Samsung S5

Samsung julkisti keväällä seuraajan suositulle S4-älypuhelimelle. Uuteen malliin oli ladattu niin paljon odotuksia, että lievä pettymys oli väistämätön. Laite on kuitenkin mainio älypuhelin, vaikka muutamat ominaisuudet kaipaavat vielä viilaamista.

S5 on juuri käteen sopivan kokoinen, ei liian iso eikä turhan pieni. Näytön koko on 5,1 tuumaa, resoluutio tavallinen HD (1920x1080) ja amoled-tekniikka takaa kirkkaat värit sekä laajan katselukulman. Puhelin on edeltäjänsä kokoinen, mutta näytön reunat ovat hieman aiempaa kapeammat.

Reunukset ovat aiempaa kapeammat.

Käyttöönotto takkuili hieman, sillä Suomen maa-asetuksista huolimatta näppäimistö pysyi itsepintaisesti englanninkielisenä. Suomalaisten asetusten löytäminen vaati pientä näpertelyä. Vakiona oleva tekstinsyöttö vaihtaa edelleen sanoja varoittamatta toisiksi ja tekee saman vaihdon korjauksen jälkeen uudelleen, joten kirjoittajalta vaaditaan jatkuvaa tarkkaavaisuutta -- tai tekstinsyöttöohjelman vaihtoa.

Vakiona oleva lukitusnäyttö esittää vain värikkään kuvion ja pelkistetyn säätiedon:

Pelkistetty lukitusnäyttö.

Kiinnostavin uutuus on sormenjälkilukija, jonka toteutus ei yllä lähellekään iPhone 5S:n tasoa. Sormea pitää liikuttaa juuri oikeassa kulmassa ja oikealla nopeudella, jotta lukitus avautuisi. Yhdellä kädellä avaamisen saa unohtaa. Näytöllä oleva kosteus tai sormen hiki heikentävät tulosta entisestään.

Viisasta kyllä, kun sormenjälkilukitus otetaan käyttöön, puhelin kysyy ensimmäisenä uuden salasanan. Se on varakeino tilanteisiin, joissa sormea ei kertakaikkiaan saada luetuksi. Tällaisia sattui kokeilun aikana muutaman kerran.

Sormenjälkilukija on kranttu.

Rajoituksistaan huolimatta sormenjälkilukija on hyödyllinen, sillä avaus käy nopeammin kuin pin-koodeja kirjoittamalla tai kuvioita näytölle vetämällä. Lisäksi olan yli urkkiva näkee helposti kirjoitetut koodit, mutta ei sormenjälkeä.

Paypal-maksu sormenjäljellä.

Toinen uusi ominaisuus on sydämen lyöntitiheyttä mittaava optinen anturi. Se on sijoitettu kameran alle puhelimen takapuolelle. Anturi ei ole kovin tarkka, joten sen lisääminen tuntuu lähinnä mainostempulta.

Kameran alla on optinen anturi sykemittausta varten.

Samsung lupaa puhelimen olevan vesitiivis. Tämän vuoksi pohjassa oleva usb-liitäntä on suojattu erillisellä kannella. Puhelin myös muistuttaa tarkistamaan, että kansi on kunnolla paikoillaan.

Usb-liitännän suojakansi.

Ehkä juuri vesitiiviyden vuoksi kaksi aiempaa ominaisuutta on jätetty pois: lämpötila- ja kosteusantureita ei enää ole. Se on sääli, sillä näillä tiedoilla olisi enemmän käyttöä kuin vesitiiviydellä.

Puhelimen muu tekniikka on yllätyksetöntä: neliytiminen Snapdragon 801 2,5 gigahertsin taajuudella, työmuistia kaksi gigatavua, flash-muistia 16 gigaa ja vaihdettava 2800 mAh:n akku. Vaikka akun varauskyky vaikuttaa suurelta, sen saa kulumaan pitkän työpäivän aikana.

Ehkä kahden gigatavun työmuistista johtuen RunKeeper-liikuntasovellus kaatui useamman kerran ilmeisesti muistin loppumiseen, eikä pystynyt enää piirtämään näytölle tietojaan.

Download Booster -toiminto lataa yli 30 megatavun tiedostoja yhtä aikaa wlan- ja 3G/4G-verkkojen kautta, mikä yhdistää molempien nopeudet. Kiinnostavaa kyllä, osa amerikkalaisista operaattoreista on poistanut tämän toiminnon asiakkailleen myytävistä malleista.

Tuplayhteys = tuplanopeus.

