TomTom Spark Music Cardio GPS-kuntoilukello

Navigaattoreista tuttu TomTom on laajentanut aktivisuusrannekkeiden markkinoille. TomTom Spark Music Cardio on malliston yläpäästä, joten siinä on tietenkin GPS-seuranta ja sykemittari. Laitteen hinta on noin 250 euroa.

Ensi reaktio oli hämmennys. Pitkään aikaan ei ole tullut vastaan laitetta, jonka edessä menee sormi suuhun. Hei, miten tämä toimii? Näytön alla on iso pullistuma, mutta miten kelloa ohjataan? Kellossa ei ole kosketusnäyttöä eikä painikkeita. Vasta opetusvideosta selvisi, että pullistuman reunat toimivat kytkiminä, mikä on kyllä ihan toimiva ratkaisu, mutta vaatii opettelua.

Tämä EI ole kosketusohjain. 

Toinen kummallisuus on vasen painike, johon kello reagoi vasta muutaman sekunnin viiveellä. Muut painikkeet toimivat välittömästi ja näytöt ovat monipuolisia.

Näyttö on selkeä.

Itse näyttö on erinomaisen selkeä ja aikanäytön numerot jättikokoisia. Neljä painiketta toimivat lopulta loogisesti ja hyvin. Käytettävyys ontuu vain urheilusuorituksen jälkeen, sillä pause ja stop ovat pelkkiä painalluksia eikä kello anna niiden toiminnasta selkeää palautetta. Aluksi piti ihmetellä, tallentuiko lenkki lainkaan.

Kellon silikonihihna on vaikuttavan paksu ja jämäkkä, sitä on saatavissa kahtena eri kokona. Piikit lukitsevat kello niin tukevasti ranteeseen, että hihnan avaaminen ja kiinnittäminen vaatii suorastaan voimaa. Ajan myötä siihen tottuu.

Kiinni on ja pysyy - siitä pitävät nämä piikit huolen.

Voimaa vaatii myös latausliitäntä, joka on sekin iso ja tukeva. Kello työnnetään kaarevaan liittimeen voimaa käyttäen - mutta hei, tämä onkin tarkoitettu urheilijoille. Eikä tiukka liitin irtoa vahingossa, vaikka kello putoaisi latauksen aikana pöydältä lattialle.

Web-liittymän tiedot.

Urheilijoihin viittaavat myös monipuoliset ohjelmat omien aikojen vertailuun ja paranteluun. Kävelyä kello ei pidä lainkaan urheilusuorituksena, mutta Freestyle ajaa saman asian. Kyseessä on todellakin kuntoilukello, ei mikään aktiivisuusranneke. Kello on vedenpitävä ja tunnistaa automaattisesti uinnin ja pyöräilyn.

Web-liittymä ja mobiilisovellus ovat monipuolisia, mutta eivät yllä lähellekään Fitbitin havainnollisuutta.

Viikottainen askelnäkymä.

Suomenkielinen versio puhuu "askelmista", mikä tuo mieleen porrasaskelmat. Toisin kuin Fitbit, TomTom ei mittaa kerroksia lainkaan. Askelnäyttö ei liioin päivity kävelyn aikana. Askelnäytön graafinen pystyasteikko on numeroitu hassusti, numeroinnin pitäisi olla esimerkiksi 5000 välein.

TomTom laskee askeleet huomattavasti konservatiivisemmin kuin vertailulaitteena samassa kädessä ollut Fitbit. Messupäivän jälkeen eroa saattoi olla jopa 25 prosenttia. Kyse ei ole viasta vaan erilaisesta askeleen määritelmästä. Selkeissä kävelylenkeissä erot olivat muutaman prosentin luokkaa.

Sykenäytön graafi

Sykemittaria en pystynyt arvioimaan, mutta Wearables.comin mukaan Tompan sykenäyttö oli tarkin heidän testaamistaan laitteista. Unimittaus on yksinkertainen ja perustuu vain käden liikkumiseen.

