TeamViewer estäminen ryhmäkäytännöllä (group policy)

Puheluhuijarit käyttävät etäkäyttöohjelmaa ottaessaan uhrin koneen haltuunsa. Entä jos estäisi TeamViewerin (ja AnyDeskin, toisen vastaavan ohjelman) käynnistymisen? Se toisi lisäturvaa omien vanhempien tai isovanhempien tietokoneelle. Yrityksiin toki myös, mutta niissä latauksia ja käynnistyksiä voidaan hallita muilla tietoturvaohjelmilla ja etähallinta on muutenkin yleensä käytössä. Ellei pk-yrityksessä näin ole, samaa ideaa voi käyttää muuallakin.

Ratkaisuna on group policy eli ryhmäkäytäntö. Se on vanha Windowsin ominaisuus, joka hyödyntää järjestelmärekisteriä ja lataa sinne ylläpidon sanelemat asetukset koneen kirjautuessa lähiverkkoon. Näin mikrotuki voi hallita satoja työasemia poistumatta omalta työpisteeltään.

Paikallisesti tehtynä ryhmäkäytäntö avataan kirjoittamalla komentoriville start gpedit.msc tai käynnistysvalikon hakukenttään yksinkertaisestai gpedit.msc. Käyttö vaatii järjestelmänvalvojan oikeudet, muutoin tuloksena on virheilmoitus "Sinulla ei ole oikeuksia toiminnon suorittamiseen". 

Sen jälkeen etsitään hierarkiasta kohta Käyttäjäasetukset > Hallintamallit > Järjestelmä > Älä suorita tiettyjä Windows-sovelluksia (User configuration > Administrative Templates > System >Don't run specified Windows applications):

Ryhmäkäytäntöeditori

Napsautetaan kohtaa ja kirjoitetaan kiellettyjen sovellusten tiedostonimet listaan:

Kiellettyjen sovellusten lista tiedostoniminä.

Tallentamisen jälkeen yritys käynnistää kielletty ohjelma mistä hakemistosta tahansa antaa virheilmoituksen:

TeamViewer Quick Supportin käynnistäminen estetty.

Jos käyttäjällä on koneeseen vain perusoikeudet (kuten pitäisi), hän ei pysty itse poistamaan suojausta.

Valitettavasti ryhmäkäytännöt toimivat vain Windows Pro-versioissa. Kotikäyttöön tarkoitetussa Home-versiossa on kyllä samat ominaisuudet, mutta ne on piilotettu ja käyttöönotto vaatii vähän näpertelyä.

Suojaus perustuu tiedoston nimeen. Jos puhelinhuijarit hoksaavat kikan, he voivat opastaa uhria vaihtamaan ohjelmatiedoston nimen. Tällainen temppu ei kuitenkaan ole ihan triviaali, etenkin jos uhrilla on suomenkielinen Windows ja hän lukee tekstin puhelimessa intialaiselle huijarille.

Ryhmäkäytännön varaan rakentuva AppLocker tarjoaa laajemman kontrollin, sillä ohjelmia voidaan estää tiedoston tiivisteen (hash) ja digitaalisen allekirjoituksen perusteella. Tätä kautta voitaisiin estää kaikkien TeamViewer AG:n ohjelmat eikä nimen vaihtaminen riittäisi eston kiertämiseen.

TeamViewer - huijarien suosikki

TeamViewer on saanut paljon julkisuutta Microsoft huijauspuheluiden ansiosta. Mutta millainen ohjelma oikein on kyseessä?

Kotisivulla www.Teamviewer.com ohjelmaa kehutaan kattavana etäkäyttö- ja videoneuvotteluratkaisuna, jonka perusversio on kotikäyttäjälle ilmainen. Ohjelmasta on versiot Windows-, Mac- ja Linux-käyttöjärjestelmille sekä iOS/Android-mobiililaitteille. “Teidän turvallisuus & yksityisyys on aina ollut meidän prioriteetti” kuulostaa huijausten valossa hieman ontolta lupaukselta.

TeamViewer: Trust and Security

Sivut ovat suomeksi ("Luotettava etäpääsy- ja etätukikumppanisi"), myös puhelinnumero on 09-alkuinen. Yhteystiedot-sivu ei kerro kotimaata, mutta löytyyhän sekin tieto lopulta: saksalainen, mikä on pieni yllätys.

