Canon 1D X Mark II ja valokuvauskoneen kuljettaja

Canon julkisti pari vuotta sitten 5Dm4-mallin, mutta se tuntui m3-mallin päivitykseltä, eikä tarjonnut riittävästi uutta hintaansa nähden. Löysin Canonin parhaan ammattirungon 1D X Mark II:n (jatkossa lyhyemmin 1Dx) vähän käytettynä edullisesti, joten tartuin siihen. Miltä iso ammattirunko tuntuisi 5Dm3:n jälkeen?

Lyhyesti: 1Dx on lehti- ja luontokuvaajille järeä työkalu, mutta tavallisessa kuvauksessa sen edut jäävät pitkälti hyödyntämättä. Ei niinkään yllättävä lopputulos. Mutta silti 1D-kamerassa on sitä jotain.

Kameroiden suorituskykyä ja kuvanlaatua on verrattu ammattilehdissä, joten tässä kirjoituksessa on vain joukko vapaamuotoisia havaintoja siitä, miltä 1D-runko tuntuu 5D:een verrattuna.

1Dx on Canonin huippumalli, jonka lähtöhinta on 6595 euroa (juuri nyt Rajalan tarjouksessa 5480 euroa). Ero 5Dm4:ään (3399, tarjouksessa 2749) on tuntuva. Yhden 1Dx:n hinnalla saa lähes kaksi 5D:tä, vaikka kuvanlaatu ja tekniset ominaisuudet ovat liki samat. Kenenkään ei kannata ostaa 1Dx:ää huvin vuoksi, ostajat tietävät tarvitsevansa juuri sen.

1D X Mark II on iso ja vaikuttava laite.

1Dx:n kanssa tuntee itsensä valokuvauskoneen kuljettajaksi. En tiedä, keneltä termi on alunperin tullut, yhden lähteen mukaan keksijä olisi Ilpo Lukus. Joka tapauksessa kamera tuntuu kädessä vakuuttavalta ja hyvältä. Sitä on ilo käyttää.

Runkojen kokoero on melkoinen.

Kokoero 5Dm3:een näkyy hyvin, kun kamerat asetetaan rinnakkain. Vaikka 5D:ssä on suurempi objektiivi (24-70 II), se näyttää lelulta 1Dx:n rinnalla. Tapahtumakuvaajalla on hyvä olla mukana kaksi kameraa, mutta molempien raahaaminen tuntuu kenen tahansa selässä.

Käyttöohje hymyilyttää. On kai lain sanelema pakko käydä läpi objektiivin kiinnittäminen ja valotusajan säätö, vaikka tämän kameran ostaja ei niitä ikinä lue. Kukaan ei osta tällaista laitetta ensimmäiseksi kameraksi.

Samainen käyttöohje väittää, ettei mikrofokus-säätöä yleensä tarvita. En tiedä 1Dx:stä, mutta ainakin 5Dm3:ssa säätö on hyvinkin tarpeen, myös Canonin omilla L-sarjan putkilla.

Ethernet on, mutta langatonta wlan-verkkoa ei.

Ominaisuuksiltaan 1Dx on kuin 5Dm4. Esimerkiksi tarkennuksen monet säädöt ovat käyttöohjeen perusteella molemmissa aivan samat. Vesivaaka ja sisäänrakennettu gps ovat molemmissa. Kohinoissa ei ole suurtakaan eroa, mikä on lievä pettymys. 5Dm3:ssa on vähän enemmän megapikseleitä (22 vs 20 MP), 5Dm4:ssä ero on jo tuntuvampi (30 vs 20 MP).

Toki erojakin on, esimerkiksi langallinen Ethernet-portti. Langaton wlan olisi kätevämpi, mutta se pitää ostaa lisälaitteella. Vaikka molemmissa on kosketusnäyttö, 1Dx:ssä se on paljon 5Dm4:ää rajoitetumpi. Valikkoja ei voi selata kosketuksella, mikä olisi helppo lisätä jälkikäteen firmware-päivityksellä, mutta silloin asiakkaiden into päivittää kamera aikanaan uuteen malliin vähenisi. Asiakkaan kannalta on harmillista, ettei Canon toteuta jälkikäteen edes sellaisia parannuksia, jotka olisivat teknisesti helppoja tehdä.

