lauantai 21. toukokuuta 2016

Navigon navigaattoriohjelman oudot reittiehdotukset

Oletko lähdössä kesällä autoilemaan ulkomaille? Pelkkään navigaattorisoftaan ei kannata luottaa. Vieraassa ympäristössä reittiehdotukset kannattaa tarkistaa aina oikeasta kartasta. Iso paperikartta on tarpeen myös silloin, kun hahmotellaan tulevien päivien reittivalintoja. Navigaattori sopii vain lähiopastukseen, eikä aina siihenkään.

Autoilin äskettäin USA:ssa ja aloin ihmetellä Navigon-ohjelman ehdotuksia. Välillä niissä ei ollut mitään järkeä.

Esimerkiksi reitiksi Woodward (Oklahoma) - Dodge City (Kansas) ohjelma tarjosi kahta vaihtoehtoa:

Kiertotietä Dodge Cityyn.
Kummassakaan reitissä ei ole mitään järkeä, sillä Woodwardin ja Dodge Cityn välillä on suora yhteys, joka on puolet nopeampi ajaa:

Google Mapsin ehdotukset ovat järkeviä.
Miksi ihmeessä Navigon ehdottaa kiertämistä Liberalin (kartan vasemmassa reunassa!) tai Prattin (oikea yläkulma) kautta? Kyse ei voi olla edes maksullisten teiden välttelystä, koska niitä ei reitillä ole.

Kuva on ohjelman Android-versiosta, mutta iPhone tarjosi samaa reittiä. Onneksi puhelimessa oli myös Sygic, joka tunsi suoremmat reitit.

Sygic neuvoo oikealle tielle.
Kyse ei ollut siitä, että tie 283 olisi puuttunut Navigonin kartasta - reittiehdotus siirtyi heti sille, kun auto oli kääntynyt ko. tielle. Jostain syystä reititysalgoritmi ei vain osannut valita sitä oma-aloitteisesti ja Navigon olisi lisännyt ajamista lähes kahdella tunnilla.

Tässä tapauksessa navigaattoria saattoi hämätä se, että lähde- ja kohdekaupunki ovat eri osavaltioissa, mutta vastaavia ehdotuksia kiertoteistä tuli muissakin tilanteissa. Pidemmillä etäisyyksillä kannattaa aina varmistaa oikeasta kartasta ehdotuksen järkevyys.

Kartoista voi löytyä muitakin kiinnostavia ilmiöitä. New Mexicossa sijaitsevan Roswellin (jep, se mihin UFO putosi 1947) jälkeen näkyi kartalla Acme-niminen paikka. Olisiko tämä se A Company Manufacturing Everything, joka esiintyy vanhoissa piirrosfilmeissä?

Kuuluisa Acme?
Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä paikalla ei ollut mitään. Ei yhtään mitään (paitsi pieni rautatien tasoristeys ja peltoa). Navigonin katuhaku löysi Acme-nimisestä kaupungista useita katuja, jotka kuitenkin paikantuivat takaisin Roswellin kaupungin alueelle.

Tässä tapauksessa kyse lienee karttadatan virheestä, sillä myös Google Maps väittää Acmen sijaitsevan tällä paikalla:

Acme Google Mapsissa.
Ehkä Acme on kirjaimellisesti aavekaupunki -- tai sitten joku on ujuttanut sen nimen tietokantaan pilailumielessä.

lauantai 30. huhtikuuta 2016

"European SIM card only" tarra Samsungin puhelimissa

Samsungin puhelimissa on paketista otettaessa outo tarra: "European SIM card only". Mitä ihmettä, eikö puhelin toimi jenkeissä?

Pari vuotta sitten otin USA-matkalle mukaan uuden Samsungin tarkoituksenani käyttää sitä nettiyhteyksiin. Ostin AT&T:n liikkeestä paikallisen sim-kortin, mutta se ei toiminutkaan. Puhelin ei antanut mitään virheilmoitusta -- se ei vain kytkeytynyt verkkoon. Suomessa olin testannut puhelimen datasiirtoa wlan-verkossa ja kaikki näytti toimivan.

Vasta jälkikäteen ymmärsin, mistä oli kyse: Eurooppaan tulevat Samsungin puhelimet (ehkä muutkin?) on lukittu siten, että niillä pitää soittaa vähintään viiden minuutin verran puheluita, ennen kuin sim-kortin voi vaihtaa toiseen maanosaan. Tällä on haluttu estää esimerkiksi tilanne, jossa eurooppalainen henkilö ostaa kasan puhelimia ja myy ne eBayn kautta jenkkiasiakkaille. USA:ssa puhelimet on operaattorilukittuja tai ainakin lukitsemattomista puhelimista peritään tuntuvasti korkeampi hinta.

