Asus Transformer Book T100

Asus Transformer Book T100 on pienikokoinen läppäri, jonka näyttö irtoaa erilliseksi tabletiksi. Kaksi konetta yhden hinnalla siis.

Asus Transformer läppärinä.

Saranan kohdalla on painike, joka irrottaa näytön tabletiksi.

Tablettina laite toimii kuten mikä tahansa Windows 8.1-tablet, sillä akku ja liitännät ovat näyttöosassa.

Asus Transformer tabletina.

Liitäntöihin kuuluvat MicroSD-muistikortti, hdmi-ulostulo sekä usb-portti. Portti on micro-kokoa, joten siihen ei suoraan saa ulkoista näppäimistöä tai usb-muistitikkua. Standardi usb-portti löytyy kuitenkin näppäimistöosasta. Etukamerasta on iloa videopuheluissa, mutta takakameraa ei ole.

Virtakytkin.

Virtakytkin on näytön vasemmassa reunassa, mikä on normaali paikka tabletille mutta outo läppärille. Käsi hamuaa virtakytkintä oikeasta reunasta. Lataus tapahtuu usb-portin kautta, joten mikä tahansa usb-laturi kelpaa (kunhan virtaa tulee riittävästi). Tämä on matkakäytössä mainio ominaisuus.

Näppäimistö on yllättävän hyvä. Liikeradat ovat pitkät ja täsmälliset. Oikeassa reunassa on toinen Fn-näppäin. Näppäinosa vaikuttaa miellyttävän tukevalta, mutta näytön kääntöpuoli jättää muovisen vaikutelman. Kosketuslevy vaatii voimakkaan painalluksen ennen kuin se rekisteröidään hiiren klikkauksena ja painallus tuottaa kuuluvan klonks-äänen.

Huomaa toinen Fn-näppäin.

Näppäimistön pieni fyysinen koko rajoittaa sen verran kirjoittamista, että paksuilla sormilla oikeaan näppäimeen osuminen voi olla hankalaa. Sylissä käytettynä laitteessa on sama ongelma kuin muissakin vastaavissa koneissa: akun vuoksi näyttöosa on painava, jolloin laite kellahtaa helposti taaksepäin. Näytön fyysinen koko on 10,1 tuumaa ja erotuskyky 1366x768 pikseliä.

Kokonaisuutena laite painaa 1109 grammaa, pelkkä tablet-osa 569 grammaa. Paino jakautuu siten lähes tasan molempien kesken.

Akkukesto on kokoon nähden mainio. Neljän tunnin Yle Areena -katselun jälkeen akussa oli virtaa vielä 36 % verran, mistä suoraan laskemalla saadaan katseluajaksi 375 minuuttia eli kuusi tuntia ja 15 minuuttia.

Pitkä akkukesto on Intel Atom-prosessorin ansiota. Neliytiminen Z3740 Bay Trail -malli toimii 1,3 GHz taajuudella ja 0,5 voltin jännitteellä. Mikään tehomylly se ei ole. Sunspider Javascript-testeissä Transformer oli hieman LG Flex -älypuhelinta nopeampi ja samaa tasoa alkuperäisen Surface RT -tabletin kanssa. Octane-testissä Transformer voitti vanhan Surfacen selvästi ja oli jopa uutta Surface 2:ta nopeampi. Etuna Surface RT:hen on yhteensopivuus kaikkien Windows-sovellusten kanssa.

Sunspider: 839 (Transformer), 917 (Surface RT), 1158 (LG Flex), pienempi parempi
Octane: 3820 (Transformer), 1596 (Surface RT), 3766 (LG Flex), suurempi parempi

Keskusmuistia on kaksi gigatavua. Yhdessä vaatimattoman prosessorin kanssa se rajaa raskaat sovellukset pois. Perus- ja matkakäyttöön laite on kuitenkin omiaan. Levytilaakin on mukavasti, sillä SSD-levyn koko on 50 gigatavua ja siitä noin 34 gigatavua jää vapaaksi käyttöjärjestelmän asentamisen jälkeen.

Paketin käyttöarvoa lisää mukana oleva Office Home/student-lisenssi, joka sisältää Wordin ja Excelin versiot ei-kaupalliseen käyttöön.