Kameran tarkkuus on 5312x2988 pikseliä (16 megapikseliä) ja hyvässä valossa kuvat ovat loistavia. Kuvatiedostot ovat turhankin suuria (5-7 megatavua kappale), jos ne on ohjattu tallentumaan automaattisesti johonkin pilvipalveluun.

Kukat ISO 50, F 2.2, valotusaika 1/33 s.

Oheinen kuva on napattu marketin käytävältä kukkakaupan edestä. Kuva on pienennetty 1/4 molempiin suuntiin, joten alkuperäinen on 16-kertainen. Värit ovat suoraan kamerasta.

Hämäräkuvauksessa kamera kikkailee, joten kuvasta ei käy ilmi todellinen valotusaika, mutta hämärässä parkkihallissa otettu kuva on parhaimpia, mitä olen älypuhelimessa nähnyt.

Hämärä parkkihalli valottuu täysin oikein.

Vielä yksi testikuva 1/16 osaan pienennettynä:

ISO 100, F 2.2, valotusaika 1/33

Etukameran tarkkuus on HD-tasoa (1920x1080) eikä siinä ole kohinanpoistoa, joten selfiet kannattaa ottaa hyvässä valossa.

Kamerassa on muutamia erikoisuuksia, kuten reaaliaikainen HDR-kuvaus, jossa lopputulos näkyy jo kuvattaessa.

HDR-efekti näkyy jo kuvaa otettaessa.

HDR-toiminnon vaikutus näkyy hyvin seuraavista kuvista (1/16 alkuperäisistä). Aluksi ilman:

ja sitten HDR:n kanssa:

Kamerassa on myös ohjelmallinen tarkennuskohdan valinta, mikä sumentaa taustaa kun kohde on etualalla.

Videossa on tavanomaiset HD-tilat 30 ja 60 fps, vakaaja 30 fps-tilassa sekä 4K-kuvaus ilman vakausta.

Joissakin aiemmissa malleissa Samsungin omat lisäohjelmat tuntuvat hyökkäävän päälle, S5:ssä tällaista vaikutelmaa ei tule. S Health -sovellus mittaa kuntoilua joko puhelimen oman askelmittarin tai Gear Fit -rannekkeen kautta.

S Health -kuntokeskusohjelma.

Puhelimen hinta on noin 640 euroa (16 Gt).

Asus Transformer Pad TF701 - Android-läppäri

Asus Transformer Pad TF701 on hybridilaite, jossa näppäimistön ja näytön voi erottaa toisistaan. Pelkkä näyttö toimii tablet-koneena. Käyttöjärjestelmänä on Android 4.3, joten laite on kuin Androidilla toimiva läppäri.

Melkein kuin Android-läppäri.

Kuoret ovat tavanomaisia, ulkonäkö jopa hieman vanhahtava pyöreine reunoineen. Sisällä on kuitenkin kiinnostavaa tekniikkaa.

Laitteen kokonaispaino on 1,12 kiloa, mikä jakautuu lähes täsmälleen puoliksi näytön ja näppäimistön välillä. Koska laite on pienikokoinen, runsaan kilon paino tuntuu odotettua suuremmalta. Molemmissa on omat akkunsa, joten näppäimistöä käytettäessä laite kestää koko työpäivän. Valmistaja lupaa jopa 17 tuntia.

Laite kärsii samasta ongelmasta kuin kaikki muutkin vastaavat laitteet: akun vuoksi näyttöosasta tulee painava, mikä vaikeuttaa sen käyttöä sylissä. Laite kellahtaa helposti eteenpäin. Lisäksi näytön ja näppäimistön kiinnitysmekanismi vaikuttaa löysältä, näyttö heiluu vaikka sarana ei liikukaan. Tärisevässä bussissa näytöltä lukeminen käy hankalaksi.

Näyttö on tavanomaiset 10 tuumaa, mutta tarkkuus huikeat 2560x1600 pikseliä. Värit ovat kirkkaat ja kuvan tarkkuus luonnollisesti loistava. Micro-hdmi-liitännän kautta saadaan jopa 4k-kuva ulkoiselle näytölle. Lisäksi tabletissa on älypuhelimista tuttu Miracast, joten kuvan saa näkymään wlanin kautta älytelevisiossa.

Android-työpöytä 2560x1600 pikselillä - wow.

Asus on virittänyt Androidiin oman pikavalikon, josta löytyvät mm. laskukone ja yksikkömuunnin. Apuohjelmat hyppäävät käynnissä olevan sovelluksen päälle.

