Apple Airport Utility ei toimi Windowsissa eikä Gmail iPadissä

Applen laitteet ovat tyylikkäitä ja toimintavarmoja -- ainakin Applen kanssa. Windows-tuki ei sitten olekaan yhtä hyvää. 

Hankin joitakin vuosia sitten Airport Express -tukiaseman yksinomaan Airplay-kaiuttimia varten. Nyt voin soittaa iTunes-musiikkia iPadistä tai Windows-mediakoneesta langattomasti eri huoneissa oleviin kaiuttimiin.

Kaikki toimi aluksi hyvin, mutta sitten Airport alkoi kiukutella aluekoodista ja sen jälkeen tukiaseman hallinta AirPort Utility -ohjelmalla lakkasi kokonaan toimimasta. Yleensä ohjelma kyllä löysi tukiaseman, mutta viimeistään asetusten muuttamisen jälkeen se sotki verkkoasetukset. Välillä tuloksena oli miinusmerkkisiä error-koodeja (aina paha merkki!), välillä mystisempi ilmoitus:

Mikä on, ettei tukiaseman hallinta onnistu Windowsista?

Pähkäilin ongelman kanssa useita iltoja. Lopulta luovutin ja kuvittelin, että asema oli yksinkertaisesti mennyt rikki. Eilen päätin kokeilla vielä kerran iPadin omalla ohjelmalla -- ja kaikki toimi täydellisesti. 

Syy on yksinkertainen: AirPort Utility tukee vain Windows 7 -versiota, eikä päivitystä ole saatavilla. Ilmeisesti Apple ei enää halua Windows-käyttäjiä, kun omiakin laitteita myydään riittävän hyvin. 

Ok, Windows-tuen voi kyllä lopettaa, mutta olisiko liikaa vaadittu, että hallintaohjelma itse ilmoittaisi asiasta? "Your Windows is not supported" tai jotain vastaavaa?

Toinen valitus: Gmail ei toimi iPadissä, siinä ensimmäisessä. Onhan se toki vanha (viisi vuotta), mutta riittäisi aivan hyvin kevyeen käyttöön. Ihmettelin pitkään, miksei Gmail-appsi toimi, vaan herjasi jatkuvasti väärästä salasanasta.

Lopulta tämäkin kirkastui: Gmail ei enää toimi alkuperäisessä iPadissä. Olkoon siis niin, mutta miksei asiasta voi kertoa selvästi? Miksi ohjelma väittää salasanaa vääräksi, kun vika on ihan muualla?

Mac ja Office-päivitykset

Olen käyttänyt Microsoft Office 2011 -pakettia Mac-koneessa lähes parin vuoden ajan ja asentanut tuona aikan kuuliaisesti kaikki päivitykset, joita on totisesti riittänyt.

Päivitys 14.4.4, syyskuu 2014

Päivitys 14.5.4, syyskuu 2015

Päivitys 14.5.5, syyskuu 2015

Erikoista sinänsä, että jokainen päivitys on kooltaan 113 megatavua. Tunnollisesta päivittämisestä huolimatta en ole huomannut mitään muutoksia tai parannuksia ohjelmien toiminnassa. Mihin ihmeeseen näin suuria päivityksiä on tarvittu? Pitäisi varmaan käydä läpi päivitysikkunan Knowledge base -artikkelien linkit, jotta saisi valaistusta asiaan -- mutta kovin merkittäviä parannukset eivät voi olla.

Muutama viikko sitten siirtyin Macissä Office 2016-versioon. Sovellusten ulkonäkö muuttui hieman, mutta mitään oleellista uutta ei tullut. Word, Excel ja PowerPoint ovat jo niin valmiita kuin toimistosovellukset vain voivat olla.

Mac-käyttäjiä tosin syrjitään, sillä samasta versionumerosta huolimatta sovellukset sisältävät vähemmän ominaisuuksia kuin vastaavat Windows-versiot. Eniten kaipaan PowerPointiin mahdollisuutta tallentaa esitys PDF-versioksi.

Windowsissa PDF-tallennuksessa on lukuisia asetuksia:

PDF-tallennus Windowsissa.

Mac-versiossa ei ole PDF-tallennusta lainkaan, sen tilalla on vain vienti-toiminto, jossa ei PDF:n kohdalla ole mitään valintoja. Suurin puute on, ettei esitystä voi tulostaa lainkaan Handouts-muodossa (2, 3 tai 6 pientä diaa sivulle). Tämä ei ole muuttunut mihinkään sitten Office 2010 (Windows) ja Office 2011 (Mac) versioiden, valintaikkunat ovat aivan samanlaiset.

