Samyang 14 mm ultralaajakulma

Samyang myy 14 millin ultralaajakulmaa kohtuulliseen noin 430 euron hintaan (Verkkokauppa.com, Rajala Camera ym). Objektiivi on ollut saatavissa jo pitkään mm. Canonin, Nikonin, Pentaxin ja Sonyn kameroille. Varsinkin täysikokoisen kennon kameroissa objektiivi tarjoaa hauskoja mahdollisuuksia, onhan sen kuvakulma peräti 114 astetta. Tätä laajemmat putket ovat kalansilmiä.

Lähikuva autosta.

Suurkirkkokin näyttää todella suurelta.

Objektiivin valovoima on mainio F2,8. Canonin oma vastaava lasi maksaa 2549 euroa, joten Samyangin hinta on vain viidesosa tästä. Where's the catch?

Manuaalitarkennuksessa. Samyang pitää tarkentaa käsin, eikä se edes ilmoita valittua aukkoa kameralle. Käsikäyttö palauttaa kuvaajan jonnekin 80-luvulle, sillä etsinkuva pimenee kun aukkoa pienentää. Jo 80-luvulla järjestelmäkamerat osasivat pienentää aukkoa vasta kuvaushetkellä, jolloin etsinkuva näkyi täydellä aukolla aina kirkkaana.

Käsitarkennus kuulostaa vaivalloiselta, mutta näin laajassa kuvassa sillä on merkitystä vain aivan lähellä kuvattaessa tai täydellä 2,8-aukolla. Yleensä riittää, että etäisyyden säätää (lähes) äärettömään ja pienentää aukkoa. Toinen keino on käyttää kameran lcd-näyttöä suurennetussa tilassa ja säätää sen avulla etäisyys kohdalleen.

Epävarmoissa tilanteissa olen ottanut kolme kuvaa ja kääntänyt tarkennusrengasta vähän kuvien välillä. Toisin kuin 80-luvulla, nyt on varaa ottaa kuvia filmiä säästämättä.

Toinen ongelma näkyy tässä:

Portaat aaltoilevat pahasti.

Objektiivin geometriavirheet ovat joissakin tilanteissa tuntuvia ja viiksi-tyyppisinä niitä on vaikea poistaa täysin. Lightroom 6:n mukana tulee valmis korjausprofiili, joka toimii varsin mallikkaasti.

Korjauksen jälkeen.

Alempaa testikuvaa on hieman suoristettu ja käytetty korjausprofiilin oletusarvoa. Koska objektiivi ei kerro tietojaan kameralle, profiili pitää valita aina käsityönä, mikä on hieman työlästä.

Tiiliseiniä ei kannata kuvata.

Tosin LR 6:n profiili korjaa tuloksen aika hyväksi yhdellä klikkauksella.

Toinen kielteinen, joskaan ei yllättävä ilmiö on vahva vinjetointi suurilla aukoilla:

Täydellä aukolla, ei korjauksia.

Aukko 5,6 vinjetointi ei enää vaivaa.

Vinjetointia voi korjata myös profiililla, mutta korjaus ei ole automaattista, koska aukkotietoa ei ole. Merkittävää on, että täydelläkin aukolla kuva on kiitettävän terävä, kunhan tarkennus osuu kohdalleen.

Laajaan kuvaan mahtuu eikä vääristymiä huomaa tavallisissa kuvissa:

F 13, 1/125 s, ISO 200

Vielä yksi mallikuva Kauppatorin sivukadulta:

F 13, 1/25 s, ISO 200

Sisäkuvissa laaja optiikka pääsee oikeuksiinsa (ei korjauksia):

Kansalliskirjasto.

Portaikko (ei korjauksia):

Kirjaston keskus.

Profiililla korjattu kuva salista:

F 4, 1/8 s, ISO 200, jalustalta

Ruutukaappaus kuvan keskeltä Lightroom-ohjelmasta 100 % tilassa:

100 % suurennos.

Lisää Kansalliskirjastosta Samyangilla ja Canon 50 mm F1,2:lla otettuja kuvia on Flickr-galleriassani.

Objektiivin etulinssi on kirjaimellisesti linssi, todellinen mulkosilmä:

Mulkosilmä.

Lasin kuperuuden vuoksi filtterit voi unohtaa. Muovinen kuppi suojaa linssiä kuljetuksen aikana, mutta on sateen sattuessa epäkäytännöllinen varsinkin matkalla.

Ulkoisesti objektiivi on laadukkaan tuntuinen.

Mekaanisesti objektiivi on laadukkaan oloinen, tarkennusrengas kääntyy pehmeästi noin 270 astetta. Ainoa miinus tulee epäkäytännöllisyydestä: objektiivissa ei ole pintaa, josta sen kääntäminen irti kamerasta olisi helppoa. Tarkennusrengas ja aukkovalitsin peittävät melkein koko putken pinta-alan.

Objektiivi on erityisen suosittu revontulikuvaajien keskuudessa. Muutkin löytävät sille käyttöä, eikä manuaalitarkennus pienen totuttelun jälkeen juurikaan vaivaa. Canonin asetuksilla kuvat alivalottuvat täydellä aukolla ja ylivalottuvat pienillä aukoilla, joten lopullista kuvaa joutuu usein säätämään. Raw-kuvauksessa tämä ei ole mikään ongelma.

Sivun kuvissa kamerana Canon 5Dm3. Kuvien valoisuutta ja kontrastia säädetty Lightroomissa, mutta Presence-säätöjä (saturation, vibrance, clarity) ei ole tehty.