Transformerin hinta on 449 euroa. Lähiaikoina on tulossa myös 500 gigatavun oikealla kiintolevyllä varustettu malli, jonka hinta on 499 euroa.

ZTE Grand S Flex on kelpo perusälypuhelin

Kiinalainen ZTE tunnetaan edullisista puhelimistaan. Viime vuoden lopulla Suomessa myyntiin tullut Grand S Flex -malli on isolla näytöllä varustettu 4G-puhelin, jonka edullinen hinta houkuttelee.

Prosessorina on 1,2 GHz tuplaydinmalli ja laitteessa on yksi gigatavu työmuistia sekä 16 gigatavua massamuistia. Puhelimessa on FM-radio, mutta ei NFC:tä eikä muistikorttipaikkaa. Takakuori on kiinteä, joten akkua ei voi vaihtaa. 2300 mAh:n kapasiteetti riittää antamaan laitteelle pitkän toiminta-ajan. Painoa on 130 grammaa.

ZTE:n näyttö on kooltaan melkeinpä optimaalinen. Viisi tuumaa on riittävän iso, mutta kuitenkin laite mahtuu hyvin käteen. Kuvanlaatu on hyvää keskitasoa, mutta pikseleitä on vain 720 x 1280, joten aitoon HD-tasoon se ei yllä.

VIisi tumaa on hyvä koko puhelimelle.

Mikro-usb on poikkeuksellisesti vasemman kyljen alareunassa. Takapuolella on kamera, joka on sijoitettu aivan kotelon yläreunaan.

Kamera on aivan yläreunassa.

Sijainti on hyvä silloin, kun otetaan pystykuvia, mutta vaakakuvissa kamerasta haluaa pitää kiinni molemmin käsin ja silloin sormet peittävät linssin turhan helposti. Takakuori on valkoista muovia, mikä tuntuu jämäkältä mutta antaa silti hieman halvan vaikutelman. No, halpamallistahan tässä on kyse.

Kameran tarkkuus on kahdeksan megapikseliä, mutta kuvaformaatti on yllättäen 3264 x 2448 eli vanha 4:3. Vakiona olevassa kameraohjelmassa ei ollut mahdollisuutta kuvasuhteen muuttamiseen. Kuvanlaatu on keskitasoa, värit jäävät hieman haaleiksi eikä ohjelma tallenna kuviin kaikkia exif-tietoja.

Kamera on OK, mutta 4:3 kuvasuhde tuntuu vanhanaikaiselta.

Android-versio on 4.1.2 eli jo suhteellisen vanha. Valmistajan omia lisäyksiä on vain vähän, mistä useimmat käyttäjät ovat tyytyväisiä. Mi-Pop näyttää ruudulla ohjelmallisen painikkeen, johon voi kytkeä halutun toiminnon. Oletusarvona se toimii peruutuspainikkeena.

Mi-EasyAccess on valikko, johon saa määritellä valmiiksi yleisimmin käytetyt sovellukset. Ahkera somettaja voi kytkeä vihreään Facebookin ja punaiseen vaikka Instagramin. Valikko tulee näkyviin puhelinta avattaessa.

Mi-EasyAccess.

 Muutoin puhelimen aloitusnäyttö on tuttu ja turvallinen:

Aloitusnäyttö ZTE:n tapaan.

Puhelin loistaa tekstinsyötössä. Siinä on vakiona Touchpal X -ohjelma, joka antaa rajattomat mahdollisuudet tekstinsyötön säätämiseen ja tukee esimerkiksi sanaeleitä (word gesture), mikä nopeuttaa kirjoittamista. Eri alojen sanastoja voi ostaa erikseen 0,99 dollarilla.

Tekstinsyötössä on runsaasti lisävalintoja.

Mielenkiintoisinta on mahdollisuus syöttää teksti sanelemalla suomeksi. Kuten yläkuvasta näkyy, se onnistuu varsin hyvin. Muutaman kirjaimen korjauksia joutuu tekemään (kuten yllä "zanella"), mutta niiden korjailu on nopeampaa kuin tekstin naputtelu merkki kerrallaan.

Vielä muutama esimerkki sanelluista tekstiviesteistä:

Suomen tunnistus onnistuu yllättävän hyvin.