TomTom käyttää navigaattoreistaan tuttua QuickFix-tekniikkaa, mikä nopeuttaa mukavasti signaalin löytymistä kunhan laitetta päivitetään välillä tietokoneyhteydellä. GPS-seuranta toimii tarkasti ja akun luvataan kestävän sen käyttöä viiden tunnin ajan, mikä riittää jopa maratoniin.

Musiikin toisto kellosta bluetooth-kuulokkeisiin on mainio toiminto, sillä ei kai kukaan jaksa oikeasti raahata älypuhelintaan juoksulenkille? Ei ainakaan nykyisiä jättimalleja. Testissä olleiden pienten kuulokkeiden äänentoisto jäi kuitenkin latteaksi ja bassot puuttuivat kokonaan. Lisäksi musiikin siirto pitää tehdä mp3- tai aac-tiedostoina kömpelön pc/mac-sovelluksen kautta. Muistiin mahtuu jopa 500 biisiä kerrallaan.

Jostain sysytä tietojen synkronointi Samsung S6 -puhelimen kanssa vaati joskus useampia yrityksiä eikä tapahtunut automaattisesti.

Ilmoitus sähköpostilla, kun lapsi tulee kotiin

Moni vanhempi haluaisi saada tiedon siitä, että lapsi on lähtenyt aamulla kouluun ja tiedon kotiinpaluusta. Jos kotona on kulunvalvonta, se voi antaa tiedon oven avauksesta ja henkilökohtaisia koodeja käytettäessä jopa lapsen nimen, mutta kaikilla ei sellaisia ole. Toinen keino on valvoa puhelinta paikantamalla se, mutta tämä vaatii itseltä jatkuvaa aktiivisuutta ja saattaa loukata yksityisyyttä (alle 15-vuotiaan saa paikantaa ilman lupaa).

Asiaan löytyy näppärä ratkaisu IFTTT-palvelusta ja Android-älypuhelimesta. Sillä voi seurata paitsi lasten lähtöä ja paluuta kotiin, myös monia muita asioita. Lisäksi kotiin tarvitaan wlan-verkko (lähinaapurinkin verkko kelpaa, jos siihen voi kytkeytyä).

IFTTT (If This Then That) on monipuolinen palvelu, jolla on rajattomasti käyttömahdollisuuksia. Se perustuu sääntöihin, joissa ehdon (trigger) täyttyminen liipaisee jonkin toiminnon. Kokonaisuutta kutsutaan reseptiksi. Tässä tapauksessa ehto on älypuhelimen kytkeytyminen kotiverkkoon tai irtoaminen siitä. Toimintona voi olla esimerkiksi sähköpostin lähettäminen. Näin vanhemmat saavat sähköpostia aina, kun lapsi lähtee kotoa tai saapuu sinne. Postit voi ohjata automaattisesti omaan kansioon, jolloin ne eivät kuormita inboxia turhaan.

IFTTT vaatii ilmaisen rekisteröinnin, jonka voi tehdä selaimella netissä. Puhelimeen ladataan saman niminen appsi, jonka jälkeen reseptin kirjoittaminen voi alkaa. Yleensä reseptit voi luoda selaimella ja ne synkronoituvat puhelimeen automaattisesti, mutta tässä joudutaan antamaan lupa sähköpostin lähettämiselle puhelimesta, joten luodaan koko resepti puhelimessa. Sitä voi myöhemmin muokata selaimella.

Aloitusnäytöstä valitaan uuden reseptin luominen (Create a New Recipe):

Uusi resepti.

Aluksi valitaan IF-osa:

IF tämä...

Ehdoksi (liipaisimeksi) valitaan Android Phone:

Android Phone

Ja sieltä kytkeytyminen tai irtautuminen määrätystä WiFi-verkosta:

Connects or disconnects from a specific WiFi network.

Kotiverkon nimi kirjoitetaan ehdoksi (kuvassa verkonnimi, mutta sen paikalle oikea kotiverkon nimi - huomaa, että isojen ja pienten kirjainten täytyy olla oikein):

Kotiverkon nimi.

