Ilta-Sanomien toimittaja kysyi juttua varten, miten Windows XP -käyttäjän tulisi menetellä kun Microsoft lopettaa tuen 8.4.2014.
Vastauksestani puuttui suositus vaihtaa Ubuntuun, mikä herätti närkästystä joissakin Linux-käyttäjissä. Vanhassa Windows XP -koneessa olevan käyttöjärjestelmän korvaaminen Ubuntulla niin, että työtiedostot, asetukset, ajurit ja oheislaitteet säilyvät, on erittäin hankala tehtävä. Lisäksi sovellukset pitää vaihtaa, koska tutuista Windows-sovelluksista ei todennäköisesti ole Linux-versioita.
En todellakaan lähtisi vaihtamaan taviskäyttäjän vanhaan koneeseen erilaista käyttöjärjestelmää. Tilanne on toinen, jos ollaan ostamassa uutta konetta. Mikäli käyttö rajoittuu nettipalveluihin tai toimistosovelluksiin, uusi Ubuntu voi olla hyväkin vaihtoehto. Työpöydältään käyttö muistuttaa paljon Windowsia. Jos on valmis vaihtamaan Microsoftin Officen Open/Libre Officeen, erot eivät ole kovin suuria. Turha silti odottaa, että Word/Excel-tiedostot siirtyisivät näiden kahden järjestelmän välillä muuttumattomina.
Parasta on, että Ubuntu on ilmainen eikä haittaohjelmista tarvitse olla huolissaan. Tukea löytyy verkosta kysymällä. Mutta Ubuntussa on omat ongelmansa.
Asensin muutama vuosi sitten vanhaan Lenovon läppäriini Ubuntun ja Windows 7:n. Ubuntulla akku kesti noin puolet siitä mitä Windowsilla. Lisäksi langattoman lähiverkon löytäminen kesti kiusallisen pitkään, kun se Windows 7:lla tapahtui muutamassa sekunnissa lepotilasta heräämisen jälkeen.
Eniten yllätyin Ubuntun muistivaatimuksista. Perustin koemielessä koneeseen useita käyttäjiä. Vaihto aktiivisesta käyttäjästä toiseen sujui Windows 7:lla näppärästi, mutta Ubuntu näytti tukehtuvan kahteen käyttäjään. Se olisi kaivannut lisää muistia. Ja kuitenkin Ubuntun piti olla se, joka toimii sujuvasti vähälläkin muistilla vanhassa koneessa.
Lopulta lopetin Ubuntun käytön läppärissä. Sain viritettyä kaiken toimimaan, mutta en keksinyt mitään syytä, miksi buutata Ubuntuun Windowsin sijaan.
Asensin myös Ubuntun 8.04-version ("Hardy Heron") pöytäkoneeseen. Se toimi hyvin ja päivitys 9.04-tasolle ("Jaunty Jackalope") sujui helposti -- ja ilmaiseksi!. Näytölle tuli tosin varoituksia, mutta mitäpä niistä:
Kyseisen Ubuntun tuki jäi kuitenkin lyhtyaikaiseksi ja turvapäivityksetkin lakkasivat. Microsoft on tukenut Windows XP:tä 13 vuoden ajan, mutta Ubuntun jäi muutamaan vuoteen. Pitää tietää, että Ubuntusta on erikseen LTS-versioita (Long Time Support), joita on luvattu tukea pidempään. Uusin LTS-versio on 12.04, jonka tuen luvataan kestävän ainakin huhtikuuhun 2017 asti (lyhyt aika sekin Windows XP:hen verrattuna).
Turvapäivitysten loppumisen vuoksi Ubuntu oli pakko päivittää. Mutta sepä ei onnistunutkaan:
Ilmeisesti vika oli siinä, että päivitys onnistuu vain edellisestä versiosta seuraavaan, eikä versioiden yli voi hypätä. Mistään ei löytynyt nappulaa, jolla olisi saanut päivitettyä Jaunty Jackalopen ensin Karmic Koalaksi ja siitä Lucid Lynxiksi (kuka näitä nimiä oikein keksii? Nörttimäiset nimet ovat kyllä hauskoja, mutta tuskin lisäävät uskottavuutta).
