Wlan-tukiasema jokaisessa hotellihuoneessa - nyt kuuluu hyvin

Tänä vuonna olen yöpynyt sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa hotellihuoneessa, jossa oli oma wlan-tukiasema. Eipähän tarvitse enää istua lattialla oven edessä jotta läppäri saisi yhteyden johonkin siivouskomeroon piilotettuun tukiasemaan. Nyt kuuluu hyvin!

Tukiasema omassa huoneessa, hyvin kuuluu.

Huonekohtainen tukiasema noudattaa samaa kehitystä kuin kylpyhuone ja televisio. Aluksi niitä oli vain yksi koko hotellissa, nykyisin jokaisella vieraalla on omansa.

Jotain voisi poistaakin: miksi huoneissa on edelleen lankapuhelimet? Eihän kukaan enää soita kalliisti hotellin keskuksen kautta kotiin. Ja sen respan numeron voisi kirjoittaa vaikka oveen, niin jokainen palvelua tarvitseva voisi soittaa siihen omalla kännykällään.

Huvittavaa sinänsä, että pian edellisen kuvan ottamisen jälkeen kaupungilla osui silmiini vanhan hotelli Heraldin mainos:

Hotel Herald ja "Steel metal building"

Kaksisataa huonetta, joista jokaisessa oma kylpyhuone - ja vieläpä teräksellä vahvistettu rakennus. On kai sekin joskus ollut kilpailutekijä, etenkin maanjäristysherkällä San Franciscon alueella.

Nordea Tunnusluvut - vihdoin eroon salasanalistoista

Verkkopankkien kertakäyttöiset salasanat (ns. TUPAS) olivat kehityksen huippua 20 vuotta sitten, mutta nykyään ne vaikuttavat säälittävän vanhanaikaisilta. Listaa täytyy kuljettaa lompakossa, käytetyt tunnusluvut yliviivata ja lista vaihtaa uuteen säännöllisesti. Lisäksi sitä on helppo monistaa digikameralla tai valokopiokoneella.

Nordea on kehittänyt näppärän Tunnusluvut-sovelluksen, joka siirtää salasanalistan historiaan. Vihdoin!

Ohjelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio. Se asennetaan älypuhelimeen (iOS, Android, Windows Phone) ja käynnistetään, kun verkkopankissa halutaan maksaa jotain. Pankkiin kirjautuminen ja maksun hyväksyminen kuitataan kirjoittamalla nelinumeroinen PIN-koodi puhelimeen. Koodin saa itse valita ja se on vakio -- ei siis vaihtuvaa koodia, kuten esimerkiksi Microsoft, Google ja Facebook käyttävät omassa todennuksessaan.

Jos puhelin varastetaan tai katoaa, kyseisen laitteen voi poistaa käytöstä verkkopankin asetuksista.

Ainoa kummallisuus on siinä, että puhelinta nimettäessä ei voi käyttää numeroita tai erikoismerkkejä. SamsungS6 tai iPhone6 eivät siis kelpaa. Mikä ihme estää numeroiden käytön laitenimissä?

Puhelimella kirjautumista varten verkkopankissa on oma välilehti. Käyttäjän pitää muistaa oma asiakasnumeronsa, mutta se tarvitaan myös perinteisessä TUPAS-tunnistuksessa.

Kirjautuminen puhelimella verkkopankkiin.

Sen jälkeen verkkosivu odottaa, kunnes käyttäjä on naputellut 4-numeroisen PIN-koodinsa älypuhelimella -- ja pankki aukeaa.

Koodin kyselysivusta ei ole kuvaa, sillä ainakin Androidissa ruutukaappauksen ottaminen näytöstä on estetty. Mutta eipä siinä mitään näkemistä olekaan, vain neljä isoa ruutua numeroita varten.

Maksut vahvistetaan samalla tavalla. Pankki lähettää sovellukselle summan ja maksun saajan, jonka jälkeen ne hyväksytään PIN-koodilla.

Sama periaate toimii verkkokaupoissa, jotka hyväksyvät E-maksun:

E-maksun hyväksyminen puhelimella.

Googlen Play-kaupan kommenttien perusteella ohjelma ei toimisi rootatuissa puhelimissa. Onko muutenkaan järkevää asioida verkkopankissa puhelimella, josta on tahallisesti poistettu käyttöjärjestelmän turvaominaisuudet?

Toivottavasti kaikki pankit siirtyvät todennuksessa 2010-luvulle. Jos ei halua maksaa operaattorille mobiilivarmenteesta, pitää kehittää Nordean tavoin oma sovellus.

