tiistai 5. helmikuuta 2013

Se Lumia 920:n toinen mp3-soitin

Kritisoin Lumia 920 -puhelimen mp3-soitinta, koska soivaa tiedostoa ei voinut kelata. Kommenteista kävi ilmi, että puhelimessa on itse asiassa kaksi soitinta. Ja se toinen korjaa ongelman, mistä alunperin valitin.

Puhelimen aloitusnäytöllä on nuotilla merkitty kuvake. On loogista olettaa, että sillä kuunnellaan musiikkia. Näin käynnistyvä Nokian soitinohjelma ei kuitenkaan pysty kelaamaan tiedostoa, sillä näytön alareunassa ovat ainoastaan hyppypainikkeet edelliseen ja seuraavaan tiedostoon.

Mutta kun painaa ensin volyyminappia isommalle tai pienemmälle, soittimen yläreunaan ilmestyy toinen painikesarja -- ja niissä riittävän pitkä painallus käynnistää kelauksen (joka on tosin epätarkka, mutta kuitenkin):


Nokian soitin.
Kehnoa käytettävyyttä on se, että yläreunan painikkeet toistavat alareunan painikkeiden toiminnallisuuden -- vaikka kuvakkeet ovat erilaiset.

Mutta puhelimessa on toinenkin, Microsoftin soitin. Sen kuvakkeessa vuorottelevat Xbox ja sankakuulokkeet. Ohjelma on harmaa, mutta ainakin se näyttää mp3-tagit kokonaisina:

Windows Phone 8 -soitin.
Tässäkään soittimessa ei ole erillisiä kelauspainikkeita eikä soittokohdan osoitinta voi siirtää sormella vetämällä, ja aikanäyttö on turhan pieni -- mutta kelaus sentään onnistuu pitämällä nuolinäppäimiä riittävän kauan pohjassa.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Käytäväpaikka 15F

Tein Finnairin lähtöselvitystä netissä ja valitsin matkustamon kartasta vapaana olleen käytäväpaikan 15F. Se näkyi myös tekstiviestinä tulleessa boarding cardissa:

Paikka 15F - käytävällä?
Istuin 15. rivin käytäväpaikalle kunnes närkästynyt vanhempi rouva tuli selittämään, että he olivat varanneet netistä nimenomaan käytäväpaikan. Toden totta, vaikka omassa boarding passissa lukee 15 F aisle, kyseinen paikka on 757-koneessa ikkunan vieressä (itse asiassa juuri sillä rivillä ei ole edes ikkunaa).

Sellaista istuinjärjestystä ei taida ollakaan, missä F-kirjain osuisi käytävän kohdalle (ainakaan Finnairilla).

Pikku juttu sinänsä, mutta jäi kiinnostamaan. Stuertti ei osannut selittää asiaa. Tuntuu kovin kummalliselta, jos Finnairin oma varausjärjestelmä ei tiedä, missä paikat sijaitsevat.

Onko kukaan muu havainnut vastaavaa virhettä?

PS. Mainio palvelu istuinjärjestysten selvittämiseen jo ennen lentoa on Seatguru. Siitä on myös mobiiliversio (ainakin iPhonelle). Kuinka ollakaan, Finnairin 757-koneessa juuri 15A ja 15F ovat ainoat "bad seat" -leimalla merkityt yksittäispaikat : -)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Lumia 920 -kokemuksia

Olen käyttänyt Lumia 920 -puhelinta kuukauden päivät. Seuraavassa muutamia havaintoja sen hyvistä ja huonoista puolista.

Uusi aloitusnäyttö on näppärä, koska se on räätälöitävä ja monet tärkeät tiedot näkee yhdellä vilkaisulla:

WP 8 aloitusnäyttö.
Aloitusnäytön pyyhkäisy vasemmalle niin, että kaikkien sovellusten lista tulee näkyville, ei kuitenkaan tahdo onnistua vasemman käden peukalolla vaan vaatii ainakin itseltäni useita yrityksiä.