Sen jälkeen valitaan toiminto (THEN-osuus):

IF - THEN

Olisi helppoa valita toiminnoksi sähköpostin lähettäminen, mutta silloin posti tulee omaan osoitteeseen. Jos vanhemmilla on pääsy lapsen postilaatikkoon, he voivat luoda sinne säännön, joka forwardoi määrätyt viestit automaattisesti vanhemmille, mutta tämä on kömpelö ratkaisu. Siksi on parempi valita ehdoksi Gmail-postin käyttö, vaikka se vaatiikin vähän enemmän työtä:

Email olisi helppo valinta, mutta otetaan Gmail.

Gmail on avannut osan toiminnoista IFTTT-automatisointia varten, joten valitaan sähköpostin lähettäminen.

Sähköpostin lähetys.

Jotta toinen ohjelma voisi komentaa Gmailia, sen on saatava lupa.

Annetaan lupa postilaatikon hallintaan.

Sitten määritellään enää vastaanottajan sähköpostiosoite sekä viesti. Aihe-kenttää ja sisältöä voi muokata -- verkon SSID-nimi, kellonaika sekä kytkentä/irrotus ovat valmiita tietokenttiä.

Viestin sisällön räätälöinti.

Resepti on nyt valmis:

Valmis resepti: Android-tapahtuma ohjaa Gmailin lähetystä.

Se näkyy My Recipes-sivulla:

Omat reseptit. 

Vihreällä kytkimellä resepti otetaan käyttöön tai poistetaan käytöstä.

Sitten vain testataan, miten se toimii. Kokeilua varten verkon nimeksi on vaihdettu TechnoWLAN.

Sähköposti-ilmoitus.

Sähköposti lähtee mobiilidatalla heti, kun verkkoyhteys haluttuun Wlaniin katkeaa tai syntyy. Olisi siistimpää luoda omat säännöt saapumiselle ja lähtemiselle, esimerkissä on menty yksinkertaisimman kautta. Näistäkin viesteistä erottaa, kummasta on kyse ("disconnected" tai "connected").

But wait, there is more! IFTTT on rajattoman monikäyttöinen. Triggeriksi voi lisätä muitakin tärkeitä paikkoja, kuten koulun tai parhaan kaverin (edellyttäen, että heillä tai lähistöllä on yksilöllinen wlan-verkko, johon puhelin kytkeytyy). Näin vanhemmat saavat ilmoituksia tärkeistä kohteista ilman, että lapsen täytyy muistaa koko asiaa. Koska IFTTT-tunnus ja salasana on asennuksen tehneen vanhemman tiedossa, hän voi lisätä reseptejä selaimella omasta pöytäkoneestaan eikä ehtona olevasta verkosta tarvitse tietää muuta kuin nimi (puhelin itse tietää salasanan).

Ehto voidaan määritellä myös puhelimen sijainnin perusteella (Location). Tällöin näytölle ilmestyy kartta, josta kohdealue merkitään ympyrällä. Paikannustiedon käyttö kuluttaa kuitenkin enemmän akkua kuin wlaniin kytkeytyminen, eikä paikannus välttämättä toimi sisätiloissa. Siksi wlan-verkon nimen käyttäminen on suositeltavampaa. Toisaalta paikkatietoon perustuvat ehdot toimivat myös iPhoneissa.

Triggeri voi perustua myös sijaintiin.

Samaa ideaa voi soveltaa myös oman työajan seurantaan. Silloin ehdoksi merkitään kytkeytyminen tai irtautuminen työpaikan wlan-verkosta ja tulokset voidaan ohjata Google Docsin taulukkolaskentaan. Tekniikka toimii parhaiten, kun työpaikalla on vain yksi wlan-verkkonimi. Jos paikka on iso, eikä sama verkko kuulu joka kolkkaan, liikkuminen talon sisällä aiheuttaa turhia ilmoituksia (kuten alla olevassa kuvassa).

Tulokset automaattisesti Google Docsin Sheet-ohjelmaan.

