Mistä tunnistaa Perfect Forward Secrecy -suojan?

Heartbleed-bugi on aiheuttanut nettiturvallisuuteen uhkan, jonka rinnalla vanhat Windows XP -koneet ovat kärpäsen surinaa hakkerin korvissa.

Bugin avulla hyökkääjä voi "lypsää" web-palvelimen muistia ja katsoa, löytyykö sieltä jotain kiinnostavaa. Muiden käyttäjien tunnukset ja salasanat ovat haluttuja, mutta vielä vaarallisempi löytö on palvelimen SSL-salauksen yksityinen avain. Sen avulla hyökkääjä voi avata kaikki tulevat salatut SSL-yhteydet ja myös menneet, jos ne on kaapattu ja tallennettu salatussa muodossa.

Jälkimmäinen pätee vain, mikäli palvelin käyttää avaintenvaihtoon vanhaa RSA-protokollaa. Uudemmat Diffie-Hellmannit ns. ephemeral-muodossa ovat turvassa, koska niissä istuntokohtaisia avaimia ei voida johtaa palvelimen yksityisestä SSL-avaimesta.

Asia on helppo tarkistaa https-suojatun yhteyden ominaisuuksista. Napsauta salatusta yhteydestä kertovaa lukon kuvaa hiirellä ja tarkista, mitä tekniset tiedot kertovat:

Facebook käyttää PFS:ää, OP-Pohjola ja Nordea eivät.

Kuva on viime viikolla painoon lähteneestä kirjastani. Siinä on rinnakkain OP-Pankin ja Facebookin käyttämät SSL-tiedot Chrome-selaimen näyttäminä. OP käyttää vanhaa RSA:ta, Facebookilla on ECDHE_RSA, missä viimeinen E (Ephemeral) kertoo PFS-suojasta.

Myös DHE (Diffie-Hellman Ephemeral) on turvallinen PFS:n suhteen. Sitä käyttää ainakin Saunalahti:

DHE sisältää myös PFS:n.

Internet Explorerissa vastaavat tiedot saa näkyviin sivun ominaisuuksista, mutta näyttö ei ole lainkaan yhtä havainnollinen. Firefox on jotain tältä väliltä.

Huomaa, että PFS suojaa vain kaapatun avaimen tulevalta (tai menneeltä) väärinkäytöltä. Muiden käyttäjien salasanojen ja tunnusten ym. tietojen varastaminen on mahdollista, ellei ylläpito ole korjannut palvelunsa OpenSSL-vikaa.

Pikaisen kokeilun perusteella Google ja Twitter (Facebookin lisäksi) käyttävät PFS:ää. Sen sijaan esim. Wilma ei käytä, vaikka on haavoittuva.

Nähdäkseni Heartbleed-haavoittuvista palveluista vaarallisia ovat ne, joissa käyttäjä on vieraillut äskettäin tai bugin löytymisen jälkeen. Ellei ole käynyt palvelussa useampaan viikkoon voi ehkä luottaa siihen, ettei tietoa bugista ole vielä ollut kuin tiedustelupalveluilla, ja etteivät omat kirjautumistiedot (käyttäjätunnus + salasana) ole säilyneet palvelimen muistissa.

Tämä ei ole suositus olla vaihtamatta salasanaa, mutta onpahan jonkinlainen tekjiä riskiä arvioitaessa. Salasanojen vaihtaminen kaikista haavoittuvista palveluista on niin työlästä, että siihen ei kukaan mielellään ryhtyisi.

(Kirjoitusta täydennetty 16.4.2014)

LG G Flex - kaareva älypuhelin

LG G Flex -älypuhelimen kaareva ulkomuoto herättää huomiota, joskin kaarevuus on vähäisempää kuin mainoksista voisi päätellä. Kaarevuutta perustellaan sillä, että mikrofoni tulee lähemmäksi suuta, mutta eiköhän todellinen syy ole halu erottua muista. Puhelimesta tehdään kaareva siksi, että se on mahdollista. Kaarevan näytön valmistaminen on teknisesti vaativaa, joten laite todistaa tekijänsä osaamista.

Puhelin on iso, mutta ei liiaksi.

Puhelinta ei voi taivuttaa suoraksi, tai ainakin se vaatisi niin paljon voimaa, ettei sitä halua kokeilla edes lainalaitteella -- omasta puhumattakaan. Puhelin on siis kaareva. Piste.

Kaarevuus on lievää. 