TeamViewer löytyy helposti asennettavana versiona Windowsin omasta sovelluskaupasta (Store), mistä sen asentaminen on erityisen helppoa. Store-versio mainostaa etäkäyttöä, mutta jättää mainitsematta, että kohdekoneeseen tarvitaan ohjelman täysversio ja Storen riisutulla versiolla voi ainoastaan hallita muita koneita. Tekstistä "Etähallitse..." tarkkaavainen voi päätellä, ettei Store-versio kelpaa etäkäytön kohdekoneeseen.

TeamViewer on Store-kaupassa, mutta sitä voi käyttää vain toisen koneen hallintaan.

Täysversio on yksityiskäyttäjälle ilmainen. Kun se on asennettu, näytölle tulee ikkuna, joka kertoo ID-numeron ja salasanan. Näillä tiedoilla koneeseen saa yhteyden vaikka toiselta puolelta maailmaa. Helppoa ja kätevää, eikä palomuuri tule tielle, sillä ohjelma ei pyydä avaamaan tietoliikenneportteja. Ei ihme, että ohjelma on suosittu.

Kohdekoneen asetukset.

TeamViewer ehdottaa tilin luomista, mutta sitäkään ei tarvita. Käyttö on siten todella helppoa. Kun hallinta on annettu toiselle, näyttö säilyy avoimena ja hiiri liikkuu kuin aaveen ohjaamana.

Etäkäytön QuickSupport-versio on vielä yksinkertaisempi: 

TeamViewer QuickSupport-versio on vielä yksinkertaisempi.

Huijarit lähettävät uhrille linkin QS-versioon, jolloin ohjelma asentaa itsensä temp-hakemistoon ja käynnistyy automaattisesti. 

Etäkäyttäjälle itselleen (sinne Intiaan) riittää vaikka pelkkä Store-versio; ainoa tiedettävä asia on ID-numero (ja myöhemmin kysyttävä salasana).

Etähallitsijan näkymä.

Käytön jälkeen ohjelma muistuttaa vielä ilmaisversion rajoituksista ja kiittää rehdistä käytöstä. Se kuulostaa suorastaan ironiselta. 

"Kiitos, että pelaat rehdisti!"

Lupauksensa mukaisesti TeamViewer on mahtava apu esimerkiksi opastusta tai käyttötukea tarvitsevalle. Valitettavasti vain huijarit ovat myös huomanneet sen potentiaalin. 

TeamViewer jättää kohdekoneen levylle yksityiskohtaiset lokitiedot käytöstä, joten niistä voisi olla hyötyä tapahtumien selvittelyssä. En ole kuullut, että poliisi olisi edes yrittänyt selvittää tapahtumia tai tutkinut näitä lokitiedostoja. Läheltä seuraamassani tapauksessa uhrin kone vietiin tyhjennettäväksi ja käyttöjärjestelmä asennettiin uudestaan, koska rikosilmoituksen vastaanottanut poliisi ei ollut kiinnostunut todistusaineiston tutkimisesta.

Windowsissa olisi valmis etäkäyttöohjelma Remote Desktop (Etätyöpöytä), mutta se vaatii uhrin koneeseen Pro-version, jota useimmilla kotikäyttäjillä ei ole. Remote Desktop lukitsee näytön käytön ajaksi, joten uhri ei näe mitä koneella tehdään. TeamViewerin avulla molemmat voivat käyttää konetta yhtä aikaa. Ehkä tämänkin vuoksi huijarit suosivat TeamVieweriä.

Oleellinen kysymys on, miten voisi suojata omien tuttujen ja vanhempien koneet niin, että TeamViewerin asentaminen ja käyttö estyisi jo etukäteen.

Yleensä Windows-konetta voi suojata antamalla käyttäjälle vain perusoikeudet, jotka estävät Windowsin asetusten muuttamisen ja sovellusten asentamisen. Esto koskee kuitenkin vain sovelluksia, jotka asentavat itsensä C:\Program Files -hakemiston alle, sillä kansio on suojattu käyttäjäoikeuksilla.

TeamViewer (ja eräät muutkin ohjelmat, kuten Chrome-selain) asentaa itsensä käyttäjän omaan temp-hakemistoon C:\users\tunnus\AppData\Local\Temp\TeamViewer, johon käyttäjällä on aina kirjoitusoikeus. Näin ollen Team Viewerin asennusta ei voi estää käyttöoikeuksilla. 

