Windowsin piilotettu etäkäyttöohjelma

Windowsissa on melkeinpä piilotettu etäkäyttöohjelma, joka on tarkoitettu etätuen antamiseen. Jos joudut tarjoamaan puhelintukea vaikka sukulaisille, vuorovaikutteinen etäkäyttöohjelma on hyvä apu.

Mutta mikä sen ohjelman nimi on? Jonkin käsittämättömän sotkun seurauksena Microsoftin opastus kutsuu ohjelmaa nimellä Pikatuki. Sivulla "Tietokoneongelmien ratkaiseminen etäyhteyden välityksellä" sanotaan: "Pikatuki on uusi Windows 10:n sovellus, jonka avulla voit saada ja antaa apua etäyhteyden välityksellä." 

Mitään Pikatuki-sovellusta ei ole.

Ikään kuin sotku ei olisi muuten riittävä, ohje neuvoo hakemaan sovellusta nimellä Pikatukit, joka ei tietenkään löydä mitään.

Microsoftin suomennokset olivat ennen laadukkaita. Jotain on muuttunut, sillä nykyään Windowsissa on käännösvirheitä, jotka säilyvät vuodesta toiseen. Niitä ei edes viitsitä korjata. Pikatuki-sekoilu on silti omaa luokkaansa, etenkin kun virhe sattuu vielä apua tarvitsevan ja muutenkin hämmentyneen käyttäjän kohdalle. Tälle vetävät vertoja vain Microsoftin koneellisesti kääntämät nettisivujen tekstit, joista saa hädin tuskin selkoa.

Ohjelman oikea nimi on Pikaopastus (järjetön nimi sinällään, Pikatuki olisi oikeampi). Sekä avun käyttäjä että tarjoava käynnistävät sen ja valitsevat roolinsa. Tarvitsijalta kysytään lupa koneen käytölle:

Hallinnan myöntäminen.

Parasta on, että kuusinumeroisen koodin avulla koneet löytävät toisensa helposti, joten ohjelma sopii myös tumpelolle. 

Apua tarjotessani ihmettelin, miksei avuntarvitsija saanut ohjelmaa käynnistettyä. Piti lähteä paikan päälle ja siellä huomasin, että hänellä oli englanninkielinen Windows-versio, jossa ohjelman nimenä onkin Quick Assist (taas yksi syy, miksi nimen pitäisi olla Pikatuki). 

Sen jälkeen avustettavan koneen työpöytä näkyy avustajalle ikkunassa: 

Avustaja näkee avustettavan työpöydän.

Erona Etätyöpöytä-sovellukseen on, että molemmat voivat käyttää konetta vuorotellen. Toinen ero on siinä, että "Pikaopastusta" pystyy käyttämään myös Windows 10:n kotiversiossa.

TeamViewer - huijarien suosikki

TeamViewer on saanut paljon julkisuutta Microsoft huijauspuheluiden ansiosta. Mutta millainen ohjelma oikein on kyseessä?

Kotisivulla www.Teamviewer.com ohjelmaa kehutaan kattavana etäkäyttö- ja videoneuvotteluratkaisuna, jonka perusversio on kotikäyttäjälle ilmainen. Ohjelmasta on versiot Windows-, Mac- ja Linux-käyttöjärjestelmille sekä iOS/Android-mobiililaitteille. “Teidän turvallisuus & yksityisyys on aina ollut meidän prioriteetti” kuulostaa huijausten valossa hieman ontolta lupaukselta.

TeamViewer: Trust and Security

Sivut ovat suomeksi ("Luotettava etäpääsy- ja etätukikumppanisi"), myös puhelinnumero on 09-alkuinen. Yhteystiedot-sivu ei kerro kotimaata, mutta löytyyhän sekin tieto lopulta: saksalainen, mikä on pieni yllätys.