Ainoa ongelma on, etten keksinyt tapaa miten sanella välimerkkejä. Dragon Dictate ymmärtää pilkun, pisteen ja kysymysmerkin, mutta Touchpalista ne menevät läpi pelkkinä sanoina.

Haku toimii myös Googlen kanssa. Kun puhelimelle lausuu sanan "olympialaiset", näytölle ilmestyy Sotshin sivu:

"Hae olympialaiset".

Grand S Flex on kelpo perusälypuhelin. Hintaluokka 250 euroa lisää sen houkuttelevuutta. Nimekkäämpi Samsung S3 4G kahden gigan muistilla ja sd-korttipaikalla maksaa vajaan satasen enemmän.

Android-kuviin lumisade-efekti

Googleen on talven kunniaksi tullut hauska efekti: kun ottaa kuvan Android-puhelimella ja ravistaa puhelinta, se lisää kuvan päälle lumisade-efektin. Toinen ravistus ja kuva tallennetaan pysyvästi animoituun muotoon.

Vanha kikka 1980-luvun lopusta -- animoidut GIFfit -- ovat taas käytössä, mutta tulos on hauska:

Lunta tulvillaan...

Jos selaimesi näyttää animoidut GIFit oikein, yläkuvassa olevan lumen pitäisi leijalla valokuvan päällä. Valitettavasti Facebook ei ymmärrä GIFfejä, se kääntää kuvat JPEG-muotoon ja silloin efekti katoaa.

Virtuaalinen keinolumi onkin nyt tarpeen, sillä talvi on etelässä lauha ja taivaalta sataa lähinnä vettä.

Hmm... isomman kuvan lumisade-efekti ei aina käynnisty Chrome-selaimessa.

Googlaamalla löytyi tällainen ohje asiaan: http://www.theverge.com/2013/12/12/5204592/google-plus-android-lets-you-shake-to-add-snow-to-photos.

2G-3G-4G - onhan siinä eroa!

Harva asia on kehittynyt yhtä nopeasti kuin matkapuhelinten datasiirtonopeudet. Pieni vertailu havainnollistaa asiaa.

Samsung Note 3 + Saunalahden 4G -liittymä yltävät espoolaisessa Sello-ostoskeskuksessa yli 40 megabitin siirtonopeuteen:

2014 ja 4G

Ping-arvo on mukavat 30 millisekuntia, lähetysnopeus 43 ja latausnopeus peräti 51 megabittiä sekunnissa. Speedtest.net-ohjelman tulokset eivät ole tieteellisen tarkkoja, mutta kertovat kuitenkin sen, että lujaa mennään! Harvalla edes langallinen kotiyhteys pystyy tällaisiin nopeuksiin.

Kun puhelin asetetaan 3G-tilaan, palataan ajassa viisi vuotta taaksepäin ja nopeus putoaa oleellisesti pienemmäksi:

2009 ja 3G

Tässä käytössä on 3G-tekniikan kehittyneempi HSDPA-siirtomuoto, alkuperäisen 3G:n nopeus jäi muutamaan megabittiin. Lähetysnopeus on vain kymmenesosa latausnopeudesta, mikä vastaa hyvin kodeissa yleistä langallista ADSL-liitäntää.

Viisi vuotta lisää taaksepäin ja tullaan EDGE-standardin aikaan:

2004 ja 2G

Ping-lukema eli kytkeytymisviive on peräti 356 millisekuntia. Oikeastaan EDGE oli 2G-tekniikan kehittyneempi versio eli 2,5G-sukupolvea. Kymmenessä vuodessa mobiili datasiirto on nopeutunut noin 500-kertaisesti.

Alkuperäisellä 2G:llä saatiin latausnopeutta vain 0,01 megabitin verran (9600 bittiä) -- mutta 1990-luvun loppupuolella sekin tuntui hienolta.

Vielä nyt 4G-asiakkaat pääsevät nauttimaan huimista nopeuksista. Muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toinen, kun yhä useamman taskussa oleva laite imuroi dataa megabittien vauhdilla. Lisäksi 4G-peitto on hyvin paikallista, jo 50 metrin siirtymä voi heikentää kentän kuuluvuutta niin paljon, että nopeus putoaa. Ylimmän kuvan mittaus on tehty optimioloissa kauppakeskuksen sisätiloissa.