Kokeillessani perusoikeuksilla TeamViewer ei asentanut kuvakettaan työpöydälle eikä ohjelmavalikkoon, mutta asennuksen jälkeen ohjelma käynnistyi normaalisti ja siihen pystyi ottamaan yhteyden tavalliseen tapaan. Perusoikeudet siis hieman heikentävät käytettävyyttä, mutta eivät estä sitä.

Toinen vaihtoehto olisi käyttää lapsitiliä, jota käyttäen vanhemmat voivat estää pääsyn haitallisille web-sivuille. Tämä estäisi ohjelman lataamisen.

Vielä yksi mahdollisuus olisi estää TeamViewerin ip-osoitteiden toiminta hosts-listan avulla. Se on kuitenkin hankalaa, sillä näin pilviaikana ip-osoitteita voi olla loputon joukko, joiden kaikkien torppaaminen on mahdotonta. DNS-kyselyyn puuttuminen ja nimenselvittelyn estäminen voisi olla parempi tapa, mutta sekin vaatii paljon näpertelyä.

Valitettavasti mikään näistä tavoista ei ole ihan helppo toteuttaa eikä pomminvarma. Paras suojaus on jatkossakin oma varovaisuus ja tieto siitä, ETTEI MICROSOFT MILLOINKAAN SOITA KOTIIN, oli käyttäjällä millainen ongelma tahansa!

Microsoft-tilin ongelma ("todennäköisesti salasanasi on muuttunut") hämmentää

Todella moni (myös allekirjoittanut!) on ihmetellyt Windows 10:n oikeaan alanurkkaan ilmestyvää ilmoitusta "Microsoft-tilin ongelma Sinun on korjattava Microsoft-tilisi (todennäköisesti salasanasi on muuttunut). Valitsemalla tämän voit korjata tilin jaettujen kokemusten asetuksissa."

Siis mitä?

Microsoft-tilin ongelma - mutta missä?

Ilmoituksessa viitataan "jaettuihin kokemuksiin" -- termi, josta en ollut kuullutkaan, vaikka seuraan asioita työkseni.

Piti selvitellä asioita. Jaetut kokemukset ovat ilmeisesti Microsoftin vastine Applen Handoff-toiminnolle, mikä sinällään on erittäin näppärä. Ongelma on, ettei Microsoft ole kertonut toiminnosta riittävästi, ja ettei juuri mikään sovellus edes tue sitä. 

Jos Microsoftilla olisi yhä puhelimia, saumaton yhteistyö niiden ja pöytäkoneen/läppärin välillä olisi kiinnostava (kuten Applella), mutta toiminnon toteuttaminen Android-sovelluksiin on kangerrellut. Ylipäätään Android-puhelimen yhdistäminen Windowsiin on niin hankala, että harva siihen edes ryhtyy.

Toiminto on siis likipitäen hyödytön ja tuottaa tällä hetkellä lähinnä harmaita hiuksia.

Virhe korjataan Asetukset > Järjestelmä > Jaetut kokemukset

Jaetut kokemukset > Korjaa nyt.

ja sitten Korjaa nyt. Sen jälkeen ongelma oli tosiaan korjattu:

Korjattu! "Kaikki tilit toimivat oikein"

Ongelman taustalla on se, että toiminnon käyttäminen edellyttää saman tilin käyttöä kaikissa laitteissa. Jos toiminnon haluaa pitää voimassa ja aktiivisena, Tilien hallinta -painike näyttää käytössä olevat tilit ja niistä pitää tarkistaa, että eri koneissa tileillä on samat salasanat. Epäselväksi jäi, mitä Windows tässä oikein korjasi ja miksei se tehnyt sitä alunperinkin hämmentävän virheilmoituksen sijaan.

Toiminto kannattaa kytkeä kokonaan pois päältä (Jaetut kokemukset > Jaa kaikissa laitteissa > Ei käytössä).

Jaa kaikissa laitteissa: Ei käytössä

Lisäksi Windowsissa on Applen Airdropia matkiva helppo tiedostosiirto ("Lähijako"), joka näkyy vain, mikäli koneessa on Bluetooth-yhteys (pöytäkoneissa ei useinkaan ole). Myös se kannattaa sammuttaa, ellei sille ole käyttöä.

Lähijako siirtää tiedostoja koneiden välillä.

