on Canon 70-200 F2,8 II. Otan sen lähes aina mukaan, eikä putki ole koskaan pettänyt missään suhteessa. Mekaanisesti se on vahva kuin tankki, mikä johtaakin sen ainoaan haittapuoleen: painoa on 1,5 kiloa. Mutta polttoväli on sopiva monenlaiseen kuvaukseen ja kuvanlaatu on loistava. Minulla oli aiemmin ykkösversio, siinä ehkä taustan bokeh oli hieman pehmeämpi, mutta II-mallin terävyys ja kontrasti ovat paljon paremmat.

Toinen perusputki on Canon 35 mm F1,4. Otan sen aina messuille, koska polttoväli on juuri sopiva ahtaissa tiloissa tapahtuvaan tuote- ja ihmiskuvaukseen. Ostin putken kauan sitten, kun minulla vielä oli kroppikennoinen 40D, eikä objektiiville ollut aluksi paljonkaan käyttöä, mutta täyskennoisessa se pääsee oikeuksiinsa. Täydellä aukolla kuva on tosin hieman pehmeä. Äskettäin ilmestynyt II-versio on terävämpi, mutta myös painavampi ja huomattavasti kalliimpi. Kovan käytön myötä AF/MF-kytkin on irtoamassa, mutta taidan mieluummin korjata sen tai hankkia toisen I-mallin kuin vaihtaa uudempaan.

Kolmas peruslasi on Canonin 17-40 F4. Senkin ostin jo kroppiaikaan ja putki jäi lähes käyttämättä, koska 17-55 mm F2,8 täytti tarpeet paremmin. Siinä oli tosin tarkennusongelmia ja runsaasti CA:ta. Kun sitten vaihdoin täyskennoiseen 5D-kameraan, 17-40 astui aktiivipalvelukseen. Se on varsinainen ruma ankanpoikanen: kuvista puuttuu "se" jokin, mikä kahdessa ensin mainitussa lasissa on, mutta yleistyökaluna 17-40 toimii hyvin. Se on kestänyt koviakin kolhuja.

Olen turhaan odottanut II-versiota, tai peräti 17-50-millistä, mikä olisi optimaalinen, mutta ilmeisesti turhaan. Sen sijaan Canonilta tuli 16-35-millinen vakaimellinen F4, joka on varmasti hyvä, mutta kaipaan niitä viittä milliä. Reissukäytössä polttoväli 17-50 mm olisi hyödyksi; 16-35 jää liian lyhyeksi, jolloin mukana pitäisi olla aina toinenkin putki.

Näillä kolmella pärjään lähes kaikissa tilanteissa. Lisäksi 17-40 ja 70-200 käyttävät 77-millistä suodinta, joten sama linssinsuojus käy molempiin. Harmi vain, että 35-millisen suodinkierre on 72-millinen.

Muut putket näkevät valoa harvemmin. Canonin 135-millinen F2 on todellinen legenda, vaikkakin vanha sellainen. Yleensä putki pölyttyy hyllyllä, mutta henkilökuvaukseen vallitsevassa valossa se on pistämätön. Terävyys ja värit ovat uskomattoman hienot. Vakaajaa ei tietenkään ole ja lasi on turha/käyttökelvotonn kirkkaassa auringossa. Erikoiskäyttöön kuitenkin strong buy -suositus.

Canon 135 mm F2 täydellä aukolla.
Toinen rajatapaus on 50-millinen F 1,2, jonka ostin käytettynä. En ole 50-millisen polttovälin ystävä ja lasin tarkentaminen isolla aukolla on niin tarkkaa puuhaa, että varmuuden vuoksi pitää ottaa useita kuvia kerralla. CA:ta on häiritsevän paljon, lasi on painava ja tarkentaa hitaasti. Mutta kun kaikki osuvat vähässä valossa kohdalleen, lopputulos on hieno. Aluksi kuvittelin, että CA on yksilövika, mutta Canonin lainaamassa uudemmassa yksilössä oli ihan sama ilmiö. Toivottavasti Canon julkistaa tästä II-mallin, se tulisi tarpeeseen.

Ostin aikanaan 300-millisen F2,8:n, mutta myin sen käytön vähäisyyden vuoksi. Keväällä ostin putken käytettynä takaisin. Käyttökohteet ovat rajallisia -- se on luontokuvaukseen hieman lyhyt, henkilökuvaukseen liian pitkä. 2x-jatkeella kuvanlaatu kärsii havaittavasti. Putki on miehekkään kokoinen ja painoinen, joten sitä on hankala kuljettaa kaupungilla kävellessä, mutta jo I-mallissa kuvanlaatu on mainio. Ja nykyisessä, paljon kalliimmassa II-mallissa vielä parempi.

Eino Leinon patsaalla, Esplanadi 27.8.2017.

300-millinen toimii myös kaupungissa, kunhan sitä vain jaksaa kantaa mukana.
Ainoa säännöllisesti käyttämäni ei-Canon on manuaalitarkenteinen Samyang 14 mm. Ultralaajakulma avaa ihan uuden maailman. Maisemakuvauksessa käsin tarkentaminen ei ole ongelma, on melkeinpä rentouttavaa kun voi räpsiä kuvia ilman tarkennuspisteen valintaa (vain riittävän pieni aukko ja manuaalitarkennus äärettömään). Se kuitenkin rajaa kuvauskohteita. Vähässä valossa aukkoa pitää kasvattaa ja silloin käsin tarkentamisesta tulee riesa. Valitettavasti Canonin oma 14-millinen on kallis, eikä edes kovin hyvä. Sigman uusi 1,8-valovoimainen 14-millinen houkuttelisi yli 1600 euron hinnasta huolimatta.

Näiden lisäksi käytän lähikuviin 100-millistä makroa sekä 100-400-millistä lentokone- ja luontokuviin.

Turisteillä näkee paljon Canonin 24-105-millistä. Olen kokeillut sitä kerran, enkä tykästynyt. Matkakuvia ajatellen se ei ole tarpeeksi laaja, kun taas telepäätä on turhankin paljon. Putki on isokokoinen ja ainakin I-mallissa oli melkoisia vääristymiä. Kuvanlaatu oli 17-40-millisen tasoa, eli kaukana huipusta.

Matkoilla kiinnitän huomiota myös ihmisten käyttämiin kameroihin. Muutama vuosi sitten isot järkkärit näyttivät olevan häviämässä, varsinkin aasialaisilla oli vain peilittömiä pikkujärkkäreitä. Nyt heillä on isot älypuhelimet mutta Canonin ja Nikonin isot järkkärit tuntuvat tehneen paluun.

Flickrin kuvaajissa olen seurannut erästä, jolla on useita Sonyn pieniä järjestelmäkameroita. Optiikan ja kennon yhteisvaikutus on parhaimmillaan upea, kuvat tuntuvat erottuvan kahden suuremman kilpailijan otoksista. Yhtä mallia olen testannut itsekin. Ihastuin kuvanlaatuun, mutta sillä oli toki hintansa. Lisäksi yhdessäkään Sonyn mallissa ei taida olla GPS:ää, mikä matkakuvauksessa on ehdoton must.

1 kommentti:

  1. Kamera on kokonaisuus, johon kuuluu runko ja objektiivi. Objektiivi ei ole putki, ellet sitten halua verrata objektiivisi laatua esimerkiksi viemäriputkeen. Lasia käytetään objektiivin linssistössä.

    Käsitarkennuksella tuolla 14 millisellä ei kannata asettaa tarkennusta äärettömään. Turha sitä syväterävyyttä on jatkaa äärettömästä eteenpäin ;)

    Martti Kapanen

    VastaaPoista