WP 8 -käyttöliittymä on ihan OK, mutta ei mitenkään loistava. Kokonaisuutena vanha iPhone on edelleen toimivampi. Esimerkiksi pyöreät toimintapainikkeet ovat usein epäselviä ja kirjaimellisesti pieniä. Kolmen pisteen painike lisää alle selitetekstit, jotka ovat vain vähän kärpäsenkakkaa suuremmat:

Miksi painikkeiden pitää olla epäselviä ja tekstien näin pieniä?
WP:ssä on sama ongelma kuin Androidissa: kun paluu-näppäin on rakennettu luuriin valmiiksi, ei voi koskaan tietää palauttaako se ohjelmassa taaksepäin vai viekö se takaisin aloitusnäytölle. Näissä tilanteissa Applen ratkaisu on parempi.

Sen sijaan WP8 voittaa Applen kirkkaasti tekstin syöttämisessä. Androidin tapaan WP8 tarjoaa kokonaisia sanoja, jotka yllättävän usein osuvat oikeaan:

Tekstinsyöttö toimii mainiosti.
WP8 vilauttaa saapuvan tekstiviestin sisällön puhelimen näytöllä (tai ainakin sen alun). Tämä on tietoturvan kannalta huono ratkaisu, eikä sitä saa kytkettyä pois käytöstä. iPhone toimii oletusarvoilla vielä typerämmin, koska viesti jää pysyvästi näytölle, mutta siinä toiminta on sentään kytkettävissä kokonaan pois käytöstä.

Mitä ideaa tässä on? Saapuvan tekstiviestin alku vilahtaa näytöllä.
Käytän puhelinta mp3-soittimena, mutta musiikin sijaan kuuntelen 30-60 minuutin ohjelmia, kuten Yleisradion podcasteja. Tähän käyttöön WP8 sopii huonosti, sillä soivaa tiedostoa ei voi lainkaan kelata! Jos toisto on katkennut 50 minuutin kohdalla, on pakko aloittaa alusta ja odottaa lähes tunti, ennen kuin pääsee kuuntelemaan loput. Tässä ei ole mitään järkeä (tähän on näköjään ratkaisu, katso erillinen kirjoitus). Jostain syystä soitin myös katkaisee pitkät nimet, esimerkiksi kuvassa soi Aristoteleen kantapään jakso nimeltä Keskustelukulttuuria netissä.
 
Soivaa tiedostoa ei voi kelata lainkaan.
Lisäksi aikanäyttö on niin pienellä fontilla, ettei sitä tahdo erottaa. Ilmeisesti käyttöjärjestelmän suunnittelijat ovat tarkkasilmäisiä nuoria, jotka eivät ymmärrä käytettävyyden inhimillistä puolta lainkaan.
 
Mutta on jotain hyvääkin: mp3-tiedostoja voi kopioida laitteelle usb-liitännän kautta ilman hankalaa iTunes-kierrätystä, mikä iPhonessa on pakollinen. Standardi usb-liitin lataa myös akun, joten käyttäjä ei ole sidottu Nokian omaan laturiin.
 
WP8:n moniajo tuntuu yllättävän heikolta. Sähköposti päivittyy välillä vain manuaalisesti synkronoi-painiketta tökkäämällä. iPhonessa postit päivittyvät aina, kun vain nettiyhteys on käytettävissä. Lisäksi kaikki sovellukset eivät tue moniajoa lainkaan. Esimerkiksi Endomondo pysähtyy heti, jos puhelin lukitaan tai käytetään toista sovellusta. Tällaisena ohjelma on käyttökelvoton urheilusuorituksen tallentamiseen.
 
Olen kokeillut myös "tyynyä", jolle laskettuna puhelin latautuu langattomasti. Tyynyssä on tietenkin oma muuntajansa, joten johtoja tai pistorasioita ei säästy. Laturin johdon kytkeminen puhelimeen ei ole niin iso vaiva, että lataustyynyn hankinta olisi perusteltua. Langattomasta latauksesta on todellista hyötyä vasta sitten, kun ominaisuus upotetaan pöytäpintoihin. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä on pöytiä, joilla Lumia 920 latautuu itsestään. Se on oikeasti hyödyllistä.
 