TeamViewer löytyy helposti asennettavana versiona Windowsin omasta sovelluskaupasta (Store), mistä sen asentaminen on erityisen helppoa. Store-versio mainostaa etäkäyttöä, mutta jättää mainitsematta, että kohdekoneeseen tarvitaan ohjelman täysversio ja Storen riisutulla versiolla voi ainoastaan hallita muita koneita. Tekstistä "Etähallitse..." tarkkaavainen voi päätellä, ettei Store-versio kelpaa etäkäytön kohdekoneeseen.

TeamViewer on Store-kaupassa, mutta sitä voi käyttää vain toisen koneen hallintaan.

Täysversio on yksityiskäyttäjälle ilmainen. Kun se on asennettu, näytölle tulee ikkuna, joka kertoo ID-numeron ja salasanan. Näillä tiedoilla koneeseen saa yhteyden vaikka toiselta puolelta maailmaa. Helppoa ja kätevää, eikä palomuuri tule tielle, sillä ohjelma ei pyydä avaamaan tietoliikenneportteja. Ei ihme, että ohjelma on suosittu.

Kohdekoneen asetukset.

TeamViewer ehdottaa tilin luomista, mutta sitäkään ei tarvita. Käyttö on siten todella helppoa. Kun hallinta on annettu toiselle, näyttö säilyy avoimena ja hiiri liikkuu kuin aaveen ohjaamana.

Etäkäytön QuickSupport-versio on vielä yksinkertaisempi: 

TeamViewer QuickSupport-versio on vielä yksinkertaisempi.

Huijarit lähettävät uhrille linkin QS-versioon, jolloin ohjelma asentaa itsensä temp-hakemistoon ja käynnistyy automaattisesti. 

Etäkäyttäjälle itselleen (sinne Intiaan) riittää vaikka pelkkä Store-versio; ainoa tiedettävä asia on ID-numero (ja myöhemmin kysyttävä salasana).

Etähallitsijan näkymä.

Käytön jälkeen ohjelma muistuttaa vielä ilmaisversion rajoituksista ja kiittää rehdistä käytöstä. Se kuulostaa suorastaan ironiselta. 

"Kiitos, että pelaat rehdisti!"

Lupauksensa mukaisesti TeamViewer on mahtava apu esimerkiksi opastusta tai käyttötukea tarvitsevalle. Valitettavasti vain huijarit ovat myös huomanneet sen potentiaalin. 

TeamViewer jättää kohdekoneen levylle yksityiskohtaiset lokitiedot käytöstä, joten niistä voisi olla hyötyä tapahtumien selvittelyssä. En ole kuullut, että poliisi olisi edes yrittänyt selvittää tapahtumia tai tutkinut näitä lokitiedostoja. Läheltä seuraamassani tapauksessa uhrin kone vietiin tyhjennettäväksi ja käyttöjärjestelmä asennettiin uudestaan, koska rikosilmoituksen vastaanottanut poliisi ei ollut kiinnostunut todistusaineiston tutkimisesta.

Windowsissa olisi valmis etäkäyttöohjelma Remote Desktop (Etätyöpöytä), mutta se vaatii uhrin koneeseen Pro-version, jota useimmilla kotikäyttäjillä ei ole. Remote Desktop lukitsee näytön käytön ajaksi, joten uhri ei näe mitä koneella tehdään. TeamViewerin avulla molemmat voivat käyttää konetta yhtä aikaa. Ehkä tämänkin vuoksi huijarit suosivat TeamVieweriä.

Oleellinen kysymys on, miten voisi suojata omien tuttujen ja vanhempien koneet niin, että TeamViewerin asentaminen ja käyttö estyisi jo etukäteen.

Yleensä Windows-konetta voi suojata antamalla käyttäjälle vain perusoikeudet, jotka estävät Windowsin asetusten muuttamisen ja sovellusten asentamisen. Esto koskee kuitenkin vain sovelluksia, jotka asentavat itsensä C:\Program Files -hakemiston alle, sillä kansio on suojattu käyttäjäoikeuksilla.

