tiistai 10. helmikuuta 2015

CES 2015 -poimintoja

Consumer Electronics Show eli CES järjestetään joka vuosi tammikuun alussa Las Vegasissa. Ohessa kuvallisia poimintoja messuista.

Las Vegas Convention Center
Messuhallit ovat Las Vegasin keskustassa. Convention Center on kiinni taustalla näkyvässä Hilton-hotellissa, joka tosin vaihtoi nimensä Westgateksi. Vanha Hilton esiintyy mm. Diamonds are Forever -bondissa.

Nelikopterit.
Ensi kertaa messuilla oli oma osastonsa nelikopterille. Niitä oli tarjolla kaikenlaisia: pienimmät mahtuivat kämmenelle, suurimmat kantoivat 10 kilon kuorman ja oli suunniteltu mm. energiayhtiöille öljyputkien tai sähkölinjojen tarkastamiseen. Näistä kuulemme vielä paljon.

Virtuix Omni
Sotapelaajan unelmalaite Virtuix Omni siirtää kävelyn ja juoksun itse peliin. Lisäksi tarvitaan Oculus-virtuaalilasit. Niillä saadaan peleihin realismia tavalla, josta USA:n armeijakin on varmasti tyytyväinen. Isää ja äitiä ilahduttaa se, että tämä laite saa tietokonepelaajan oikeasti liikkumaan ja hikoilemaan.

Swarovskin aktiivisuus"ranneke"
Aktiivisuusrannekkeen ei tarvitse olla musta eikä sen tarvitse edes sijainta ranteessa. Swarovskin suunnittelema koru hoitaa saman asian paljon tyylikkäämmin.

Meccanoid.
Kotirobottien määrä lisääntyy koko ajan. Meccanon varaan rakennettu Meccanoid opettaa robotiikkaa ja ohjelmointia esimerkiksi koululaisille.

Beddit
Unen mittaamiseen erikoistunut Beddit oli yksi harvoja CESin suomalaisista yrityksistä. Yhtiö on päässyt hyvin mukaan terveysteknologian buumiin ja avaa tänä keväänä toimiston Piilaaksoon.

Unidataa.
Takahuoneessa Bedditin miehet näyttivät, millaista nukkumisdataa järjestelmä kerää eri puolilta maailmaa.

5G
Mihin tarvitaan 5G:tä? Esimerkiksi kaivoskoneen etäohjaukseen virtuaalilaseilla, vastattiin Ericssonin osastolla.

Retromankka.
Mitäh? C-kasettimankka! No on siinä usb-liitäntäkin, jotta vanhat kasetit saa helposti digitoitua. Esittelijä tosin kertoi, että useimmat hankkivat laitteen vain retroilun vuoksi eivätkä käytä koskaan digitointia.

ChihiraAico
Toshiban kehittämä Communications Android -robotti esittää 32-vuotiasta ja on saanut nimen ChihiraAico. Raajoja ohjataan pneumaattisesti, jolloin niiden liikkeet saadaan pehmeiksi ja aidoiksi. Kasvonilmeiden kerrottiin olevan hyvin aitoja, mutta ehkä mittakaavana oli japanilaisten kivikasvoisuus. Hei, tällaisen Androidin minäkin haluan.

ChihiraAico
Robotti keräsi sankan yleisön ja paljon kiinnostuneita katsojia.

Toshiba Glass
Erilaisia äly- ja virtuaalilaseja oli tarjolla monellakin osastolla. Tässä Toshiban Glass. Kiinnostusta saattaa hillitä se, että pian messujen jälkeen Google ilmoitti ottavansa aikalisän omien Google Glass -lasiensa kanssa.

Virtuaalinen sovituskoppi.
Toshiba esitteli virtuaalista sovituskoppia, missä asiakas voi kokeilla erilaisia vaatteita ja nähdä ne päällään suurelta näytöltä. Kun tällaiset leviävät koteihin, verkon vaatekauppa voi räjähtää -- sen jälkeen asiakkaiksi tulevat myös miehet.

