keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Adobe siirsi Creative Suite CS3 -palvelimet eläkkeelle

Syksyn Windows 10 -päivitys on joillakin käyttäjillä laukaissut Adoben sovellusten uudelleenaktivoinnin. Tämäkin vielä...

Aktivointi tuottaa ongelmia, sillä esimerkiksi Adobe on kuluvan vuoden 2017 aikana siirtänyt eläkkeelle ("had to be retired") CS3-rekisteröintiä hoitavat palvelimet. Vuonna 2007 ilmestyneen ohjelmiston (Photoshop sekä mm. Illustrator, InDesign ja Flash) käynnistys ei siten onnistu eikä sovelluksia voi aktivoida.

Johonkin ohjelmistovalmistajan on vedettävä raja tuen lopettamiselle, mutta silti ohjelmastaan (kalliisti!) maksaneen asiakkaan pitäisi pystyä käyttämään sitä niin pitkään kuin kone toimii. Eikä automaattisesti asentuva Windows 10 -päivitys -- kaiken lisäksi melko turha sellainen -- saisi varoittamatta pilata kaikkea. Mutta niin vain käy.

Adobe tarjoaa vanhoille CS3-asiakkailleen edullista siirtymistä nykyisen pilviversion käyttöön, josta pitää maksaa joka kuukausi. Tämä voi tuottavassa yrityskäytössä olla perusteltua, mutta harrastus-, koti- tai opiskelukäytössä ei.

Kaikeksi onneksi Adobe tarjoaa myös mahdollisuutta ladata noin parin gigatavun tiedosto ja saada siihen uusi koodi, joka ei enää vaadi aktivointia. Tämä edellyttää, että käyttäjä rekisteröityy Adobe ID:llä (ellei ennestään ole) ja ilmoittaa vanhan sarjanumeron.

Pisteet Adobelle tästä mahdollisuudesta. Se saa kuitenkin kysymään, onko Adobe möhlännyt aktivointipalvelintensa varmuuskopioinnin kanssa. Mitä järkeä on jakaa vanhan version käyttäjille uusi koodi, kun asian voisi hoitaa automaattisesti aktivointipalvelimen kautta? Vai onko tästä "päivityksestä" pyritty tarkoituksella tekemään hankala, jotta useampi vaihtaisi pilveen?

Ennen uutta asennusta vanhat CS3-tiedostot täytyy poistaa koneesta kokonaan. Sitä varten on erityinen Adobe CC Cleaner-työkalu.

Kaikkien CS3-käyttäjien kannattaa käydä hakemassa itselleen suojaamaton versio jo nyt, vaikka vanha versio vielä toimisikin. Jonain päivänä tuki lakkaa kokonaan, ja silloin edessä on tällainen teksti:
CS2-käyttö on päättynyt. End of life.
Vuodelta 2005 olevilla CS2-käyttäjille ei ole mitään tarjousta. Softa on mädäntynyt, oma vika. Onko 12 vuotta riittävän pitkä aika, että valmistaja voi vanhentaa tuotteensa käyttökelvottomaksi?

torstai 21. joulukuuta 2017

Edge ja suomalainen puhesyntetisaattori

Microsoftin Edge-selain sai syksyn päivityksessä uuden ominaisuuden: se pystyy lukemaan web-sivun tekstiä ääneen selvällä suomella.
Edge-selain lukee tekstin ääneen.
Toteutus on hieman erikoinen, sillä vaikka sivulta voi valita halutun pätkän tekstiä, toiminto jatkaa lukemista merkinnän päättymisen jälkeenkin. Luvun ollessa kesken voi napsauttaa hiirellä toista kohtaa sivulla, jolloin lukeminen jatkuu siitä. Luvun voi aloittaa vaikka sanan keskeltä. Ja jos auki on useita välilehtiä, jokaisella voi lukea ääneen yhtä aikaa.