TeamViewer (ja eräät muutkin ohjelmat, kuten Chrome-selain) asentaa itsensä käyttäjän omaan temp-hakemistoon C:\users\tunnus\AppData\Local\Temp\TeamViewer, johon käyttäjällä on aina kirjoitusoikeus. Näin ollen Team Viewerin asennusta ei voi estää käyttöoikeuksilla. 

Kokeillessani perusoikeuksilla TeamViewer ei asentanut kuvakettaan työpöydälle eikä ohjelmavalikkoon, mutta asennuksen jälkeen ohjelma käynnistyi normaalisti ja siihen pystyi ottamaan yhteyden tavalliseen tapaan. Perusoikeudet siis hieman heikentävät käytettävyyttä, mutta eivät estä sitä.

Toinen vaihtoehto olisi käyttää lapsitiliä, jota käyttäen vanhemmat voivat estää pääsyn haitallisille web-sivuille. Tämä estäisi ohjelman lataamisen.

Vielä yksi mahdollisuus olisi estää TeamViewerin ip-osoitteiden toiminta hosts-listan avulla. Se on kuitenkin hankalaa, sillä näin pilviaikana ip-osoitteita voi olla loputon joukko, joiden kaikkien torppaaminen on mahdotonta. DNS-kyselyyn puuttuminen ja nimenselvittelyn estäminen voisi olla parempi tapa, mutta sekin vaatii paljon näpertelyä.

Valitettavasti mikään näistä tavoista ei ole ihan helppo toteuttaa eikä pomminvarma. Paras suojaus on jatkossakin oma varovaisuus ja tieto siitä, ETTEI MICROSOFT MILLOINKAAN SOITA KOTIIN, oli käyttäjällä millainen ongelma tahansa!

Etäohjattava älypistorasia TP-Link HS110 ja Wemo

Älypuhelimella netin yli ohjattavat pistorasiat ovat näppäriä laitteita. Niillä voi paitsi kytkeä sähkölaitteita päälle ja pois myös mitata sähkönkulutusta. Ja näppärästi viritellä vähän muutakin.

Olen käyttänyt sekä Wemon että TP-Linkin (HS110) rasioita. Molemmat maksavat suunnilleen 50 euroa ja tekevät samat asiat. TP-Link on hieman pienikokoisempi, mikä on plussaa, sillä useinkaan leveä älypistoke ei mahdu seinäpistokkeeseen vaan väliin tarvitaan jatkojohto.

Wemo ja TP-Link HS110

Molempien mukana tulee hallintaohjelma, jolla virran voi kytkeä ja katkaista sekä ajastaa. TP-Linkin ohjelma on kulutusmittauksen osalta aavistuksen havainnollisempi. Ohjelmalla voi hallita useita samanmerkkisiä rasioita.

Wemon hallintaohjelma.

Rekisteröimällä tilin pilvipalveluun rasiaa voi ohjata mistä tahansa netistä. Molempien yläreunassa on myös pieni painike, jolla sähkön saa päälle ja pois suoraan rasiasta.

Ajatuksella voi luoda esimerkiksi rutiinin, joka sytyttää illaksi jalkalampun saaden rosvot luulemaan, että joku on kotona.

Sähkölaitteiden kulutusta on kiinnostava seurata. Esimerkiksi AV-vahvistin kuluttaa kymmeniä watteja silloinkin kun musiikki ei soi ja laite näyttää olevan tyhjäkäynnillä. Tai tiedätkö, mitä oma jääkaappisi kuluttaa (Wemon kuva on juuri tällaisesta mittauksesta, jääkaapin ikä 16 vuotta)?

Aluksi hankin energiamittausta varten erillislaitteen, mutta sen käyttöliittymä osoittautui toivottomaksi:

Yksinkertainen kulutusmittari on vaikea käyttää.

Energian hinnan asettaminen, hetkellisen ja keskimääräisen kulutuksen tarkistaminen ym olivat neljällä painikkeella epätoivoisen vaikeita. Älyrasiat näyttävät tiedot helposti. Mutta ovatko tiedot luotettavia?