Prosessorina on neliytiminen Nvidia Tegra 4 1,9 gigahertsin kellotaajuudella, joten suorituskyky riittää kaikkiin sovelluksiin. Mukana tuleva Polaris-toimistopaketti pyörii sujuvasti ja täyttää tekstinkäsittelyn tarpeet.

Polaris Office on yhteensopiva Office-tiedostojen kanssa.

Androidin ohjelmavalikko näyttää tutulta:

Tuttu Android-näyttö vähän tavallista tarkempana.

Laitteessa on gps ja kaikki wlan-standardit, mutta ei mobiilidataa. Flash-muistia on 32 gigatavua ja sitä voi laajentaa MicroSD-kortilla. Laitteessa on myös usb 3.0-liitäntä ja SD-korttipaikka.

Takakameraan tarkkuus on 5 megapikseliä (2592x1456 pikseliä) ja kuvanlaatu on hieman parempi kuin tableteissa yleensä. Etukamera on vaatimattomat 1,3 megapikseliä, mikä riittää videopuheluihin. Terävän näytön ansiosta valokuvat näyttävät erinomaisilta.

Kameraohjelma on havainnollinen.

Näppäimistö näyttää ja tuntuu hyvältä, sillä liikeradat ovat riittävät. Kirjainten pieni koko rajoittaa kuitenkin kirjoittamista. Näppäimistössä on muutamia erikoisuuksia, kuten erillinen näppäin näyttökuvan tallentamiseen ja kotinäppäin.

Koti- ja hakunäppäimet ovat välilyönnin vieressä.

Koska Fn-näppäimiä ei tarvita, ylin rivi sisältää erilaisia ohjaustoimintoja.

Ohjaustoimintojen painikkeet ovat ylimmällä rivillä.

Ohjauslevy vaatii voimakkaan painalluksen. Yleensä on helpompi hyödyntää kosketusnäyttöä ohjaukseen, vaikka näppäimistö olisi kiinnitettynä.

Usb-portin kautta voi kytkeä tavallisen pc-näppäimistön, joka toimi kokeilussa ongelmitta. Usb-hiirtäkin voi käyttää, mutta sen toiminta riippuu jossain määrin sovelluksista, eikä Windowsin kaltaista sujuvuutta saavuteta.

Transformer Pad TF701 on mainio kone esimerkiksi opiskelijalle tai työssään reissaavalle toimittajalle. Digikameran kuvat voi siirtää suoraan muistikortilta ja akku kestää pitkänkin työpäivän. Sovellusvalikoima määräytyy Androidin kautta, joten Wordiä tai Exceliä koneeseen ei saa.

Laitteen hinta on noin 500 euroa.

Samsung Gear Fit -älyranneke

Samsungin uusi älyranneke Gear Fit yhdistää älypuhelimen ja aktiivisuusrannekkeen toiminnot. Lopputulos on paljon lupaavampi kuin edellisessä mallissa, jolle oli vaikea keksiä todellista käyttöä.

Gear Fit pöydällä.

Gear Fit on tyylikäs ja se istuu ranteeseen lähes perinteisen rannekellon tavoin. AMOLED-näyttö on kirkas ja oletusarvona oleva taustakuva värikäs. Painikkeita on vain yksi, rannekkeen etureunassa.

Näytön pieni koko ja erikoinen muoto rajoittavat käyttöliittymää, mutta lopputulos on varsin selkeä. Vaihtoehdot tulevat esiin kun näyttöä sipaistaan jompaan kumpaan suuntaan. Pieni merkki kertoo, monesko näyttösivu on esillä.

Käyttö ranteessa vaatii pään kallistamista.

Aluksi näyttö toimi vain vaakatasossa, mikä pakotti kallistamaan ikävästi päätä. Päivityksen myötä tuli mahdolliseksi valita myös pystymoodi, jolloin tiedot näkyvät luonnollisemmin.

Pystynäyttö toimii paremmin.

Akun luvataan kestävän kolmesta neljään vuorokautta. Latasin laitteen joka toinen päivä, jotta virtaa riittäisi varmasti. Latausta varten rannekkeeseen kiinnitetään pieni klipsi, jonka asettaminen oli jostain syystä hankalaa ja vaati monta yritystä, ennen kuin se napsahti paikalleen.

Aloitusnäyttöön voi valita kellonajan lisäksi paikallisen säätilan tai esimerkiksi tiedon seuraavasta kalenterimerkinnästä.