Näin talvisaikaan kosketusnäytön toiminta hansikkaat kädessä on erittäin tervetullut parannus. Niin, ja tuikitarpeellinen ruudunkaappaus on vihdoin saatu toimimaan ilman lisäohjelmia.
 
Toivottavasti tässä mainittuja puutteita korjataan WP8.1:ssä. Kamerasta on oma kirjoituksensa.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Lumia 920 kamera yllättää

Nokian uuden Lumia 920:n kameraa on kehuttu vuolaasti. Odotukseni olivat korkealla, mutta kokeilussa kamera yllätti sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Aluksi optimaalisissa oloissa otettu testikuva. Vertailukohtana on matkalla mukana ollut iPhone 4 -- siis todellakin se kolmen vuoden takainen malli. Vertailu ei ole reilu, koska Apple on julkistanut sen jälkeen jo kaksi parempaa kamerapuhelinta, mutta sitä suuremmalla syyllä Lumian pitäisi pestä vanhus mennen tullen. Kaikki kuvat on otettu automaattiasetuksilla ja keskellä näkyvään siltaan tarkentaen.

Lumia 920, F2, ISO 100, 1/2591 s.
Värit ovat hyvät, mutta kun kuvaa katsotaan tarkemmin, kohinaa on yllättävän paljon ja se aiheuttaa taivaaseen pakkausartefakteja (vasen ylänurkka):


Palmu on epäterävä, mutta niin on myös keskellä kuvaa oleva silta:


Vertailun vuoksi samat kuvat iPhone 4:llä:

iPhone 4, F2,8, ISO-80, 1/1588 s.
Taivaassa on vähemmän kohinaa ja palmu on terävämpi.

Sillan yksityiskohdat ovat huomattavasti terävämpiä.
Lumia 920:ssa on lisäksi 16:9 -kuvatila, mutta siinä reuna-alueiden terävyys on vielä huonompi.

Lopputulos on, että kolme vuotta vanha iPhone tuottaa hyvissä olosuhteissa parempia kuvia kuin Lumia 920. Se on melkoinen yllätys. Sama ilmiö näkyy muissakin testikuvissa, jotka 1:1 kokoon suurennettuna ovat melkoista mössöä.

Lumia loistaa kuitenkin yökuvissa. Kun kamerasta kytketään päälle yökuvaustila, kuvanvakain tulee käyttöön ja kamera sallii tavallista pidemmät valotusajat. Tuloksena on ällistyttävän hyviä kuvia. Ero oikeaan kameraan paljastuu heti, jos kuvia suurennetaan, sillä kohinaa on paljon eikä tarkennus toimi kunnolla näin vähässä valossa, mutta tietokoneen näytön kokoon pienennettynä kuvat ovat mainioita.

Tässä yksi, suoraan kamerasta (kuten kaikki muutkin tämän sivun kuvat):


Yökuvaus: F2,8, ISO-640, 1/3 s.

Yökuvaus: F2,8, ISO-640, 1/4 s.
Käytännön kuvaustilanteissa Lumia 920 tuottaa mainioita kuvia, kunhan ei suurenna niitä liikaa. Esimerkiksi tätä Michael Monroe -kuvaa ei arvaisi kamerakännykällä otetuksi:

F2, ISO-400, 1/50 s.

Kuvanlaatu on yksi asia, käytettävyys toinen. Siinä Lumia ei yllä iPhonen tasolle. Mekaaninen painike -- joka matkii tavallisen kameran tarkennusta ja laukaisua, ja myös käynnistää kameran -- on hankala. Vahinkolaukaisuja tulee usein, koska käynnistykseen tarvittavan painalluksen tulee olla juuri sopivan mittainen. Liian lyhyt painallus ei aktivoi kameraa, liian pitkä laukaisee sen.