Tässä vaiheessa kokenut Linux-nörtti olisi tehnyt pari skriptiä ja antanut loitsun sudo apt-get (tukku parametreja tähän). Taviskäyttäjä olisi lyönyt hanskat tiskiin ja ikävöinyt Windowsia.
Minäkin jätin loitsut lukematta ja formatoin tyynesti koko osion. Hain uusimman 13.10-version ("Saucy Salamander") ja aloitin alusta.
Näyttää siltä, että Ubuntulla on vielä matkaa taviskäyttäjien koneisiin.
Vastauksestani puuttui suositus vaihtaa Ubuntuun, mikä herätti närkästystä joissakin Linux-käyttäjissä. Vanhassa Windows XP -koneessa olevan käyttöjärjestelmän korvaaminen Ubuntulla niin, että työtiedostot, asetukset, ajurit ja oheislaitteet säilyvät, on erittäin hankala tehtävä. Lisäksi sovellukset pitää vaihtaa, koska tutuista Windows-sovelluksista ei todennäköisesti ole Linux-versioita.
En todellakaan lähtisi vaihtamaan taviskäyttäjän vanhaan koneeseen erilaista käyttöjärjestelmää. Tilanne on toinen, jos ollaan ostamassa uutta konetta. Mikäli käyttö rajoittuu nettipalveluihin tai toimistosovelluksiin, uusi Ubuntu voi olla hyväkin vaihtoehto. Työpöydältään käyttö muistuttaa paljon Windowsia. Jos on valmis vaihtamaan Microsoftin Officen Open/Libre Officeen, erot eivät ole kovin suuria. Turha silti odottaa, että Word/Excel-tiedostot siirtyisivät näiden kahden järjestelmän välillä muuttumattomina.
Parasta on, että Ubuntu on ilmainen eikä haittaohjelmista tarvitse olla huolissaan. Tukea löytyy verkosta kysymällä. Mutta Ubuntussa on omat ongelmansa.
Asensin muutama vuosi sitten vanhaan Lenovon läppäriini Ubuntun ja Windows 7:n. Ubuntulla akku kesti noin puolet siitä mitä Windowsilla. Lisäksi langattoman lähiverkon löytäminen kesti kiusallisen pitkään, kun se Windows 7:lla tapahtui muutamassa sekunnissa lepotilasta heräämisen jälkeen.
Eniten yllätyin Ubuntun muistivaatimuksista. Perustin koemielessä koneeseen useita käyttäjiä. Vaihto aktiivisesta käyttäjästä toiseen sujui Windows 7:lla näppärästi, mutta Ubuntu näytti tukehtuvan kahteen käyttäjään. Se olisi kaivannut lisää muistia. Ja kuitenkin Ubuntun piti olla se, joka toimii sujuvasti vähälläkin muistilla vanhassa koneessa.
Lopulta lopetin Ubuntun käytön läppärissä. Sain viritettyä kaiken toimimaan, mutta en keksinyt mitään syytä, miksi buutata Ubuntuun Windowsin sijaan.
Asensin myös Ubuntun 8.04-version ("Hardy Heron") pöytäkoneeseen. Se toimi hyvin ja päivitys 9.04-tasolle ("Jaunty Jackalope") sujui helposti -- ja ilmaiseksi!. Näytölle tuli tosin varoituksia, mutta mitäpä niistä:
![]() |
| Ei ajuria? No, ei kai se haittaa... |
Turvapäivitysten loppumisen vuoksi Ubuntu oli pakko päivittää. Mutta sepä ei onnistunutkaan:
![]() |
| Not supported. |
Tässä vaiheessa kokenut Linux-nörtti olisi tehnyt pari skriptiä ja antanut loitsun sudo apt-get (tukku parametreja tähän). Taviskäyttäjä olisi lyönyt hanskat tiskiin ja ikävöinyt Windowsia.
Minäkin jätin loitsut lukematta ja formatoin tyynesti koko osion. Hain uusimman 13.10-version ("Saucy Salamander") ja aloitin alusta.
Näyttää siltä, että Ubuntulla on vielä matkaa taviskäyttäjien koneisiin.