PDF-tallennus Macissä.

Windows-versioissa on uusia hauskoja kaaviotyyppejä, jotka antavat elävyyttä raportteihin ja PowerPoint-esityksiin -- kuten tämä Sunburst:

Eläinten määrät sunburst-kaaviona.

Mac-versiossa uusia kaaviotyyppejä ei ole lainkaan, joten tiedostojen avaaminen tuottaa vain ikävän virheen ja varoituksen siitä, että jos työtiedosto tallennetaan, kaavio häviää lopullisesti. Ei hyvä.

Sunburst-kaavio Mac-versiossa: sitä ei ole.

Jotain on kuitenkin muuttunut, sillä nyt Office-päivitykset ovat ällistyttävän suuria:

Huh, mitä kokoja! Nämäkö pelkkiä päivityksiä?

Uutta on sekin, että nyt sovellukset näyttävät päivitysten jälkeen, mitä uutta niissä on. Word, Excel ja PowerPoint esittävät kaikki samanlaisen listan (vain ohjelman nimi vaihtuu):

Ja näihinkö uudistuksiin tarvittiin kolme gigatavua koodia?

Lisäys 23.11.2015 Valitettavasti jokainen Office 2016 -päivitys näyttää olevan yli kolmen gigatavun kokoinen. On pakko ihmetellä, miksei Microsoft ole käyttänyt inkrementaalista päivitystä, vaan lataa sovellukset aina kokonaisina uudelleen.

Päivitys 15.16 on yhtä iso kuin 15.15. 

X- ja V-merkit Windowsin kuvakkeissa

Äskettäin huomasin Windows-työpöydän kuvakkeiden muuttuneen. Lähes jokaiseen oli ilmestynyt ylimääräinen, vihreä v-merkki.

Mistä tulevat vihreät tarkistusmerkit kuvakkeisin?

Ylimääräiset tarkistusmerkit hävisivät päivittämällä työpöytä (tyhjässä kohdassa hiiren kakkospainike ja Refresh), mutta vähän myöhemmin kuvakkeisiin oli ilmestynyt uusia merkkejä:

Entä harmaa x-merkki?

Harmaat X-merkit herättävät suurempaa huolta, sillä ne viestivät ongelmista. Mutta mistä on kyse?

Moni on törmännyt samaan ilmiöön, eikä lopullista selitystä ole löytynyt. Vihreä v-merkki liittyy joihinkin varmuuskopiointiohjelmiin, kuten Norton Backup ja Carbonite, mutta omassa koneessani ei ole kumpaakaan. Kyse ei ole myöskään Windowsin versiosta, sillä ongelmaa on raportoitu Vistasta alkaen uusimpaan Kymppiin.

Teknisesti kyseessä on kuvakkeen päälle tuleva kerros (Icon Overlay), jota ohjelmat pystyvät muuttamaan. Rekisterieditori löytää hakusanalla ShellIconOverlayIdentifiers tällaiset:

Rekisteri viittaa SkyDrive Pro -palveluun.

Rekisteristä päätellen syy löytyy Microsoftin omasta pilvipalvelusta. Ja toden totta: ongelma alkoi vasta, kun olin ottanut käyttöön Office 365:n, jonka mukana tulee One Drive -pilven Pro-versio.

Johtopäätökseksi jää, että kyse on pilvipalvelun synkronointibugista, jota Microsoft ei saa korjattua. Outoa sikäli, ettei synkronoinnin pitäisi koskea työpöydän kuvakkeita lainkaan.

Miksi iPad takkuilee wlan-verkossa?

Uudehko iPad Mini ei suostunut toimimaan wlan-verkossa. Musiikin toisto Airplayllä vahvistimeen pätki koko ajan ja Speedtest-nopeustesti antoi kerrassaan järkyttävän tuloksen:

Näin hidasta wlan-verkkoa ei olekaan.

Latausnopeus 0,57 megabittiä sekunnissa, lähetysnopeus 0,79 megabittiä. Ja ping-latenssi ällistyttävät 0,3 sekuntia. Mitä ihmettä?

Syyllinen löytyi tutusta paikasta: wlan-tukiasema oli valinnut itselleen vähiten ruuhkaisen kanavan ja päätynyt arvoon 13. Kanava on sallittu Euroopassa, mutta ei Yhdysvalloissa.

Hämmästyttävää kyllä, Euroopassa myytävät iPadit (tämä ostettu Stockmannin myymälästä Hulluilta päiviltä) eivät tue kaikkia eurooppalaisia wlan-kanavia. Olisi kiva, jos tästä olisi jossain maininta, eikö vain?

