Miksi iPad takkuilee wlan-verkossa?

Uudehko iPad Mini ei suostunut toimimaan wlan-verkossa. Musiikin toisto Airplayllä vahvistimeen pätki koko ajan ja Speedtest-nopeustesti antoi kerrassaan järkyttävän tuloksen:

Näin hidasta wlan-verkkoa ei olekaan.

Latausnopeus 0,57 megabittiä sekunnissa, lähetysnopeus 0,79 megabittiä. Ja ping-latenssi ällistyttävät 0,3 sekuntia. Mitä ihmettä?

Syyllinen löytyi tutusta paikasta: wlan-tukiasema oli valinnut itselleen vähiten ruuhkaisen kanavan ja päätynyt arvoon 13. Kanava on sallittu Euroopassa, mutta ei Yhdysvalloissa.

Hämmästyttävää kyllä, Euroopassa myytävät iPadit (tämä ostettu Stockmannin myymälästä Hulluilta päiviltä) eivät tue kaikkia eurooppalaisia wlan-kanavia. Olisi kiva, jos tästä olisi jossain maininta, eikö vain?

Jos Apple on viisaudessaan päättänyt tukea vain amerikkalaisia kanavia, sen ei pitäisi löytää 13. kanavan wlan-verkkoa lainkaan (näin toimivat Surface Pron jenkkimallit). Se, että tukiasema näkyy ja yhteys syntyy, mutta toimii käyttökelvottoman hitaasti, on kerrassaan käsittämätöntä.

Ja vielä: iOS-käyttöjärjestelmän asetuksissa ei ole tietääkseni mitään keinoa, jolla käytössä olevan kanavan voisi selvittää. OS X-koneissa se onnistuu painamalla Alt-näppäintä ja klikkaamalla wlan-kuvaketta.

Kun vaihtoi wlan-verkon kanavalle viisi, nopeudet nousivat odotetulle tasolle. Nettikeskustelujen perusteella myös Bluetoothin sammuttaminen saattaa auttaa hidastelevaan wlan-verkkoon, mutta silloin ongelma on jossain muualla kuin kanavassa 13. Tässä tapauksessa BT:n sammuttamisella ei ollut vaikutusta.

Kun sormenjälki ei avaakaan puhelinta

Sormenjälki on kaikkein näppärin tapa avata puhelimen lukitus. No, onhan siinäkin ongelmansa -- mahdolliset hanskat pitää ensin riisua eikä avaus yleensä onnistu yhdellä kädellä.

Usein kuvitellaan, että sormenjäljen suurin hyöty tulee sen turvallisuudesta. Koska jokaisen sormenjälki on yksilöllinen, vain oikea omistaja pystyy avamaan lukituksen. Tämä ei kuitenkaan ole sormenjäljen suurin hyöty. Sormenjälkiä voi kopioida keinotekoisesti, joten sen turvallisuus ei yllä edes kohtuullisen salasanan tasolle. Hyödyt ovat muualla.

Ensinnäkin sormenjälkeä ei voi unohtaa. Tietoturvan kannalta huonoja salasanoja suurempi ongelma ovat liian hyvät salasanat -- tai ainakin liian huonomuistiset käyttäjät, jotka eivät muista omaansa ja joutuvat resetoimaan sen tai pyytämään apua muualta.

Toinen etu on siinä, ettei sormenjälki paljastu sivulliselle. Erilaiset PIN-koodit ja lukituskuviot näkyvät olan yli ja siksi lähipiirin on helppo selvittää ne. Sormenjälki ei näy ulospäin, joten teknisestä turvattomuudesta huolimatta se on käytännön turvallisuuden kannalta paras valinta.

Mutta entä kun sormenjälki ei toimikaan? Itselle kävi näin viime viikolla. Samsung S6:n sormenjälkiskanneri (joka on iPhonen tapaan upotettu kotinäppäimeen) ei pystynytkään lukemaan sormea ja viiden virheen jälkeen puhelin pyysi varasalasanaa.

Apua, mitäs nyt tehdään?

Olin määritellyt salasanan keväällä enkä ollut koskaan tarvinnut sitä. Ei siis ihme, ettei salasana tullut mieleen.

Samsung S6 antaa yrittää salasanaa rajattoman monta kertaa, mutta aina viiden yrityksen jälkeen on pidettävä puolen minuutin tauko.

