Jpeg-valokuvatiedostojen pienentäminen kauhistuttaa monia kuvaajia. Totta on, että jokainen kuvatiedostoon tehty muutos vähentää informaation määrää, joten kuvatiedostot kannattaisi säilyttää alkuperäisinä, vaikka niitä pienennettäisiin kulloiseenkin käyttötarkoitukseen (katselu, tulostus, web-julkaisu ym) sopivaksi.
Mutta jos kuvan informaatio ei alunperinkään ole todellista vaan kohinaa tai jpeg-pakkausartefakteja, alkuperäisen kuvan säilyttämisestä ei ole paljon hyötyä. Suurissa kuvamäärissä ne tuhlaavat tilaa ja hankaloittavat varmuuskopiointia.
Erityisen selvästi tämä näkyy älypuhelimella kuvattaessa. Varsinkin sisätiloissa uudetkin kamerat tuottavat tiedostoja, jotka näyttävät kyllä hyvältä ruudulle pienennettyinä, mutta eivät kestä lähempää tarkastelua. Puhelin piilottaa kohinan pakkauksen alle.
Lisäksi kameran oma pakkaus on todella löysää, jolloin tiedostoihin jää paljon turhaa dataa. Tällaisia tiedostoja on turha säilyttää alkuperäisinä. Jo pelkkä kamerapuhelimen kuvan avaaminen Photoshopissa ja tallentaminen takaisin samaan kokoon pienentää koon yleensä puoleen.
Itse pienennän älypuhelimella arkisissa tilanteissa otetut kuvat 3840x2160, 2560x1440 tai jopa 1920x1080 kokoon riippuen siitä, paljonko niissä on yksityiskohtia ja kohinaa. Samalla kuvatiedoston koko pienenee jopa kymmenesosaan, millä alkaa olla merkitystä kun kuvien määrä kasvaa tuhansiin.
(Toinen tapa, se jota useimmat peruskäyttäjät noudattavat, on olla tallentamatta kuvia mihinkään. Ne häviävät puhelimen vaihdon yhteydessä. Tai sitten kuvat tallennetaan Googlen/Applen pilvipalveluun ja maksetaan kuukausimaksua kuvista, joita ei ikinä tule etsittyä tai katsottua. No, kukin tavallaan).
Mutta miten pienentää joukko kuvia nopeasti? Kuvien avaaminen Photoshopissa yksi kerrallaan on työlästä. Joskus tein makron kuvajoukon käsittelyä varten, mutta sekin on turhan vaivalloista.
Äskettäin löysin näppärän Image Resizer -ohjelman, joka lisää pienennöstoiminnon hiiren kakkospainikkeeseen:
Pienennystä varten voi määritellä valmiita kokoja ja nimetä ne (keskellä).
Käsitellyn tiedoston nimeen voidaan lisätä nimetty asetus (%2) tai kuvan mitat. Uudet kuvat syntyvät vanhojen kanssa samaan kansioon, joten alkuperäiset pitää poistaa käsin. Toivottavasti seuraavaan versioon saadaan toiminto, joka kirjoittaa pienemmät versiot erilliseen kansioon.
Eräässä kansiossa oli 285 CES-messuilta Samsung S9 -kameralla otettua valokuvaa, jotka alkuperäisinä veivät 723 megatavua (keskiarvo noin 2,5 megatavua per kuva). Pakkaus 80 % jpeg-laadulla 2560x1440-kokoon pudotti tilankulutuksen 117 megatavuun (keskiarvo 0,41 Mt/kuva) eli levytilaa säästyi 605 megatavua. Näytöltä (2560x1440-tarkkuus) kuvissa ei huomaa silmämääräisesti mitään eroa alkuperäisiin.
Messumatkan suurikokoisin kuvatiedosto oli LG:n kaarevista näytöistä. Siinä on valtavasti yksityiskohtia (tähtiä). Alkuperäisen kuvan mitat suoraan puhelimesta olivat 4032x2268 pikseliä ja tiedostokoko 5565 kilotavua.
Koska Blogger pienentää ja pakkaa kuvat uudelleen, alkuperäistä on turha laittaa sivulle. Yllä on Photoshopin tekemä 1920x1080-pienennös, joten sitä ei voi käyttää kuvanlaadun analysointiin. Se kertoo vain, millaisesta kuvasta oli kyse.
Pelkkä avaaminen ja tallentaminen uudelleen jpeg-arvolla 8 (laatu: high) puolitti kuvatiedoston koon 2678 kilotavuun. Vastaavasti 3840-koko tuotti 2448 kilotavun, 2560-koko 1353 kilotavun ja 1920-koko 862 kilotavun tiedoston.