Laitoin Wemon ja TP-Linkin päällekkäin ja kuormaksi Led-lampun.

Wemon tulos 8 W.

TP-Link oli tarkempi:

TP-Linkin tulos 6,38 W.

Entä asteikon toinen pää?

Wemo 1402 W

TP-Linkin mielestä vähän enemmän:

TP-Link 1415 W

Oikeaa arvoa on mahdoton tietää, mutta ainakin tulokset ovat uskottavan lähellä toisiaan.

Vielä hyödyllisemmäksi rasiat muuttuvat, kun ne yhdistetään muihin laitteisiin. Sekä Wemo että TP-Link tukevat Alexan ja Google Homen puheohjausta (minkä vuoksi kuvan laitteissakin on nimenä epähavainnollisesti "Small lamp"). Laitteita voi siis sytyttää ja sammuttaa puheohjauksella.

Molemmat tukevat myös IFTTT:tä, mikä avaa lähes rajattomat mahdollisuudet kotiautomaatioon. Esimerkiksi lamppu, joka syttyy kun oma nimi mainitaan Twitterissä tai kun sääennuste lupaa sadetta, tai lämmittimen kytkentä päälle kun lämpötila ulkona laskee alle 5 asteen (vaatii IFTTT:tä tukevan mittauslaitteen).

Harvinaisen paljon hupia ja hyötyä 50 euron laitteesta.

PC:n näppäimistö älypuhelimen käyttöön

Olisipa näppärää, jos älypuhelimen tekstiviestin voisi kirjoittaa vieressä olevan pc:n tai läppärin näppäimistöltä. Oikeaoppinen tapa on tietenkin hankkia erillinen Bluetooth-näppäimistö ja parittaa se älypuhelimen tai tabletin kanssa, mutta harva jaksaa kuljettaa mukana ylimääräistä näppäimistöä satunnaisen tekstailun vuoksi. Miksei läppärin oma näppäimistö kelpaa?

Pikaisen etsimisen jälkeen Androidille löytyi Remote Keyboard -ohjelma, joka tekee juuri tämän. PC ja puhelin yhdistetään wlan-verkolla, mikä rajoittaa ohjelman käyttökelpoisuutta. Bluetooth olisi parempi, vaikka sitä harvemmin pöytäkoneessa onkaan.

Ilmainen ohjelma asennetaan älypuhelimeen, missä se näkyy uutena syöttötapana:

Uusi syöttötapa: Remote Keyboard.

Ohjelman toimintaa säädellään monin asetuksin:

Monet asetukset liittyvät lähinnä verkkotoimintoihin.

PC:lle tarvitaan pieni palvelinohjelma, joka vastaanottaa merkit ja välittää ne puhelimeen. Ohjelma sallii 30 käyttökertaa, sen jälkeen tarvitaan 3 Australian dollarin hintainen rekisteröinti. Palvelin tunnistaa, minkälaista tekstiä puhelin pyytää (esim. yksittäinen syöttökenttä tai kokonainen teksti-ikkuna) ja näyttää siihen sopivan ikkunan PC:llä:

Tekstiviestin kirjoittamista PC:llä (tyyppi "Multi-line Text"):

PC:llä kirjoitettu teksti näkyy välittömästi puhelimessa:

Tekstiviestin kirjoittaminen Androidista nähtynä.

Remote Keyboard hoitaa asiansa, mutta on hieman kömpelö. Syöttötapaa pitää vaihtaa näytön yläreunan palkista ja tekstin syöttäminen ikkunan kautta on hankalaa. Miksei puhelin voisi lukea suoraan PC:n näppäimistöä ja vieläpä Bluetoothin yli?

iPhonelle vastaava ohjelma on Type2Phone, mutta se tukee vain Macintosh-koneita. Sama rajoitus on iKeyboardRemote  ja 1Keyboard -ohjelmissa. Vinkkejä paremmista ohjelmista otetaan vastaan.