Nikon-kamerat
Nikon oli tuonut osastolleen massiivisen kamerapatteriston, jolla messuvieraat saivat kuvata itsensä pyöritettävänä kuvana.

Pysäytyskuva.
Melkein kuin Matrix-elokuvasta. Vieraat hyppivät rohkeasti ja Nikonin kamerat tallensivat hetken eri kulmista.

Konka.
Hei, miten tämän monitorivalmistajan logo näyttää niin tutulta?

Konka.
Uusimmat led-televisiot ovat ällistyttävän ohuita. Esimerkiksi Sonyn parhaissa malleissa itse paneeli on vain 4,9 millimetriä paksu. Elektroniikka ja jalusta vievät kuitenkin osan tilasta, joten näytön alaosasta tulee paksumpi.

Kaksi kertaa 4K.
Tästä ei näyttö parane. Sony esitteli kahta lyhyen etäisyyden VPL-GTZ1-laservideoprojektoria, jotka molemmat näyttivät 4K-tason kuvaa. Valkokangas on tehty niin, että se heijastaa erityisesti alhaalta tulevaa valoa. Yhden projektorin hinta on noin 50 000 dollaria, mutta leveän 8K-kuvan laatu on tyrmäävän hieno.

VPL-GTZ1
Vielä toinen kuva, joka havainnollistaa leveän kuvan vaikuttavuutta.

HR Audio TV.
Sony panostaa nyt tosissaan parempitasoiseen ääneen. HR Audio on tuotu myös joihinkin televisiomalleihin.

Kuusi kaarevaa LG:n näyttöä.
Pörssimeklarille suunniteltu näyttöseinä koostuu kuudesta kaarevasta 21:9 kuvasuhteen 34" näytöstä (LG 34UC87M), joista jokaisen resoluutio on 3440x1440 pikseliä. Näyttöjä voi yhdistellä myös 2x2 tai 1x3 -osina. Kerrassaan näyttävää! Vaatii menestyneen meklarin, sillä yhden näytön hinta Amazonin verkkokaupassa on vajaat 1500 dollaria.

105-tuuman 21:9 näyttö
Elokuvanystävien toivenäyttö on tässä: kuvasuhde 21:9 ja kokoa 105 tuuman verran. Valmistajana LG.

Chattaile jääkaapin kanssa.
LG:n uusissa älykkäissä kodinkoneissa on mahdollisuus kaksisuuntaiseen viestintään. Jääkaappi kertoo tilastaan tekstiviesteillä.


LG kaareva ja tasainen televisio.
Televisiot käyvät yhä isommiksi ja kuvanlaatu on huikea. Jos ei osaa päättää, haluaako kaarevan vai suoran ruudun, LG:n uutuusmalli tarjoaa molemmat yhdessä. Kaarevuuden voi kytkeä päälle kaukosäätimellä, jolloin näyttö kaareutuu ja palaa haluttaessa takaisin suoraksi.

NFC SD-muistikortti
Loistava oivallus: Toshiban SD-muistikortin vapaan tilan voi lukea NFC-lähilukuna ilman, että korttia tarvitsee laittaa puhelimeen tai kameraan. Puhelin voi näyttää myös pienennökset kortilla olevista kuvista.

Sony FDR-AX33
Sonyn 4K-kuluttajavideokamera on vain vähän isompi kuin tavalliset HD-mallit. Hinnaksi luvattiin tuhat dollaria ("neljä koota yhdellä"). Kun vain videoiden tallennustilan ongelmat saadaan ratkaistua, myös harrastajat pääsevät 4K-kuvauksen maailmaan.

Sony FDR-X1000
Sonyn action-kamera FDR-X1000 tukee niin ikään 4K-tarkkuutta. Erillinen kotelo tekee siitä vedenpitävän. Kamerassa on kuvanvakain ja WiFi-yhteys.