Microsoftin Heidi lukee hyvin, sillä intonaatio kuulostaa luonnolliselta. Pilkun ja pisteen jälkeen tulee luonnollinen tauko ja ääni nousee hieman kysymysmerkin kohdalla. So far so good. Mutta jostain syystä Heidi kompastelee yksinkertaisissa asioissa, kuten numeroissa. Heidi yrittää aina taivuttaa niitä, vaikka pelkkä perusmuoto riittäisi.

Eri sivuilla lukeminen toimii eri tavoin, ilmeisesti html-taitosta riippuen. Ylen uutisissa luku toimii mainiosti, mutta Helsingin Sanomien uutisissa kappalejakoa ei huomioida lainkaan ja luku alkaa aina sivun alusta.

Vielä erikoisempaa on, ettei toisen Havaintoja digimaailmasta -blogin luku onnistu lainkaan, mutta tämä Bittimittari toimii ongelmitta. Ilmeisesti blogipohjassa on jotain häiritseviä asetuksia.

Kun lukeminen on aktivoitu, selaimen yläpalkkiin ilmestyvät ohjauspainikkeet:

Ääneen lukemisen asetukset.
Suomessa ei ole kuin yksi vaihtoehto, ja se on naisääni. Sen sijaan nopeussäätö toimii hyvin: lukemista voi nopeuttaa kaksinkertaiseksi tai hidastaa puolinopeuteen. Puhenopeus muuttuu, äänen korkeus ei.

Ääneen lukemisesta on iloa näkövammaisille, mutta se voisi olla hyödyksi myös kieltenopiskelussa. Ja jos kädet ovat sidottuja esim. leipomiseen tai kiintolevyn irrottamiseen, selaimen voi laittaa lukemaan jotain kiinnostavaa tekstiä.

Windows 10:ssä valittu puheääni on käyttöjärjestelmätason asetus ja löytyy Ohjauspaneelista muiden maa/kieli-asetusten joukosta.

Teksti puheeksi -asetus Windows 10:ssä.
Jostain syystä Office 2016 näyttää tukevan vain englanninkielistä puhetta, joten suomalaisen asiakirjan lukeminen tuottaa pelkkää sotkua.

Word 2016 lukee vain englanniksi.
Macissä vastaava ominaisuus on ollut jo kymmenkunta vuotta. 

Kiintolevy irti linkkuveitsellä

Sveitsiläinen linkkari on klassinen työkalu, jolla mm. ihmemies MacGyver pelasti itsensä mitä hurjimmista pinteistä.

Linkkari tuli tarpeeseen itselläkin, kun purin vanhaa HP:n pöytäkonetta. Olin joskus hankkinut sen erilaisia kokeiluja varten, eikä se vuosien tauon jälkeen enää herännyt. Kone jouti kierrätykseen, mutta sitä ennen piti poistaa kiintolevy. Se ei ollutkaan helppoa.

Tornikoteloissa kiintolevyt on yleensä kiinnitetty kehikkoon neljällä ruuvilla. Kehikon voi irrottaa erikseen, jolloin levyjen poisto tai vaihto on helpompaa. Joissakin malleissa kehikko on kiinteä, mutta silloin kahteen ruuviin pääsee käsiksi avaamalla takaseinän.

HP:n kotelossa mikään ei onnistunut. Kehikko oli niitattu runkoon kiinteästi ja samoin oli tehty takaseinälle. Jos moukaria tai metalliporaa ei lasketa, ainoa keino kiintolevyn irrottamiseen näytti olevan lyhyt ristipäämeisseli, jolla työn pystyi tekemään kohdetta näkemättä, sormituntumalla.

Vaikka rako emolevyn ja kehikon välissä oli pieni, ruuvin kanta on melko iso, joten pieni ristipää ei kelvannut. Onneksi vanhasta sveitsiläisestä linkkarista löytyi isopäinen, mutta lyhytvartiinen ristipää:

Kiintolevyn irrotus oli tehty mahdollisimman hankalaksi.
Mikähän idea kotelon suunnitelleella insinöörillä oli tässä ollut? Vai oliko ideaa lainkaan?