Apple-maailmassa sekä Airdrop että Handoff toimivat hyvin, kunhan koneet ovat riittävän lähekkäin (Bluetoothin kantomatkan sisällä). Handoff vaatii, että laitteisiin on kirjauduttu samalla AppleID:llä, Airdrop toimii myös siirrettäessä esim. kuvia kaverin koneesta itselle. 

Handoff voi olla hyvinkin näppärä. Voin esimerkiksi aloittaa tekstin kirjoittamisen iPhonen Pages-ohjelmalla:

Aloitetaan työ iPhonella...

Lähellä olevan tietokoneen alarivillä näkyy sovelluskuvakkeen päällä pieni merkki:

OS X tunnistaa lähellä olevan iPhonen sovelluksen.

Sitä napsauttamalla koneen oma Pages-ohjelma avautuu ja tekstiä voi muokata siitä, mihin iPhonessa on jääty. Puhelimen tiedostoa ei tarvitse sulkea; toisaalta muutokset eivät näy reaaliajassa kirjoituksen aikana.

Kirjoittaminen jatkuu tietokoneen puolella.

Näin "jaettu kokemus" toimii silloin kun se toimii. Windowsin kokemus ei toimi, vaan tuottaa lähinnä ongelmia ja hämmentävän virheilmoituksen.

Canon R ja USB-lataus

Yksi Canon R -kameran tervetulleista ominaisuuksista oli mahdollisuus usb-lataukseen. Niin ainakin esitteessä luki, mutta se ei ollutkaan ihan sitä mitä odotin.

Usb-portista on jo pitkään voinut ladata kaikenlaisia pienlaitteita, aina puhelimiin asti. Niinpä kytkin usb-laturista piuhan kameran usb-porttiin ja ihmettelin, kun mitään ei tapahtunut.

Asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Canon R tukee vain usb-c-standardin mukaista latausta, jonka portti on merkitty kirjaimilla "PD" (power delivery). Se tarkoittaa, että portista tulee sähköä kymmenien wattien teholla. Vanhat matkalaturit eivät tähän pysty -- tietokoneen usb-porteista puhumattakaan -- mutta uusissa virtapankeissa, monitoreissa ja latureissa PD-teksti saattaa löytyä.

PD-laturit ovat tavallista arvokkaampia, ilmeisesti teho- ja patenttimaksujen vuoksi. Tänään osui Verkkokauppa.comissa silmiin 59,90 euron hintainen Fuj:Techin laturi, joka lupasi 100 W lataustehon. Kalliimpi kilpaileva malli lupasi vain 75 W, joten tein heräteostoksen. Hauskana yksityiskohtana Verkkokauppa.com lähetti automaattisesti sähköpostiin linkin käyttöohjeen pdf-versioon, joka tosin oli paketissa paperiversiona ja likipitäen tarpeeton.

Laturikaaos on nykyään melkoinen, kun ladattavia laitteita on joka puolella.

Fuj:tech USB-C 100 W PD + QC3.0 -verkkovirtalaturi

Itse laite on yksinkertainen, vain neljä porttia: kaksi tavallista usb:tä ja kaksi usb-c-versiota.

Laturin etulevy.

Ensimmäinen yritys ladata Canon R -kameraa ei kuitenkaan onnistunut. Kamera pysyi pimeänä. Mistäs nyt vielä kiikastaa?

Selvisi, että usb-lataus toimii vain uusilla N-sarjan akuilla. Sellainen tulee kameran mukana, mutta itselläni on aiemmista Canoneista jäänyt vastaavia akkuja ja ne eivät lataudu.

Usb-lataus toimii vain LP-E6N -akuilla (oikealla).

Kameran pitää olla sammutettuna, jotta akku latautuisi, joten valitettavasti tästä ei ole videoneuvotteluissa tarpeellisen ulkoisen virtalähteen korvaajaksi. Se on edelleen kallis ja kiven alla. 

Merkkinä latauksesta lcd-paneelissa näkyy teksti ja kameran takaseinässä palaa pieni vihreä merkkivalo. 

Vihdoin palkitseva näky: sehän latautuu.

Usb-laturin hienous on siinä, ettei matkalle tarvitse jatkossa ottaa kuin yksi yleiskäyttöinen laturi. Kunhan vain löytää sen, joka toimii omien laitteiden kanssa. Käsittääkseni usb-c-kaapelit ovat tässä suhteessa samanlaisia, joten yhteensopivuus määräytyy lähinnä laitteen ja laturin väliltä.