Amazon ja iTunes eivät myy digimusiikkia suomalaisille

Aina silloin tällöin törmää digitaaliseen ostomuuriin. Vaikka ilmiö on tuttu, se ärsyttää. Eikö näistä jo päästä eroon?

Halusin ostaa kahden vanhan klassisen CD-levyn kokoelman, Ei mitään uutta ja kysyttyä viihdettä, jonka myyntirajoja yhtiöt tiukasti vartioivat, vaan (lähes) 150 vuotta vanhaa Wagneria. Sen myynnin alueellisen rajoittamisen ei luulisi kiinnostavan ketään.

Levy löytyy iTunesista:

Jess - tämän haluan ostaa!

Suomessa linkki vie kuitenkin iTunes Storen kansisivulle. Ei selityksiä, ei virheilmoituksia -- ei mitään. Ostaja voi vain ihmetellä, mitä tapahtui.

Levy löytyy myös Amazonista, jonka asiakkaana olen ollut 1990-luvun puolivälistä lähtien. Jostain syystä teos on luokiteltu kamarimusiikiksi:

Mp3-versio on kalliimpi kuin perinteinen cd-levy.

Hinnoittelu on kiinnostava, sillä mp3-tiedostot maksavat 18,99 dollaria ja audio-cd vain 17,53 dollaria. Tekstistä päätellen tuotteessa on AutoRip, joten cd:n ostaja saa automaattisesti myös mp3-version Amazonin pilvipalvelusta kuunneltavaksi.

Yritys ostaa mp3-versio päättyy kuitenkin kassalle. Amazon alkaa kysyä luottokorttitietoja, vaikka kortti on tallennettu palveluun jo vuosia sitten. 

Sama tulos Englannin Amazonista (hinnat mp3 11,99 puntaa, audio-cd 11,79 puntaa) ja Saksan Amazonista (audio-cd 16,99 euroa). Mutta tie pysähtyy jälleen kassalle. Palvelu kysyy luottokorttia, jossa on valmiina Amazon-kaupan oma maa. 

Mikäs kortissa on vikana?

Vaikka syöttäisi suomalaisen luottokortin tiedot, ne eivät kelpaa. Virheilmoitus ei kuitenkaan kerro, miksei. 

Lopulta oli pakko alistua. Digitaalinen verkkokauppa ei salli tämän sisällön ostamista, ei edes EU-alueen sisällä. Tilasin CD-levyversion, joka saapuu vasta kun matka, jolla ajattelin sitä kuunnella, on jo ohi.

Mutta ehkä mp3-tiedostot sisältyvät kauppaan? Niin ainakin kassalla luvataan:

Lataanpa siis mp3:t saman tien... tai sitten en.

Hah, turha toivo -- tiedostot ovat Amazonin pilvessä, ja niihin pääsee vain luottokorttitiedoilla. Viimeistään tässä vaiheessa turhautunut asiakas tuntee itsensä suorastaan huijatuksi. Jos tällaisia typeriä rajoituksia pitää olla, eikö niistä voida kertoa selkeästi? Miksi tuotteita, joita ei saa ostaa tietyssä maassa, ylipäätään näytetään kaupan valikoimassa? Tämähän pitäisi olla nettikauppaa, joka on (varsinkin Amazonin tekemänä) erittäin räätälöityä, kohdistettua ja tarkkaan analysoitua.

Paljon saavat markkinat vielä kehittyä, ennen kuin ne pystyvät kilpailemaan piraattien kanssa.

Miksei tietokone näe WLAN-tukiasemaa?

Toin muutama vuosi sitten USA:sta Microsoft Surface Pro -tabletin. Sille oli vain rajoitetusti käyttöä, joten laite jäi keräämään pölyä hyllylle.

Windows 10 -julkistuksen jälkeen kaivoin laitteen esiin ja halusin päivittää siihen uuden käyttöjärjestelmän. Siinä oli vain yksi ongelma: Surface Pro ei löytänyt enää WLAN-verkkoa eikä siten mennyt nettiin. Kaikki muut tukiasemat näkyivät -- jopa älypuhelimella tehty tilapäinen Wifi AP -- mutta ei se, joka piti.

Hmmm... USA:sta tuotu? Siinäpä se! Osa jenkeissä myytävistä mobiililaitteista tunnistaa vain paikallisen taajuushallinnon sallimat taajuudet eli Wi-Fi kanavat 1-11. Euroopassa kanavia on enemmän eli 1-13.

Android-puhelimelle ladattu Wi-Fi Analyzer -ohjelma näytti havainnollisesti, mistä oli kyse:

Kanava 13 kuuluu hyvin -- mutta ei jenkkilaitteille.