Gear Fit käyttää Bluetooth-yhteyttä, mutta vaatii Samsungin älypuhelimen "tukiasemakseen". Tuettuja puhelimia ovat vain uusimmat mallit, itse käytin S5:ttä. Puhelin tarjoaa rannekkeelle nettiyhteyden, jonka avulla ranneke pystyy näyttämään esimerkiksi tiedot FB- ja Twitter-viesteistä sekä sähköposteista.

Uusien viestien määrä näkyy ranteessa.

Viestejä voi myös lukea rannekkeesta, mutta pieni koko rajoittaa käyttöä. Värinä ilmoittaa uudesta viestistä. Varoitus some-addikteille: uuden FB- tai Twitter-viestin tullessa ensin värisee älypuhelin ja sen jälkeen ranne, mikä suorastaan pakottaa lukemaan viestit heti. Toki molemmat värinät voi kytkeä pois päältä.

Toinen hauska piirre on se, miten ranneke värähtää kun yhteys älypuhelimeen katkeaa. Jos unohtaa aamulla älypuhelimen kotiin, ranteen värähdys muistuttaa asiasta.

Rannekkeen softan päivittäminen sekä tietojen synkronointi hoidetaan älypuhelimessa toimivalla hallintaohjelmalla.

Asetukset tehdään älypuhelimesta.

Mitä rannekkeella sitten voi varsinaisesti tehdä? Parhaiten se toimii askelmittarina, jolloin päivän saldo näkyy aloitusnäytössä ja kun ennalta-asetettu raja ylittyy (oletuksena 10 000), näytölle ilmestyy mitalin kuva. Tiedot askeleista voi synkronoida myös puhelimeen. Askelmittarin näyttö ei ehkä ole ihan askeleen päälle tarkka, mutta se ei ole oleellista.

Gear Fit innostaa liikkumaan.

Toinen hyödyllinen toiminto on puhelimen etsintätoiminto. Rannekkeen tökkääminen saa puhelimen soimaan, joten sitä ei tarvitse etsiä sohvatyynyjen välistä. Kolmas ominaisuus on musiikkitoiston etäohjaus, jolle olisi käyttöä ainakin talvella, kun älypuhelin on lämpimässä povitaskussa. Toiston voi keskeyttää ja äänenvoimakkuutta säätää suoraan rannekkeesta.

Muut sovellukset ovat hieman keskeneräisiä. Koska gps-toimintoa ei ole, ranneke ei pysty suoraan mittaamaan esimerkiksi pyöräilymatkoja. Unen seurantaan laite sopisi hyvin, sillä se voisi mitata liikkumista yön aikana. Tämä ominaisuus on kuitenkin hyvin yksinkertainen: nukkuja painaa nappia, kun sammuttaa valot, ja toisen kerran, kun nousee sängystä. Yön ajalta ranneke kertoo vain liikkumisen määrän prosentteina.

Uniseurannassa on muuan käytännön ongelma: milloin ladata akkua, jos ranneke on käytössä päivin öin?

Rannekkeen pohjassa on optinen anturi, joka mittaa sykkeen. Lukema on kuitenkin sen verran epätarkka, ettei siitä ole suurtakaan hyötyä.

Valitettavasti Gear Fit on suljettu laite, joten muut eivät voi kehittää siihen lisää ohjelmia. Myös edellisen mallin kamera olisi joissain tilanteissa hyödyllinen.

Gear Fit antaa esimakua siitä, mitä hyötyä älyrannekkeista voi olla. Sovellukset kaipaavat vielä hieman kehittämistä. Asiakaskuntaa rajoittaa se, että rannekkeen pariksi vaaditaan uudehko Samsungin älypuhelin. Rannekkeen hinta on noin 245 euroa.

Asus S1 -taskuprojektori

Asus S1 on pienikokoinen LED-projektori, joka sopii erityisesti pienten mobiililaitteiden kaveriksi. Laitteen ulkomitat ovat vain vähän usb-tikkua suuremmat:

Kokonsa puolesta projektori mahtuu vaikka taskuun.

Projektori toimii sisäisellä akulla noin kolme tuntia, mikä riittää elokuvan katseluun tai myyntiedustajan tuote-esittelyyn. Linssin edessä on mekaaninen luukku, jonka voi vetää lasin suojaksi kuljetuksen ajaksi.

Luukku suojaa linssiä kuljetuksen aikana.

Takaseinässä ovat liitännät hdmi-tuloa, kuulokkeita ja usb-porttia varten.

Liitännät.