Mutta asiassa on silti yllätyksiä. Halvalle laturille luvattu 100 wattia taitaa olla liioittelua, ainakin Verkkokauppa.comin palautteissa ostajat kertoivat ettei teho riitä heillä läppärin lataamiseen. Jos haluaa ladata myös niitä, asia kannattaa varmistaa etukäteen.

Universaali usb-c-laturi kaikille laitteille on hyvä idea, mutta sen toteutuminen ei ole vielä automaattista.

Kun MacBook ei mene wifi-verkkoon

Apple-fanien mielestä Mac-koneet ovat niin helppoja, etteivät ne tarvitse lainkaan tukipalveluita. Itselläni on hieman toisenlaisia kokemuksia.

Toista MacBook Air -kannettavaani vaivasi pitkään omituinen vaiva: se löysi wifi-verkon ja kytkeytyi siihen normaalisti, mutta data ei vain lähtenyt liikkumaan. Ei virheilmoitusta, ei mitään. Tukiasemassa ei voinut olla vikaa, sillä wifi ei toiminut edes iPhonesta jaettaessa. Wifi alkoi toimia vasta uudelleenkäynnistämisen jälkeen, ja sitten kaikki toimikin ihan normaalisti. Ärsyttävää.

Lopulta löysin ratkaisun googlaamalla. Jaan sen tässä mahdollisesti muiden ilmiöstä kärsivien kanssa. 

Wifi alkaa toimia perustamalla uusi käyttöpaikka (Järjestelmäasetukset > Verkko > Käyttöpaikka > Muokkaa käyttöpaikkoja > Plus-merkki).

Uuden käyttöpaikan perustaminen saa wifin toimimaan.

Oletusarvona Käyttöpaikka-kentässä lukee Automaattinen. Se muistaa kaikki aiemmat wifi-verkot, joihin laitteella on liitetty (Lisävalinnat... > Wi-Fi > Ensisijaiset verkot).

Uusi käyttöpaikka luodaan painamalla plus-merkkiä. Kun tämä käyttöpaikka jätetään valituksi, wifi-yhteys kytkeytyy automaattisesti koneen herätessä lepotilasta, kuten pitääkin.

Lisäys 10.3.2021: Ilo oli ennenaikainen, vanha wifi-ongelma palasi jälleen. Onneksi nyt ei enää tarvitse buutata läppäriä, vaan Käyttöpaikka-kentän vaihto auttaa. Kun on kaksi, voi vuorotella niiden välillä. Vaikka verkot ovat aivan samat, kirjautuminen onnistuu vasta kun käyttöpaikkaa on vaihdettu.

Rodulf IKEA sähköpöytä

Etätyön ja kotitoimistojen myötä säädettävistä sähköpöydistä on tullut suosittuja. IKEA myy 199 eurolla manuaalisesti kammella nostettavaa mallia, mutta kun laittaa 100 euroa lisää, saa jo aidosti sähköisen version.

Satanen kannattaa maksaa, sillä painonapeista nouseva ja laskeva pöytä on mainio laite. Ainoa ongelma on saatavuudessa. Rodulf-pöytiä löytyi vain Raision IKEAsta, mutta puhelinmyynti neuvoi mainion kikan: 229 euron jalat voi ostaa Espoosta ja 70 euron pöytälevyn Vantaalta. Kävin hakemassa ne ja runsaan tunnin kokoamisen jälkeen pöytä oli valmis. 

Sähköpöytä videoneuvottelujen alustana.

Pöytälevyn mitat ovat 140x80 senttiä, mikä on juuri sopiva koko tavallista toimistotyötä tai esimerkiksi videoneuvotteluja varten. Videokäytössä säädettävyys on suuri etu, koska kameran ja näytön voi nostaa sopivalle korkeudelle. Jatkossa kiinnitän vielä valot pöytälevyyn, jolloin nekin nousevat ja laskevat muun laitteiston mukana.

Pitkiin neuvotteluihin on mukava osallistua tuolissa istuen, mutta omia esityksiä varten seisoma-asento on parempi. 

Laitteisto toiselta puolelta nähtynä.

Pöytä on yhtä kaaosta, mutta sille on syynsä: kokeilen erilaisia laitteita ja yhdistelmiä, joten kaapeleita ei kannata kiinnittää pysyvämmin. Esittelen laitteistoa ja niistä tekemiäni havaintoja myöhemmissä kirjoituksissa.