Hauska kuitenkin huomata, että analogiselle monitoimilinkkarille löytyy käyttöä myös digiaikana. 

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Yöllinen älypuhelimen päivitys voi estää aamun herätyksen

Älypuhelinten päivitykset voi nykyään ajastaa tapahtumaan yöaikaan, jolloin ne eivät haittaa normaalia käyttöä. Esimerkiksi Samsung ehdottaa päivitystä yöllä kello 2-5 välille. Ainoa ehto on, että puhelin on yön laturissa. Se varmistaa, ettei akku pääse loppumaan kesken firmwaren kirjoittamisen -- keskeytys voisi sotkea puhelimen käyttökelvottomaksi.

Vanhemmissa puhelimissa yöllinen päivitys saattoi estää herätyksen toiminnan, joten päätin kokeilla, onko tilanne muuttunut. Ja olihan se: sekä iPad (wifi-malli, ei SIMiä), iPhone että Samsungin älypuhelin kaikki päivittivät itsensä yöllä ja siitä huolimatta herätys soi aamulla ohjelmoituun aikaan.

Yöllinen päivitys toimii.
Valvomattomassa päivityksessä on silti aina riskinsä. Entä jos päivitys ei onnistukaan? Varmuuden vuoksi päivitys kannattaa tehdä valvovan silmän alla.

Päivitykset voivat myös olla erilaisia. Pelkkä käyttöjärjestelmän päivittäminen ei ehkä vaadi täydellistä reboottia, mutta firmwaren päivitys saattaa vaatia. Silloin puhelin saattaa jäädä kysymään PIN-koodia tai käynnistyssalasanaa.

Kannattaa siis testata etukäteen, miten oma puhelin hoitaa yöllisen päivityksen, jottei aamulla myöhästy töistä.

Minkälaisia kokemuksia itselläsi on yöllisistä päivityksistä?

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

4G-nopeusmittauksia autosta

Voimakkaasti vaihtelevien 4G-nopeuksien innoittamana heräsi kiinnostus tutkia, kuinka laaja ongelma on kyseessä.

Tein autolla testiajoja muutamalla Espoon asuinalueella ja käynnistin testiohjelman satunnaisissa paikoissa auton liikkuessa alhaisella nopeudella. Auton sisällä signaalivoimakkuus heikkenee jonkin verran, mikä voi näkyä nopeuksissa, mutta ei silti estänyt huippunopeuksien saavuttamista. Absoluuttisia nopeuksia oleellisempaa on nopeuksien valtavat vaihtelut.

Liikkuva auto antaa tuloksille lisää luotettavuutta, koska silloin tulokset eivät ole sidottuja juuri tiettyyn paikkaan, jonka kohdalla saattaa olla kuuluvuusongelma. Käytännössä tulos mitattiin 50-100 metrin alueelta.

Tein kaikki mittaukset illalla kuormitushuipun aikaan. On todennäköistä, että esimerkiksi aamupäivällä nopeudet olisivat suurempia -- niistä ei vain ole hyötyä käyttäjille, jotka eivät ole kotona.

Kahtena peräkkäisenä iltana tehdyt mittaukset liki samoissa paikoissa antoivat hyvin erilaisia tuloksia. Se osoittaa, että nopeus riippuu monista eri asioista: kuormituksesta, paikasta, säätilasta, ajankohdasta ja luultavasti myös kuun sekä tähtien asennosta. Tai sitten sattumasta.

Pienikin paikan vaihto voi auttaa. Pienellä tiellä Mankkaalla huomasin nopeuden nousevan alle megabitistä yli 40:een muutaman sadan metrin matkalla.

Osan mittauksista tein kävellessä. Oletin, että suurten kerrostalojen pihassa nopeudet olisivat heikkoja, koska monet asukkaat imevät kaistan itselleen. Olin väärässä. Kerrostalojen lähellä nopeudet olivat hyviä, ehkä siksi että tukiasemat on rakennettu niiden lähelle tai talojen katoille.