Jos Apple on viisaudessaan päättänyt tukea vain amerikkalaisia kanavia, sen ei pitäisi löytää 13. kanavan wlan-verkkoa lainkaan (näin toimivat Surface Pron jenkkimallit). Se, että tukiasema näkyy ja yhteys syntyy, mutta toimii käyttökelvottoman hitaasti, on kerrassaan käsittämätöntä.

Ja vielä: iOS-käyttöjärjestelmän asetuksissa ei ole tietääkseni mitään keinoa, jolla käytössä olevan kanavan voisi selvittää. OS X-koneissa se onnistuu painamalla Alt-näppäintä ja klikkaamalla wlan-kuvaketta.

Kun vaihtoi wlan-verkon kanavalle viisi, nopeudet nousivat odotetulle tasolle. Nettikeskustelujen perusteella myös Bluetoothin sammuttaminen saattaa auttaa hidastelevaan wlan-verkkoon, mutta silloin ongelma on jossain muualla kuin kanavassa 13. Tässä tapauksessa BT:n sammuttamisella ei ollut vaikutusta.

Kun sormenjälki ei avaakaan puhelinta

Sormenjälki on kaikkein näppärin tapa avata puhelimen lukitus. No, onhan siinäkin ongelmansa -- mahdolliset hanskat pitää ensin riisua eikä avaus yleensä onnistu yhdellä kädellä.

Usein kuvitellaan, että sormenjäljen suurin hyöty tulee sen turvallisuudesta. Koska jokaisen sormenjälki on yksilöllinen, vain oikea omistaja pystyy avamaan lukituksen. Tämä ei kuitenkaan ole sormenjäljen suurin hyöty. Sormenjälkiä voi kopioida keinotekoisesti, joten sen turvallisuus ei yllä edes kohtuullisen salasanan tasolle. Hyödyt ovat muualla.

Ensinnäkin sormenjälkeä ei voi unohtaa. Tietoturvan kannalta huonoja salasanoja suurempi ongelma ovat liian hyvät salasanat -- tai ainakin liian huonomuistiset käyttäjät, jotka eivät muista omaansa ja joutuvat resetoimaan sen tai pyytämään apua muualta.

Toinen etu on siinä, ettei sormenjälki paljastu sivulliselle. Erilaiset PIN-koodit ja lukituskuviot näkyvät olan yli ja siksi lähipiirin on helppo selvittää ne. Sormenjälki ei näy ulospäin, joten teknisestä turvattomuudesta huolimatta se on käytännön turvallisuuden kannalta paras valinta.

Mutta entä kun sormenjälki ei toimikaan? Itselle kävi näin viime viikolla. Samsung S6:n sormenjälkiskanneri (joka on iPhonen tapaan upotettu kotinäppäimeen) ei pystynytkään lukemaan sormea ja viiden virheen jälkeen puhelin pyysi varasalasanaa.

Apua, mitäs nyt tehdään?

Olin määritellyt salasanan keväällä enkä ollut koskaan tarvinnut sitä. Ei siis ihme, ettei salasana tullut mieleen.

Samsung S6 antaa yrittää salasanaa rajattoman monta kertaa, mutta aina viiden yrityksen jälkeen on pidettävä puolen minuutin tauko.

Kärsivällinen pääsee kokeilemaan salasanoja rajattomasti.

Jos on riittävästi kärsivällisyyttä, salasana selviää kokeilemalla, mutta aikaa se vie.

Sivumennen sanoen älypuhelinten lukitukset ovat tietoturvan murheenkryyni. Niin iPhonen (kikka 1, kikka 2 ja vielä yksi keino sekä huijaus) kuin Androidin lukituksen ohittamiseen on löydetty kiertoteitä.

Samsungin valikossa on myös Avaa Googlella -vaihtoehto, mutta jos on otettu käyttöön kaksivaiheinen todennus (kannattaa ottaa!), Gmail/Google-salasana ei toimikaan vaan tuloksena on lisää turhia yrityksiä. Ainoaksi keinoksi jää kirjautua Google-tilin asetuksiin toisella koneella ja poistaa kaksivaiheinen todennus käytöstä, kirjautua puhelimeen tavallisella Google-salasanalla ja sen jälkeen palauttaa todennus taas käyttöön.

Varjopuolena on, että kaikki aktiiviset Google-palvelujen istunnot sulkeutuvat ja sovelluskohtaiset salasanat pitää määritellä uudelleen.

Muistutus: jos käytät sormenjälkitunnistusta juuri nyt olisi hyvä aika tarkistaa, että muistat salasanan. Ehkä kannattaisi kirjoittaa salasana muistilapulle ja arkistoida se turvalliseen paikkaan. 

