Onko muistikortin nopeudella merkitystä Canon 6Rm2 sarjakuvauksessa?

Sirkusta kuvatessani aloin pohtia muistikortin ja raw-tyypin nopeuden merkitystä. Kuinka kauan kameran punainen merkkivalo palaa kertoen, että kuvien tallentaminen muistiin on yhä kesken? En muistanut nähneeni yhtään testiä aiheesta. Media testaa yleensä vain sarjakuvauksen huippunopeutta, mutta mitä pidempään kuvien kirjoitus kortille kestää, sitä vähemmän huippunopeudesta on iloa.

Vaikka punainen valo palaa, kameralla voi kuvata jo uusia sarjoja. Puskurin vapaa tila on kuitenkin pienempi, joten käytännössä kirjoitusnopeudella on kyllä merkitystä. 

Canon R6m2:lla huomasin myös, että kuvauksen jälkeen punaisen valon palaessa näyttö ei päivity, ellei paina välillä laukaisinta puoliväliin. Vaihtoehtona on kääntää jotain kameran kolmesta rullasta. Takaseinän Q-painike ei kuitenkaan reagoi painalluksiin, mikä voi hämätä kuvaajaa.

SDXC-kortteja on useita tyyppejä. UHS-I-standardin kortin maksiminopeus on 104 megabittiä sekunnissa. UHS-II-korteissa nopeus yläraja on 312 megabittiä sekunnissa. Jälkimmäiset kortit tunnistaa toisesta nastarivistöstä -- ja tuplasti kalliimmasta hinnasta. Mutta kannattaako siitä maksaa?

Testasin asiaa käytännössä. Asetin kameraan ISO 200 ja 1/250, aukko jäi kameran valittavaksi, objektiivina oli RF 35 mm. Testasin kuvausta sekä H- että H+ tiloissa. Pysäytin kuvauksen puskurin täyttyessä, jolloin sarjatuli lakkasi, ja käynnistin ajanoton, joka loppui punaisen merkkivalon sammuessa. Kortit olivat Transcend 128 GB (UHS-I, 80 MB/s) ja Kingston 128 GB (UHS-II, 300 MB/s). Kuvien määrän laskin R6m2:n näppärällä toiminnolla, joka poistaa yhdellä painalluksella kaikki sarjan kuvat, mutta kertoo sitä ennen kuvien määrän. Kameran akku oli ladattu täyteen ennen aloittamista.

Sarjakuvauksen tallentamiseen kuluva aika kahdella eri muistikortilla.

Taulukon perusteella täysin sähköinen suljin täyttää puskurin nopeammin, jolloin kirjoittaminen kestää hieman pidempään. Pakatussa craw-tilassa kuvia mahtuu puskuriin lähes tuplasti, mutta kirjoitusaika pitenee saman verran. Tämän perusteella on siis sama, ammutaanko raw- vai craw-kuvia. 

Yllättäen UHS-II-kortista ei näytä olevan mitään hyötyä still-kuvauksessa. Ilmeisesti kirjoittamisen pullonkaula ei ole väylän tai kortin nopeudessa vaan kameran omassa prosessorinopeudessa. 

Eron ollessa näin pieni heräsi epäily, oliko UHS-II-kortti mahdollisesti viallinen? Kopioin 90 craw-tiedostoa tietokoneen ssd-levyltä samoille muistikorteille kortinlukijaa käyttäen. Erot olivat dramaattiset: UHS-I-kortti tallensi kuvat 65 sekunnissa (keskimäärin 0,72 sekuntia/kuva) ja UHS-II-kortti yli kolme kertaa nopeammin 19 sekunnissa (0,21 sekuntia/kuva).

Nämä tulokset ovat tietenkin vain suuntaa-antavia. Varsinkin craw-kuvissa kuvan sisältö voi vaikuttaa pakkauksen vaatimaan aikaan. Muistikorteissa voi olla valmistajakohtaisia eroja ja myös kortin täyttöaste voi vaikuttaa. Testikortit olivat noin puoliksi täynnä.