Kuulokeliitännälle on vähän käyttöä, sillä laitteessa on sisäinen kaiutin. Ääntä lähtee neuvotteluhuoneeseen riittävä määrä, mutta sen laatu jää tietenkin vaatimattomaksi. Toisenlaista ääntä lähtee hurisevasta tuulettimesta. Ääni kuuluu, mutta ei häiritsevästi.

Usb-portti on vain latauskäyttöön. Olisi näppärää, jos siihen voisi pistää usb-tikulla olevan esityksen ja hoitaa koko show'n ilman muita laitteita. Nyt portin kautta voi ainoastaan ladata matkalla hyytyneen matkapuhelimen, sillä projektorin 6000 mAh:n akusta riittää jaettavaa muillekin.

Videosignaalia varten on vain hdmi-liitäntä, joten läppärin kanssa tarvitaan yleensä välikappaleita. MHL-tukea varten mukana tulee kaapeli, jonka toisessa päässä on hdmi-liitin ja toisessa micro-usb. MHL:ää tukevat Android-puhelimet näyttävät kuvan projektorin kautta. MHL ei kuitenkaan toiminut vakiokaapelilla Samsung S5 -älypuhelimen kanssa, joten tämä osa jäi kokeilematta.

Projektorin valovoima on 200 lumenia ja paneelin tarkkuus 854x480 pikseliä. Molemmat arvot ovat vaatimattomia, mutta taskuprojektorille ymmärrettäviä. Projektori skaalaa kuvaa alaspäin niin, että Surface 2:n ja Blu-ray-soittimen antamat hdmi-signaalit kelpasivat. Alhainen erotuskyky näkyy yksityiskohdissa -- kalvoilla ei kannata käyttää pieniä fontteja.

Valoteho on hankalampi määritellä. Teho riittää muutaman hengen yleisölle, kun huonetta hieman pimentää. Kirkkaassa päivänvalossa yksikin katsoja on kovilla.

Projektori heijastaa kuvan hieman yläviistoon niin, että kuvan alareuna on projektorin itsensä tasalla. Mitään keystone-korjauksia tai muita hienouksia ei ole. Pohjassa on kierre jalustaa varten. Pieni kolmijalka onkin ehdoton apuväline tämän kanssa reissaavalle myyjälle.

Asus S1 on mobiiliajan projektori. Sen ansiosta myyntimies voi matkustaa todella kevyesti: tarvitaan projektori ja älypuhelimeen tallennettu esitys. Vähän pidemmälle matkalle tarvitaan lisäksi projektorin laturi -- älypuhelimen voi ladata sen kautta, joten yksi laturi riittää. Laite sopii mainiosti myös mobiilisovellusten esittelyyn ja tabletin sekä puhelimen käyttökoulutukseen.

Hinta Suomessa on noin 330 euroa.

Vihdoin parempaa äänenlaatua myös tiedostoina

Insinöörin näkökulmasta äänentoiston kehitys on mennyt ihan metsään. Ensin tehtiin hartiavoimin töitä, jotta ääni saatiin rahisevista LP-levyistä puhtaaseen digiaikaan, mutta sitten tuli mp3 ja pilasi kaiken. Ihmiset eivät enää kaivanneetkaan hyvälaatuista musiikkia, tärkeämpää oli sen helppo saatavuus ja mahdollisuus kuunnella myös kodin ulkopuolella.

Aina cd-levyjen alkuajoista lähtien (1980-luvun puoliväli) on kiistelty siitä, olivatko tekniikkaan valitut parametrit (16 bitin digitointitarkkuus ja 44,1 kHz näytetaajuus) riittäviä. Valinnat tehtiin tekniikan, ei kuuntelukokeiden sanelemina. Hifistien mielestä arvojen pitäisi olla korkeampia, jotta ääni välittyisi riittävän alkuperäisenä kaikkine nyansseineen.

Yritys parantaa cd:n äänenlaatua sacd-tekniikalla käytännössä epäonnistui, sillä soittimet hinnoiteltiin tuhansiin euroihin. Nykyään sacd-tuki löytyy jopa halvimmista blu-ray-soittimista, eivätkä levytkään maksa paljoa tavallista enempää. Kysyntä on silti jäänyt vähäiseksi.