Selvimmin nopeuteen tuntui vaikuttavan maantieteellinen ympäristö. Mäen päällä nopeudet olivat hyviä, mutta jos paikka oli laakson pohjalla tai vieressä mäki, nopeudet putosivat selvästi. Paikkakohtaiset vaihtelut olivat kuitenkin niin suuria, ettei niitä voi yleistää. Viime kädessä oma nopeus selviää vain kokeilemalla. Lopputulos on arpapeliä. Ellei tulos tyydytä, operaattorin vaihto voi parantaa asiaa.

Elisa 4G ajo 8.11.2017
Kuvassa nopeusmittaukset on järjestetty nousevasti niin, että up- ja down-nopeudet on summattu yhteen. Verkkoviivettä (ping) kuvaava sininen käyrä on järjestetty laskevaan (huonommasta parempaan) järjestykseen. Tulokset eivät siten ole samoista mittauspisteistä. Niiden tarkoituksena on vain havainnollistaa eroja.

Elisa 4G ajo 9.11.2017
Molempien iltojen kuvaajat ovat hyvin samankaltaisia. Jälkimmäisen ajon keskiarvoiksi saadaan 16,7 Mbit/s (down), 12,0 Mbit/s (up) sekä verkkoviiveeksi keskimäärin 55 millisekuntia. Verkkoviiveen keskiarvoa nostaa muutama erittäin huono tulos, mitkä kertovat verkon olleen lähes käyttökelvoton kyseisellä kohdalla. Ensimmäisen ajon vastaavat luvut ovat 15,0 Mbit/s (down), 8,6 Mbit/s (up) ja verkkoviive 93 ms.

Mitä luvuista voi päätellä? Ainakin sen, että 4G-nopeus on sattumankauppaa. Parhaimmillaan yhteydet toimivat loistavasti, sillä 9.11. suurimmat nopeudet olivat 46,8/26,9 Mbit/s ja verkkoviive lyhimmillään 23 ms. Huonoimmat arvot olivat 0,6/0,7 Mbit/s ja verkkoviive pisimmillään 418 millisekuntia. Tällainen yhteys on käyttökelvoton. Surkeita tapauksia, joissa nopeuksien yhteenlaskettu arvo jäi alle 10 Mbit/s oli 23 kappaletta eli 21 prosentilla. Hyviä tuloksia (summa 50 Mbit/s tai yli) oli 18 prosenttia.

Keskimääräiset tulokset 16,7 tai 15 Mbit/s ovat riittäviä mm. television katseluun ja pelaamiseen. Ne jäävät kuitenkin kauaksi operaattorien mainostamista 50 Mbit/s enimmäisnopeuksista. Se ei ole ongelma, yhteysnopeuksien vaihtelut sekä omalle kohdalle osuessaan huono sijainti sen sijaan ovat.

Ihana näky! 4G-tukiasema aivan talon vieressä.
Onnellisia 4G-käyttäjiä ovat ne, jotka asuvat tukiaseman läheisyydessä -- heillä ei kaistasta tule pulaa. Kuvan antenni on Pohjois-Tapiolassa ja mittaus kuvanottopaikassa antoi nopeudeksi 47/25 Mbit/s. Kyllä kelpaa!
Tukiaseman vieressä kaistaa riittää.

Vähemmän onnellisia ovat ne, jotka asuvat linnuntietä mitattuna 650 metrin päässä -- heillä nopeus on päivälläkin vain parin megan luokkaa.

Toinen loistava paikka löytyi Tapiolan keskustasta Heikintorilta:
Tapiolan Heikintorilla
Heikintorilla mittari on tapissa, luultavasti liittymä itse rajoittaa nopeuden 50/25-tasolle, mutta tukiasemasta lähtisi vieläkin enemmän.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kauniaisten sitkeimmät wlan-verkot

Wlan-verkkojen tarkkailu on hauskaa puuhaa, varsinkin verkkojen nimistössä (SSID) käyttäjien mielikuvitus saa joskus siivet alleen.