Aivan oma kysymyksensä on se, mihin kännykässä tarvitaan kymmenien megabittien siirtonopeutta, ja miten runkoverkot kestävät lisääntyvän liikenteen. Ei ihme, että operaattorit haluavat rajoittaa dataliikenteen määrää, vaikka nopeus pysyisikin entisellään.

Nälkä on kasvanut syödessä, eivätkä megabitit enää tunnu miltään. Joskus on kuitenkin syytä olla tyytyväinen saavutettuun kehitykseen eikä aina valittaa sen puutteista.

4k-video on upean näköistä

4k-televisiot saavat paljon mediahuomiota, vaikka niistä ei juuri ole iloa puuttuvien elokuvien vuoksi. Vähemmälle huomiolle on jäänyt uusien älypuhelimen 4k-videokuvaus, joka tuottaa parhaimmillaan upeita videoita -- ja mikä parasta, katsomiseen ei tarvita kallista 4k-televisiota, pelkkä tietokone riittää.

Olen kuvannut muutamia testivideoita Samsungin Note 3 -kännykän UHD-tilassa. Tietokoneen 27" näytöllä 2560x1440 pikselin tarkkuudella ne näyttävät uskomattoman hyviltä. Ero videokameran HD-kuvaan on huomattava. Itse asiassa laatuero on paljon helpompi nähdä tietokonemonitorilla kuin 4k-televisiolla.

Blogger pienentää kuvia, joten en voi laittaa tähän liitteeksi alkuperäistä ruutukuvaa, mutta pienensin sen itse valmiiksi:

Samsungin 4K-video Windowsin Media Playerissä.

Kuva on uskomattoman terävä. Siitä saa aavistuksen katsomalla tätä ruudun keskeltä otettua rajausta:

Rajattu yksityiskohta videokuvan keskeltä. Wau!

Rajaus on otettu ylemmästä ruutukuvasta, jossa videon tarkkuutta on skaalattu alaspäin tietokonenäytölle sopivaksi Alkuperäinen videokuva on siis vielä tätäkin tarkempi. Hämmästyttävää.

Sitten ne varjopuolet. Aurinkoisella säällä suljinaika jää lyhyeksi ja koska kuva on progressiivinen, kameran kääntäminen kuvauksen aikana aiheuttaa nykivän efektin, mikä rasittaa silmiä. Puhelimessa ei ole kuvanvakaajaa, joten käsivaralta kuvattaessa kuviin tulee väistämättä pientä hyppimistä. Paras tulos saadaankin asettamalla puhelin telineeseen ja pitämällä se täysin paikoillaan kuvauksen ajan.

4K-video tuntuu olevan niin uusi asia, ettei edes eilen LG:n uutuusmallia esitellyt tuoteasiantuntija tiennyt puhelimensa osaavan myös UHD-kuvauksen. Hän oli lievästi yllättynyt, kun näytin valinnan kameraohjelman asetuksista. Näin siitä huolimatta, että LG valmistaa 4K-televisioita ja markkinoi niitä juuri äärimmäisen terävällä kuvalla.

Jos kuvaisin pieniä lapsia, hankkisin uuden puhelimen pelkän 4K-tallennuksen vuoksi -- niin paljon paremmalta kuva näyttää. Ja kun lapset ovat 30 vuoden päästä aikuisia, tavallinen HD-kuva näyttää heistä yhtä antiikkiselta kuin analoginen VHS-kuva meidän mielestämme.

Banaanipuhelimen paluu

LG esitteli tänään uutta huippumalliaan. LG G Flex on markkinoiden ensimmäinen kaareva älypuhelin. Se tuo mieleen Nokian "banaanipuhelimen" kaukaa 90-luvulta. Ja todella paljon onkin ehtinyt tapahtua 15 vuodessa! LG G Flex on kosketusnäytöllä varustettu tietokone, jota ei puhelimeksi tunnistaisi.

Kaareva puhelin, mitäs ideaa siinä on? Itse asiassa wanhanaikaiset lankapuhelimet olivat aina kaarevia. Kädensija oli muotoiltu niin, että luuri kaareutui lievästi pään ympäri ja toi mikrofonin lähelle suuta. Nyt kaarevuus on ennen kaikkea design-tekijä, jolla erottuu kilpailussa. Mutta on siitä hyötyäkin, sillä isolla näytöllä (peräti 6 tuumaa!) sormet yltävät paremmin näytön joka kolkkaan.