Lukituksen vuoksi puhelinta pitää ensin käyttää hetken aikaa Euroopassa, ennen kuin se toimii muualla. Omalla sim-kortilla käyttö ulkomailla tietenkin onnistuu, rajoitus koskee vain paikallista sim-korttia.

Ei kovin yleinen tilanne, mutta ihmetyttää jos osuu kohdalle. Ja varmaan joku muukin on ihmetellyt, mitä Eurooppa-tarra puhelimessa tarkoittaa?

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Soitto myymälään suoraan web-sivulta

Aina ilahduttaa, kun löytää uuden hyödyllisen toiminnon. Itselleni kävi näin viikko sitten, kun piti tarkistaa puhelimella, missä myymälässä olisi etsimäni tuote. Expertin web-sivut tunnistavat mobiilikäyttäjän ja esittävät siihen sopivat sivut:

Myymälän etsintä.
Sivu paikantaa käyttäjän ja näyttää lähimmän myymälän. Kaikki myymälät saa myös näkymään listana, josta löytyvät yhteystiedot:

Turun yhteystiedot.
iPhonen selain tunnistaa puhelinnumeron, jonka jälkeen sormikosketus soittaa siihen:

Soitetaanko myymälään?
Juuri näin palveluiden pitäisi toimia. Myös Lumia 650 tunnistaa numeron ja esittää sen linkkinä:

Lumian selain tunnistaa numeron.
Linkin kosketus näyttää aluksi hieman kömpelösti yhteystietosivun:

Tuntematon yhteystieto.
Mutta pääasia, että soittaminen onnistuu tökkäämällä Soita-kohtaa:

Soittokin onnistuu.
Androidissa homma ei toimi:

Android-selain ei tunnista linkkiä.
Samsung S7:n selain ei tunnista puhelinnumeroa eikä muuta sitä linkiksi. Samoin toimi LG G3, eikä vaihto puhelimen selaimesta Chromeen vaikuttanut asiaan.

Niinpä Android-käyttäjälle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa numerot paperille ennen soittamista tai maalata ne sivulta, kopioida leikepöydälle ja edelleen soitto-ohjelmaan. 

Vähennä mobiilisovellusten datanälkää

Meitä suomalaisia hemmotellaan rajoittamattomilla mobiililiittymillä, mutta silti appsien halu rohmuta dataa harmittaa. Miksi Twitterin ja Facebookin pitää oletusarvona ladata videoita mobiililaitteissa? Automaattisesti käynnistyvät videot ovat ärsyttäviä pöytäkoneessakin, saati sitten älypuhelimessa.

CNET julkaisi pari päivää sitten artikkelin, joka neuvoo kytkemään dataa ahmivat ominaisuudet pois käytöstä suosituissa sovelluksissa: Facebook, Twitter, Instagram, Snapchat ja Youtube. Lisänä on vielä muistutus Spotifyn offline-käytöstä. Osa sovelluksista osaa erotella, kulkeeko yhteys wlanin vai mobiilidatan kautta, mutta kaikissa tätä mahdollisuutta ei ole.

Yksityiskohtaiset ohjeet löytyvät alkuperäisestä tekstistä (tosin englanniksi), mutta ne on helppo löytää suomenkielisistä ohjelmista.

Twitterin asetus on esimerkillisen selkeä (oman profiilin kohdalta hammasratas, sitten Asetukset | Tiedonsiirto | Videon automaattinen toisto):

Twitter
Tämä kannattaa ehkä muuttaa asentoon "Älä koskaan toista videoita automaattisesti".

Facebookissa vastaavasti Asetukset | Videot ja kuvat | Automaattinen toisto:

Facebook
Instagramin asetus on yksinkertainen (hammasratas | Matapuhelindatan käyttö):

Instagram
Vaihtoehtona on vain enemmän tai vähemmän:

Instagram
Nämä rajoitukset kannattaa tehdä sillä vaikka puhelin olisi wlan-verkossa, turha datanälkä hidastaa käyttöä ja syö akkua. Oma motivaationi löytyi lähestyvästä ulkomaanmatkasta, jonka aikana joutuu tyytymään pre-paid data-simmiin.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Usb-kaapeli iPhone/Android-sekakäyttäjille

Käytän sekä Android- että iOS-laitteita, joten mukana pitäisi aina olla kaksi usb-johtoa. Eipä tietenkään ole.