Sony Walkman NW-ZX2
Klassinen Walkman on saanut seuraajan: NW-ZX2 tukee HR audiota ja sisältää tekniikoita, joilla tavallisen mp3- ja aac-tiedoston äänenlaatua parannellaan keinotekoisesti. Kuvasta ei näe, miten tukevalta ja vaikuttavalta laite tuntuu kädessä -- nykyisten muovirimpuloiden aikana sitä on suorastaan ilo käsitellä. Painoa on 235 gramman verran ja hinta Suomessa hulppeat 1300 euroa. Mitäpä aito hifisti ei maksaisi laitteesta, jota on ilo käyttää ja vielä suurempi ilo omistaa.

NW-ZX2
Mikäs se sieltä paljastuu? Nykyajan Walkmanissa on Android-käyttöjärjestelmä.

Kirjoitusta taivaalla.
Viisi suihkukonetta lensi aamulla messualueen ympärillä ja kirjoitti taivaalle mainostekstejä.

BMW robottiauto
Tältä näyttää BMW i3-sähköauton kyydissä, kun sitä ei aja kukaan -- auto ohjaa itseään. Tosin meno oli vielä hidasta ja epävarmaa, mutta suuntaus on selvä.

Hämähäkkiasu.
Hollantilaisen Anouk Wipprechtin suunnittelema "hämähäkkipuku", jota ohjataan hengittämällä. Ulokkeet on valmistettu 3D-tulostamalla.

Beampro, liikkuva videoneuvottelu.
Beampro valmistaa pyörillä liikkuvia videoneuvotteluasemia. Vaikutelma on erikoinen, kun puhuva pää liikkuu itsekseen. Näytön yläpuolella on videokamera, jolla laitetta ohjataan vaikka tuhansien kilometrien päästä.

Tabletman
Tabletman - todellinen nörtti.

Battery low
Psst, Tabletman! You're running low on battery.

Selfie-harja.
Selfie-harja on avain tyylikkäisiin selfie-kuviin. Onko tukka hyvin ja näkyykö kello? Harja sisältää peilin ja kotelon, johon älypuhelin laitetaan.

IO-Hawk
IO-Hawk on "Intelligent Personal Mobility Device". Käytön oppii kuulemma 10 minuutin harjoittelulla. Hinta noin 1800 dollaria. Ennakkotilauksia otetaan vastaan.

Pono.
Joukkorahoituksella valmistettu Pono HR audio-soitin on vihdoin valmistunut. Paremmalla resoluutiolla ja näytetaajuudella toistavaa musiikkia pääsee kuuntelemaan 399 dollarin hintaan, mikä on tuntuvasti vähemmän kuin Sonyn vastaava laite. Toisaalta Pono ei ole läheskään yhtä jämäkkä ja vaikuttava.

Epic-ID
Yksinkertainen, mutta näppärä idea: ranteeseen kiinnitettävä usb-muisti, josta hädän hetkellä löytyvät tarpeelliset terveystiedot. Kun tiedot kulkevat mukana, niitä ei tarvitse tallentaa pilvipalveluihin, mikä on turvallisempaa.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Tuskailua PDF-tiedostojen kanssa

Kukapa meistä ei olisi joskus tuskaillut PDF-dokumenttien kanssa. Varsinkin tekstin kopiointi PDF-dokumentista leikepöydän kautta esimerkiksi Powerpoint-esitykseen tai Word-dokumenttiin voi tuottaa mielenkiintoisia ilmiöitä.

Kirjoitetaan kolmen kappaleen dokumentti Word 2010:lla:

Testidokumentti.
Tallennetaan se PDF-muotoon ja avataan, kaikki näyttää olevan kunnossa:

PDF-versio ihan OK.
Maalataan kappaleet ja siirretään ne leikepöydän kautta Powerpoint-dialle, jolloin tulos on tämä:

Copy/paste ok, vaikkakin ilman fontteja.
Tehdäänpä sama Macissä ja OS X:ssä (uusin Yosemite-versio).

Kirjoitetaan teksti Wordiin (nimenomaan kirjoitetaan, ei lueta Windows-puolella tehtyä dokumenttia, jotteivät sen asetukset vaikuta tulokseen):

Dokumentti Macin Wordissä.