Tukiasema oli fiksusti vaihtanut kanavalle, jolla oli vähiten liikennettä, ja päätynyt numeroon 13, eikä Surface Pron wlan-piiri yltänyt sinne asti. Ilmankos tukiasema oli hävinnyt laitteen näkyvistä!

Sinänsä kiinnostavaa, että USA:ssa kanavia on vähemmän kuin Euroopassa. Toisaalta siellä sallitaan kymmenkertainen lähetysteho, mikä takaa pidemmän kuuluvuusalueen.

Netistä löytyvien ohjeiden mukaan Windowsin järjestelmärekisteriä voi puukottaa niin, että jenkkilaite hyväksyy eurooppalaiset kanavat, mutta tässä tapauksessa oli helpompi vaihtaa tukiaseman asetuksia (tai niin sen olisi pitänyt olla, mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertainen -- lopulta koko tukiasema meni vaihtoon. Mutta se on ihan toinen juttu).

Jälkiviisaana tuli mieleen Macin antama salaperäinen ilmoitus: "Ristiriitaiset maakoodit - Lähellä on havaittu langaton reititin, jonka maamääritys on ristiriidassa nykyisten asetustesi kanssa".

Macin antama salaperäinen ilmoitus.

Käyttämäni Mac Air on ostettu suomalaisesta kivijalkamyymälästä, samoin lähistöllä ollut Airport-tukiasema. Siksi maarajoitusten ei pitäisi vaikuttaa mitään wlan-yhteyden toimivuuteen.

Ole siis tarkkana, mikäli ostat (tai tilaat netin kautta) USA:sta älypuhelimia, tablet-koneita tai läppäreitä. Niillä ei välttämättä saa yhteyttä kaikkiin eurooppalaisiin wlan-verkkoihin.

Withings WS50 -kehoanalyysivaaka wlan-yhteydellä

Withingsin valikoimasta löytyy kiinnostavia älylaitteita, kuten wlan-yhteydellä toimiva kehoanalyysivaaka WS-50. Laitteen hinta Suomessa on noin 160 euroa (esim. Verkkokauppa.com).

Punnituksen jälkeen vaaka mittaa kehon rasvaprosentin (yleensä 10-25 prosenttia), sykkeen sekä lämpötilan ja CO2-arvon. Jälkimmäiset lukemat ovat kiinnostavia, mikäli vaaka on tavalliseen tapaan makuuhuoneessa. Liian korkea lämpötila tai vähähappinen ilma heikentävät unen laatua.

Mittaukset tallentuvat valmistajan omaan pilveen, josta niitä voi tarkastella selaimella tai älypuhelinsovelluksella. Kaikki perheenjäsenet voivat käyttää laitetta, sillä vaaka pyrkii tunnistamaan mitattavan henkilön. Jos painoerot ovat liian pienet, oikea nimi valitaan jalkaa nostamalla.

Vaa'an logiikka ei tunnu kovin kehittyneeltä, sillä vakiona pysyvästä kahden kilon erosta huolimatta vaaka halusi aina tietää, kummasta henkilöstä on kyse. Painoeron pitää melko suuri, jotta tunnistus tapahtuu automaattisesti. Väärät mittaukset voi korjata web-sivulla siirtämällä tiedot oikean henkilön kohdalle.

Mittausten jälkeen vaaka näyttää vielä karkean sääennusteen. Lämpötila- ja pilviennuste auttavat pukeutumaan oikein edessä olevaa päivää varten. Vaaka tunnistaa sijaintinsa ip-osoitteen perusteella, joten tieto ei välttämättä ole kovin tarkka, mutta ainakin omassa käytössä tieto oli riittävän oikea ollakseen hyödyllistä.

Mittausdatasta on helppo piirtää erilaisia graafeja ja luvut voi ladata myös tiedostona omiin sovelluksiin. Laihduttaminen ilman seurantaa on hyödytöntä, joten säännöllinen mittaus ja tulosten havainnollinen esittäminen auttavat painon pudottamisessa.

Painon pudottaminen vaatii jatkuvia mittauksia. Web-sivu kertoo kaiken oleellisen.

Sykemittauksen hyöty on kyseenalainen, ellei sitten nouse suoraan sängystä vaakaan joka aamu. Portaiden nousu tai suihkussa käynti ennen mittausta vaikuttaa tulokseen niin paljon, ettei trendiä pysty piirtämään.

Withingsin vaaka on ihan OK laite. Käyttöönotto onnistuu älypuhelimen Bluetooth-yhteyden avulla, varsinaiset mittaustulokset siirtyvät pilveen kodin wlan-verkon kautta.