Toinen ongelma syntyy siitä, että IFTTT kirjoittaa ajankohdan oudosti päiväyksen ja kellonajan yhdistelmänä. En ole vielä keksinyt helppoa tapaa palauttaa aikaleima Google Docsin ymmärtämäksi aikamääräksi, mikä mahdollistaisi ajoilla tehtävän tuntilaskelman.

Tässä vielä yksi idea, johon löytyy palvelusta valmis resepti: aina, kun lähden työpaikalta, lähetä automaattisesti puolisolle tekstiviesti, että olen tulossa.

Lopuksi muutama varjopuoli. IFTTT:n käyttö puhelimessa lyhentää jonkin verran akun kestoa. Lisäksi jotkin IFTTT-kanavat saattavat toimia epävarmasti, eivätkä aina reagoi välittömästi ehdon täyttyessä. Rajoituksista huolimatta lapsen kotiintulon seuranta vaikuttaa toimivan riittävän hyvin ollakseen aidosti hyödyllinen.

Vakoilusta huolestuneille: IFTTT-appsi pitää asentaa puhelimeen paikallisesti, joten se edellyttää pääsyä puhelimelle. Lähteneistä sähköposteista tai tekstiviesteistä jää kopio puhelimeen, joten salakäyttö paljastuisi nopeasti. Sellaiseen ohjelmaa ei ole tarkoitettu, eikä se siihen sovikaan. 

Fitbit-data Exceliin

Fitbit-aktiivisuusranneke laskee päivässä kertyneet askeleet, kerrokset ja paljon muuta tietoa liikkumisesta. Nettipalvelusta tai älypuhelimesta voi sitten katsella miten tavoitteet ovat täyttyneet.

Fitbitin oma Dashboard-näyttö

Mutta entä jos haluaa katsoa tietoja kauemmas taaksepäin? Kojelauta näyttää vain 28 päivän tiedot. Log-välilehdeltä voi valita melkein minkä ajanjakson tahansa, esimerkiksi vuoden:

Log-välilehti näyttää vaikka koko vuoden.

Graafista näkyy, miten mittauksissa on keväällä tauko, koska laitteen malli vaihtui. Analyysitoiminnot ja mittauksen säilyminen yhdenmukaisena on valmistajan näkökulmasta mainio keino sitoa asiakas oman tuotteen käyttäjäksi.

Entä miten tiedot saisi ladattua itselle, jos vaikka lopettaa juuri tämän rannekkeen käytön? Onneksi Fitbitissä on mahdollisuus ladata tiedot itselle. Toiminto löytyy asetuksista (Data Export) ja näyttää lupaavalta. Tiedot saa ladattua joko CSV- tai XLS-muodossa.

Voiko päiväysten valinta olla oikeasti näin hankalaa?

"Your data belongs to you!", sivu hehkuttaa -- aivan oikein. Tämä on sitä MyDataa. Tiedot liikkumisestani ovat minun, eivät Fitbitin omaisuutta. Asiakkaana minulla pitäisi olla oikeus ladata ne itselle ja jopa siirtää palvelusta toiseen.

Mutta sitten tulee ongelma: Custom-kohtaan syötettävä aikaväli voi olla enintään 31 päivää. Mitä ihmettä? Miksei koko vuotta kerralla?

Todellinen riesa paljastuu, kun alkaa syöttää päivämääriä kenttiin. Alku- ja loppupäivän voi valita kalenterinäytöstä, mutta ne eivät voi olla yli 31 päivän päässä toisistaan, eikä arvoja voi edes tyhjentää! Tammikuun siirto menee helposti, mutta helmikuu vaatii kolme klikkausta: alkupäiväksi valitaan 31.1., sen jälkeen loppupäiväksi 28.2. ja lopuksi alkupäiväksi siirretään 1.2.

