Eroon salasanoista iiriksellä ja omilla kasvoilla

Uusissa laitteissa on vihdoin tarjolla vaihtoehtoja kaikkien inhoamille salasanoille. Esimerkiksi Samsung S8 -puhelimen voi avata kasvokuvalla (vanha juttu) tai silmän iiriksellä (uusi juttu, ainakin älypuhelimissa).

Iirisskanneri

Iirisskanneri on pieni kamera puhelimen yläreunassa, joka tunnistaa käyttäjänsä silmän iiriksen ja avaa puhelimen pelkästään sitä katsomalla.

Käytännössä tekniikka ei toimi ihan niin loistavasti. Ohjeen mukaan silmälasit ja piilolinssit pitää poistaa tunnistuksen ajaksi. Rekisteröintiä varten puhelin nostetaan silmän korkeudelle 25-35 sentin päähän.

Puhelin ensin silmän korkeudelle.

Tunnistuksen käyttöönotto vaati pari yritystä, ensimmäisellä kerralla tuloksena oli virheilmoitus:

Rekisteröinti vaati muutaman yrityksen.

Kun silmä oli saatu rekisteröityä, tunnistus kyllä toimi, mutta osoittautui herkäksi ympäristön valolle. Vastavalo tai hämärä olivat kameralle hankalia. Lisäksi tunnistus kestää muutaman sekunnin, mikä tuntuu pidemmältä kuin onkaan.

Jos tunnistus ei onnistu, jää aina salasana, pin-koodi tai sormenjälki. Niitä tarvitaan joka tapauksessa aina, kun puhelinta ei ole avattu vähään aikaan. Tälläkään tekniikalla ei päästä täysin eroon salasanoista.

Pian Samsungin julkistuksen jälkeen uutisissa väitettiin, että skanneria on mahdollista huijata. Samsung vastasi, ettei huijaus ole lainkaan helppoa. Kaikissa menetelmissä on omat heikkoutensa. Biometrinen tunnistus sopii toistuvaan käyttöön arkisessa ympäristössä, sillä se estää läheisiä kurkkimasta olan yli pin-koodia, mutta jos laite päätyy rosvon kynsiin, hänen pitäisi tietää salasana tai pin-koodi saadakseen laitteen auki.

Microsoftin Surface-läppärissä kamera käyttää infrapunaa ja syvyystietoa. Tunnistus toimii todella nopeasti ja muistutta melkein taikuutta. Kun läppärin kannen nostaa ylös, lukitusnäyttö viivähtää ruudulla vain hetken ja sitten käyttäjä näkee jo tutun työpöytänsä. Todella vaivatonta.

Itse asiassa tunnistus on liiankin nopea. Kun yritin vaihtaa sisäänkirjautuvaa käyttäjää, kamera tunnisti aina oman tilini ja vie työpöydälle ennen kuin ehdin edes klikata toista tunnusta! Lopulta oli pakko piiloutua kameran silmältä aivan näytön reunalle, jotta se ei olisi tunnistanut omia kasvoja liian aikaisin.

Toinen hyödyllinen Windows 10:n ominaisuus on Dynaaminen lukitus. Siinä uloskirjautuminen sidotaan käyttäjän älypuhelimen Bluetooth-yhteyteen. Kun käyttäjä poistuu kahville tai lähtee kotiin, Bluetooth-yhteys koneeseen katkeaa ja Windows lukitsee näytön automaattisesti. Kokeillessani uloskirjaus tapahtui 10-15 metrin päässä. Arvoa voi säätää rekisteristä.

Varjopuolina on, että jatkuva yhteydenpito kuluttaa älypuhelimen akkua eikä varsinkaan pöytäkoneissa useinkaan ole Bluetoothia. Lisäksi tekniikka toimii vain yhteen suuntaan: se ei kirjaa takaisin sisään, vaikka puhelin palaa tietokoneen lähelle.