Kärsivällinen pääsee kokeilemaan salasanoja rajattomasti.

Jos on riittävästi kärsivällisyyttä, salasana selviää kokeilemalla, mutta aikaa se vie.

Sivumennen sanoen älypuhelinten lukitukset ovat tietoturvan murheenkryyni. Niin iPhonen (kikka 1, kikka 2 ja vielä yksi keino sekä huijaus) kuin Androidin lukituksen ohittamiseen on löydetty kiertoteitä.

Samsungin valikossa on myös Avaa Googlella -vaihtoehto, mutta jos on otettu käyttöön kaksivaiheinen todennus (kannattaa ottaa!), Gmail/Google-salasana ei toimikaan vaan tuloksena on lisää turhia yrityksiä. Ainoaksi keinoksi jää kirjautua Google-tilin asetuksiin toisella koneella ja poistaa kaksivaiheinen todennus käytöstä, kirjautua puhelimeen tavallisella Google-salasanalla ja sen jälkeen palauttaa todennus taas käyttöön.

Varjopuolena on, että kaikki aktiiviset Google-palvelujen istunnot sulkeutuvat ja sovelluskohtaiset salasanat pitää määritellä uudelleen.

Muistutus: jos käytät sormenjälkitunnistusta juuri nyt olisi hyvä aika tarkistaa, että muistat salasanan. Ehkä kannattaisi kirjoittaa salasana muistilapulle ja arkistoida se turvalliseen paikkaan. 

Samsung Level On -kuulokkeet

Langattomia, taustamelua poistavia Bluetooth-kuulokkeita tulvii markkinoille melkein joka valmistajalta. Samsungin malli on nimeltään Level On, ja kyseessä on jo aiemmin samalla nimellä myydyn kuulokemallin langaton versio.

Samsung Level On

Kuulokekupit peittävät korvan kokonaan, mikä ainakin näin alkusyksyn viileydessä on tervetullutta. Ulkoilu kuulokkeet päässä tuntuu mukavalta, kun korvat ovat lämpimässä. Silti kuulokkeet ovat selvästi kevyemmät kuin aiemmin kokeilemani Plantronicsin malli.

Paritus kävi helposti, kuten nykylaitteilla yleensäkin. Bluetooth-yhteensopivuus on kehittynyt takavuosista huimasti.

Oikeanpuoleisen kupin pintaan on lisätty kosketusohjaus. Ääni voimistuu, kun sormea vedetään alhaalta ylös ja hiljenee vastakkaisella liikkeellä. Vaakasuuntainen veto hyppää edelliseen tai seuraavaan. Kaksoisnapautus kytkee toiston pauselle. Säädössä on pieni viive, mikä vaikeuttaa varsinkin äänenvoimakkuuden tarkkaa asettamista.

Kupin pinta toimii kosketusohjaimena.

Virta- ja melunvaimennuskytkimet löytyvät oikean kuulokekupin takareunasta, jolloin ne osuvat hyvin peukalon ulottuville. Liekö korealaisten logiikka erilaista, mutta tuntuisi luontevammalta sijoittaa virtakytkin alemmaksi ja melunvaimennus (ANC) sen yläpuolelle. Nyt järjestys on päinvastainen. Vielä erikoisempaa on, että kytkimet näkyvät punaisina kun toiminto (tai virta) ei ole päällä.

Punainen väri kertoo, että toiminto EI ole käytössä.

Automaattista virrankatkaisua ei ole, joten pöydälle unohdettuna akku tyhjenee, ellei muista katkaista virtaa kytkimestä.

Äänijohdon kytkentäpaikka.

Lentokoneessa tai perinteisissä stereoissa Bluetoothia ei ehkä voi käyttää, joten kuulokkeissa on liitäntä myös perinteiselle miniplugille ja äänijohdolle.

Vasemmassa kupissa on pieni reikä mikrofonille, joten myös puhelut onnistuvat. Musiikki jää kuulumaan hiljaa taustalle puhelun ajaksi. Muut testaamani mallit pysäyttävät toiston puhelun ajaksi kokonaan. Erikoisuutena on mahdollisuus jakaa musiikki myös kaverin Level On -kuulokkeisiin (Sound with Me -toiminto).