Olen ajanut autolla Kauniaisissa lokakuussa 2010, marraskuussa 2014 sekä marraskuussa 2017 ja tallentanut julkisesti näkyvien Wlan-verkkojen tiedot (ns. war-driving). Ensimmäisellä kerralla verkkoja rekisteröityi 584 kappaletta, vuonna 2014 jo 1043 kappaletta ja eilen 1729 kappaletta. Kasvu näyttää lineaariselta, mutta siitä ei voi tehdä johtopäätöksiä verkkojen kasvusta, sillä ajoreitti on vaihdellut. Mutta jotain se toki kertoo.

Laitetaanpa lista Exceliin ja pyöritellään vähän. Lajitellaan verkot MAC-osoitteen perusteella ja verrataan, mitä samoja laiteosoitteita löytyy vuosien 2010 ja 2014 listoilta. Kuinka monella oli siis sama tukiasema käytössä vielä neljä vuotta myöhemmin?

Tässä Excel osoittaa nurjan puolensa. Listat pitää lajitella aakkosjärjestykseen ja silti halutun lopputuloksen aikaansaaminen vaatii melkoista kaavapainia. Vertailua, merkkijonoja ja virhetilanteita käsittelevät funktiot ovat ikivanhoja ja kömpelöitä. Lisäksi 584 merkkijonon etsiminen 1043 listalta saa Excelin polvilleen tehokkaallakin koneella.

Mutta pienen väännön jälkeen tulos on selvillä: vuonna 2014 Kauniaisista löytyi 56 tukiasemaa, jotka olivat olleet käytössä jo neljä vuotta aikaisemmin. Näistä 46:lla oli edelleen sama nimi.

Tulos ei ole tieteellisen tarkka, sillä MAC-osoitteissa on väistämättä joskus päällekkäisyyksiä tai ehkä tukiasema on lahjoitettu naapurille. Muutaman pistokokeen perusteella aseman koordinaatit pysyivät kuitenkin lähes samoina, joten luultavasti mikään ei ollut muuttunut.

Samoina pysyneissä oli paljon ElisaKotiNN-tyyppisiä asiakkaita, joten ilmeisesti Elisan asiakkaat olivat varsin tyytyväisiä. Muutama nimistä oli tyyppiä WLAN-AP ja ZyXEL mikä kertoo ettei laitteille oltu tehty mitään vuonna 2010 eikä liioin neljä vuotta myöhemmin.

Vuosien 2014 ja 2017 välillä samoina pysyi 159 osoitetta, niistä 136 nimeä. ElisaKotiNN dominoi jälleen listaa, hauskana yksityiskohtana pistää silmään verkko nimeltä The Perfect Family. Mitäpä sitä täydellistä muuttamaan.

Samana on pysynyt myös erään tunnetun liikemiehen mukaan nimetty verkko. Tietoturvan näkökulmasta oman nimen käyttö julkisena tietona ei ole suositeltava ratkaisu. Eikä henkilö ehkä halua mainostaa julkisesti taloa, jossa asuu.

Entä sitten ne kaikkein sitkeimmät, jotka ovat pysyneet samoina vuodesta 2010 vuoteen 2017 asti? Näitä löytyy 16, nimet huomioiden 11 kappaletta. Muutaman Elisan kotiverkon lisäksi listalta löytyy mm. arkko.com wireless 2, kuuma ilmapallo, AMX_3Com, xy-100, kristiina ja HolmIT. Näitä voi hyvällä syyllä kutsua kaupungin sitkeimmiksi wlan-verkoiksi!

Kauniaisten 1729 verkosta voi laskea muutaman kiinnostavan tilaston. WEP-salauksia on käytössä enää 19 verkossa, yleisin on WPA2 jonka käyttäjiä on 1089. Avoimia verkkoja on 60.

