Näytetään tekstit, joissa on tunniste verkkokauppa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verkkokauppa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

PortaPow USB tehomittari

PortaPow Dual USB Power Monitor on näppärä mittari, joka kytketään usb-latausjohdon väliin. Se näyttää jännitteen (3-20 V), virran (0-4 A) sekä siirtyneen tehon (mAh).

PortaPow tehomittari
Laitteella voi tutkia esimerkiksi kaapelien ja laturien vaikutusta puhelimen lataamiseen. Kuvassa Samsung S9 latautuu 1,77 ampeerin virralla, vaikka siinä on kiinni kolmipäinen latauskaapeli (ei datajohtimia).

Edellisen kirjoituksen kommenteissa kerroin mitanneeni Samsung S9:n omalla laturilla ja kaapelilla 0,49 ampereeria (ilman datajohtimia) ja 1,57 ampeeria (datajohtimilla varustettu kaapeli). Pelkkä kaapeli ei siis selitä latausvirran eroa. Tältä osin jatkan kokeiluja.

Huawein P30 Pro latautui 1,85 ampereerin virralla ja lopuksi mittari näytti 3863 mAh:n siirtymistä (akun nimelliskapasiteetti on 4200 mAh). iPhone SE otti vastaan 1491 mAh (kapasiteetti 1624 mAh). On luonnollista, että siirretty teho jää kapasiteettia pienemmäksi, sillä puhelin sulkee itsensä jo ennen kuin akku on täysin tyhjentynyt. Lataus ei siten ala ihan nollasta.

iPhone SE:n akku saattaa tyhjentyä käytössä yhtäkkisesti. Ilmeisesti akun kuluminen ei siis johdu pelkästään varauskyvyn laskusta, vaan taustalla on jotain muutakin.

Yleishavainto latauksesta on, että latauksen alussa virtaa imetään enemmän kuin latauksen loppupuolella. Ero ei kuitenkaan ole kovin suuri. Akun tultua täyteen virransyöttö tietenkin pysähtyy.

USB-muistien mittaaminen antoi kiinnostavia tuloksia. Kingstonin 64 gigan tikku kulutti 0,18 ampeeria vaikka sitä ei edes käytetty. Lexarin teratavun ssd-asema kulutti 0,33 ampeeria levossa ja 0,38 kirjoituksen aikana. Tästä huomaa ainakin sen, ettei tikkua tai ssd-asemaa kannata pitää turhaan kiinni läppärissä -- se syö akkua silloinkin, kun tikkua ei käytetä.

Vielä joulukuussa 2019 Amazon UK myi mittaria yhdeksällä punnalla, mutta sanoi "This item does not ship to Finland". Jenkki-Amazon antoi hinnaksi $12.99 ja toimituskustannuksiksi $13.16, mutta sanoo nyt "This item does not ship to HELSINKI, Finland". Tuli se kuitenkin, Amazonin laskussa veloituksena näkyi 24,60 euroa.
Amazon UK
Amazon DE
Amazon USA
Vielä joulukuussa USA:n Amazon toimitti mittarin, mutta nyt sanoo ettei onnistu:
Kuukautta myöhemmin tilaaminen ei enää onnistukaan?
Kovin vaikeaksi on tehty kansainvälinen verkkokauppa ja näinkin yksinkertaisen, halvan tuotteen tilaaminen. Tässä tapauksessa kauppa on vieläpä brittiläinen PortaPow UK, vaikka toimittajana olisikin Amazon.

Lisäys 20.1.2020: Hyvä yhteenveto erilaisista pikalataus "standardeista": https://www.digitaltrends.com/mobile/how-does-fast-charging-work/ Valmistajilla (Apple, Samsung, Google, Motorola, OnePlus...) omia tekniikoita, jotka eivät ole yhteensopivia toisten kanssa. Lisäksi USB:n oma PD (Power Delivery).

tiistai 8. joulukuuta 2015

Suomalainen maksaa iTunesissa tuplahinnan

Olen ennenkin harmitellut digitaalisen sisältökaupan keinotekoisia esteitä. Tänään tuli vastaan taas yksi esimerkki. Halusin ostaa iTunesista Phantom of the Opera -levyn, jonka hinta oli verkkokaupassa houkuttelevasti vain 5,99 dollaria.