Siksi onkin erityisen kiinnostavaa seurata, miten muusikko Neil Youngin yritys paremman äänentoiston toteuttamiseksi onnistuu. Soittimen nimeksi olisi voitu valita jokin muu kuin Pono, joka ei ainakaan suomalaiseen korvaan kuulostaa yhtään seksyltä (no, ehkä vähän pornolta sentään). Ponon tarkkuus on 24 bittiä ja näytetaajuus 192 kHz. Soittimen hinnaksi on kaavailtu 399 dollaria. Peukut pystyyn, että uusi tekniikka menestyisi!

Ei tarvitse jäädä odottamaan Ponoa. Linnillä on netissä kauppa, josta voi ostaa parempilaatuisia musiikkitiedostoja vaikka heti. Tarjolla on sekä 96 kHz että 192 kHz levyjä, niin kaksi- kuin 5.1-kanavaisina äänitteinä. Tiedostoja on ollut myynnissä jo usean vuoden ajan, mutta vasta Ponon myötä parempilaatuinen ääni on nousemassa hifistien sisäpiiristä laajempaan julkisuuteen.

Esimerkiksi Mozartin Requiem olisi tarjolla monessa eri muodossa:

Saisiko olla parempilaatuista musiikkia? Siis ihan teknisesti.

Pakkaamaton (standardi FLAC ja Applen ALAC) paras laatu vie 2,3 gigatavua, eli saman verran kuin DVD-elokuva. Puolet pienempi näytetaajuus puolittaa myös tiedostokoon. Kiinnostavaa kyllä, maksimilaatuisen mp3-tiedoston ja parhaan äänenlaadun välillä on tiedostoina lähes 20-kertainen kokoero. Mutta kuulevatko omat korvat eron?

Kokonainen "levy" maksaa tiedostoina 21 euroa, mikä on vain vähän enemmän kuin perinteinen cd-levy (18 euroa). Raitoja voi ostaa myös yksittäin, hinta vaihtelee 1,50-3,50 euron välillä pituudesta riippuen.

Valitettavasti kaikki ladattavat tiedostot ovat ainoastaan kaksikanavaisia. Jos haluaa 5.1-ääntä, on ostettava perinteinen sacd-levy. Jatkossa Linn lupaa tuoda myyntiin myös 5.1-tiedostoja. Positiivista on, ettei edes laatutiedostoissa ole DRM:ää kuuntelua vaikeuttamassa.

24-bittisten 88- ja 192 kHz-tiedostojen toistaminen tietokoneella niin, että tarkkuus säilyisi koko ketjun ajan, ei ole aivan yksinkertaista. Kannattaa ladata ensin testitiedostot sivulta http://www.linnrecords.com/linn-downloads-testfiles.aspx ja kokeilla, kuuluuko ääni lainkaan. Joillakin valmistajilla (kuten Linn itse) on erillislaitteita, jotka toistavat parempilaatuiset tiedostot ongelmitta, mutta hinta on kuluttajamalleja tuntuvasti kalliimpi.

Videossa on siirrytty PAL-kuvasta HD-aikaan ja kohta jo 4K-tasolle, joten eikö äänentoistokin olisi ansainnut parempaa? Jos olet omin korvin kokeillut parempilaatuisia tiedostoja/sacd-levyjä, kerropa kokemuksistasi.

Mistä tunnistaa Perfect Forward Secrecy -suojan?

Heartbleed-bugi on aiheuttanut nettiturvallisuuteen uhkan, jonka rinnalla vanhat Windows XP -koneet ovat kärpäsen surinaa hakkerin korvissa.

Bugin avulla hyökkääjä voi "lypsää" web-palvelimen muistia ja katsoa, löytyykö sieltä jotain kiinnostavaa. Muiden käyttäjien tunnukset ja salasanat ovat haluttuja, mutta vielä vaarallisempi löytö on palvelimen SSL-salauksen yksityinen avain. Sen avulla hyökkääjä voi avata kaikki tulevat salatut SSL-yhteydet ja myös menneet, jos ne on kaapattu ja tallennettu salatussa muodossa.

Jälkimmäinen pätee vain, mikäli palvelin käyttää avaintenvaihtoon vanhaa RSA-protokollaa. Uudemmat Diffie-Hellmannit ns. ephemeral-muodossa ovat turvassa, koska niissä istuntokohtaisia avaimia ei voida johtaa palvelimen yksityisestä SSL-avaimesta.

Asia on helppo tarkistaa https-suojatun yhteyden ominaisuuksista. Napsauta salatusta yhteydestä kertovaa lukon kuvaa hiirellä ja tarkista, mitä tekniset tiedot kertovat:

Facebook käyttää PFS:ää, OP-Pohjola ja Nordea eivät.