Jos kaarevuutta olisi hieman enemmän, puhelin pysyisi kyljellään ilman tukea. Nyt se ei pysy.

Kaarevuus sivulta nähtynä.

Puhelin on iso, 161 x 82 milliä. Pieneen käteen se voi tuntua jopa liian suurelta. Pohjan materiaalin luvataan korjaavan pieniä naarmuja itsekseen, joten puhelimen pitäisi näyttää uudenveroiselta vielä pitkän käytön jälkeenkin. Ainakin kokeilujaksolla pinnoitus lunasti lupauksensa, eikä naarmuja ilmestynyt. Pinnoitus tekee laitteesta kuitenkin liukkaan käsitellä. Koosta huolimatta painoa on vain 175 grammaa. Muistikorttipaikkaa ei ole.

Asetuksista voi valita kolmen näppäimen järjestyksen.

Flexin reunat ovat täysin sileät, koska painikkeita ei ole. Ajatus on mainio, sillä puhelinta voi tukea seinään tai kaiteeseen valokuvia ottaessa. Idea kaipaisi kuitenkin jatkokehittelyä. Nyt käynnistyspainike on takaseinän yläosassa heti kameran linssin alla. Painikkeeseen on hieman vaikea osua ja sen ylä- ja alapuolella olevat äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet toimivat hankalasti. Ruutukaappauksen ottaminen (käynnistyspainike + äänenvoimakkuus) vaatii melkoista akrobatiaa.

Takaseinän painike on mainio idea, mutta sen sijoitus kameran alle ei aivan toimi.

Vaihtoehtoinen tapa herättää puhelin on napauttaa ruutua kahdesti. Se onkin usein helpompaa, varsinkin jos puhelin on pöydällä. Näytön värit ovat hyvät, mutta vähänkin sivulta katsottuna valkoinen muuttuu sinertäväksi.

Aloitusnäyttö.

Lukitusnäytöllä näkyy säätila. Kun ulkona sataa, pisarat osuvat myös näytölle ja valuvat sitten hauskasti alaspäin.

Sadepisarat osuvat näytölle, kun ulkona sataa.

Näytön tarkkuus on vain 1280x720 pikseliä, mikä näin kalliin ja isokokoisen puhelimen tapauksessa on varsin vähän. Etukameran tarkkuus on 1920x1080 (2,1 MP) ja takakameran 4160x2340 pikseliä (13 MP). Kameran kuvanlaatu on erinomainen, mutta optiikka saisi olla hieman laajempi. Vähässä valossa kameran tukeminen on helppoa, mikä vähentää tärähdysvaaraa pitkillä valotusajoilla.

Kuvanlaatu on kohdallaan. Sileät reunat auttavat kameran tukemisessa.

Optiikan valovoima on 2,4, mutta tarvittaessa kamera nostaa ISO-arvoa tavallista korkeammalle ja tuloksena on tyydyttäviä kuvia jopa parkkihallin hämärässä:

F 2,4, 1/10 s, ISO 1400.

Flex osaa myös UHD-videokuvauksen. Usein hyödyllisempi tila on HD-kuvaus 60 ruudun sekuntinopeudella, koska silloin panorointi näkyy sulavasti ja ilman nykimistä. Tavallisen HD-tilan kuvanvakautus toimii hyvin, eikä kävellessä kuvatuista otoksista tule tyypillistä matkapahoinvointia. Vakautus toimii kuitenkin vain HD-tilassa, ei UHD- eikä 60 fps -tiloissa. Vakautusta käytettäessä kuvakulma kapenee entisestään (polttovälin millit lisääntyvät).

Akkukesto on erinomainen, kuten 3500 mAh:n kiinteältä akulta voi odottaakin. LG G Flex jaksoi näyttää Yle Areenaa 7 tuntia ja 55 minuuttia 3G-datayhteyden yli. Katselu kulutti datasiirtoa 2,7 gigatavun verran. Laite on erinomainen matkatelevisio.TV-katselussa kaareva näyttö vähentää ikäviä heijastuksia, mutta pystyasennossa kaareva pinta tuntuu jopa lisäävän niitä.

8 tuntia Yle Areenaa kuluttaa 2,7 gigatavua dataa.

Prosessorina on neljän ytimen Snapdragon 800 2,26 GHz taajuudella, mikä tekee ohjelmien käytöstä todella sujuvaa. Android on tasoa 4.2.2 eli ihan uusin. Joissakin varusohjelmissa oli pieniä bugeja, kuten valokuvien näytön tapa himmentää kuva aina zoomatessa.