Tähän liittyen Samsung S8:n valikossa on Smart Lock-toiminto, joka poistaa älypuhelimen lukituksen, kun Bluetooth havaitsee tuttuja -- mielellään kai kiinteitä? -- laitteita. Puhelin voisi esimerkiksi tunnistaa kotona olevan pöytäkoneen ja lukita puhelimen vasta, kun lähdetään ulos.

Tekniikka tuo koko ajan uusia vaihtoehtoja käyttäjän todentamiseen ja laitteiden lukitsemiseen/purkamiseen. Eikä yhtään liian aikaisin!

Samsung S8 ja raw-kuvaus

Kun raahaa isoa järkkäriä matkoilla tulee usein mieleen, voisiko kuvaamisen hoitaa älypuhelimella. Niiden raw-kuvaus antaisi mahdollisuuden kuvien jälkikäsittelyyn, koska mukana on kaikki kennon keräämä informaatio ilman laitteen tekemää jpeg-pakkausta.

Vuosi sitten kokeilin Samsung S7 -kameraa raw-kuvauksessa, mutta en ollut kovin tyytyväinen. Olisiko tekniikka muuttunut uudessa S8:ssa?

Valitettavasti S8 toimii samoin kuin edeltäjänsä: raw-kuvia syntyy vain Pro-tilassa, joka vaihtuu peruskäyttäjille tarkoitettuun Auto-asentoon aina, kun kameran sammuttaa. Eikä sovelluksen lopettaminen älypuhelimessa ole aina itsestään selvää. Parasta siis tarkistaa Pro-tilan asetus jokaisen kuvan oton yhteydessä.

Ja ei, jostain syystä myöskään S8 ei tallenna DNG-tiedostoihin gps-sijaintia, vaikka tekee sen kuvan jpeg-versioon. On vaikea keksiä syytä tähän.

Edeltäjänsä tapaan S8 tuottaa yhdeksän megapikselin kuvatiedostosta noin 18 megatavun raw-tiedoston. Kuvan sisällöstä riippuen jpeg-versio on 2-5 megatavua. Pakkaus selittää osan kokoerosta, mutta mukana pitäisi olla myös aidosti uutta kuvadataa.

Älypuhelimen raw-tiedostossa on selvästi vähemmän syvyyttä (muokkausvaraa) kuin järkkärin tuottamassa tiedostossa, mikä on helppo ymmärtää. Järkkärin raw-kuvadata on 12- tai 14-bittistä, älypuhelimen datassa on samat kahdeksan bittiä joita jpeg-tiedostokin käyttää.

Esimerkiksi kaupassa otettu testikuva. Koska Blogger rajoittaa kuvien kokoa, täydet jpeg-kuvat löytyvät sivulta https://petterij.kuvat.fi/kuvat/Testikuvia+eri+laitteilla/Samsung+S8/.

Jpeg suoraan kamerasta.

Raw-tiedosto Photoshopilla suoraan jpegiksi.

Raw-tiedosto on se, minkä kameran kenno näkee. Sen kääntäminen suoraan jpeg-tiedostoksi tuottaa vaisun ja haalean lopputuloksen. Tekemällä raw-muunnoksessa Photoshopin ehdottamat automaattiset säädöt lopputulos on hieman parempi:

Raw-muunnos automaattisilla säädöillä.

Kuvaa voisi parannella käsityönä mm. sävyjä säätämällä ja terävöittämällä. Automaattisilla asetuksilla rajaus kuvan keskeltä ei näytä kovin hyvältä:

Rajaus kuvan keskeltä.

Verrattuna vastaavaan rajaukseen kameran tekemästä jpeg-versiosta:

Kameran oma jpeg näyttää paremmalta.

Vertailu osoittaa, miten hyvin S8-kameran sisäinen kuvankäsittely toimii. Miksi ottaa raw-kuvia ja nähdä kuvankäsittelyn vaiva, kun kameran omat algoritmit tuottavat hyvän lopputuloksen automaattisesti?