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei suuri sarjakuvanopeus vielä kerro koko totuutta, mikäli ampuu useita sarjoja peräkkäin ja pullonkaulana on sulkimen sijaan tallentamisen nopeus.

Uusi kamera, uusi sirkus

Sirkus on ehkä paras paikka testata kameran kykyjä. Suuria valaistuseroja ja nopeaa liikettä. Tarkennus on sentään helppoa, koska esitykset tapahtuvat kaukana katsojista. Lisäksi esitykset ovat ensi kertaa nähtyinä niin yllättäviä, ettei niihin osaa ennakolta varautua kameraa säätämällä.

Juuri se hetki, kun Aleksi Martinin ampuma nuoli lävistää ruusun varren.

Tämän syksyn Sirkus Finlandia -näytökseen otin ensi kertaa Canon R6 mark II:n. Vielä vuosi sitten kamerana oli 10 vuotta palvellut Canon 5D mark III (sama kamera kaksi vuotta sitten). Ja olihan niillä tosiaan eroa. Uuden kameran herkkyys ja dynamiikka ovat ihan toisella tasolla, sarjakuvaus samoin.

Yllä olevassa nuolikuvassa oli vähän onneakin mukana, sillä sarjakuvausnopeus oli säädetty hitaimpaan arvoon, mutta yksi laukauksista osui juuri oikeaan hetkeen.

Lusesita Farrell tulitempussaan.

Aiemmin olen pannut merkille, että R6m2:n akku kuluu nopeammin kuin 5Dm3:ssa. Tällä kertaa otin 790 kuvaa, minkä jälkeen akkua oli vielä 61 prosenttia. Objektiivina oli yli 10 vuotta moitteettomasti palvellut 70-200 F 2,8 II. Jostain syystä edellisenä iltana juhlissa salamalla ja lähinnä EF 24-70 II sekä RF50 1.2:lla kuvatut otokset söivät akun liki tyhjäksi, vaikka kuvamäärä jäi pienemmäksi.

R6m2:ssa raw-kuvat näyttävät puhtaammilta ja paremmilta kuin vanhassa kamerassa, aivan kuin jälkikäsittelyä ei tarvitsisi lainkaan. Juhlissa ihmiset tunnistava tarkennus pääsi oikeuksiinsa ja väärin tarkentuneita kuvia oli tuskin lainkaan, kun ne vanhalla kameralla himmeästi valaistussa salissa olivat toistuva ongelma.

Sitten jotain negatiivista. Vaativia kuvaussessioita on ollut sen verran vähän, että Fv-moodin opettelu on jäänyt vähiin. Pimeässä katsomossa on myöhäistä opetella kameran hienouksia. Painikkeiden löytäminen on työlästä eikä Canonin ergonomia aina herätä kiitosta. Ammattilainen ehkä muistaa, että Fv-moodin auto-asetus palautetaan painamalla kuvan poistopainiketta, mutta yritäpä etsiä sitä pimeässä.

Enkä vieläkään ole keksinyt, miten Auto ISO palautetaan käyttöön M-tilassa, jos ISO-säätöpyörään on koskettu. 

Kesällä kirkkaassa auringossa ja nyt syksyn hämärässä on tullut vastaan myös ärsyttävä ilmiö, joka toistuu aina kun kameran pistää päälle tai se herää virransäästötilasta (johon se menee todella nopeasti akun säästämiseksi). Kestää muutamia sekunnin osia, ennen kuin kenno (tai näyttö) löytää oikean valaistustason ja kuva alkaa näkyä. Aika ei ole pitkä, mutta nopeissa tilanteissa se harmittaa.

Mutta arvioi itse, ovatko tämän syksyn sirkuskuvat parempia kuin kaksi vuotta sitten. Objektiivi on sama, vain runko on vaihtunut. Sirkus Finlandia 2023 -kuvat ovat täällä.