Selaimessa voi avata päällekkäisen pop-up-ikkunan, jonka läpinäkyvyys muuttuu liukusäätimestä. Kun läpinäkyvyys on käytössä, alla olevaa ohjelmaa voi käyttää normaalisti ja kuvasta saa hyvin selvän. Ilman läpinäkyvyyttä vieritys kohdistuu pop-up-ikkunaan, mikä mahdollistaa vuorottelun ikkunoiden välillä.

Kaksi ikkunaa päällekkäin.

Flex osaa jakaa muistin sisällön levyasemana kodin wlan-verkossa, mikä on mainio ominaisuus. Tässä Langaton tallennus -tilassa puhelin näkyy pc-koneelle yhtenä levyasema, jolloin valokuvien, videoiden tai minkä tahansa tiedostojen siirto ja kopiointi puhelimeen käy pc:stä todella näppärästi.

Puhelimen tiedostot näkyvät suoraan kodin lähiverkkoon.

Englanninkielisiä komentoja ymmärtävä tekoälyapuri ei yllä Samsungin tasolle, mutta sillä ei Suomen oloissa ole merkitystä.

Testipuhelimessa oli valmiina Quick Translator -käännösohjelma, joka oli niin mainio, että se on ansainnut oman blogimerkinnän.

LG G Flexissä on monia näppäriä toimintoja. Kaarevuus jää lähinnä tyyliseikaksi. 799 euron hinta on turhan korkea.

Asus Transformer Book T100

Asus Transformer Book T100 on pienikokoinen läppäri, jonka näyttö irtoaa erilliseksi tabletiksi. Kaksi konetta yhden hinnalla siis.

Asus Transformer läppärinä.

Saranan kohdalla on painike, joka irrottaa näytön tabletiksi.

Tablettina laite toimii kuten mikä tahansa Windows 8.1-tablet, sillä akku ja liitännät ovat näyttöosassa.

Asus Transformer tabletina.

Liitäntöihin kuuluvat MicroSD-muistikortti, hdmi-ulostulo sekä usb-portti. Portti on micro-kokoa, joten siihen ei suoraan saa ulkoista näppäimistöä tai usb-muistitikkua. Standardi usb-portti löytyy kuitenkin näppäimistöosasta. Etukamerasta on iloa videopuheluissa, mutta takakameraa ei ole.

Virtakytkin.

Virtakytkin on näytön vasemmassa reunassa, mikä on normaali paikka tabletille mutta outo läppärille. Käsi hamuaa virtakytkintä oikeasta reunasta. Lataus tapahtuu usb-portin kautta, joten mikä tahansa usb-laturi kelpaa (kunhan virtaa tulee riittävästi). Tämä on matkakäytössä mainio ominaisuus.

Näppäimistö on yllättävän hyvä. Liikeradat ovat pitkät ja täsmälliset. Oikeassa reunassa on toinen Fn-näppäin. Näppäinosa vaikuttaa miellyttävän tukevalta, mutta näytön kääntöpuoli jättää muovisen vaikutelman. Kosketuslevy vaatii voimakkaan painalluksen ennen kuin se rekisteröidään hiiren klikkauksena ja painallus tuottaa kuuluvan klonks-äänen.

Huomaa toinen Fn-näppäin.

Näppäimistön pieni fyysinen koko rajoittaa sen verran kirjoittamista, että paksuilla sormilla oikeaan näppäimeen osuminen voi olla hankalaa. Sylissä käytettynä laitteessa on sama ongelma kuin muissakin vastaavissa koneissa: akun vuoksi näyttöosa on painava, jolloin laite kellahtaa helposti taaksepäin. Näytön fyysinen koko on 10,1 tuumaa ja erotuskyky 1366x768 pikseliä.

Kokonaisuutena laite painaa 1109 grammaa, pelkkä tablet-osa 569 grammaa. Paino jakautuu siten lähes tasan molempien kesken.

Akkukesto on kokoon nähden mainio. Neljän tunnin Yle Areena -katselun jälkeen akussa oli virtaa vielä 36 % verran, mistä suoraan laskemalla saadaan katseluajaksi 375 minuuttia eli kuusi tuntia ja 15 minuuttia.

