perjantai 9. marraskuuta 2018

Kodak DC20 - kerrassaan surkea digikamera

Toimiston muuton yhteydessä törmäsin vanhaan digikameraan. Se oli lajinsa ensimmäisiä, puoliksi lelu, mutta kuitenkin Kodakin valmistama ja mallimerkintä DC20. Kodakin ammattilaiskamerat olivat DCS-sarjaa, kuluttajamallit DC:tä.

Kodakia käytetään usein malliesimerkkinä yrityksestä, joka ei ajoissa tajunnut bisneksen muuttumista, ja jonka digitalisaatio sen vuoksi tuhosi. Arvio on epäreilu, sillä Kodak oli yksi ensimmäisiä digikameroiden valmistajia ja siten hyvinkin kaukonäköinen. Ilmeisesti eväät kuitenkin loppuivat, sillä Kodak luopui kameroista jossain vuosituhannen vaihteen tienoilla. Itselläni oli kesällä 1998 hankittu Kodak DC260, jossa oli muistikortti, kahden megapikselin tarkkuus (1536x1024) ja 38-115 kinovastaava objektiivi.

Mutta palataan siihen kerrassaan huonoon digikameraan. Se näytti tältä:

Kodak DC20 edestä.
Edestä katsottuna kamera on normaalin pokkarin näköinen. Takapuoli paljastaa laitteen iän ja kaikki puuttuvat ominaisuudet:

Kodak DC20 takaa.
Totta se on: ei LCD-näyttöä, muistikorttipaikkaa eikä painikkeita. Akun sijaan litium-paristo. Etsin oli optinen. Päällä vain kolme painiketta, joista yksi oli laukaisin ja toinen virtakytkin.

Tekniset speksit ovat sanalla sanoen vaatimattomat. Sisäiseen yhden megatavun muistiin mahtui kerralla peräti kahdeksan kuvaa (alemmalla tarkkuudella 16). Kuvan maksimitarkkuus oli 493x373 pikseliä (erikoista, että molemmat luvut ovat parittomia). Kiinteän optiikan kinovastaavuus oli 47 milliä ja valovoima F4.

Koska muistikorttia ei ollut ja usb-tekniikka oli vasta kehitteillä, kuvat piti siirtää tietokoneelle sarjaportin kautta. Tätä varten kameran mukana tuli erikoiskaapeli, jonka toisessa päässä oli sarjaportin liitin ja toisessa audiokäytöstä tuttu miniplugi. Erikoinen yhdistelmä, jollaista on turha kysyä tämän päivän tietokonekaupoista.

Tilasin kameran tuoreeltaan kesällä 1996 Cyberian Outpost -verkkokaupasta Yhdysvalloista (ei enää olemassa). Hinta oli 299 dollaria. Suomeen toimitettuna kokonaishinnaksi tuli noin 300 euroa. Verkkotilaus kannatti, sillä kun kameran myynti Suomessa alkoi syyskuussa 1996, sen hinta oli 500 euron luokkaa (tuohon aikaan hinnat olivat tietenkin markkoina).

Valitettavasti yhtään kameralla otettua kuvaa ei ole enää tallella. Kameran virittäminen käyttöön vaatisi melkoista askartelua, sillä kuvien siirto sarjaportin kautta vaati erillistä apuohjelmaa.

Softa on tallella.
Ohjelma toimitettiin peräti cd-levyllä (ei korpulla!) ja toimisi varmaan vielä tänäkin päivänä, jos jaksaisi nähdä vaivaa.

Kukapa olisi tuolloin uskonut, että 20 vuoden päästä jokaisella on moninverroin parempi kamera omassa puhelimessa. Nokia oli vasta aloittelemassa kasvuaan kömpelöillä gsm-malleilla. 

2 kommenttia:

  1. Kodakin ongelma oli, että se oli ajat sitten luopunut laatukameroista, ja myi halpoja kameroita, jotta ihmiset ostaisicat filmiä. Uuden tuotannon menestyksekäs käynnistäminen etenkin järjestelmäkameroissa olisi ollut lähes mahdotonta. Oli selvää, että kamerafirmat vievät voiton. Kodak olisi ehkä voinut menestyä alihankkijana kennotekniikassa.

    VastaaPoista
  2. Muistan oman ensimmäisen digikamerani. Hopeanvärinen HP:n kamera. Siinä oli jopa pieni postimerkin kokoinen väri-lcd näyttö. Lisäksi ostin 128 megatavun muistikortin, johon siihen aikaan kyllä kivasti mahtui kuvia. Samoin piti ostaa erikseen AA-pariston tyyppiset akut ja laturin, laite meinaan rohmusi akkuja todella nopeaan tahtiin. Laitteen heikko puoli oli suuren koon lisäksi kuitenkin LCD-näyttö. Se oli niin huonovärinen, ylikirkas, huonoresoluutioinen (pikselitasterin erotti ruudusta), että näyttöruutua uskoessa joka kuva oli mukamas hyvä ja terävä. Mutta kun kuvaa katsoi tietokoneen näytöltä, se olikin oikeasti suttuisa, tärähtänyt, huono valotus. Siis viallinen. Kyseisellä kapineella oli todella vaivalloista saada onnistunutta kuvaa. Tällöin oppi tavan, että ottaa samantien varmuuden varalta useita kuvia, aina niistä jokunen onnistuu. Laite oli myös hidas. Kuitenkin samaan aikaan päälle viitisentoista vuotta sitten massakamera oli canonin ixukset. Niissä oli huomattavasti tarkempi näyttö. Siihen aikaan pienen kameran runko oli umpimetallia. Ei akkuongelmia, kamerassa oli ihan aiti oikea akku. Kuvat onnistui yleensä hyvin. On sitä siis monenlaiseen räpellykseen elämän aikana hairahtunut. Tuo surkea hp:n kamera oli yksi niistä.

    VastaaPoista