Kanavista yleisimmät ovat 1 (395 kpl), 5 (292 kpl) ja 11 (249 kpl). Jenkkilaitteille vieraita 12-13 kanavia on yhteensä 84 kappaletta. Kanavia 36-136 on yhteensä 345 kappaletta, mistä voi päätellä 5 GHz alueen olevan vielä suhteellisen harvoilla käytössä.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Etäohjattava älypistorasia TP-Link HS110 ja Wemo

Älypuhelimella netin yli ohjattavat pistorasiat ovat näppäriä laitteita. Niillä voi paitsi kytkeä sähkölaitteita päälle ja pois myös mitata sähkönkulutusta. Ja näppärästi viritellä vähän muutakin.

Olen käyttänyt sekä Wemon että TP-Linkin (HS110) rasioita. Molemmat maksavat suunnilleen 50 euroa ja tekevät samat asiat. TP-Link on hieman pienikokoisempi, mikä on plussaa, sillä useinkaan leveä älypistoke ei mahdu seinäpistokkeeseen vaan väliin tarvitaan jatkojohto.
Wemo ja TP-Link HS110
Molempien mukana tulee hallintaohjelma, jolla virran voi kytkeä ja katkaista sekä ajastaa. TP-Linkin ohjelma on kulutusmittauksen osalta aavistuksen havainnollisempi. Ohjelmalla voi hallita useita samanmerkkisiä rasioita.
Wemon hallintaohjelma.
Rekisteröimällä tilin pilvipalveluun rasiaa voi ohjata mistä tahansa netistä. Molempien yläreunassa on myös pieni painike, jolla sähkön saa päälle ja pois suoraan rasiasta.

Ajatuksella voi luoda esimerkiksi rutiinin, joka sytyttää illaksi jalkalampun saaden rosvot luulemaan, että joku on kotona.

Sähkölaitteiden kulutusta on kiinnostava seurata. Esimerkiksi AV-vahvistin kuluttaa kymmeniä watteja silloinkin kun musiikki ei soi ja laite näyttää olevan tyhjäkäynnillä. Tai tiedätkö, mitä oma jääkaappisi kuluttaa (Wemon kuva on juuri tällaisesta mittauksesta, jääkaapin ikä 16 vuotta)?

Aluksi hankin energiamittausta varten erillislaitteen, mutta sen käyttöliittymä osoittautui toivottomaksi:

Yksinkertainen kulutusmittari on vaikea käyttää.
Energian hinnan asettaminen, hetkellisen ja keskimääräisen kulutuksen tarkistaminen ym olivat neljällä painikkeella epätoivoisen vaikeita. Älyrasiat näyttävät tiedot helposti. Mutta ovatko tiedot luotettavia?

Laitoin Wemon ja TP-Linkin päällekkäin ja kuormaksi Led-lampun.
Wemon tulos 8 W.
TP-Link oli tarkempi:
TP-Linkin tulos 6,38 W.
Entä asteikon toinen pää?
Wemo 1402 W
TP-Linkin mielestä vähän enemmän:
TP-Link 1415 W
Oikeaa arvoa on mahdoton tietää, mutta ainakin tulokset ovat uskottavan lähellä toisiaan.

Vielä hyödyllisemmäksi rasiat muuttuvat, kun ne yhdistetään muihin laitteisiin. Sekä Wemo että TP-Link tukevat Alexan ja Google Homen puheohjausta (minkä vuoksi kuvan laitteissakin on nimenä epähavainnollisesti "Small lamp"). Laitteita voi siis sytyttää ja sammuttaa puheohjauksella.

Molemmat tukevat myös IFTTT:tä, mikä avaa lähes rajattomat mahdollisuudet kotiautomaatioon. Esimerkiksi lamppu, joka syttyy kun oma nimi mainitaan Twitterissä tai kun sääennuste lupaa sadetta, tai lämmittimen kytkentä päälle kun lämpötila ulkona laskee alle 5 asteen (vaatii IFTTT:tä tukevan mittauslaitteen).

Harvinaisen paljon hupia ja hyötyä 50 euron laitteesta.