Melunvaimennus on kiitettävän tehokasta. Junamatkan jyrinä vaimeni lähes tyystin, joskin lopputulos riippuu junasta. Vaimennus ei haittaa musiikin kuuntelua.

Kuljetusta varten sangat voi taittaa vastakkain, mutta kuppeja ei voi kääntää 90 astetta kuten joissakin kilpailijoissa. Tämän vuoksi Level On vie laukussa enemmän tilaa leveyssuunnassa.

Kuljetusasento.

Hallintaohjelma toimii älypuhelimissa. Sillä voi säätää automaattisen virrankatkaisun odotusaikaa sekä kuulokkeiden omaa ekvalisaattoria.

Kuulokkeiden ominaisuuksien hallintaohjelma.

Ihmetyttää kuitenkin, miksi hallintaohjelma vaatii pääsyn kalenteriin ja yhteystietoihin. Niillä ei pitäisi olla mitään tekemistä kuuntelun kanssa.

Mihin kalenteria ja yhteystietoja tarvitaan?

Ottaen huomioon, että langattomia kuulokkeita käytetään usein ulkona ja matkalla, äänenlaatu on täysin riittävä, vaikka diskanttialue jääkin hennoksi. Kotona tapahtuvaan hifistelyyn kannattaa hankkia pelkästään musiikille tarkoitetut mallit.

Kuulokkeiden hinta on ominaisuuksiin nähden kohtuulliset noin 170 euroa.

Applen julkistus 9.9.2015 toi vihdoin 4K-kuvan ja ison iPadin

Applen julkistustilaisuuksia on aina hauska seurata. Niihin ladataan suuria odotuksia ja Apple-väen keskuudessa perinteiseksi muodostunut syyskuun puhelinjulkistus aiheuttaa aina vipinää. Niin paljon, että moni pudottaa puhelimensa voidakseen hankkia vakuutuskorvauksella uuden.

Eilinen 9.9.2015 julkistus oli yllätys vain siinä, ettei varsinaisia yllätyksiä ollut. Parhaalta näytti iPad Pro, jonka 12,9-tuumaisena mahdollistaa taas uusia käyttökohteita tablet-koneille. Niiden kehitys onkin pitään polkenut paikallaan ja on epäilty koko genren olevan tiensä päässä.

Ironista kyllä, iPad Pro:ssa on magneetilla kiinnittyvä näppäimistö (lisävaruste), ohjauskynä (lisävaruste) ja mahdollisuus jakaa tablet-käyttö kahdelle sovellukselle. Siis samat ominaisuudet, jotka olivat uutta Microsoftin Surface-tabletissa kun se julkistettiin lähes kolme vuotta sitten.

Kopiointi on alalla yleistä, mutta kynä on varmasti ollut vaikea tapaus applelaisille. Tiedetään, että Steve Jobs inhosi kynäohjausta ja vaati toteuttamaan kosketusnäytöt ilman sitä. Mutta fakta vain on, että monissa käyttötilanteissa kynä toimii hyvin.

Sitä, mihin kynän saisi jemmattua ettei se hukkuisi, ei Applekaan ole näköjään ratkaissut.

iPhone 6S oli odotusten mukainen. Melkeinpä rikollista on, että halvimmat mallit myydään edelleen mitättömällä 16 gigatavun muistilla ja oikea halpamalli 32 gigan muistilla puuttuu. Ostajan on siis hankittava 64-gigainen tai vielä mieluummin 128-gigainen versio.

3D Touch -ominaisuus näytti demossa aidosti hyödylliseltä. Ihme, ettei kukaan ole toteuttanut sitä aikaisemmin. Kun puhelin tunnistaa myös painalluksen voimakkuuden, sormiohjaus saa ihan uuden ulottuvuuden ja pystyy matkimaan hiiren kakkospainiketta.

Ja vihdoin myös iPhone osaa kuvata 4K-videota. Paremman luokan Android-puhelimet ovat osanneet saman jo pari vuotta.

Kiinnostavaa, että iPhonen tekniset tiedot tulivat tällä kertaa videolta eivätkä lavaesiintyjältä. Aiemmin niiden hehkuttaminen on ollut koko esityksen huippukohtia.