Useimmissa kuvissa yksityiskohtia on paljon vähemmän, joten pakkausta toimii tehokkaammin. Image Resizer teki kuvasta 2560-kokoisena (oletuspakkausteho 80) 1188 kilotavua ja 1920-kokoisena 699 kt.
Eikö näin suuri ero näy jo paljain silmin? Yleensä ei, sillä alkuperäisen kuvan informaatio ei ole todellista, ja siksi sen poistaminen ei haittaa.
Alkuperäisen kuvan oikeasta alareunasta otettu leike näyttää, miten paljon artefakteja kameran oma kohinanpoisto on tuottanut:
Suunnilleen sama kohta 2560x1440-versiosta:
Skaalataan sitten molemmat versiot Photoshopissa täyttämään koko 2560x1440-näyttö (Ctrl+0), otetaan ruutukuva vasemmasta ylänurkasta ja verrataan niitä keskenään.
Alkuperäinen kuva:
Sama kohta 2560x1440-kuvasta ruudulta kaapattuna:
Varsinkaan Bloggerin jäljiltä kuvissa on mahdotonta nähdä mitään eroa, vaikka alkuperäisen kuvan informaatiosta on poistettu 75 prosenttia (5565 -> 1353 kt). Photoshopissa huomaa pienen eron tähtien terävyydessä, kun kuvia vaihtelee nopeasti peräkkäin. Pienennetty versio on myös aavistuksen kirkkaampi.
Lopuksi pari varoituksen sanaa. Pienentäminen ja tiivistäminen sopii arkisiin kuviin, joissa ei ole mitään erityistä. Mitä huonompi valaistus, sitä enemmän informaatiota voi poistaa.
Monella on tapana kuvata puhujien Powerpoint-kalvoja. Niitä voi huoletta pienentää ainakin 1920-kokoon asti, usein enemmänkin.
Tasaisten pintojen ja hitaasti muuttuvien värien kohdalla (taivas, auringonlasku) pienennös tai pakkauksen kiristäminen voi tuottaa uusia artefakteja. Ja jos kuvia haluaa säätää tai käsitellä muulla tavoin, se kannattaa tehdä alkuperäisistä tiedostoista. Näkymätönkin informaatio saattaa vaikuttaa käsittelyn jälkeiseen lopputulokseen.
Mutta jos kuvan informaatio ei alunperinkään ole todellista vaan kohinaa tai jpeg-pakkausartefakteja, alkuperäisen kuvan säilyttämisestä ei ole paljon hyötyä. Suurissa kuvamäärissä ne tuhlaavat tilaa ja hankaloittavat varmuuskopiointia.
Erityisen selvästi tämä näkyy älypuhelimella kuvattaessa. Varsinkin sisätiloissa uudetkin kamerat tuottavat tiedostoja, jotka näyttävät kyllä hyvältä ruudulle pienennettyinä, mutta eivät kestä lähempää tarkastelua. Puhelin piilottaa kohinan pakkauksen alle.
Lisäksi kameran oma pakkaus on todella löysää, jolloin tiedostoihin jää paljon turhaa dataa. Tällaisia tiedostoja on turha säilyttää alkuperäisinä. Jo pelkkä kamerapuhelimen kuvan avaaminen Photoshopissa ja tallentaminen takaisin samaan kokoon pienentää koon yleensä puoleen.
Itse pienennän älypuhelimella arkisissa tilanteissa otetut kuvat 3840x2160, 2560x1440 tai jopa 1920x1080 kokoon riippuen siitä, paljonko niissä on yksityiskohtia ja kohinaa. Samalla kuvatiedoston koko pienenee jopa kymmenesosaan, millä alkaa olla merkitystä kun kuvien määrä kasvaa tuhansiin.
(Toinen tapa, se jota useimmat peruskäyttäjät noudattavat, on olla tallentamatta kuvia mihinkään. Ne häviävät puhelimen vaihdon yhteydessä. Tai sitten kuvat tallennetaan Googlen/Applen pilvipalveluun ja maksetaan kuukausimaksua kuvista, joita ei ikinä tule etsittyä tai katsottua. No, kukin tavallaan).
Mutta miten pienentää joukko kuvia nopeasti? Kuvien avaaminen Photoshopissa yksi kerrallaan on työlästä. Joskus tein makron kuvajoukon käsittelyä varten, mutta sekin on turhan vaivalloista.