Mobiilisovelluksen painonkehitys-näyttö.

Miinusta tulee vain yksivärisestä lcd-näytöstä, jonka isot palkkinumerot näyttävät olevan peräisin 1980-luvun kotitietokoneista. Vaikkei näyttö olekaan värillinen, numeroiden fontti ja grafiikka voisivat olla kehittyneempiä.

Tavaratalon hyllystä saa wlan-perusvaa'an halvemmallakin, mutta jos lisämittaukset ja mobiilisovellus kiinnostavat, Withings on hyvä valinta.

Fitbit Surge - aktiivisuusranneke GPS:llä

Viime vuoden lopulla julkistetuista kolmesta uudesta Fitbit-malleista viimeisenä tuli myyntiin kallein ja kehittynein malli Fitbit Surge. Noin 250 euron hintainen Surge sisältää samat toiminnot kuin aiempi HR, mutta siinä on oma GPS-vastaanotin reittien tallentamiseksi. Näyttö on tuntuvasti aiempia malleja isompi, mikä kasvattaa mittarin kokoa lähes kipurajalle asti. Yhtään tämän isompi laite ei voi olla.

Surgen hallintaohjelma tukee iOS- ja Android-laitteita. Ohjelma on sama kuin ennenkin ja toimii mainiosti. Unen kesto, askeleet ja noustujen kerrosten määrä lasketaan tarkasti.

Fitbitin räätälöitävä sovellus on erinomaisen havainnollinen.

Kun 10 000 askelta tulee täyteen, laite värisee kädessä. Testin aikana ranteessa olivat vierekkäin sekä Surge että HR. Kävelylenkillä ne värähtivät 20 askeleen päässä toisistaan, joten mittaustarkkuus on 0,2 prosentin luokkaa -- erinomaista.

Surgen helppokäyttöisyys jättää toivomisen varaa. Onko laitteessa tosiaan vain 12 tunnin kello, vai mihin 12/24-asetus on piilotettu? Ilmeisesti kellonaika näkyy näytöllä koko ajan, eikä näyttöä voi aiempien mallien tavoin pimentää -- tämä syö turhaan akkua, joka vaatii uutta latausta 2-3 vuorokauden välein. Ahkera GPS-käyttö lyhentää aikaa entisestään. Monen tunnin lenkit vaativat latauksen melkein joka päivä (tai yö, jos ei välitä seurata nukkumisen määrää).

Niin, GPS. Juuri se tekee Surgesta kiinnostavan, sillä paikkatieto tallentaa kuljetun reitin ja mahdollistaa keskinopeuksien ym. laskennan. Samalla tallentuu syke, joten mittaustuloksia on helppo tarkastella kartan ja vauhdin perusteella.

Kun liikuntasuoritus aloitetaan, paikannus pitää muistaa kytkeä päälle ja vastaavasti lopettaa lenkin jälkeen. GPS:ltä kuluu hetki sijainnin löytämiseen. Liikunnan aikana iso näyttö pääsee oikeuksiinsa, sillä matka, kokonaisaika ja kilometrivauhti ovat koko ajan näkyvissä.

Surge on selvästi edeltävää HR-mallia isompi.

Laitteen muistiin mahtuvat seitsemän päivän liikkumiset, joten tietoja ei tarvitse synkronoida pilvipalveluun ihan joka päivä. Päivätilastot säilyvät 30 vuorokauden ajalta. Syke tallentuu liikuntasuorituksen aikana sekunnin välein, muutoin tallennusväli on viisi sekuntia.

Suorituksen jälkeiset tilastotiedot.

Surgella voi tallentaa myös muita liikuntasuorituksia, valikossa on valmiina jopa painonnosto ja jooga. Jostain syystä paljon yleisemmät kävely ja pyöräily -vaihtoehdot pitää kaivaa hallintaohjelmasta ja asettaa listaan itse.

LCD-näyttö tuo mieleen vanhat rannekellot. Lukemat erottuvat hyvin auringonvalossa, mutta jo sisällä tai talvipäivänä ulkona numeroista on vaikea saada selvää. Akkukäytön kustannuksella voi käyttää taustavaloa, mutta sekin on kovin himmeä.

Kellotaulussa on neljä eri vaihtoehtoa ajan näyttämiseksi.

Käyttöliittymässä on kolme mekaanista painiketta sekä kosketusohjaus. Kosketus toimii, mutta ei aina reagoi nopeisiin pyyhkäisyihin. Akun varaustilan näkee nyt suoraan näytöltä, joten muistutukset eivät ole enää yksin sähköpostin varassa.