Applen kamera on yksinkertaisuudessaan mainio. Se käynnistetään kuvakkeesta, joka on myös lukitusnäytöllä. Tarkennuspiste osoitetaan näyttöä tökkäämällä ja kamera säätää samalla valotuksen kohdan perusteella. Jos tulos tyydyttää, tökätään erillistä kuvauspainiketta. Nokiassa ruudun tökkäys käynnistää tarkennuksen ja kamera ottaa heti kuvan. Myös kuvien selaustilaan siirtyminen on iPhonessa kätevämpi.

Ja viimeinen urputuksen aihe: miksi kuvien jakamistoiminto pienentää sähköpostilla lähetettävän kuvan automaattisesti, varoittamatta asiasta tai antamalla käyttäjän edes valita, minkä kokoinen kuvasta tehdään? iPhone tarjoaa sähköpostia käytettäessä useita kokovaihtoehtoja, yksi niistä on kuva alkuperäisessä koossaan.

Toinen Lumia 920:n loistava piirre on sen videokuvaus. Valkotasapaino elää ikävästi, mutta niin käy myös erillisissä videokameroissa. Kuvanvakain on erinomainen ja tuottaa kohtuullista jälkeä jopa kävellen kuvattaessa. Taannoisella ulkomaanmatkalla mukana oli erillinen videokamera, jota en käyttänyt kertaakaan -- Lumia 920 riitti tavanomaisiin videointeihin mainiosti.

Still-kamerana Lumia 920 jättää vielä toivomisen varaa. Ehkä seuraavassa Lumiassa on jo 40 megapikselin Pureview-tekniikka. Se olisi todellinen unelmien kamerapuhelin.

Katso myös toinen vertailu kuvanlaadusta.

Lisäys 9.3.2013: Päivitys parantaa kuvan tarkkuutta oleellisesti.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Word Starter -versio ei tue salausta -- vai tukeeko?

Office Starter on hieman kevennetty versio Microsoftin Word- ja Excel-sovelluksista. Se on tarkoitettu kotikäyttöön ja toimitetaan joidenkin tietokoneiden mukana. Ostaa sitä ei voi, tarkoitus on pikemminkin päinvastainen: ohjelman rajoituksiin kyllästynyt voi hiiren klikkauksella päivittää ohjelman "oikeaan" versioon ja saada kaikki toiminnot käyttöönsä.

Wordistä puuttuvat ominaisuudet eivät ole kovin merkittäviä. Lista niistä löytyy Microsoftin omalta sivulta. Harva kotikäyttäjä tarvitsee muutosmerkintöjä tai ristiviitteitä. Opiskelijoita varten on erityinen student-versio.

Puutelistalla on kuitenkin yksi keskeinen toiminto: Wordillä ei voi tallentaa salasanalla suojattuja dokumentteja. Lista ei tosin mainitse sanoja "salasana" tai "salaus", vaan puhuu yleisemmin "suojauksesta".

Salasanatallennus puuttuu - mikä harmi!
Salaus olisi hyödyllinen ominaisuus myös kotikäyttäjälle, sillä esimerkiksi luottamuksellinen sähköpostiviestintä on helpointa tehdä salattuina tiedostoliitteinä. Versiosta 2003 lähtien Wordin salaus on ollut teknisesti turvallinen, vanhemmissa versioissa käytetty 40-bittinen salaus ei anna mitään turvaa. Olisi myös hyvä voida tallentaa testamentti ja muut luottamukselliset dokumentit haluttaessa niin, että kuka tahansa perikunnasta ei pääse niihin käsiksi.

Mielenkiintoista kyllä, Starter osaa avata tavallisella Wordillä salatut dokumentit. Ja koska ne säilyvät salattuina vielä muokkauksen jälkeenkin, Starter osaa siis myös salata ne uudelleen. Vain uusien dokumenttien salaaminen on tahallisesti estetty.