Pitkä akkukesto on Intel Atom-prosessorin ansiota. Neliytiminen Z3740 Bay Trail -malli toimii 1,3 GHz taajuudella ja 0,5 voltin jännitteellä. Mikään tehomylly se ei ole. Sunspider Javascript-testeissä Transformer oli hieman LG Flex -älypuhelinta nopeampi ja samaa tasoa alkuperäisen Surface RT -tabletin kanssa. Octane-testissä Transformer voitti vanhan Surfacen selvästi ja oli jopa uutta Surface 2:ta nopeampi. Etuna Surface RT:hen on yhteensopivuus kaikkien Windows-sovellusten kanssa.

Sunspider: 839 (Transformer), 917 (Surface RT), 1158 (LG Flex), pienempi parempi
Octane: 3820 (Transformer), 1596 (Surface RT), 3766 (LG Flex), suurempi parempi

Keskusmuistia on kaksi gigatavua. Yhdessä vaatimattoman prosessorin kanssa se rajaa raskaat sovellukset pois. Perus- ja matkakäyttöön laite on kuitenkin omiaan. Levytilaakin on mukavasti, sillä SSD-levyn koko on 50 gigatavua ja siitä noin 34 gigatavua jää vapaaksi käyttöjärjestelmän asentamisen jälkeen.

Paketin käyttöarvoa lisää mukana oleva Office Home/student-lisenssi, joka sisältää Wordin ja Excelin versiot ei-kaupalliseen käyttöön.

Transformerin hinta on 449 euroa. Lähiaikoina on tulossa myös 500 gigatavun oikealla kiintolevyllä varustettu malli, jonka hinta on 499 euroa.

ZTE Grand S Flex on kelpo perusälypuhelin

Kiinalainen ZTE tunnetaan edullisista puhelimistaan. Viime vuoden lopulla Suomessa myyntiin tullut Grand S Flex -malli on isolla näytöllä varustettu 4G-puhelin, jonka edullinen hinta houkuttelee.

Prosessorina on 1,2 GHz tuplaydinmalli ja laitteessa on yksi gigatavu työmuistia sekä 16 gigatavua massamuistia. Puhelimessa on FM-radio, mutta ei NFC:tä eikä muistikorttipaikkaa. Takakuori on kiinteä, joten akkua ei voi vaihtaa. 2300 mAh:n kapasiteetti riittää antamaan laitteelle pitkän toiminta-ajan. Painoa on 130 grammaa.

ZTE:n näyttö on kooltaan melkeinpä optimaalinen. Viisi tuumaa on riittävän iso, mutta kuitenkin laite mahtuu hyvin käteen. Kuvanlaatu on hyvää keskitasoa, mutta pikseleitä on vain 720 x 1280, joten aitoon HD-tasoon se ei yllä.

VIisi tumaa on hyvä koko puhelimelle.

Mikro-usb on poikkeuksellisesti vasemman kyljen alareunassa. Takapuolella on kamera, joka on sijoitettu aivan kotelon yläreunaan.

Kamera on aivan yläreunassa.

Sijainti on hyvä silloin, kun otetaan pystykuvia, mutta vaakakuvissa kamerasta haluaa pitää kiinni molemmin käsin ja silloin sormet peittävät linssin turhan helposti. Takakuori on valkoista muovia, mikä tuntuu jämäkältä mutta antaa silti hieman halvan vaikutelman. No, halpamallistahan tässä on kyse.

Kameran tarkkuus on kahdeksan megapikseliä, mutta kuvaformaatti on yllättäen 3264 x 2448 eli vanha 4:3. Vakiona olevassa kameraohjelmassa ei ollut mahdollisuutta kuvasuhteen muuttamiseen. Kuvanlaatu on keskitasoa, värit jäävät hieman haaleiksi eikä ohjelma tallenna kuviin kaikkia exif-tietoja.

Kamera on OK, mutta 4:3 kuvasuhde tuntuu vanhanaikaiselta.

Android-versio on 4.1.2 eli jo suhteellisen vanha. Valmistajan omia lisäyksiä on vain vähän, mistä useimmat käyttäjät ovat tyytyväisiä. Mi-Pop näyttää ruudulla ohjelmallisen painikkeen, johon voi kytkeä halutun toiminnon. Oletusarvona se toimii peruutuspainikkeena.

Mi-EasyAccess on valikko, johon saa määritellä valmiiksi yleisimmin käytetyt sovellukset. Ahkera somettaja voi kytkeä vihreään Facebookin ja punaiseen vaikka Instagramin. Valikko tulee näkyviin puhelinta avattaessa.