Onneksi Biltemassa osui silmiin tällainen:

Yksi johto käy sekä Androidiin että iPhoneen.
Ostin heti kaksi. Toinen on autossa, jossa voin nyt vaihtaa näppärästi Android Auton ja Carplayn välillä tarvitsematta irrottaa usb-johtoa autosta.

Hinta oli kympin verran. Suosittelen sekakäyttäjille!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Vertailussa Samsung S7 ja iPhone SE kamerat

Applen iPhone SE ja Samsung S7 ovat valmistajiensa uusimpia malleja. Niiden vertailu ei ole aivan reilua, mutta ainakin hintaluokka on sama: iPhonen saa 599 eurolla, Samsung Galaxy S7 perusmallin 749 eurolla. Jälkimmäisessä on "vain" 32 gigatavua muistia, mutta korttipaikan ansiosta sen lisääminen on helppoa ja edullista.

No, eivät ne ihan samalla tasolla ole, mutta kun huomioidaan näytön koko, tuumahinnoissa ei ole suurta eroa. iPhonen hinnaksi tulee 150 euroa tuumaa kohti, Samsungin 147 euroa. Grammahinnat ovat vastaavasti 5,3 ja 4,9 euroa.

Kokoero on suurempi kuin kuvasta voisi päätellä (kuvassa kalliimpi S7 Edge-malli).
Vierekkäin asetettuna puhelinten kokoero ei näytä kovin suurelta, mutta käytössä 1,1 lisätuumaa on paljon. Pienessä puhelimessa on toki etunsa, varsinkin käytettäessä yhdellä kädellä. Toisaalta iPhonen sormenjälkitunnistin tekee avaamisen yhdellä kädellä hankalaksi.

Molemmissa on tehokas prosessori, sormenjälkitunnistus ja mainio kamera. Samsungissa on kuvanvakain, joka iPhonesta puuttuu.

Verrataanpa puhelinten kameroiden tuottamia kuvia. Kaikki kuvat on pienennetty 50 % Photoshopissa ja tallennettu laatutasolla 8 (high). Kuvat on helppo erottaa toisistaan, sillä iPhonen kuvasuhde on vanha 4:3 ja Samsungin hd-kuvaa vastaava 16:9.

Samsung Galaxy S7
iPhone SE
Kukkakuvassa Samsungin värit ovat selvästi kirkkaammat ja aidommat.

Samsung S7
iPhone SE
Auringon heijastuessa Innopolin seinästä iPhonen valotus on parempi, Samsungissa tumma pää menee tukkoon.

Saumsung S7
iPhone SE
Molemmissa kameroissa on 12 megapikseliä, mutta kuvasuhteen ero jakaa ne eri tavalla. Rajataan alkuperäisistä kuvista sama kohta:

Samsung S7
iPhone SE
Samsungin kuvassa on selvästi enemmän yksityiskohtia.

Samsung S7
iPhone SE
Vastavaloon otetussa iPhonen kuvassa on enemmän sävyjä. Samsungin kamera jättää kuvan latteaksi ja keinotekoiseksi.

Heikossa valossa Samsung S7 on ylivoimainen, mikä käy helposti ilmi parkkihallissa:

Samsung S7 (f/1,7, 1/10 s, ISO 250)
iPhone SE (f/2,2, 1/17 s, ISO 400)
Kuva on otettu tukemalla kameraa kaiteeseen, joten vakaimen puute ei heikennä iPhonen lopputulosta. Samsungin kuva on kirkkaampi ja selkeämpi.

Saumsung S7 (f/1,7, 1/10 s, ISO 250)

iPhone SE (f/2,2, 1/17 s, ISO 400)
Käsivaralta otetussa kuvassa ero on vielä selvempi Samsung S7:n hyväksi. Kuva on kirkkaampi ja selkeämpi, ja katon putkistossa näkyy paljon enemmän yksityiskohtia. Suuremman valovoiman ansiosta Samsung pystyy käyttämään pienempää ISO-arvoa, mikä vähentää kohinaa.

Molempien puhelinten kamerat edustavat tämän hetkistä huippua. Vastavaloa lukuunottamatta Samsungin kuva on kuitenkin parempi, etenkin hämärässä. Kun tähän lisätään vielä vakain ja raw-kuvaus, ero Samsungin hyväksi on selvä. Eri asia sitten onko se 150 euron arvoinen. 