Seurasin lähetystä sekä netistä (ensi kertaa myös Windows-katsojat pääsivät mukaan, tosin vain kympillä ja Edge-selaimella) että AppleTV:n kautta. Viivettä näytti olevan peräti kahden minuutin verran. Pakkaus ei voi kestää niin pitkään, joten eron täytyy johtua Applen omasta CDN-verkosta. Näin pitkällä viiveellä on kyseenalaista puhua enää "suorasta lähetyksestä". Näytti erikoiselta, kun livebloggaajat kertoivat asioista paljon ennen kuin videokuvan puhuja.

4K-video jakaa mielipiteitä, mutta itse pidän siitä kovasti. Isolla monitorilla katsottuna näyttää kuin digivalokuvat heräisivät eloon.

Esimerkiksi tämä lentokoneen ikkunasta kuvattu näkymä on liikkuvana upeaa katsottavaa. Web-sivu pakottaa kutistamaan 2560x1440-näytöltä otetun ruutukaappauksen 1/4-kokoon, joten siitä saa vain aavistuksen todellisesta kuvanlaadusta.

4K-videon tarkkuus on tietokoneella huikeaa katsottavaa.

Todellinen 4K-videon pikselimäärä on 2,25-kertainen ruudulle mahtuvaan verrattuna, mutta varsinkin älypuhelimella kuvattaessa kameran optinen tarkkuus asettaa omat rajansa kuvalle eivätkä kaikki näytöltä puuttuvat pikselit sisällä todellista kuvainformaatiota.

Samsungin S6-puhelimessa videokuvaa voi zoomata toiston aikana, joten 4K-kuvaa voi rajata jälkikäteen HD-tarkkuuteen tai vieläkin lähemmäksi. Puhelimen näytöltä otettu ruutukuva näyttää sekin hyvältä.

Zoomattu 4K-toisto puhelimen omalta näytöltä kaapattuna.

Usein väitetään, että 4K-videota on turha kuvata, koska ei ole 4K-telkkariakaan. Ei tietenkään ole. Videot kannattaa aina kuvata mahdollisimman hyvällä tekniikalla. Lopputuloksen voi skaalata alaspäin ja alkuperäisen säästää tulevaisuutta varten. Jonain päivänä 4K on aivan yhtä tavallista kuin HD-kuva nyt -- sitäkin pidettiin vielä 10 vuotta sitten turhan tarkkana ja tilaa vievänä.

On silti sanottava, että tarkkuus on vain yksi videokuvan laadun mittareista. Ns. rolling-shutter-efekti, liikkeeseen nähden liian alhainen kuvataajuus sekä optiikan ja vakaimen rajoitukset heikentävät älypuhelinten 4K-videon laatua. Samsung S6 on tähän mennessä paras kokeilemani 4K-puhelin, mutta kuvaa ei kannata panoroida liikaa ja valoa on oltava riittävästi. On mielenkiintoista nähdä, pystyykö Apple panemaan paremmaksi jo ensimmäisessä 4K-videomallissaan.

Erikoisin julkistus oli Applen oma vaihto-ohjelma, jolla se astuu operaattorien tontille. Apple haluaa tehdä sopimuksen suoraan asiakkaiden kanssa ja taata heille joka vuosi uuden puhelimen. Vanha otetaan vaihdossa ja ilmeisesti myydään "pre-owned" eufemismilla ja lievällä alennuksella varustettuna. Tämä on USA:n markkinoilla iso juttu, koska puhelimet myydään yleensä operaattorien kytkysopimuksilla.

Ajatus älypuhelimen vaihtamisesta joka vuosi uusimpaan malliin kuvastaa iFanien uskollisuutta. Meille muille se on merkki kestämättömästä kehityksestä.

Windows 98 ja Windows 10 -- kuin kaksi marjaa

Windowsin ulkoasu on kohentunut uusien versioiden myötä, mutta jotain on pysynyt myös ennallaan. Kaikesta päätellen vielä uusinkin Windows 10 sisältää vanhaa koodia, joka on vain siirretty aina edellisestä versiosta seuraavaan ilman, että sitä olisi vaivauduttu kirjoittamaan uudelleen.

Esimerkiksi seitsemäntoista (!) vuotta sitten julkaistun Windows 98:n hiiriasetusten ikkuna näyttää tältä:

Windows 98:n hiiriasetukset.