Mi-EasyAccess.

 Muutoin puhelimen aloitusnäyttö on tuttu ja turvallinen:

Aloitusnäyttö ZTE:n tapaan.

Puhelin loistaa tekstinsyötössä. Siinä on vakiona Touchpal X -ohjelma, joka antaa rajattomat mahdollisuudet tekstinsyötön säätämiseen ja tukee esimerkiksi sanaeleitä (word gesture), mikä nopeuttaa kirjoittamista. Eri alojen sanastoja voi ostaa erikseen 0,99 dollarilla.

Tekstinsyötössä on runsaasti lisävalintoja.

Mielenkiintoisinta on mahdollisuus syöttää teksti sanelemalla suomeksi. Kuten yläkuvasta näkyy, se onnistuu varsin hyvin. Muutaman kirjaimen korjauksia joutuu tekemään (kuten yllä "zanella"), mutta niiden korjailu on nopeampaa kuin tekstin naputtelu merkki kerrallaan.

Vielä muutama esimerkki sanelluista tekstiviesteistä:

Suomen tunnistus onnistuu yllättävän hyvin.

Ainoa ongelma on, etten keksinyt tapaa miten sanella välimerkkejä. Dragon Dictate ymmärtää pilkun, pisteen ja kysymysmerkin, mutta Touchpalista ne menevät läpi pelkkinä sanoina.

Haku toimii myös Googlen kanssa. Kun puhelimelle lausuu sanan "olympialaiset", näytölle ilmestyy Sotshin sivu:

"Hae olympialaiset".

Grand S Flex on kelpo perusälypuhelin. Hintaluokka 250 euroa lisää sen houkuttelevuutta. Nimekkäämpi Samsung S3 4G kahden gigan muistilla ja sd-korttipaikalla maksaa vajaan satasen enemmän.

Android-kuviin lumisade-efekti

Googleen on talven kunniaksi tullut hauska efekti: kun ottaa kuvan Android-puhelimella ja ravistaa puhelinta, se lisää kuvan päälle lumisade-efektin. Toinen ravistus ja kuva tallennetaan pysyvästi animoituun muotoon.

Vanha kikka 1980-luvun lopusta -- animoidut GIFfit -- ovat taas käytössä, mutta tulos on hauska:

Lunta tulvillaan...

Jos selaimesi näyttää animoidut GIFit oikein, yläkuvassa olevan lumen pitäisi leijalla valokuvan päällä. Valitettavasti Facebook ei ymmärrä GIFfejä, se kääntää kuvat JPEG-muotoon ja silloin efekti katoaa.

Virtuaalinen keinolumi onkin nyt tarpeen, sillä talvi on etelässä lauha ja taivaalta sataa lähinnä vettä.

Hmm... isomman kuvan lumisade-efekti ei aina käynnisty Chrome-selaimessa.

Googlaamalla löytyi tällainen ohje asiaan: http://www.theverge.com/2013/12/12/5204592/google-plus-android-lets-you-shake-to-add-snow-to-photos.

2G-3G-4G - onhan siinä eroa!

Harva asia on kehittynyt yhtä nopeasti kuin matkapuhelinten datasiirtonopeudet. Pieni vertailu havainnollistaa asiaa.

Samsung Note 3 + Saunalahden 4G -liittymä yltävät espoolaisessa Sello-ostoskeskuksessa yli 40 megabitin siirtonopeuteen:

2014 ja 4G

Ping-arvo on mukavat 30 millisekuntia, lähetysnopeus 43 ja latausnopeus peräti 51 megabittiä sekunnissa. Speedtest.net-ohjelman tulokset eivät ole tieteellisen tarkkoja, mutta kertovat kuitenkin sen, että lujaa mennään! Harvalla edes langallinen kotiyhteys pystyy tällaisiin nopeuksiin.

Kun puhelin asetetaan 3G-tilaan, palataan ajassa viisi vuotta taaksepäin ja nopeus putoaa oleellisesti pienemmäksi:

2009 ja 3G

Tässä käytössä on 3G-tekniikan kehittyneempi HSDPA-siirtomuoto, alkuperäisen 3G:n nopeus jäi muutamaan megabittiin. Lähetysnopeus on vain kymmenesosa latausnopeudesta, mikä vastaa hyvin kodeissa yleistä langallista ADSL-liitäntää.