Tallennetaan PDF-formaattiin ja avataan OS X:n omalla Esikatselu-sovelluksella:

PDF-versio avattuna Macissä. 
Maalataan teksti, avataan Powerpoint ja siirretään kolme kappaletta leikepöydän kautta dioille. Kaikki OK, vaikka fontit eivät siirrykään:

Leikepöydältä Powerpointiin.
Mutta sitten tulee todellinen yllätys. Siirretään kohdistin minkä tahansa ä- tai ö-merkin perään:

Kohdistin ä:n perässä.
Painetaan Backspace-näppäintä ja havaitaan, ettei ä-kirjain poistukaan, kuten pitäisi, vaan muuttuu jostain syystä a-kirjaimeksi:

Backspace muuttaa ä:n a:ksi.
Vasta toinen painallus poistaa a-kirjaimeksi muuttuneen ä:n:

Ä on vihdoin poistunut.
Sama toistuu kaikkien ääkkösten kohdalla, olivatpa ne sitten sanan lopussa tai keskellä. Itse asiassa huomasin ilmiön juuri tällaisessa tilanteessa, kun eräästä saamastani PDF-tiedostosta poistetut ääkköset jättivät pisteet jäljelle:

Mikähän merkki tämä on? T ja kaksi pistettä.
Windowsissa vastaavaa ilmiötä ei esiinny, siinä ä- ja ö-kirjaimet poistuvat kuten pitääkin.

PDF:n pitäisi tehdä dokumenteista alustariippumattomia, sehän oli alunperin koko tekniikan idea. Kokeillaan siis OS X:n tuottaman PDF:n lukemista Windowsin Powerpointiin ja päinvastoin.

Macistä Windowsiin.
Hmm... onpa erikoista: ensimmäinen kappale on siirtynyt rivi kerrallaan, mutta loput kaksi kappaletta ovat siirtyneet sana kerrallaan.

Windowsista Maciin PDF-teksti siirtyy oikein.
Teksti siirtyy oikein edellä mainittua ääkkösihmettä lukuunottamatta.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ainakin sen, että PDF on rikki. Olisi korkea aika saada tilalle jotain parempaa. PDF-tiedostomuoto on yli 20 vuotta vanha eikä sovellu lainkaan tämän päivän tarpeisiin. Siinä tekstit eivät ole kokonaisuuksia, joten kappaleiden tai sivujen maalaaminen voi osoittautua mahdottomaksi, koska tekstin merkintä hyppii miten sattuu. Rivinvaihdot eivät ole pehmeitä vaan kovia, joten tekstiä joutuu muokkaamaan käsin.

Niin kauan kuin olemme PDF:n vankeja joudumme taistelemaan epämääräisten ongelmien kanssa, jotka vielä pahenevat sekaympäristöissä. Eikä käyttäjäparka voi tietää, millä välineillä hänen saamansa PDF on alunperin tuotettu.

Huokaus.


keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Fitbit Charge aktiivisuusranneke

Aktiivisuusrannekkeiden pioneeri Fitbit julkisti äskettäin kolme uutta mallia. Yksi niistä on Charge, joka sijoittuu ominaisuuksiensa puolesta rannekkeiden keskisarjaan: siinä on kaikki perustoiminnot, mutta ei älykellojen kaltaisia hienouksia.

Chargen kirkas OLED-näyttö kertoo askelten määrän.
Tavanomaisen askelmittarin lisäksi Charge laskee noustujen kerrosten määrän. Laitteen oma käyttöliittymä on minimaalinen, sillä näyttö on pieni ja yksi painike vaihtaa näytettävien tietojen välillä. Lyhyt aikaviive sammuttaa näytön turhankin nopeasti, mutta säästää akkua.

Valmistaja lupaa akun kestävän viikon verran ja niin se kestääkin. Harmi vain ettei jäljellä oleva varaus näy suoraan laitteesta. Lataaminen tapahtuu pienellä välijohdolla, tavallista micro-usb:tä ei voi käyttää.