Vastaava ikkuna uudessa Windows 10:ssä näyttää tältä:

Windows 10:n hiiriasetukset.

Kuin isä ja poika -- mutta selvästi samaa sukua. Vastaavaa retrokoodia löytyy myös äänivalinnoista. Ensin Windows 98:

Ääniasetukset vuosimallia 1998.

Ja sitten tuore Kymppi:

Ääniasetukset vuosimallia 2015.

Ääniin on tullut uusia ominaisuuksia, mutta ikkuna on silti selvästi vanhaa perua.

Ehkä hiiren säätäminen ja tehosteäänten käyttö on nykyään niin harvinaista, ettei Microsoft ole katsonut tarpeelliseksi päivittää asetuksia. Windows 10:ssä tämä on kuitenkin ongelma, sillä vuoden 1998 asetukset toimivat erittäin huonosti tableteissa tai kosketusnäytöllä. Ne on tarkoitettu hiirellä käytettäväksi.

Koska vaihtoehtoisia tapoja ei ole, tablet-käyttäjien on syytä jättää äänet säätämättä. Hiiriasetuksiin heillä tuskin olisi tarvettakaan.

Pääsääntöisesti Windows on kehittynyt hyvään suuntaan, mutta poikkeuksiakin löytyy. Varsinkin verkkoasetusten hallintanäyttö on erittäin vaikeaselkoinen. Vielä Vistan aikaan ikkuna oli sentään värikäs, mikä auttoi hahmottamista, mutta Windows 7:sta lähtien Microsoft siirtyi käytettävyyttä heikentävään valkoisuuteen eikä asetusikkuna ole muuttunut yhtään paremmaksi vielä Kympissäkään.

Windowsin vaikeaselkoiset verkkoasetukset.

Macin käytettävyydessä ei aina ole hurraamista, mutta verkkoasetuksissa se on valovuosia Windowsia edellä. Ehkä Windows 11 tuo vihdoin tähän tähän parannusta?

Ai niin, Windows 10:n pitäisi olla viimeinen Windows. Täytyy sitten vain toivoa päivitystä.

Googlen uusin laite on kodin troijan hevonen?

Google on esitellyt OnHub-nimisen wlan-tukiaseman, jota myydään kotikäyttöön. Hinta on korkeahko, jenkeissä 200 dollaria. Sillä hinnalla saa erittäin edistyneeksi ja helppokäyttöiseksi luvatun tukiaseman, jonka pitäisi tuoda langaton wifi-verkko vaikka mummonmökkiin.

Hmm... miksi Google valmistaa oman (tai no, todellinen valmistaja on TP Link) wifi-tukiaseman? Jokin ketunhäntä tässä on pakko olla. Toisaalta: onhan Applellakin kaksi omaa tukiasemamallia, eikä kukaan kysele mihin niitä tarvitaan.

Ulkoisesti OnHub on pelkistetty, siinä on esimerkiksi vain yksi Ethernet-portti. Myös asetukset ovat tavallista suppeammat ja ne pitää tehdä älypuhelimella, selainliittymää ei ole. Lieriömäinen muotoilu herättää huomiota ja tuo mieleen Applen Mac Pro -tehomikron.

Erikoisinta on tukiasemassa oleva kaiutin, joka siirtää äänellä asetukset älypuhelimeen. Todella innovatiivista!

Laitetta ei vielä saa Suomesta, joten on tyydyttävä lukemaan ulkomaisia arvioita. Ars Technica nimittää OnHubia troijan hevoseksi, jonka siirtonopeudet jäävät murto-osaan Applen omasta asemasta. Toisaalta Wall Street Journal (täh, arvostelevatko nekin reitittimiä?) kehuu laitetta nopeaksi ja niin älykkääksi, että vanha kotireititin alkaa näyttää tyhmältä.

Kumpaa pitäisi uskoa? Ars Technican analyysi on perusteellinen ja johtopäätös mielenkiintoinen: tässä vaiheessa OnHub on vain kallis wlan-purkki, mutta jatkossa Google voi päivittää sen tekemään mitä tahansa. Siitä vertailu troijan puuhevoseen, eikä ihan aiheetta. Kaikki automaattisesti pilvestä päivittyvät laitteet ja nettipalvelut herättävät epäilyjä.