Maaliskuu on vielä vaikeampi, koska loppupäivää ei voi siirtää suoraan 31.3. vaan ajat on syötettävä paloissa. Ensin alku 28.2., sitten loppu 28.3., sitten alku 1.3. ja lopuksi loppu 31.3. Tämän täytyy olla tahallista kiusantekoa! Jos päiväyksiin on helpompi tapa, en ainakaan itse keksinyt sitä. Jatkossa täytyy ladata data aina kuukauden loppuessa.

Data avautuu Exceliin, mutta maa-asetukset ovat amerikkalaiset, joten tulos on tällainen:

Kuukauden data vihdoin Excelissä.

Kun yksittäiset kuukaudet on kopioitu allekkain Exceliin, dataa on vielä puhdistettava. Pilkkujen poisto tuhaterottimista käy helposti etsi-korvaa-komennolla, samoin desimaalipisteen vaihto pilkuksi. Olisi ehkä helpompi ladata tiedot CSV-muodossa ja tehdä etsi/korvaa tekstinkäsittelyllä.

Päiväysten kääntäminen suomalaiseen muotoon käy helpoiten Text to columns -toiminnolla. Samalla toiminnolla vaihtuvat (sarake kerrallaan) korvausten jälkeen tekstiksi tulkitut numerot takaisin numeroiksi ja edessä on prosessin palkitsevin vaihe: analyysi omalla ohjelmalla.

Seuraavissa esimerkeissä tulokset ovat sivuseikka, koska dataa puuttuu keväältä. Oleellista on oivaltaa helppous ja mahdollisuudet, joita palvelusta ladatun oman datan analysointiin liittyy. Tässä työssä Excelin pivot-taulukko on mainio apuväline. Se tunnistaa automaattisesti kuukaudet ja parilla klikkauksella tuloksena on taulukko ja graafi:

Askeleet kuukausittain.

Piirretään samaan graafiin kaksi eri muuttujaa:

Askelten määrä ja kerrokset.

Askelten ja kerrosten määrällä on suora korrelaatio, joskin kesäkuukausina se vähenee. Tulos kertoo, että työpaikalla on kävelty portaita hissin käyttämisen sijaan.

Sykeanturin tulokset eri aktiivisuusmääristä -- raskasta liikuntaa on kovin vähän:

Sykealueet.

Lasketaan vielä askelten jakauma 10 000 tarkkuudella. Se käy helpoiten lisäämällä datasivulle ylimääräinen sarake, jossa on kaava =INT(askeleet/10 000) ja käyttämällä sen jälkeen =COUNTIF-funktiota:

Askeljakauma päivittäin.

Kahdeksana päivänä askelmäärä on ylittänyt 30 000 ja kerran peräti 40 000.

Suomen vihatuin nettiyhteys on junassa

VR on tarjonnut junissaan ilmaista wlan-yhteyttä jo muutaman vuoden ajan. Ilmaisuudesta huolimatta yhteys lienee Suomen vihatuin. Nettipalstoilla ihmiset purkavat turhautumistaan junien netin pätkimiseen ja yhteyksien hitauteen. Jokin aika sitten eräs turhautunut, televisiostakin tuttu professori antoi Facebookissa suorat sanat tällaiselle "palvelulle".

Netin järjestäminen junaan on vaikeaa, koska raiteet kulkevat usein kaukana asutuksesta ja maanteistä, ja operaattorien pitäisi rakentaa tukiasemat erityisesti junakäyttöä varten. Lisäksi tukiaseman ohittava juna aiheuttaa lyhyen kulutuspiikin, jolloin tukiaseman hyötysuhde jää alhaiseksi ja yhteyksien nopeus vaihtelee suuresti.

Omien kokemusten valossa näyttää siltä, että mitä pidempi juna, sitä huonommat yhteydet. Pitkässä junassa on enemmän käyttäjiä ja kaikki jakavat saman kaistan. Asemilla ja taajamissa netti toimii oikein hyvin, maaseudulla välillä ei lainkaan.

Turun-juna lienee helpoin tapaus. Raiteet kulkevat suurimman osan ajasta teiden lähellä ja vuoroväli on niin tiheä, että junat ovat lyhyitä.