Voisi kuvitella, että raw-kuvauksesta on suurin hyöty hankalissa olosuhteissa, kuten vastavaloon tai hämärässä kuvattaessa. Pikaiset kokeilut eivät tukeneet tätäkään oletusta. Automatiikka tuotti hyviä kuvia hankalissakin tilanteissa.

Missä älypuhelimen raw-kuvauksesta on sitten oikeasti apua? Hivenen yllättäen silloin, kun kuvataan hyvissä olosuhteissa. Algoritmi nimittäin terävöittää kuvaa voimakkaasti, mikä saa esimerkiksi puut ja ruohon näyttämään epäaidoilta. Tällöin raw-kuvasta on apua, koska sen voi terävöittää itse (ja vain vähän).

Toinen hyöty pitäisi olla valkotasapainon säätämisessä, mutta siinäkin automatiikka on niin hyvä, että käsin säätämistä tarvitaan vain hyvin hankalissa sekavalotilanteissa. Sopivaa testipaikkaa ei ole vielä osunut kohdalle.

Samsung Galaxy S8 ensivaikutelmia

Samsungin uuden huippumallin toimitukset alkoivat juuri, vain vuosi edellisen S7:n jälkeen. Kasista on kaksi versiota, 5,8 tuuman perusmalli sekä 6,2 tuuman näytöllä varustettu plus-malli. Kokeilin perusmallia. Sekään ei ole mikään karvalakkimalli, sillä muistia on 64 gigatavua ja hintaa hulppeat 829 euroa. Vain iPhoneen saa käytettyä enemmän rahaa.

Samsung S8 on tavallista korkeampi.

Puhelin on hieman S7:aa kapeampi, mutta saman korkuinen. Sivusuhde on epätavallinen 18,5:9 mikä vastaa näytön resoluutiota 2960x1440 pikseliä. Super AMOLED-näyttö on upean kirkas ja terävä, minkä huomaa varsinkin valokuvia katsellessa. Voiko näyttö enää tästä parantua?

Korkean näytön vuoksi kuvakerivejä mahtuu nyt yksi enemmän:

Kuusi riviä kuvakkeita, yhteensä 24.

Aloitusnäyttö on oletuksena askeettinen:

Pelkistetty aloitusnäyttö.

Ohjelmat tulevat näkyviin pyyhkäisemällä ylöspäin, mikä on näppärä uudistus kunhan siihen tottuu.

S8 on kieltämättä upea kapistus. Reunat ovat kauttaaltaan pyöristetyt, mikä näkyy hyvin pohjakuvasta:

Kuulokeliitäntä, usb-c ja kaiutin.

Jep, Samsung on pitänyt vanhan kuulokeliitännän, mikä on mainio juttu. Usb-versio on vaihtunut C:ksi, mikä vaatii uudet kaapelit. C-pistoke on kieltämättä näppärä, koska sen voi laittaa sisään kummin päin tahansa.

Lisää sivukuvia:

Äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet ja Bixby aktivointipainike.

NanoSIM ja microSD-korttipaikka.

Vielä yksi tyylikäs sivukuva.

Kuten kuvista näkyy, näyttö kaartuu hieman reunoissa ja ulkoreuna on hyvin ohut. Henkilökohtaisesti en pidä tästä designista, koska se tekee puhelimesta liukkaan ja reunoista hankalan käsitellä. Käytettävyys uhkaa hukkua tyylikkyyden alle, mutta se on toki myös makuasia.

Toinen makuasia on kotipainike, joka on nyt osa näyttöä:

Kotipainike on pelkkä kohta näytössä

Onneksi painike värisee hieman kosketuksesta, joten se luo illuusion oikeasta painikkeesta. Näyttökuvaa ei enää voi ottaa kotipainikkeesta, vaan painamalla virtapainiketta ja äänenvoimakkuutta alaspäin.