Huono päätös Microsofilta. Tietoturvaa tarvitsevan kannattaa käyttää Libre- tai OpenOfficea, tai maksaa koti- tai opiskelijaversiosta pyydetty hinta. Normaaliversioihin verrattuna ne ovat edullisia.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Yli 10 tunnin akkukesto ultrabookilla

Ultrabook-läppärien akkukesto venyy melkoisiin suorituksiin. Pari viikkoa sitten selasin lentokoneessa läpi kaikki matkalla ottamani raw-kuvat, joita oli noin tuhatkunta (oli tekemistä ja tutut maisemat, joten ei tullut kuvattua enempää).

Kuvat selattu, akkua vielä viiden tunnin verran jäljellä.
Sen jälkeen noin kilon painavassa Samsungin 900X3-koneessa oli vielä virtaa yli viideksi tunniksi. Raw-kuvien avaaminen kuluttaa prosessoritehoa, joten yli 10 tunnin akkukesto näin kevyessä koneessa on melkoinen saavutus.

Suoritusta selittää se, että himmeästi valaistussa matkustamossa saatoin pienentää taustavalon minimiasentoon. Intel on tehnyt loistavaa työtä prosessorin virrankulutuksen vähentämiseksi, mutta näyttövalmistajat eivät ole pystyneet samaan. Tarvittaisiin jokin aivan uusi näyttötekniikka, jotta akkukesto kasvaisi merkittävästi. Toinen vaihtoehto olisi vastaava mullistus akkujen kemiassa, jotta siihen mahtuva varaus voitaisiin kaksinkertaistaa.

Niitä odotellessa yksinkertainen muistisääntö on: taustavalo määrää akun kestävyyden. Säädä näyttö minimitasolle, jotta valoa ei mene hukkaan.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Undelete ei toimi ssd-levyillä

Tässä asia, joka tulee monelle yllätyksenä: poistettujen tiedostojen palautustoiminto (undelete) ei toimi ssd-levyillä.

Jos poistaa vahingossa väärän tiedoston, sen saa yleensä takaisin roskakorista, mutta jos poisto tehdään komentotulkista tai painamalla shift+del, tai jos roskakori on ehditty tyhjentää, tiedostoja ei voi enää palauttaa.

Joidenkin mielestä tämä on hyvä asia. Ssd-levyllä varustettu kone on helppo myydä eteenpäin, sillä kun asetukset on nollattu, ei tarvitse pelätä uuden omistajan kaivavan levyltä kauan sitten poistettuja työtiedostoja.

Toisille tämä on huono uutinen. Kukapa meistä ei olisi joskus poistanut vahingossa vääriä tiedostoja ja joutunut kaivamaan niitä takaisin esiin? Aika moni.

Poiston peruuttamattomuus johtuu ssd-levyn tekniikasta. Tavallisesta levystä poiketen ssd-levylle ei voi kirjoittaa uutta dataa vanhan päälle, vaan vanhojen muistisolujen tieto on ensin nollattava. Nollaus tapahtuu neljän kilotavun lohkoina.

Kun vanhan tiedon päälle kirjoitetaan uutta, ohjain joutuu kopioimaan aiemman datan toiseen kohtaan levyä ja kirjoittamaan koko lohkon muutettuna takaisin. Tiedostoa poistettaessa käyttöjärjestelmän trim-toiminto kertoo ohjaimelle, mikä kohta levystä on vapautunut uuteen käyttöön, ja levyn ohjainpiiri tyhjentää sen jo valmiiksi.

Trim-ominaisuus takaa, että kirjoitusnopeus säilyy hyvänä koko levyn käyttöiän ajan, mutta samalla se tekee poistojen palauttamisen mahdottomaksi. Koska kyse on levyn sisäisestä tekniikasta, paraskaan apuohjelma tai tiedonpalautusfirma ei pysty tuomaan nollattuja bittejä takaisin.

Vaikka usb-tikuilla ja kameroiden muistikorteilla käytetään myös flash-muisteja, niiden tiedostoja on helppo palauttaa.

Kannattaa siis olla erityisen tarkkana tiedostoja poistaessaan, mikäli koneessa on ssd-levy!