Ruuvasin pöydän alapintaan pitkän rivistön sähköpistokkeita. Oli pistokkeet sijoitettu miten tahansa, erilaiset muuntajat tulevat toistensa tielle ja osa rasioista jää käyttämättä. Olisi parempi hankkia kaksi lyhempää jatkojohtoa, jossa molemmissa pistokkeet tulisivat eri suuntiin.

Rodulf vaikuttaa kaikin puolin tukevalta. Jalat ovat mekanismia ja moottori jaksaa nostaa pöytälevyn kaikkine koneineen. 

Pöydän mekanismi vaikuttaa tukevalta.

Nostopainikkeet voi ruuvata joko oikealle tai vasemmalle. Kannattaa kuitenkin huomata, että oikeakätisen tulee ruuvata ne kokoamisvaiheessa vasemmalle, sillä pöydän pystyyn kääntäminen saattaa yllättää.

Toinen yllätys on siinä, että pultteja on kahta pituutta, ja niitä pidempiä tarvitaan vasta lopuksi. Jos ei ole tarkkana, ne tulee käytettyä jo edeltävässä vaiheessa.

Pöydässä on vain yksi ongelma: jos sen päällä on kamera, näppäimistön naputtelu tai muu käyttö saavat pöydän hieman värähtämään, mikä näkyy heti videokuvan heilahtamisena. Muussa työskentelyssä ilmiö ei haittaa.

Ja pöydän nimi on todellakin Rodulf, ei Rudolf tai Rodulfo. IKEAn tuotenimet ovat ihan oma taiteenlajinsa.

Langaton näppäimistö älypuhelimeen

Jos joutuu kirjoittamaan pidempiä tekstejä älypuhelimella, alkaa kaivata kunnollista näppäimistöä. Langaton Bluetooth-näppäimistö on helppo linkittää puhelimeen. Kun paritus on voimassa, näppäimistöltä kirjoitettu teksti menee älypuhelimen sovellukseen aivan kuten se olisi kirjoitettu puhelimella. Ja mikä vielä parempaa: näppäimistön ctrl+nuoli ym. yhdistelmät toimivat, samoin nuolinäppäimet (vaikkei niitä älypuhelimessa olekaan). Tekstin maalaus onnistuu pitämällä shift-näppäintä pohjassa.

Kirjoittaminen käy helpommin langattomalla näppäimistöllä.

Testasin iPhonen ja Microsoft Sculpt Mobile Keyboard langattoman näppäimistön liittämistä. Näppäimistön parittaminen vaatii kynää tai muuta terävää kärkeä, koska pieni yhdistyspainike on upotettu näppäimistön alapintaan, mutta parituksen jälkeen kaikki toimi ongelmitta. 

Mobiilinäppäimistö toimi myös, paritus siinä jopa helpompi, koska se tehdään näppäimistöltä itseltään. Ainoa ongelma oli, ettei tässä mallissa ollut ääkkösiä. Myös joitakin välimerkkejä joutuu etsimään epästandardeilta paikoilta. Mutta mikään ei silti korvaa tuntopalautetta, kun näppäin oikeasti painuu alaspäin kirjoitettaessa.

Nuolinäppäinten ansiosta tekstin korjailu on helppoa.

Molemmissa näppäimistöissä paritus piti hyväksyä kirjoittamalla niiltä puhelimen ilmoittama nelinumeroinen pin-koodi. Sillä varmistetaan, että kytkentä osuu oikeaan laitteeseen.

Näppäimistön paritus iPhoneen

Käytössä on muutamia rajoituksia. Ihan muutamaa sanaa varten paritusta ei kannata lähteä tekemään. Kun näppäimistö on aktiivinen, puhelimen oma softanäppis ei tule näkyviin, mikä voi joissain tilanteissa olla ongelma.

Käyttö onnistuu yhtä hyvin Android-puhelimen kanssa.

Ja jos näppäimistöä kaipaa vain Whatsapp-ohjelmassa, on helpompi käyttää ohjelman Web-versiota yhdistämällä tili selaimeen. Se on helppo tehdä, web-versio neuvoo tarvittavan valikkoasetuksen. Sen jälkeen Whatsappia voi käyttää iPadistä tai tietokoneen selaimella.