Molemmissa kameroissa on vahvasti kropattu 4K-videokuvaus, mikä nykymittapuun mukaan on pettymys. Pystykuvauskahva on sisäänrakennettuna ja sillä on oma joystick tarkennuspisteen siirtoa varten.

1Dx:ssä lähes kaikki turhat toiminnot ja tarpeettomat tilat voi poistaa ohjelmallisesti käytöstä, jolloin vain omaan kuvaustyyliin sopivat jäävät jäljelle. Se on kätevää, mutta vaatii valikkojen ahkeraa näpräämistä.

Kuka vielä tarvitsee valotuksen haarukointia?

Käyttöliittymä on suunniteltu mahdollisimman tehokkaaksi ja nopeaksi, jota ammattilainen pystyy käyttämään vaikka pimeässä tai rukkaset kädessä. Jotkin yksityiskohdat herättävät kuitenkin ihmetystä.

Vanha kummajainen on valotuksen haarukointi, jolla on oma painike. En keksi haarukoinnille muuta käyttöä kuin HDR-kuvat, mutta niitä varten kamerassa on valmis toiminto.

Ensimmäinen pykälä on Lock.

1Dx:ssä virtakytkimen ensimmäinen arvo on Lock ja vasta toinen pykälä antaa kompensoida valotusta. Järjestys tuntuu nurinkuriselta. Ainakin se on erilainen kuin 5D-sarjassa, jossa Lock pitää valita erillisestä vivusta.

Painikerivistössä on toisto, suurennus, poisto ja lukitus/puhemuistiinpano.

Poisto-painike on muiden joukossa.

Poisto-painike on muista poiketen hieman kovera, joten painikkeen tunnistaa sormella paremmin. Silti paikkeen sijoitus suurennuksen viereen tuntuu virhealttiilta. Eikö parempi paikka olisi kameran toisella reunalla, oikean käden kohdalla? Tai ainakin selvästi erillään muista?

Puhemuistiinpano on mainio toiminto. Sillä kuviin voi tallentaa lyhyen puhutun kommentin. Aivan loistava toiminto esimerkiksi henkilönimien tallentamiseen. Harmi, että Canon on varannut tämän toiminnon vain 1-sarjan ammattirunkoihin.

Akkukesto on yllättävän alhainen. Vaikka akku on fyysisesti iso, sain 24-70-lasilla (ei vakaajaa) saman verran kuvia kuin 70-200-millisellä (vakaaja) 5Dm3:ssa -- vaikka jälkimmäisen akku oli monta vuotta vanha ja 1Dx:n akku aivan uusi.

Painosta (1,53 kg vs 0,89 kg 5Dm4:ssä) huolimatta voisin ottaa kameran myös lomamatkalle. En kuitenkaan ota, sillä akkulaturi on epäkäytännöllisen iso. Siinä on kaksi paikkaa. Matkakäyttöön sopivaa, pienikokoista yhden akun laturia ei tietääkseni ole.

1Dx:n laturi on lähes yhtä iso kuin 5Dm3+objektiivi!

Suljinääni on turhan voimakas, jopa sarjakuvausnopeutta alentavassa hiljaisessa tilassa. Tässä suhteessa peilittömillä kameroilla on aina etulyöntiasema. 5Dm3:n ääni on siedettävä peilijärjestelmäksi.

1Dx on suunniteltu urheilu- ja luontokuvaukseen. Jos ei tarvitse konetuliaseen kaltaista nopeutta, 5D-sarja on parempi valinta.

Silti 1Dx:ssä on jotain mahtavaa -- kuten kestävyys. Oma 5Dm3 petti kerran kevyessä tihkusateessa; voisin kuvitella että 1Dx ei olisi pienestä sateesta tai matkan kolhuista säikkynyt.

Eikä mikään voita sitä tunnetta, kun pääsee kuljettamaan tällaista kameraa. 1Dx on laite, jonka omistamisesta voi nauttia ja jota voi ihailla teknisenä saavutuksena. Arkikuvaamiseen käytän silti yhä vanhaa 5Dm3-kameraa. Vähän tärkeämpiin tapahtumiin otan mukaan molemmat.