Kaarevuus on itse asiassa varsin lievää:

LG G Flex on lievästi kaareva.

Prototyyppi oli kuulemma vielä kaarevampi, jolloin se pysyi tasaisella pinnalla kyljellään. Siitä olisi ollut hyötyä vaikka videokuvauksessa!

Flexin reunat ovat täysin sileät, sillä painikkeet on sijoitettu takakanteen. Sileä reuna tekee käsittelystä helppoa, eikä äänenvoimakkuus tai virtakytkin aktivoidu automaattisesti, kuten muutoin mainiossa Samsung Note 3:ssa helposti tapahtuu.

Takakansi on erityistä kaksikerroskalvoa, joka "parantaa" naarmut itsestään. Sen tarkoituksena on pitää puhelin uudenveroisena arkipäivän kolhuista huolimatta. Mainio idea! Aika näyttää, miten hyvin se toimii. Tästä varsinkin Apple voisi ottaa oppia.

Näyttö on todella iso ja kirkas. Sen erottelukyky on kuitenkin vain 1280x720 pikseliä. Takakamerassa on 13 miljoonaa pikseliä ja laitteessa on kaikki modernit herkut. Android on aluksi tasoa 4.2.2, mutta myöhemmin on luvassa päivitys uudempaan.

Kuuden tuuman näyttö antaa muhkean kuvan.

Hauska lisävaruste on kaareva, saranoiden varassa kääntyvä kansi, joka peittää näytön. Kannessa on kuitenkin pieni kurkistusikkuna, josta esimerkiksi kellonaika näkyy sopivasti ulos. Myös perussovellukset, kuten musiikkisoitin, mahtuvat toimimaan pienessä kurkistusikkunassa. Sen koko on vain vähän pienempi kuin mitä ensimmäisten älypuhelinten koko näyttö oli.

LG on kopioinut Jollalta (joka kopioi sen Nokialta) kaksoiskoputuksen, joka "herättää" puhelimen. Samsungilta on kopioitu mahdollisuus ajaa kahta sovellusta rinnakkain.

Laite tulee myyntiin 14.2.2014 hintaan 799 euroa. Hinta on kova, mutta niin ovat laitteen ominaisuudetkin. 

Galaxy Gear - kello etsii käyttöä

Älykelloista ennustetaan tämän vuoden hittituotetta. Saapa nähdä. Luovuin rannekellosta jo 1990-luvulla enkä ole sen jälkeen kaivannut laitetta takaisin. Muuttaisiko Samsungin Gear käsitykseni älykellon tarpeellisuudesta?

Ensi kosketus Geariin oli vähemmän lupaava. Näytölle ilmestyi koodi 38EC ja animaatio, jossa kaksi laitetta lähestyi toisiaan. Luulin jo, että kello on rikki ja että kyse on virhekoodista. En ole vuosiin joutunut tutkimaan käyttöohjetta saadakseni uuden laitteen toimimaan, mutta nyt jouduin etsimään netistä ohjekirjan ja perehtymään asiaan.

Latausta varten Gear pitää asettaa telineeseen, joka puolestaan kytketään usb-laturiin. Kun kello on ladattu, Samsung-puhelimen NFC-ominaisuus kytketään päälle ja laitteet asetetaan riittävän lähelle toisiaan, jotta puhelin tunnistaa kellon. Sen jälkeen se lataa netistä hallintaohjelman, jonka kautta kelloa ohjataan.

Tässä on jo monta kömpelöä kohtaa. Kelloa pitäisi voida ladata ilman telakkaa, etenkin kun akku kuluu käytössä nopeasti. Lisäksi älykello-nimitys on aivan väärä, laitehan on tyhmä kuin saapas. Se saa kaiken tiedon bluetoothilla isäntäpuhelimelta.

Ranteessa Gear tuntuu hieman epämukavalta, vaikkei suurensuuri olekaan. Ranneke on turhan jäykkä. Kello aktivoituu kättä nostamalla, jolloin se näyttää kellonajan, päiväyksen ja säätilan. Aloitusnäyttöä voi tietenkin räätälöidä mieleisekseen.

