sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Keinopää tekee paluun uudella tekniikalla

Internet herättää henkiin vanhoja tekniikoita, jotka saavat modernin toteutuksen ja tuovat iloa uusille harrastajille. Yksi tällainen on keinopää.

Tavallinen kahden mikrofonin äänitys on tarkoitettu toistettavaksi stereolaitteiden kaiuttimista, jolloin tilantuntu jää väistämättä puutteelliseksi. Ihmisen kuulo toimii toisin: pään ja korvien rakenne vaimentaa tiettyjä taajuuksia ja ihminen aistii sen pienen eron, joka ääneltä kuluu edetä korvien välillä.

Keinopää-äänitys (binaural recording) matkii ihmisen kuuloa. Alunperin äänitys tehtiin pään muotoisella nukella, jossa mikrofonit oli sijoitettu korvakäytäviin. Nykyisin voidaan käyttää pieniä korvaan upotettavia mikrofoneja. Yhdessä mukana kannettavan videokameran kanssa ne mahdollistavat kiinnostavat, todella aidot ääni- ja kuvamaisemat.

Keinopää-ääni on yleistynyt nyt, kun korvanapit ja isotkin kuulokkeet ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä. Hifi-harrastajien kuuntelusta on tullut jokapojan ja -tytön harrastus.

Youtubessa keinopää-äänitettyjä videoita löytyy Sound Traveller-hakusanalla. Tekijän sivu on osoitteessa https://www.patreon.com/TheSoundTraveler.

Oleellista on, että videot kuunnellaan kuulokkeilla -- stereoiden kaiuttimista efekti ei toimi. Ja kanavien on oltava oikein päin, siksi jokaisen videon alussa on pieni kanavatesti.
Stereo- ei kuin korvatesti.
Ajankohtainen pätkä, josta on hyvä aloittaa, liittyy SpaceX-satelliitin laukaisuun. Videolla joukko kuvaajia pääsee hissillä NASAn rakettihallin katolle, ryhtyy odottamaan laukaisua ja todistaa kamerat räpsyen valtavan raketin nousun taivaalle.

SpaceX laukaisu, äänitekniikkana Binaural audio.
Raketin nousu on mahtavaa jyrinää, mutta ei sittenkään paras esimerkki keinopää-äänityksen tilantunnusta. Tavallinen stereo subbarilla toimisi yhtä hyvin.

Itsessään jo näkemisen arvoinen kuvaajien laite-setup NASAn hallin katolla.
Parempia esimerkkejä ovat esimerkiksi New Yorkin metro ja kävely kolumbialaisella torilla. Oma suosikkini on kuitenkin München. Sateen ropina, ihmisten puheensorina ja liikenteen melu yhdessä videokuvan kanssa luovat mahtavan tilantunteen. Äänellinen huippukohta on videon keskivaiheilla, jossa käydään kirkossa. Urkujen sointi kirkon holveissa on jotain sellaista, mitä tavallinen stereo ei pysty toistamaan.

The Sound Travelerin käyttämä tekniikka ei ole täysin aitoa korvan matkimista, mutta yhdessä videon kanssa efekti on voimakas. Jostain varmaan löytyisi aitoja keinopää-äänityksiä, vaikka sitten ilman kuvaa?

Keinopääkokeiluita tehtiin stereon alkuaikoina ja vielä 1960...1970-luvuilla. Silloin kyse oli pelkistä kuulokuvista. Tämän päivän tekniikalla mukaan saadaan myös video, jolloin vaikutelma on entistä todellisempi. Ja mikä parasta: tallennukseen tarvittava tekniikka on nykyään kenen tahansa ulottuvilla. Aiemmin siihen tarvittiin kallista laitteistoa.

Muistan Ylen toteuttaneen kuunnelman keinopäätekniikalla joskus 1980 tienoilla. Nauhoitin sen tuolloin C-kasetille, mutta kasetti on ajat sitten hävinnyt. Muistan vain, että kuunnelmassa puhuttiin Bilbaosta. Yle Areenasta keinopää-haku ei tuottanut tulosta. Olisiko mahdollista saada kuunnelma taas tarjolle uutta digisukupolvea varten?

2 kommenttia:

  1. Paras vastaantullut esimerkki on mielestäni tämä http://www.qsound.com/demos/virtualbarbershop_long.htm
    Toinen hyvä https://www.youtube.com/watch?v=OV5olFVQYac

    Se minkä jo noita kahta pätkää kuunnellessa heti huomaa, on että ihmisen suuntakuulo on todella hyvä, ja tällaisella keinopäätekniikalla äänitetyllä ja kuulokkeilla kuunnellulla materiaalilla tilan tuntu ja immersio on jotain aivan toista kuin tavanomaisella stereo- ja monikanavatekniikalla. Mutta miksi viihdeteollisuus ei ole ottanut tätä menetelmää käyttöön? Luultavasti tuotantoprosessia ei vain saa taipumaan tälläiseen äänitystekniikkaan, kun vähänkin suuremmassa tuotannossa kaikki dialogi hoidetaan jälkiäänityksellä ja äänimaailma muutenkin pääosin luodaan vasta editissä. Toisaalta kuluttajillekaan ei saada tämän varjolla myytyä suurta määrää viihde-elektroniikkaa monikanavakotiteatterijärjestelmien tapaan.

    Missään indietuotannoissakaan ei tätä ole kaiketi kokeiltu tai ainakaan ei ole tullut vastaan. Jossain kauhuelokuvassa voisin kuvitella keinopäätekniikan toimivan todella hyvin ja tekevän kokemuksesta todella intensiivisen. Missään huvipuistojen "4D"-teattereissakaan en ole kuullut tällaista tekniikkaa käytettävän.

    VastaaPoista
  2. Varsin mielenkiintoinen - ja erityisesti todentuntuinen - äänimaailma!

    VastaaPoista