Surgea varten hallintaohjelma näyttää myös reitin.

Lenkin jälkeen nähdään mm. vauhti ja syke graafisesti.

Kun Surge on paritettu puhelimen kanssa, se värisee tekstiviestien ja puheluiden tullessa. Soittajista ilmoitetaan numero, tekstiviestit näkyvät kokonaisina. Fontti on kuitenkin kiusallisen pientä. Vähän isompi teksti auttaisi asiaa, vaikka sisältöä pitäisikin silloin vierittää.

Surgella voi ohjata älypuhelimen musiikkitoistoa, mutta ohjaus on hyvin yksinkertainen: vain pause ja hyppäys seuraavaan, joista jälkimmäinen ei toiminut LG G3-puhelimen kanssa.

Kaikissa kolmessa uudessa Fitbit-laitteessa on hieman toisistaan poikkeava usb-latausjohto. Se ei haittaa yhden laitteen omistajaa, mutta jos perheessä on niitä usempia tai käyttäjä päivittää omansa, liittimen erilaisuus ärsyttää.

Loppujen lopuksi GPS:stä on vain rajallisesti hyötyä. Mikäli älypuhelin on mukana taskussa, se tallentaa reitin vähintään yhtä hyvin. Korkeahko hinta, suuri koko ja käyttöliittymän lievä kömpelyys painavat vaa'an helposti yksinkertaisemman HR-mallin puoleen.

Syketietojen tallennus ja analysointi on hyödyllistä, mutta niiden osalta ratkaisevaa on mittauksen tarkkuus. Ranteesta valokennolla tapahtuva mittaaminen ei välttämättä ole kovin tarkkaa, mutta tätä ei ollut mahdollista varmistaa.

Pioneer A3 -kaiutin

Stockmannin luopuminen omasta elektroniikkamyynnistä tarjosi keväällä tilaisuuden tehdä löytöjä. Poistomyynti pudotti 199 euron hintaisen Pioneerin A3XW-kaiuttimen hintaa 30 prosentilla ja esittelykappaleesta myyjä luopui -50 % alennuksella.

Langaton kaiutin, joka toimii myös akulla.

A3XW-kaiutin tukee Applen AirPlaytä, joten sen voi tuoda vaikka keittiöön tai makuuhuoneeseen. Muotoilusta voi olla monta mieltä: keittiöön valkoiset, pyöreäkulmaiset reunat sopivat, mutta muualla kaipaisi enemmän designia. Muotoilua pilaa myös musta, ikävän näköinen muuntaja. Kaukosäädin on näppärä lisä, joskin AirPlay-käytössä voimakkuuden voi säätää helpommin älypuhelimesta tai tabletista.

Etuseinässä on hipaisukytkimet perussäätöjä varten.

Hauskana yksityiskohtana laitteen takana on esiin käännettävä antenni, joka tuo mieleen vanhan matkaradion. Tässä tapauksessa se liittyy kuitenkin langattomaan datasiirtoon.

AirPlayn lisäksi musiikkia voi soittaa Wi-Fi Direct-tekniikalla suoraan älypuhelimesta. Myös ethernet-piuhan liitäntä löytyy, samoin analoginen miniliitäntä. Mutta melkoinen show-stopper on siinä, ettei Bluetoothia ole mukana lainkaan.

Verkkoasennus käynnistyy tästä painikkeesta.

Monipuolinen tekniikka vaatii veronsa asennuksessa. Laitteen mukana tuli vain ruotsinkielinen käyttöohje, minkä ei pitänyt olla ongelma. Mutta niin vain kävi, että kotiverkkoon kytkeminen vaati tunnin pähkäilyn. Vaihtoehtoisia tapoja on useita, jokaisessa omat asetuksensa. Helpoiten homma sujuu, kun kaiuttimen asettaa wlan-tukiasemaksi, kytkeytyy siihen älypuhelimella ja tekee säädöt selaimella. Myös WPS-asetus on kivuton, kunhan pääsee käsiksi wlan-reitittimeen.

Suunnittelijan nimikirjoitus luo vaikutelman huipputuotteesta, mutta ihan sille tasolle A3 ei yllä.

Ääntä laitteesta lähtee ihan mukavasti, mutta kaiutin on kohtuullisen suuntaava, joten optimaalinen kuuntelupaikka jää kapeaksi. Suurilla voimakkuuksilla ääni säröytyy ja bassoista loppuu puhti.

Satasella hyvä ostos, kahdella turhan kallis. Bluetoothin puuttuminen on PAHA miinus.