Chargen kiinnostavin ominaisuus on nukkuma-ajan laskenta. Laite pyrkii tunnistamaan automaattisesti milloin käyttäjä nukahtaa ja milloin hän nousee ylös. Lyhyet jääkaappi- tai vessakäynnit lasketaan erikseen ja seuranta ymmärtää myös sen, että turhan aikaisen nousun jälkeen otetaan vielä tunnin lisäunet.

Kokeilujeni perusteella nukkumisen seuranta toimii yllättävän hyvin. Monet muut rannekkeet luottavat käyttäjän omiin nukkumis- ja heräämismerkintöihin, jotka ovat varsinkin nukahtamisen osalta epäluotettavia ja saattavat unohtua kokonaan. Toisaalta Charge ei yritäkään analysoida unen eri vaiheita ja tunnistaa REM-tilaa; se vaatisi erilaisia antureita antaakseen luotettavia tuloksia.

Charge vaatii kaverikseen tietokoneen tai älypuhelimen. Sovellus esittää tiedot havainnollisesti ja näyttää esimerkiksi askelmäärät ja uniajat viikon tai kuukauden ajalta graafisesti. Ohjelma näyttää myös akussa olevan varauksen tason.

Fitbitin Android-ohjelma aktiivisen päivän jälkeen.
Kun puhelinsovellus on auki, tiedot päivittyvät ranteesta puhelimeen reaaliajassa. Askeleiden määrä kasvaa silmissä. Kiinnostavaa kyllä, kiivettyjen kerrosten määrä kasvaa yhdellä jo kerroksen puolivälissä, ennen välitasannetta. Laskenta on silti varsin luotettava.

Viikkotilasto kertoo 10 000 askeleen tavoitteen toteutumisesta.
Chargen mukana tulee pieni Bluetooth-palikka, joka Windows- tai Mac-koneeseen kytkettynä näyttää tiedot vielä havainnollisemmin. Kun asennus käynnistetään tietokoneella, se ehdottaa mobiilisovelluksen "työntämistä" automaattisesti Android-puhelimeen. Ohjelmassa on maavalinta mm. Chileä ja Costa Ricaa varten, mutta ei Suomea.

Osa hallintaohjelman näytöstä (Mac-versio).
Charge vaikuttaa pätevältä perusmittarilta, jossa on kuitenkin muutamia rajoituksia, kuten sykemittarin puute. Joku saattaa kaivata myös muistutusta siitä, että on istuttu liian pitkään paikoillaan. Kun 10 000 askeleen raja täyttyy, laite värisee ranteessa turhankin pitkään.

Chargessa on Caller id -näyttö, joka ilmoittaa älypuhelimeen tulevan puhelun soittajan nimen. Omassa kokeilussa tämä ei toiminut automaattisesti.

Laitteen lataaminen omalla kaapelilla on hieman kömpelöä ja akun varaus pitäisi olla tarkistettavissa ilman älypuhelintakin. Lisäksi latausajankohta on ongelma: milloin olisi oikea hetki ladata laitetta, jonka pitäisi olla 24 tuntia vuorokaudessa ranteessa?

Ranteesta puheenollen: hihna on paksua kumia, mikä tekee kiinnittämisestä työlästä. Laitteen luvataan olevan vedenkestävä, mutta ei varsinaisesti vesitiivis. Varminta siis irrottaa ranneke ennen suihkussa käyntiä. Hihnaa on saatavilla kahdella eri pituudella.

Minulla oli mahdollisuus vertailla Fitbitä Samsungin Gear Fit -laitteeseen. Jälkimmäinen on ominaisuuksiltaan monipuolisempi, mutta sidoksissa Samsungin puhelimiin. Gear Fitin iso värinäyttö syö akkua, joten laitetta pitää ladata vähintään joka toinen yö. Pelkkänä aktiivisuusrannekkeena Fitbit toimii selvästi paremmin.

Fitbit Charge ja Samsung Gear Fit vertailussa.
Askelten laskeminen ranteen liikkumisen perusteella ei ole eksaktia tiedettä. Kuvassa Fitbit näyttää alempaa lukemaa kuin Gear Fit, koska jälkimmäinen oli yön latauksessa ja menetti sen vuoksi askeleita.