Takaa löytyy puhelimen haukutuin ominaisuus:

Sormenjälkilukija

Haukut ovat perusteltuja: jostain syystä sormenjälkilukija on sijoitettu kameran linssin viereen, jolloin sormi osuu helposti väärään paikkaan, tai sitten puhelin pitää kääntää ympäri, jolloin taas oikean käden etusormea on vaikea saada osumaan lukijalle.

Jotain hyvääkin: lukija on pystysuunnassa aiempaa suurempi, joten sormen tunnistus toimii vähän vinossakin asennossa. Sormen voi laittaa jopa ylösalaisin, mikä on helppo ratkaisu silloin, kun puhelinta pidetään vasemmassa kädessä ja kirjautuminen tehdään oikean käden etusormella. Onneksi puhelimen voi avata myös iiriksellä ja omilla kasvoilla, joten sormenjälkeä ei ehkä tarvita lainkaan.

Teknisiä ominaisuuksia puhelimessa on roppakaupalla. Perusjuttujen lisäksi siinä on nyt langaton lataus ja iso 3000 mAh akku. Vauhdin takaa peräti kahdeksanytiminen prosessori. Käyttöjärjestelmä on luonnollisesti Nougat-tasoa. Päivityksiä ilmestyy kiitettävää vauhtia. Kahden testiviikon aikana on tullut jo kaksi isoa päivitystä, jälkimmäinen 613 megatavua.

Päivitys, päivitys...

Edellinen S7 tarjosi mainion kameran, jota S8:ssa on nostettu vieläkin paremmaksi. Tarkkuus on melko vaatimaton, vain 4032x2268 pikseliä (9,1 megapikseliä), mutta ne pikselit ovatkin sitten erittäin puhtaita. Kamera loistaa varsinkin hämärässä, jolloin F1,7-valovoimainen linssi pääsee oikeuksiinsa.

Tässä S7:n kuva hämärässä ostoskeskuksen parkkihallissa:

Samsung S7 (F 1,7, valotusaika 1/10 s, ISO 320)

Kuva on erinomainen ollakseen puhelimesta. Mutta S8 pistää vielä selvästi paremmaksi:

Samsung S8 (F 1,7, valotusaika 1/10 s, ISO 250)

Kuva on kirkkaampi, puhtaampi ja luonnollisempi. Toinen vertailukuva vahvistaa saman asian:

Samsung S7 (F 1,7, valotusaika 1/20 s, ISO 250)

Samsung S8 (F 1,7, valotusaika 1/17 s, ISO 200)

Kuva on kaikin tavoin parempi, eivätkä katon loisteputket ylivalotu. Keväisen luonnon ulkokuvissa yliterävöitys pistää silmään, mutta siitäkin pääsee eroon kuvaamalla DNG-muodossa ja hoitamalla jälkikäsittelyn Photoshopissa.

S8:n kamerassa on monia kuvakokoja, joista iso ja pieni neliö sekä 18,5:9 laajakuva pistävät silmään:

Erikoisuutena todellinen laajakuva

Erityislaajakuvasta on joskus hyötyä, esimerkiksi näin:

Erityislaajakuva 18,5:9 kuvasuhteella.

Laajakuva on toki vain rajauskysymys, vaakatarkkuus on sama 4032 pikseliä kuin 16:9 kuvissa, pystymitta on vain laskettu 1960 pikseliin, jolloin kuvat täyttävät puhelimen näytön reunasta reunaan.

Täydestä 1,7 aukosta huolimatta kuva on terävä reunasta reunaan:

Laajakuvaan mahtuu melkein koko oluthylly.

Selfie-kamera tuottaa sekin tarkkoja 2448x3264 pikselin kuvia. Videopuolella on tietenkin 4K-kuvaus ja vakain on niin tehokas, että jopa kävellen kuvattuja videoita voi katsella ilman pahoinvointia.