Kuva on viime viikolla painoon lähteneestä kirjastani. Siinä on rinnakkain OP-Pankin ja Facebookin käyttämät SSL-tiedot Chrome-selaimen näyttäminä. OP käyttää vanhaa RSA:ta, Facebookilla on ECDHE_RSA, missä viimeinen E (Ephemeral) kertoo PFS-suojasta.

Myös DHE (Diffie-Hellman Ephemeral) on turvallinen PFS:n suhteen. Sitä käyttää ainakin Saunalahti:

DHE sisältää myös PFS:n.

Internet Explorerissa vastaavat tiedot saa näkyviin sivun ominaisuuksista, mutta näyttö ei ole lainkaan yhtä havainnollinen. Firefox on jotain tältä väliltä.

Huomaa, että PFS suojaa vain kaapatun avaimen tulevalta (tai menneeltä) väärinkäytöltä. Muiden käyttäjien salasanojen ja tunnusten ym. tietojen varastaminen on mahdollista, ellei ylläpito ole korjannut palvelunsa OpenSSL-vikaa.

Pikaisen kokeilun perusteella Google ja Twitter (Facebookin lisäksi) käyttävät PFS:ää. Sen sijaan esim. Wilma ei käytä, vaikka on haavoittuva.

Nähdäkseni Heartbleed-haavoittuvista palveluista vaarallisia ovat ne, joissa käyttäjä on vieraillut äskettäin tai bugin löytymisen jälkeen. Ellei ole käynyt palvelussa useampaan viikkoon voi ehkä luottaa siihen, ettei tietoa bugista ole vielä ollut kuin tiedustelupalveluilla, ja etteivät omat kirjautumistiedot (käyttäjätunnus + salasana) ole säilyneet palvelimen muistissa.

Tämä ei ole suositus olla vaihtamatta salasanaa, mutta onpahan jonkinlainen tekjiä riskiä arvioitaessa. Salasanojen vaihtaminen kaikista haavoittuvista palveluista on niin työlästä, että siihen ei kukaan mielellään ryhtyisi.

(Kirjoitusta täydennetty 16.4.2014)

LG G Flex - kaareva älypuhelin

LG G Flex -älypuhelimen kaareva ulkomuoto herättää huomiota, joskin kaarevuus on vähäisempää kuin mainoksista voisi päätellä. Kaarevuutta perustellaan sillä, että mikrofoni tulee lähemmäksi suuta, mutta eiköhän todellinen syy ole halu erottua muista. Puhelimesta tehdään kaareva siksi, että se on mahdollista. Kaarevan näytön valmistaminen on teknisesti vaativaa, joten laite todistaa tekijänsä osaamista.

Puhelin on iso, mutta ei liiaksi.

Puhelinta ei voi taivuttaa suoraksi, tai ainakin se vaatisi niin paljon voimaa, ettei sitä halua kokeilla edes lainalaitteella -- omasta puhumattakaan. Puhelin on siis kaareva. Piste.

Kaarevuus on lievää. 

Jos kaarevuutta olisi hieman enemmän, puhelin pysyisi kyljellään ilman tukea. Nyt se ei pysy.

Kaarevuus sivulta nähtynä.

Puhelin on iso, 161 x 82 milliä. Pieneen käteen se voi tuntua jopa liian suurelta. Pohjan materiaalin luvataan korjaavan pieniä naarmuja itsekseen, joten puhelimen pitäisi näyttää uudenveroiselta vielä pitkän käytön jälkeenkin. Ainakin kokeilujaksolla pinnoitus lunasti lupauksensa, eikä naarmuja ilmestynyt. Pinnoitus tekee laitteesta kuitenkin liukkaan käsitellä. Koosta huolimatta painoa on vain 175 grammaa. Muistikorttipaikkaa ei ole.

Asetuksista voi valita kolmen näppäimen järjestyksen.

Flexin reunat ovat täysin sileät, koska painikkeita ei ole. Ajatus on mainio, sillä puhelinta voi tukea seinään tai kaiteeseen valokuvia ottaessa. Idea kaipaisi kuitenkin jatkokehittelyä. Nyt käynnistyspainike on takaseinän yläosassa heti kameran linssin alla. Painikkeeseen on hieman vaikea osua ja sen ylä- ja alapuolella olevat äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet toimivat hankalasti. Ruutukaappauksen ottaminen (käynnistyspainike + äänenvoimakkuus) vaatii melkoista akrobatiaa.