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Fitbit Blaze - kellon ja aktiivisuusrannekkeen välimuoto

Fitbitin uusin aktiivisuusranneke lähestyy älykelloja. Blaze-nimen saanut laite näyttää kellolta ja toimii kuin kello: kun rannetta nostaa, kellon viisarit ilmestyvät näkyviin. Akun säästämiseksi näyttö pimenee kun käsi lasketaan. Design-ero aiempaan Surge-rannekkeeseen on selvä:

Surge ja Blaze vierekkäin.
Blazen alareunassa näkyy päiväys, askelten määrä ja muuta tietoa, jotka vaihtuvat sormella koskettamalla. Värillinen käyttöliittymä on muutenkin laitteen paras puoli. Se on selkeä ja värien ansiosta havainnollinen. Kellotaulun voi vaihtaa ohjelmallisesti neljän eri vaihtoehdon välillä.

Grafiikka ja värit ovat havainnollisia.
Vertailin Blazen ja Surgen näyttämiä tietoja. Kun laitteet olivat samassa ranteessa, erot olivat erittäin pieniä. Esimerkiksi hankalasti mitattava kerrosvälien määrä on laitteissa identtinen. Askelissa oli mitätön ero (kuvan tilanteessa 7662 vs. 7675).

Molemmat antavat samoja tuloksia.
Kun Blaze oli oikeassa ranteessa, se antoi jopa 20 prosenttia suurempia lukemia. Dominoiva käsi liikkuu selvästi enemmän, minkä Fitbit tulkitsee askeliksi. Ja kun tietää, että Fitbit tulkitsee askeleet kilpailijoita väljemmin, dominoivan käden Fitbit on helpoin tapa saavuttaa päivittäinen 10 000 askeleen tavoite.

Latausyksikkö ei vastaa kellon tyyliä.
Jokaisessa Fitbit-mallissa on yksilöllinen latausjohto eikä Blaze poikkea linjasta. Latausta varten kello pitää työntää ulos kehyksistä ja laittaa suljettavaan kehikkoon, jonka kautta usb-laturi syöttää virtaa. Kukahan insinööri tämänkin on keksinyt?

Kello-osa irrotetaan latausta varten.
Idea toimii ja kehikossa kello pysyy hyvin paikallaan, mutta järjestely on kertakaikkisen tyylitön. Ihan joka päivä latausta ei joudu tekemään, normaalikäytössä akku riittää kolmesta neljään päivään. Tavoitteen ylittyminen palkitaan hennolla värinällä, joka on selvästi muita Fitbit-malleja heikompi.

Neljä erilaista hihnavaihtoehtoa auttaa sovittamaan liikuntakellon omaan asuun ja tilaisuuteen. Hihnoja on lisäksi kolmea kokoa (S, L ja XL).

Blaze mittaa sykkeen optisesti, mutta sisäistä GPS:ää siinä ei ole. Vihreä valopiste erottuu laitteen pohjasta.

Kello-osa irrotettuna.

Vaikka Blaze näyttää älykellolta, se ei ole sitä. Siihen ei voi asentaa ohjelmia, joten on tyydyttävä mukana tuleviin toimintoihin. Aktiivisuusmittauksen ohella ne näyttävät tiedon saapuvasta puhelusta ja tekstiviestistä. Kelloa voi käyttää myös älypuhelimen musiikkisoittimen kauko-ohjaimena. Se osaa myös hyödyntää puhelimen gps-tietoa reitin tallentamiseen (ns. connected gps), mutta ison puhelimen pitää silloin olla mukana lenkillä -- toisaalta järjestely säästää rannekkeen akkua. Lisäksi Blaze osaa antaa yksinkertaisia kuntoiluohjeita.

Parasta Blazessa on hallintaohjelma, joka on sama kuin muissakin Fitbitin malleissa. Appsi on kaikista kokeilemistani helpoin ja toimivin käyttää. Ohjelma saa säännöllisesti päivityksiä, jolloin vanhatkin laitteet oppivat uusia temppuja. Esimerkiksi liikuntasuoritusten automaattinen tunnistus ja vähintään 250 askelta tunnissa -näyttö ovat tulleet matkan varrella.

Fitbitin ohjelma on alansa paras.
Vielä parempi olisi, jos Fitbit muistuttaisi värinällä liian pitkästä istumisesta. Nyt näytetään vain tunnit, joissa askeltavoite on täyttynyt. Uudesta Alta-mallista värinämuistutus ilmeisesti jo löytyykin, toivottavasti se tulee päivityksenä muihinkin laitteisiin.

Blaze on oikea valinta henkilölle, joka haluaa helppokäyttöisen aktiivisuusmittarin eikä halua luopua perinteisestä rannekellosta. Hinta (240 euroa) on kuitenkin turhan korkea, etenkin peruskäyttäjää ajatellen.

Tekstiä täydennetty 20.4.2016