Viisi vuotta lisää taaksepäin ja tullaan EDGE-standardin aikaan:

2004 ja 2G

Ping-lukema eli kytkeytymisviive on peräti 356 millisekuntia. Oikeastaan EDGE oli 2G-tekniikan kehittyneempi versio eli 2,5G-sukupolvea. Kymmenessä vuodessa mobiili datasiirto on nopeutunut noin 500-kertaisesti.

Alkuperäisellä 2G:llä saatiin latausnopeutta vain 0,01 megabitin verran (9600 bittiä) -- mutta 1990-luvun loppupuolella sekin tuntui hienolta.

Vielä nyt 4G-asiakkaat pääsevät nauttimaan huimista nopeuksista. Muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toinen, kun yhä useamman taskussa oleva laite imuroi dataa megabittien vauhdilla. Lisäksi 4G-peitto on hyvin paikallista, jo 50 metrin siirtymä voi heikentää kentän kuuluvuutta niin paljon, että nopeus putoaa. Ylimmän kuvan mittaus on tehty optimioloissa kauppakeskuksen sisätiloissa.

Aivan oma kysymyksensä on se, mihin kännykässä tarvitaan kymmenien megabittien siirtonopeutta, ja miten runkoverkot kestävät lisääntyvän liikenteen. Ei ihme, että operaattorit haluavat rajoittaa dataliikenteen määrää, vaikka nopeus pysyisikin entisellään.

Nälkä on kasvanut syödessä, eivätkä megabitit enää tunnu miltään. Joskus on kuitenkin syytä olla tyytyväinen saavutettuun kehitykseen eikä aina valittaa sen puutteista.

4k-video on upean näköistä

4k-televisiot saavat paljon mediahuomiota, vaikka niistä ei juuri ole iloa puuttuvien elokuvien vuoksi. Vähemmälle huomiolle on jäänyt uusien älypuhelimen 4k-videokuvaus, joka tuottaa parhaimmillaan upeita videoita -- ja mikä parasta, katsomiseen ei tarvita kallista 4k-televisiota, pelkkä tietokone riittää.

Olen kuvannut muutamia testivideoita Samsungin Note 3 -kännykän UHD-tilassa. Tietokoneen 27" näytöllä 2560x1440 pikselin tarkkuudella ne näyttävät uskomattoman hyviltä. Ero videokameran HD-kuvaan on huomattava. Itse asiassa laatuero on paljon helpompi nähdä tietokonemonitorilla kuin 4k-televisiolla.

Blogger pienentää kuvia, joten en voi laittaa tähän liitteeksi alkuperäistä ruutukuvaa, mutta pienensin sen itse valmiiksi:

Samsungin 4K-video Windowsin Media Playerissä.

Kuva on uskomattoman terävä. Siitä saa aavistuksen katsomalla tätä ruudun keskeltä otettua rajausta:

Rajattu yksityiskohta videokuvan keskeltä. Wau!

Rajaus on otettu ylemmästä ruutukuvasta, jossa videon tarkkuutta on skaalattu alaspäin tietokonenäytölle sopivaksi Alkuperäinen videokuva on siis vielä tätäkin tarkempi. Hämmästyttävää.

Sitten ne varjopuolet. Aurinkoisella säällä suljinaika jää lyhyeksi ja koska kuva on progressiivinen, kameran kääntäminen kuvauksen aikana aiheuttaa nykivän efektin, mikä rasittaa silmiä. Puhelimessa ei ole kuvanvakaajaa, joten käsivaralta kuvattaessa kuviin tulee väistämättä pientä hyppimistä. Paras tulos saadaankin asettamalla puhelin telineeseen ja pitämällä se täysin paikoillaan kuvauksen ajan.

4K-video tuntuu olevan niin uusi asia, ettei edes eilen LG:n uutuusmallia esitellyt tuoteasiantuntija tiennyt puhelimensa osaavan myös UHD-kuvauksen. Hän oli lievästi yllättynyt, kun näytin valinnan kameraohjelman asetuksista. Näin siitä huolimatta, että LG valmistaa 4K-televisioita ja markkinoi niitä juuri äärimmäisen terävällä kuvalla.

Jos kuvaisin pieniä lapsia, hankkisin uuden puhelimen pelkän 4K-tallennuksen vuoksi -- niin paljon paremmalta kuva näyttää. Ja kun lapset ovat 30 vuoden päästä aikuisia, tavallinen HD-kuva näyttää heistä yhtä antiikkiselta kuin analoginen VHS-kuva meidän mielestämme.