Testasin asiaa joulukuun puolivälissä. Kirkkonummelta lähdön jälkeen yhteys toimi suorastaan mainiosti:

Kirkkonummen jälkeen.

Karjaalle tultaessa ping oli jo kasvanut, mutta nopeus säilyi hyvänä:

Karjaalle tultaessa.

Paluumatkalla Turun ja Salon välillä nopeus oli huonoimmillaan:

Turun ja Salon puolivälissä hidastelee.

Turun ja Salon välille osui täydellinen katkokohta:

Poikki.

Karjaan jälkeen nopeudet olivat taas mainioita, mutta 300 millisekunnin ping hidastaa yhteyden muodostumista:

Karjaan jälkeen.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ainakin sen, että yhteysnopeudet vaihtelevat suuresti matkan aikana ja muista käyttäjistä riippuen. Upload-nopeus on lähes kaikissa mittauksissa suurempi kuin download-nopeus, mikä kertoo matkustajien käyttävän yhteyttä lähinnä surffaukseen ja sähköpostien hakemiseen. Tiedostojen synkronoinnin omasta koneesta ulospäin pitäisi käydä sujuvasti, mikä lämmittää etätyöntekijän mieltä. Ainakin rantaradalla nettiyhteys toimii vähintään kohtuullisesti, eikä edes maksa mitään.

Ei näin Microsoft: Windows 10 -päivitys poistaa ohjelmia

Kympin myötä tullut automaattinen Windows-päivitys käy yhä röyhkeämmäksi. On jo sinällään ärsyttävää huomata Windowsin buutanneen itsensä yöllä, pudottaneen VPN-yhteyden pois päältä ja sulkeneen kaikki sovellukset työtiedostoineen, mutta vielä ärsyttävämmäksi homma muuttuu kun Windows ilmoittaa poistaneensa lupaa kysymättä sovelluksia.

Hei, mitä tälle tapahtui?

Tehdään tämä nyt selväksi Microsoftillekin: mikään päivitys ei oikeuta poistamaan ohjelmia lupaa kysymättä! Jos ohjelmissa oikeasti on yhteensopivuusongelmia päivityksen jälkeen, niistä pitää ilmoittaa (mielellään ennen päivitystä, kiitos), mutta automaattinen poisto ei ole hyväksyttävää.

Ylipäätään pelkkä toimimattomuus ei ole riittävä syy poistaa ohjelmia. Eri asia olisi, jos poistettu sovellus aiheuttaisi vaaraa muille ohjelmille tai käyttöjärjestelmän vakaudelle. En keksi, mitä vaarallista prosessorin diagnostiikkaohjelma voisi tehdä.

Poistoon liittyvä opastus on yhtä tyhjän kanssa:

Yeah, great. 

Poistettu versio on 1.74 eli kaikkein uusin, päivätty lokakuulle 2015. Uudelleenasennuksen jälkeen se näytti toimivan ihan kuten ennenkin -- miksi siis poisto lupaa kysymättä?

Hey, where's the problem?

Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, päivitys myös vaihtaa asetuksia. Oletusselain palautetaan Windowsin Edgeksi ja omassa koneessani lukitusruudun näyttökuva vaihtui. Tällaista ei saa tehdä.

On jo riittävän raivostuttavaa, kun web-palveluiden ulkoasu ja toiminnot muuttuvat jatkuvasti ja lupaa kysymättä. Paikallisesti asennettujen ohjelmien pitäisi toimia johdonmukaisesti eikä muutella itse itseään lupaa kysymättä. Alituinen päivittämistarve käy muutenkin hermoille.

Jos tämä on esimakua tulevaisuuden Windows-päivityksistä, palaan takaisin Windows 7:aan. En halua antaa koneeni hallintaa Microsoftin käsiin, vaan päättää siitä jatkossakin itse.

Lisäys 27.5.2016: mikään ei ole muuttunut, vanhan 7-koneen päivitys Kymppiin poistaa edelleen muutamia diagnostiikkaohjelmia, kuten CPU-z.

Automaattipoisto jyllää edelleen.