Sunnuntaisen kävelyretken pituudeksi Gear Fit mittasi 3128 askelta, Fitbit 3138. Ero on mitättömän pieni. Päivän normaalin liikkumisen aikana Fitbit näytti noin 5-10 % suurempaa askelmäärää kuin Gear Fit. Ilmeisesti Gear Fitin algoritmi on viritetty konservatiiviseksi, kun taas Fitbit huomioi pienemmätkin askeleet. Kumpikaan laitteista ei ole täysin oikeassa, sillä askeleita on mahdotonta laskea aivan tarkasti.

Chargen hinta Suomessa on noin 129 euroa. 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Asus Memopad 7 ja 8

Android-tabletien ostajia hemmotellaan yhä hienommilla ja halvemmilla laitteilla. Ainoa vaikeus on valita pukinkonttiin sopiva tästä runsauden paljoudesta.

Kokeilin Asus Memopad 7 ja 8 -laitteita, jotka ovat nimensä mukaisesti 7- ja 8-tuumaisia malleja. Paras koko riippuu käyttäjästä, itse koin 8-tuumaisen turhankin suurena matkakäyttöön. Lisäksi isoveljen pinta on liukas käsitellä ja sormenjäljet näkyvät siinä turhan helposti. Pikkuveljen pinta on karheampi, jolloin se pysyy paremmin hyppysissä.

Asus Memopad 7 ja 8.
Molemmat ovat hyvin viimeisteltyjä ja laadukkaan oloisia. Näytön tarkkuus on 1920x1200 pikseliä ja toisin kuin halvimmissa tableteissa, IPS-näytön kuvanlaatu on erinomainen. Kamerat ovat tabletille tyypilliseen tapaan vaatimattomia; etukamerassa on tavallinen HD-tarkkuus ja takakamerassa 5 megapikseliä, joka 16:9 tilassa putoaa neljään (2560x1440). Yllättäen pienemmän tabletin kameran valovoima on hieman parempi (2,4 vs. 2,6).

Kiiltävä pinta on liukas käsitellä ja sormenjäljet näkyvät helposti.
Akussa riittää virtaa koko päivän töihin. Tunnin HD-videon katselu söi akusta vähän yli 20 prosenttia. Isompi malli painaa 296 ja pienempi 279 grammaa. Prosessoreina molemmissa on Intelin neliytiminen malli 1,8 GHz kellotaajuudella. Molemmissa on tietenkin wlan, Bluetooth, gps ja Glonass. 8-tuumaisessa wlan on uusinta ac-versiota, jonka 150 megabitin maksiminopeudesta tuskin tablet-käytössä pääsee hyötymään.

Virta- ja äänenvoimakkuuspainikkeet.
Käyttöjärjestelmäversio on Android 4.4. Työmuistia on kaksi gigatavua ja tallennustilaa 16 gigatavua, josta 10 jää vapaaksi.

8-tuuman laitteen aloitusnäyttö.
Asus on lisännyt mukaan omia apuohjelmiaan, joiden hyödyllisyydestä voi olla monta mieltä. Pitäisikö taas perustaa yksi tunnus lisää, jotta saisi kirjautua Asus-tilille? Myös Androidille tyypilliset käännösvirheet ja omituiset lyhennykset pistävät ikävästi silmään.

Käännöskukkasia.
Joitakin sovelluksia voi ajaa kahtia jaetulla näytöllä. Sähköposti ja selain sekä selain ja sanakirja ovat "pariutettuja" valmiiksi niin, että ne käynnistyvät yhdessä.

Pariutetut ohjelmat käynnistyvät yhdessä ja jakavat näytön.
7-tuumainen malli on saatavilla 4G/LTE-tuella (299 euroa) tai ilman sitä (229 euroa). Isomman 8-tuumaisen hinta on 349 euroa.

torstai 18. joulukuuta 2014

UHD-kanavat taas askeleen lähempänä

Neljä kertaa teräväpiirtoa tarkempi UHD- eli 4k-tekniikka tuli tänään taas askeleen lähemmäksi, kun DNA esitteli ensi kertaa huipputarkan tv-kuvan siirtoa kaapeliverkossaan. Kuvalähteenä oli Eutelsatin satelliittikanava ja näyttölaitteena 55 tuuman Samsungin kaareva UHD-televisio.