Aloitusnäytössä on kellonaika ja säätila.

Näyttö on mukavan kirkas ja selkeä. Kellossa on vain yksi painike, sovelluksia ja asetuksia hallitaan vetämällä sormea näytön pinnalla.

Älykello on puhelimen satelliitti, eräänlainen langaton pääte. Se näyttää esimerkiksi puhelimeen saapuneen tekstiviestin:

Tekstiviesti on vastaanotettu.

Sillä voi myös valita jonkin vakiovastauksista:

Vakioviestin lähetys.

Näytölle saa numerot, joilla voi soittaa haluttuun numeroon. Tiedot voi valita myös osoitekirjasta.

Eräs vakiosovelluksista on kamera, joka on piilotettu hauskasti kellon rannekkeeseen. Sillä voi ottaa kuvia puolisalaa. Kuvan koko on 1392 x 1392 pikseliä ja laatu samaa tasoa kuin ensimmäisissä kamerapuhelimissa.

Rannekkeessa on agenttikäyttöön sopiva salakamera.

Kellon asetuksia hallitaan ohjelmalla, joka tukee muutamia Samsungin omia puhelimia.

Hallintaohjelma on älypuhelimessa.

Kellossa toimivia sovelluksia voi ladata Samsungin omasta kaupasta. Esimerkiksi sosiaalista mediaa varten on tarjolla useita ilmaisia ohjelmia.

Somea ranteeseen.

Twitter-sovellus voisi olla oikeasti käyttökelpoinen:

Twiitit rannekelloon.

Reaktiot Gearia kohtaan ovat olleet... sanotaanko varauksellisia. T3 sanoi tylysti "the more we used it the more useless it became".

Ongelmana on ensinnäkin akkukesto. Tämä ilmoitus tulee äkkiä tutuksi:

Akku lopussa - taas.

Toinen ongelma on sopivien sovellusten puute. Mitä älykellolla voi tehdä sellaista, mihin älypuhelin ei kävisi vähintään yhtä hyvin? On kiva saada tietää uusista twiiteista, FB-päivityksistä tai sähköposteista, mutta täytyykö tiedon olla aivan reaaliaikainen? Se haittaa vain keskittymistä ja ajattelua.

On joitakin tilanteita, joissa ei halua kaivaa puhelinta taskusta ja silloin viestien selaaminen kenenkään huomaamatta rannekellosta voi olla iso apu. Mutta suomalaisessa kulttuurissa niitä on vähän.

Mieleen tulee muutama käyttökohde. Olisi näppärää, jos kellolla voisi vaihtaa television kanavaa, säätää vahvistimen äänenvoimakkuutta tai ohjata Powerpoint-esitystä puheen aikana. Myös erilaiset terveyssovellukset, kuten verenpainemittari voisivat houkutella.

Käyttökelpoisuutta lisäisi oleellisesti suomenkielinen puheentunnistus. "Siirrä palaveria tunnilla", "Mikä on Nokian pörssikurssi juuri nyt?", "Sataako Tampereella?" -- jos kellolta voisi kysyä tällaisia, sen käyttökelpoisuus nousisi merkittävästi. Nyt kellon 299,90 euron hinta on turhan korkea ominaisuuksiin nähden. Toisaalta kelloa on niputettu yhteen Galaxy Note 3:n kanssa (jolla tämänkin sivun valokuvat on otettu), ja sellaisena paketti toimii hyvin.

Jos älykelloihin saataisiin yleinen standardi, sitä voisi käyttää esimerkiksi yleisötilaisuuksissa äänestyksiin ja peukutuksiin, tai vaikkapa tarjoilijan kutsumiseen paikalle. Tähän on kuitenkin vielä matkaa.

Saapa nähdä, onnistuuko edes Apple tekemään älykellosta aidosti hyödyllisen. Joidenkin huhujen mukaan sen julkistusta on siirretty akkuongelmien vuoksi.

Nykyisellään kellon hyödyllisin ominaisuus on värinä, joka kertoo yhteyden puhelimeen katkenneen. Siitä käyttäjä huomaa, että puhelin on unohtumassa kotiin tai autoon.