Onnibus.com on halpa ja netti toimii

Matkustin ensi kertaa Helsingistä Tampereelle ja takaisin Onnibus.com bussikyydillä. Bussi lähti ja saapui Helsingin Kampin linja-autoasemalle, Tampereella määränpäänä oli linja-autoasema mutta lähtöpaikka Kalevassa, lähellä jäähallia.

Parasta Onnibusissa on sen hinta. Kun lähes 200 km:n matka maksaa 5 euroa (+1 euron varausmaksu netissä), voi jo puhua todellisesta halpuutuksesta. Edullisuus perustuu uuteen kalustoon, kevyeen organisaatioon ja riittävään volyymiin. Kaksikerroksisessa bussissa on 89 paikkaa ja se pitäisi saada mahdollisimman täyteen. Jokaisen bussin pitää ajaa vähintään 500 kilometriä työpäivän aikana.

Matkustustapana Onnibus ei ole erityisen miellyttävä. Tilaa on vähemmän kuin lentokoneessa ja hattuhyllylle mahtuu vain päällysvaatteita. Istuimen selkänojassa ei ole pöytälevyä, joten tietokoneen käyttö matkan aikana on vaikeaa. Yläkerrassa tien epätasaisuudet tuntuvat.

Toiseksi parasta on nettiyhteys -- sehän toimii! Mittasin nopeuden matkan aikana useampaan kertaan ja tulos oli aina vähintään yksi megabitti sekunnissa.

Nopeustesti Nurmijärven kohdalla.

VR:n nettiin tuskastunut voi vain ihailla Onnibusin nopeutta. Miksi netti on bussissa niin paljon nopeampi kuin junassa?

Ensinnäkin operaattorien 3G/4G-tukiasemat on sijoitettu pääteiden varsille, koska siellä on eniten kysyntää. Juna kulkee usein keskellä metsää tai peltoja, jolloin tukiasemat kuuluvat huonosti.

Toiseksi bussissa on paljon vähemmän käyttäjiä kuin junassa. Autossa oli ehkä 40 henkeä, kun junassa heitä voi olla kymmenkertainen määrä. Lisäksi bussissa useimmilla oli pelkkä älypuhelin, kun taas junamatkalla tehdään usein töitä läppärin kanssa.

Nettiyhteyttä tai taloudellisuutta kaipaavan kannattaa kokeilla Onnibusia seuraavalla matkalla. Minkä matkustusmukavuudessa häviää, sen hinnassa ja netissä voittaa.

Suomalainen maksaa iTunesissa tuplahinnan

Olen ennenkin harmitellut digitaalisen sisältökaupan keinotekoisia esteitä. Tänään tuli vastaan taas yksi esimerkki. Halusin ostaa iTunesista Phantom of the Opera -levyn, jonka hinta oli verkkokaupassa houkuttelevasti vain 5,99 dollaria.

Kuusi taalaa -- kohtuullinen hinta.

Mutta mitä ihmettä? iPadillä katsottuna hinta onkin yli kaksinkertainen:

Kolmetoista euroa -- miksi ihmeessä?

Ostetaan siis levy selaimella dollarihintaan... jaa, mutta eihän se käykään:

Ei myydä suomalaisille!

Tässä vaiheessa alkaa suututtaa. Miksi sama, lähes 30 vuotta sitten julkaistu CD maksaa suomalaiselle yli kaksinkertaisesti amerikkalaiseen verrattuna? En yleensä tue piratismia, mutta tässä tapauksessa tekisi mieli ladata musiikki ilman tekijälle menevää korvausta.

Piratismi on väärin -- mutta niin on myös tuplahinnan veloittaminen suomalaiselta.

Epäselväksi jäi, miksi Windows-pöytäkoneen iTunes oli aluksi yhteydessä amerikkalaiseen kauppaan. Turhan ostoyrityksen jälkeen se pyysi kirjautumaan uudelleen ja sen jälkeen näkyivät vain suomalaiset hinnat. Siksi hintaeroa ei useinkaan tule edes havainneeksi.