Kuinka moni uskaltaisi tuoda Googlen laitteen kotiinsa? Entä jos se seuraa koko sisäverkon liikennettä ja lisää tiedot käyttäjästä kerättyyn mainosprofiiliin? Laitteessa on kaiutin, joten onko siinä myös mikrofoni? Salakuunteleeko Google mitä kotona puhutaan? Googlen ilmoituksen mukaan mikrofonia ei ole, mutta toisaalta jokainen kaiutin pystyy toimimaan myös mikrofonina - mitä isompi kalvo, sitä herkempi.

Todennäköisesti OnHubista tulee Googlen älykotitekniikan keskipiste. Wlan-reititin on vain tapa saada laite myytyä koteihin, ja toki wlan-yhteydestä on hyöytä myös älykkäille vesihanoille, sähkökytkimille ja ovilukoille. Harmi vain, ettei Google ole vielä julkaissut tulevia älykodin komponentteja, joten olemme arvailujen varassa.

Niin kauan kuin Google ei itsekään kerro, mitä kaikkea laitteella voi tehdä (muuten, miksi siinä on Bluetooth-yhteys?), en suosittele ketään ostamaan sitä. Google tietää meistä nyt jo aivan liian paljon. Ajatuskin Googlesta kodin vartijana tai sisäverkon ylläpitäjänä pelottaa, ainakin jos se tapahtuu näin salamyhkäisesti.

IDF 2015 -satoa

Intel järjesti kehittäjätapahtumansa (IDF, Intel Developer Forum) viime viikolla San Franciscossa. Ohjelmoijille ja propellihatuille tarkoitettu tilaisuus korosti keskimisen ja oman tekemisen merkitystä. Niillä on Yhdysvalloissa pitkät perinteet, ja ehkä vähän Suomessakin.

Tulevaa Skylake-prosessorijulkistusta odotellessa puheenaiheeksi nousi 3D Xpoint (lausutaan "Crosspoint") teknologia, jonka Intel on kehittänyt yhdessä Micronin kanssa. Sen sivulta löytyy vähän lisätietoa, mutta tekniikan yksityiskohdista Intel oli hyvin niukkasanainen. Lyhyesti sanottuna kyse on ensimmäisestä uudesta muistityypistä sitten vuoden 1989 esitellyn NAND flash-muistin. Xpoint on nykyisen flash-muistin (ssd-asemat) ja keskusmuistin (dram) välimuoto. Flashin tapaan muisti säilyttää sisältönsä ilman sähköä, mutta on silti nopeampi kuin perinteinen flash. Tekniikka mahdollistaa erittäin suuren kapasiteetin ja hyvän pakkaustiheyden.

Robotiikka tulee nyt vauhdilla. Yksi hauskimmista laitteista oli Savioken Relay, joka toimii muutamassa hotellissa sähköisenä juoksupoikana. Lisänimen Botlr ("bottler", melkein kuin hovimestaria tarkoittava "butler") saanut laite kuljettaa juomia, pyyhkeitä ja muuta pikku tavaraa hotellivieraiden huoneisiin.

Botlr, palveluksessanne.

Laitteen päällä on avautuva luukku ja säiliö vie puolet laitteen (pitäisikö sitä tosiaan kutsua robotiksi?) korkeudesta, joten sinne mahtuu enemmän kuin luulisi.

Botlrin tavaratila.

Kun tilaus on tuotu ovelle, kosketusnäyttö tervehtii vastaanottajaa ja pyytää lopuksi antamaan tähtiä asiakastyytyväisyyden mukaan. Laite käyttää Intelin RealSense-kameraa esteiden tunnistamiseen ja ympäristön hahmottamiseen. Siksi se pystyy liikkumaan itsenäisesti hotellin käytävillä.

Botlrista päätellen robotit eivät ole lähiaikoina viemässä ihmisten töitä, vaan pikemminkin täyttävät erilaisia niche-tarpeita.

Open Bionics

Robotiikalla on muitakin käyttökohteita. Open Bionics kehittää edullisia käsiproteeseja, jotka saavat ohjaussignaalit lihaksista. Käden mekaniikka on vakio, mutta ranteesta ylöspäin tuleva osa tehdään mittojen mukaan täydellisen istuvuuden varmistamiseksi. Ideana on saada käsiproteesin hinta murto-osaan nykyisestä, millä on suurta merkitystä kehitysmaissa mutta myös lapsilla, joiden kädet ovat vielä kasvuvaiheessa.