Kuusi taalaa -- kohtuullinen hinta.
Mutta mitä ihmettä? iPadillä katsottuna hinta onkin yli kaksinkertainen:

Kolmetoista euroa -- miksi ihmeessä?
Ostetaan siis levy selaimella dollarihintaan... jaa, mutta eihän se käykään:

Ei myydä suomalaisille!
Tässä vaiheessa alkaa suututtaa. Miksi sama, lähes 30 vuotta sitten julkaistu CD maksaa suomalaiselle yli kaksinkertaisesti amerikkalaiseen verrattuna? En yleensä tue piratismia, mutta tässä tapauksessa tekisi mieli ladata musiikki ilman tekijälle menevää korvausta.

Piratismi on väärin -- mutta niin on myös tuplahinnan veloittaminen suomalaiselta.

Epäselväksi jäi, miksi Windows-pöytäkoneen iTunes oli aluksi yhteydessä amerikkalaiseen kauppaan. Turhan ostoyrityksen jälkeen se pyysi kirjautumaan uudelleen ja sen jälkeen näkyivät vain suomalaiset hinnat. Siksi hintaeroa ei useinkaan tule edes havainneeksi. 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Amazon ja iTunes eivät myy digimusiikkia suomalaisille

Aina silloin tällöin törmää digitaaliseen ostomuuriin. Vaikka ilmiö on tuttu, se ärsyttää. Eikö näistä jo päästä eroon?

Halusin ostaa kahden vanhan klassisen CD-levyn kokoelman, Ei mitään uutta ja kysyttyä viihdettä, jonka myyntirajoja yhtiöt tiukasti vartioivat, vaan (lähes) 150 vuotta vanhaa Wagneria. Sen myynnin alueellisen rajoittamisen ei luulisi kiinnostavan ketään.

Levy löytyy iTunesista:

Jess - tämän haluan ostaa!
Suomessa linkki vie kuitenkin iTunes Storen kansisivulle. Ei selityksiä, ei virheilmoituksia -- ei mitään. Ostaja voi vain ihmetellä, mitä tapahtui.

Levy löytyy myös Amazonista, jonka asiakkaana olen ollut 1990-luvun puolivälistä lähtien. Jostain syystä teos on luokiteltu kamarimusiikiksi:

Mp3-versio on kalliimpi kuin perinteinen cd-levy.
Hinnoittelu on kiinnostava, sillä mp3-tiedostot maksavat 18,99 dollaria ja audio-cd vain 17,53 dollaria. Tekstistä päätellen tuotteessa on AutoRip, joten cd:n ostaja saa automaattisesti myös mp3-version Amazonin pilvipalvelusta kuunneltavaksi.

Yritys ostaa mp3-versio päättyy kuitenkin kassalle. Amazon alkaa kysyä luottokorttitietoja, vaikka kortti on tallennettu palveluun jo vuosia sitten. 

Sama tulos Englannin Amazonista (hinnat mp3 11,99 puntaa, audio-cd 11,79 puntaa) ja Saksan Amazonista (audio-cd 16,99 euroa). Mutta tie pysähtyy jälleen kassalle. Palvelu kysyy luottokorttia, jossa on valmiina Amazon-kaupan oma maa. 

Mikäs kortissa on vikana?
Vaikka syöttäisi suomalaisen luottokortin tiedot, ne eivät kelpaa. Virheilmoitus ei kuitenkaan kerro, miksei. 

Lopulta oli pakko alistua. Digitaalinen verkkokauppa ei salli tämän sisällön ostamista, ei edes EU-alueen sisällä. Tilasin CD-levyversion, joka saapuu vasta kun matka, jolla ajattelin sitä kuunnella, on jo ohi.

Mutta ehkä mp3-tiedostot sisältyvät kauppaan? Niin ainakin kassalla luvataan:

Lataanpa siis mp3:t saman tien... tai sitten en.
Hah, turha toivo -- tiedostot ovat Amazonin pilvessä, ja niihin pääsee vain luottokorttitiedoilla. Viimeistään tässä vaiheessa turhautunut asiakas tuntee itsensä suorastaan huijatuksi. Jos tällaisia typeriä rajoituksia pitää olla, eikö niistä voida kertoa selkeästi? Miksi tuotteita, joita ei saa ostaa tietyssä maassa, ylipäätään näytetään kaupan valikoimassa? Tämähän pitäisi olla nettikauppaa, joka on (varsinkin Amazonin tekemänä) erittäin räätälöityä, kohdistettua ja tarkkaan analysoitua.

Paljon saavat markkinat vielä kehittyä, ennen kuin ne pystyvät kilpailemaan piraattien kanssa.