Äskettäin löysin näppärän Image Resizer -ohjelman, joka lisää pienennöstoiminnon hiiren kakkospainikkeeseen:
 |
| Image Resizer pienentää valitut kuvat helposti. |
 |
| Imager Resizer asetukset |
Eräässä kansiossa oli 285 CES-messuilta Samsung S9 -kameralla otettua valokuvaa, jotka alkuperäisinä veivät 723 megatavua (keskiarvo noin 2,5 megatavua per kuva). Pakkaus 80 % jpeg-laadulla 2560x1440-kokoon pudotti tilankulutuksen 117 megatavuun (keskiarvo 0,41 Mt/kuva) eli levytilaa säästyi 605 megatavua. Näytöltä (2560x1440-tarkkuus) kuvissa ei huomaa silmämääräisesti mitään eroa alkuperäisiin.
Messumatkan suurikokoisin kuvatiedosto oli LG:n kaarevista näytöistä. Siinä on valtavasti yksityiskohtia (tähtiä). Alkuperäisen kuvan mitat suoraan puhelimesta olivat 4032x2268 pikseliä ja tiedostokoko 5565 kilotavua.
 |
| CES-messujen testikuva, koko alkuperäisenä 5565 kilotavua. |
Pelkkä avaaminen ja tallentaminen uudelleen jpeg-arvolla 8 (laatu: high) puolitti kuvatiedoston koon 2678 kilotavuun. Vastaavasti 3840-koko tuotti 2448 kilotavun, 2560-koko 1353 kilotavun ja 1920-koko 862 kilotavun tiedoston.
Useimmissa kuvissa yksityiskohtia on paljon vähemmän, joten pakkausta toimii tehokkaammin. Image Resizer teki kuvasta 2560-kokoisena (oletuspakkausteho 80) 1188 kilotavua ja 1920-kokoisena 699 kt.
Eikö näin suuri ero näy jo paljain silmin? Yleensä ei, sillä alkuperäisen kuvan informaatio ei ole todellista, ja siksi sen poistaminen ei haittaa.
Alkuperäisen kuvan oikeasta alareunasta otettu leike näyttää, miten paljon artefakteja kameran oma kohinanpoisto on tuottanut:
 |
| Alkuperäinen |
 |
| 2560-versio. |
Alkuperäinen kuva:
 |
| Alkuperäinen. |
 |
| 2560-versio. |
Lopuksi pari varoituksen sanaa. Pienentäminen ja tiivistäminen sopii arkisiin kuviin, joissa ei ole mitään erityistä. Mitä huonompi valaistus, sitä enemmän informaatiota voi poistaa.
Monella on tapana kuvata puhujien Powerpoint-kalvoja. Niitä voi huoletta pienentää ainakin 1920-kokoon asti, usein enemmänkin.
Tasaisten pintojen ja hitaasti muuttuvien värien kohdalla (taivas, auringonlasku) pienennös tai pakkauksen kiristäminen voi tuottaa uusia artefakteja. Ja jos kuvia haluaa säätää tai käsitellä muulla tavoin, se kannattaa tehdä alkuperäisistä tiedostoista. Näkymätönkin informaatio saattaa vaikuttaa käsittelyn jälkeiseen lopputulokseen.
Kun panee kuvat Google kuviin, niin pienentämällä saa rajoittamattomasti tilaa. Laatu on lähes alkuperäisen tasoista. Kannattaa tosin muistaa, että jos kuvan poistaa pilvestä, poistuu se puhelimesta vaikka olisi kopioitu toiseen kansioon.
VastaaPoistaMinä en en jälkikäteen ole pienellyt, mutta yleensä jo kuvatessa tulee yleensä valittua suurin pakkaus. Lisäksi varsinkin korkealla ISO:lla tulee pienennettyä tarkkuutta esim. 18:sta 8 megapikseliin. Kameran kuvat on mulla Onedrivessä ja team kiintiö riittää vielä varmaan viitisen vuotta.
"Mutta jos kuvan informaatio ei alunperinkään ole todellista vaan kohinaa tai jpeg-pakkausartefakteja"
VastaaPoistaTuo on määrittelykysymys. Minusta informaatio on usein molempia, eli alkuperäisen signaalin ja kohinan yhdistelmää. Kohina voidaan suodattaa pois, mutta sen suodattaminen on älykkyyttä vaativa prosessi. Oletan, että aivot oppivat suodattamaan yksinkertaista kohinaa, kuten vinyylilevyn rahinaa. Tämä on neurologinen ongelma, ei niinkään tekninen.
Olen samaa mieltä siitä, että moneen kertaan pakattu ja artefakteja sisältävä kuva on parempi kun ei mitään. Toisaalta, joskus älypuhelimella napatut kuvat on parempi tallentaa 100% häviöllisesti. ;)