Intelin toimitusjohtaja Brian Krzanich hauskuutti aloituspuheessaan yleisöä komentamalla kokonaista mekaanisten hämähäkkien armeijaa. Tässäkin oli käytössä Intelin RealSense-kameratekniikka, joka tunnisti eleet ja välitti tiedot robottihämähäkeille.

Hämähäkkiarmeija, kuulutte komentooni.

Tarkempi tutustuminen paljasti hämähäkit pikemminkin heksaboteiksi (kuusi jalkaa hämähäkin kahdeksan sijaan).

Heksabotti lähikuvassa.

Botin äly löytyy selkään upotetusta elektroniikasta, joka on rakennettu Intelin Edison-alustan ympärille.

Heksabotin aivot: Intel Edison.

Pöydällä tanssineet eri kokoiset heksabotit olivat vangitseva näky. Näillä saisi huomion millä tahansa messuosastolla (vink, vink).

Bottitanssiaiset.

RealSense-kameratekniikalla voi tehdä monia asioita. Windows 10 tukee sen käyttöä yhtenä Hello-tekniikan todennustavoista. Kun oikea käyttäjä tulee koneen ääreen, lukitusruutu avautuu automaattisesti. Koska kamera luotaa ympäristöä 3D-tilassa laserilla, kasvotunnistusta ei voi huijata valokuvalla. Väärän tunnistuksen mahdollisuudeksi (FAR, False Acceptance Rate) ilmoitettiin 1/100 000, oikean epäonnistumiseksi 2-4 % (FRR, False Rejection Rate).

Nelikopterikin hyötyy Realsense-kameroista.

Nelikopteriin kiinnitettynä joukko RealSense-kameroita analysoi ympäristöä joka suuntaan ja mahdollistaa automaattisen lennon vaikkapa läpi tiheän metsän.

Pyöräilysimulaattori.

Pyöräilysimulaattori on oiva laite talvi- tai pelikäyttöä varten. Kuvassa Tacx:n T2080-malli, joka sisältää myös etupyörän alle tulevan anturin. Tacx:llä on harjoittelu- ja peliohjelmia, joissa polkupyörää voi hyödyntää.

Toisenlaista simulointia tarjosi kanadalainen VRX. Laitteistoon kuuluu kolme isoa näyttöä, monta kaiutinta, ajon mukaan kääntyvä ja tärisevä penkki ym. Pelkän kehikon hinnaksi ilmoitettiin 35 000 dollaria. Täysin kalustettuna kokoonpanon hinta nousee 84 000 dollariin.

Formulasimulaattori viimeisen päälle.

Oikean auton hinnalla pääsee formulafiilikseen omassa olohuoneessa (tai paremminkin kellarissa). Demolaitteessa on näyttöjen yläpuolelle asetettu tangon päähän RealSense-kamera, joka tunnistaa ajajan pään asennon ja mahdollistaa esimerkiksi autosta "ulos" kurkkimisen.

Virtuaalilasit eivät kuolleet Google Glassin mukana, joka ei sekään ole kuollut vaan tuumaustauolla. Intel osti kesällä Recon Instrumentsin, joka valmistaa mm. tällaista laitetta:

Recon-lasit urheilukäyttöön.

Normaalien aurinkolasien alla on näyttö, johon heijastuu väliaika, gps-sijainti ym. tilastotietoja urheilusuorituksesta. Lasien hinta on noin 600 dollaria.

Tässä hauska demo siitä, miten kaksi robottia miekkailee keskenään ihmisten ohjauksessa:

Robottisotaa miekoilla.

Tässäkin on käytössä RealSense-kamera, joka tunnistaa käden liikkeet ja ohjaa robottikättä niiden perusteella.

Kaiken ei tarvitse olla robotiikkaa tai virtuaalitodellisuutta. Yhdysvalloissa kuolee vuosittain 40 lasta kuumaan autoon, kun vanhemmat unohtavat heidät turvaistuimeen. Nabi car seat clip kytkeytyy bluetoothilla älypuhelimeen ja varoitta, mikäli lapsi unohtuu autoon.

Nabi car seat clip

Laite tulee markkinoille jouluksi noin 50 dollarin hintaan.