Kanavan ainoana sisältönä pyörii 35 minuutin demo, jossa on pätkiä mm. oopperasta (La Boheme) ja Pietarinkirkon aukiolla kuvattuja uutispätkiä paavin puheesta. Varsinkin jälkimmäinen on tyrmistyttävän upeaa katsottavaa. Aukion täyttävät tasaisena merenä punalakkiset kardinaalit, joista erottuvat pienimmätkin yksityiskohdat. Demo pyörii Samsungin omassa myymälässä Makkaratalossa aivan Helsingin keskustassa, joten kiinnostuneiden kannattaa käydä katsomassa se omin silmin.

Valokuvasta saa vain kalpean aavistuksen UHD-kuvan tarkkuudesta.
UHD-kuvan ero tavalliseen teräväpiirtoon on yhtä suuri kuin oli aikoinaan ero teräväpiirron ja perustarkkuuden välillä. HD-kuvassa on noin kaksi miljoonaa kuvapistettä, UHD-kuvassa kahdeksan miljoonaa. Hyvälaatuisella materiaalilla ero tosiaan näkyy.

UHD-televisioiden hinnat ovat romahtaneet tavallisen HD:n tasolle. Ensi vuodesta tulee UHD-laitteiden läpimurron vuosi, sillä myös 4k-tarkkuuden Blu-ray-soittimia odotetaan myyntiin. Tällä hetkellä ainoa keino nauttia 4k-materiaalista on tilata Netflix riittävän nopealla laajakaistalla, ja sielläkin 4k-sisältöä on niukasti.

Uutta televisiota ostavan kannattaa varmistaa, että siinä on HEVC-dekooderi. Muutoin signaalin purkuun tarvitaan erillinen boksi. Dekooderi on vain kaikkein uusimmissa tv-malleissa, joihinkin sen voi päivittää jälkikäteen. Todennäköisesti jo parin vuoden päästä on vaikea löytää kaupasta pelkkää HD-televisiota.

Sisältö tulee olemaan pullonkaula vielä pitkään. Eutelsatin edustajan mukaan maailmassa aloittaa ensi vuonna noin tusina UHD-satelliittikanavaa ja kymmenen vuoden päästä kanavia arvioidaan olevan 800. Lisäksi televisiot yrittävät lisätä keinotekoisesti HD-kuvan tarkkuutta, mikä parantaa kuvanlaatua ainakin jonkin verran.

Antennijakeluun UHD-kanavia tulee tuskin koskaan. Bittivirta on 30-50 megabittiä sekunnissa, mikä varaisi yhdelle kanavalle koko MUXin kapasiteetin. Tämä nostaisi jakelukustannukset pilviin, eikä peruskatsoja ehkä huomaisi eroa kuvanlaadussa.

Valitettavasti myös DNA:n tämänpäiväinen esitys oli pelkkä demo, eikä yhtiöllä ole vielä konkreettisia suunnitelmia UHD-kuvan jakelusta kaapeli-tv- tai ip-verkossa.

UHD-kuvan tarkkuus on 3840x2160 pikseliä. Tarkkuuden lisäksi kuvanlaatua parantaa laajempi väriavaruus (miljardi värisävyä vs. HD-kuvan 16,7 miljoonaa) sekä 50-60 kuvan sekuntinopeus (HD-kuvassa tavanomaiset 25). Kun tekniikka on kunnossa, tekijät tuottavat todellisen katselunautinnon, Aina näin ei ole, esimerkiksi Eutelsatin demokanavassa on materiaalia, jossa kuvataajuus jää luvatusta ja liike näyttää nykivältä.

Ensi vuodesta tulee tosiaan UHD-tekniikan vuosi. Ohjelmia saamme odottaa pidempään. Mutta niinhän se oli aikoinaan myös väritelevision tullessa: valtaosa ohjelmista oli mustavalkoisia vielä monen vuoden ajan.