Takaseinän painike on mainio idea, mutta sen sijoitus kameran alle ei aivan toimi.

Vaihtoehtoinen tapa herättää puhelin on napauttaa ruutua kahdesti. Se onkin usein helpompaa, varsinkin jos puhelin on pöydällä. Näytön värit ovat hyvät, mutta vähänkin sivulta katsottuna valkoinen muuttuu sinertäväksi.

Aloitusnäyttö.

Lukitusnäytöllä näkyy säätila. Kun ulkona sataa, pisarat osuvat myös näytölle ja valuvat sitten hauskasti alaspäin.

Sadepisarat osuvat näytölle, kun ulkona sataa.

Näytön tarkkuus on vain 1280x720 pikseliä, mikä näin kalliin ja isokokoisen puhelimen tapauksessa on varsin vähän. Etukameran tarkkuus on 1920x1080 (2,1 MP) ja takakameran 4160x2340 pikseliä (13 MP). Kameran kuvanlaatu on erinomainen, mutta optiikka saisi olla hieman laajempi. Vähässä valossa kameran tukeminen on helppoa, mikä vähentää tärähdysvaaraa pitkillä valotusajoilla.

Kuvanlaatu on kohdallaan. Sileät reunat auttavat kameran tukemisessa.

Optiikan valovoima on 2,4, mutta tarvittaessa kamera nostaa ISO-arvoa tavallista korkeammalle ja tuloksena on tyydyttäviä kuvia jopa parkkihallin hämärässä:

F 2,4, 1/10 s, ISO 1400.

Flex osaa myös UHD-videokuvauksen. Usein hyödyllisempi tila on HD-kuvaus 60 ruudun sekuntinopeudella, koska silloin panorointi näkyy sulavasti ja ilman nykimistä. Tavallisen HD-tilan kuvanvakautus toimii hyvin, eikä kävellessä kuvatuista otoksista tule tyypillistä matkapahoinvointia. Vakautus toimii kuitenkin vain HD-tilassa, ei UHD- eikä 60 fps -tiloissa. Vakautusta käytettäessä kuvakulma kapenee entisestään (polttovälin millit lisääntyvät).

Akkukesto on erinomainen, kuten 3500 mAh:n kiinteältä akulta voi odottaakin. LG G Flex jaksoi näyttää Yle Areenaa 7 tuntia ja 55 minuuttia 3G-datayhteyden yli. Katselu kulutti datasiirtoa 2,7 gigatavun verran. Laite on erinomainen matkatelevisio.TV-katselussa kaareva näyttö vähentää ikäviä heijastuksia, mutta pystyasennossa kaareva pinta tuntuu jopa lisäävän niitä.

8 tuntia Yle Areenaa kuluttaa 2,7 gigatavua dataa.

Prosessorina on neljän ytimen Snapdragon 800 2,26 GHz taajuudella, mikä tekee ohjelmien käytöstä todella sujuvaa. Android on tasoa 4.2.2 eli ihan uusin. Joissakin varusohjelmissa oli pieniä bugeja, kuten valokuvien näytön tapa himmentää kuva aina zoomatessa.

Selaimessa voi avata päällekkäisen pop-up-ikkunan, jonka läpinäkyvyys muuttuu liukusäätimestä. Kun läpinäkyvyys on käytössä, alla olevaa ohjelmaa voi käyttää normaalisti ja kuvasta saa hyvin selvän. Ilman läpinäkyvyyttä vieritys kohdistuu pop-up-ikkunaan, mikä mahdollistaa vuorottelun ikkunoiden välillä.

Kaksi ikkunaa päällekkäin.

Flex osaa jakaa muistin sisällön levyasemana kodin wlan-verkossa, mikä on mainio ominaisuus. Tässä Langaton tallennus -tilassa puhelin näkyy pc-koneelle yhtenä levyasema, jolloin valokuvien, videoiden tai minkä tahansa tiedostojen siirto ja kopiointi puhelimeen käy pc:stä todella näppärästi.

Puhelimen tiedostot näkyvät suoraan kodin lähiverkkoon.

Englanninkielisiä komentoja ymmärtävä tekoälyapuri ei yllä Samsungin tasolle, mutta sillä ei Suomen oloissa ole merkitystä.

Testipuhelimessa oli valmiina Quick Translator -käännösohjelma, joka oli niin mainio, että se on ansainnut oman blogimerkinnän.

LG G Flexissä on monia näppäriä toimintoja. Kaarevuus jää lähinnä tyyliseikaksi. 799 euron hinta on turhan korkea.