Samsung Level On -kuulokkeet

Langattomia, taustamelua poistavia Bluetooth-kuulokkeita tulvii markkinoille melkein joka valmistajalta. Samsungin malli on nimeltään Level On, ja kyseessä on jo aiemmin samalla nimellä myydyn kuulokemallin langaton versio.

Samsung Level On

Kuulokekupit peittävät korvan kokonaan, mikä ainakin näin alkusyksyn viileydessä on tervetullutta. Ulkoilu kuulokkeet päässä tuntuu mukavalta, kun korvat ovat lämpimässä. Silti kuulokkeet ovat selvästi kevyemmät kuin aiemmin kokeilemani Plantronicsin malli.

Paritus kävi helposti, kuten nykylaitteilla yleensäkin. Bluetooth-yhteensopivuus on kehittynyt takavuosista huimasti.

Oikeanpuoleisen kupin pintaan on lisätty kosketusohjaus. Ääni voimistuu, kun sormea vedetään alhaalta ylös ja hiljenee vastakkaisella liikkeellä. Vaakasuuntainen veto hyppää edelliseen tai seuraavaan. Kaksoisnapautus kytkee toiston pauselle. Säädössä on pieni viive, mikä vaikeuttaa varsinkin äänenvoimakkuuden tarkkaa asettamista.

Kupin pinta toimii kosketusohjaimena.

Virta- ja melunvaimennuskytkimet löytyvät oikean kuulokekupin takareunasta, jolloin ne osuvat hyvin peukalon ulottuville. Liekö korealaisten logiikka erilaista, mutta tuntuisi luontevammalta sijoittaa virtakytkin alemmaksi ja melunvaimennus (ANC) sen yläpuolelle. Nyt järjestys on päinvastainen. Vielä erikoisempaa on, että kytkimet näkyvät punaisina kun toiminto (tai virta) ei ole päällä.

Punainen väri kertoo, että toiminto EI ole käytössä.

Automaattista virrankatkaisua ei ole, joten pöydälle unohdettuna akku tyhjenee, ellei muista katkaista virtaa kytkimestä.

Äänijohdon kytkentäpaikka.

Lentokoneessa tai perinteisissä stereoissa Bluetoothia ei ehkä voi käyttää, joten kuulokkeissa on liitäntä myös perinteiselle miniplugille ja äänijohdolle.

Vasemmassa kupissa on pieni reikä mikrofonille, joten myös puhelut onnistuvat. Musiikki jää kuulumaan hiljaa taustalle puhelun ajaksi. Muut testaamani mallit pysäyttävät toiston puhelun ajaksi kokonaan. Erikoisuutena on mahdollisuus jakaa musiikki myös kaverin Level On -kuulokkeisiin (Sound with Me -toiminto).

Melunvaimennus on kiitettävän tehokasta. Junamatkan jyrinä vaimeni lähes tyystin, joskin lopputulos riippuu junasta. Vaimennus ei haittaa musiikin kuuntelua.

Kuljetusta varten sangat voi taittaa vastakkain, mutta kuppeja ei voi kääntää 90 astetta kuten joissakin kilpailijoissa. Tämän vuoksi Level On vie laukussa enemmän tilaa leveyssuunnassa.

Kuljetusasento.

Hallintaohjelma toimii älypuhelimissa. Sillä voi säätää automaattisen virrankatkaisun odotusaikaa sekä kuulokkeiden omaa ekvalisaattoria.

Kuulokkeiden ominaisuuksien hallintaohjelma.

Ihmetyttää kuitenkin, miksi hallintaohjelma vaatii pääsyn kalenteriin ja yhteystietoihin. Niillä ei pitäisi olla mitään tekemistä kuuntelun kanssa.

Mihin kalenteria ja yhteystietoja tarvitaan?

Ottaen huomioon, että langattomia kuulokkeita käytetään usein ulkona ja matkalla, äänenlaatu on täysin riittävä, vaikka diskanttialue jääkin hennoksi. Kotona tapahtuvaan hifistelyyn kannattaa hankkia pelkästään musiikille tarkoitetut mallit.

Kuulokkeiden hinta on ominaisuuksiin nähden kohtuulliset noin 170 euroa.

Applen julkistus 9.9.2015 toi vihdoin 4K-kuvan ja ison iPadin

Applen julkistustilaisuuksia on aina hauska seurata. Niihin ladataan suuria odotuksia ja Apple-väen keskuudessa perinteiseksi muodostunut syyskuun puhelinjulkistus aiheuttaa aina vipinää. Niin paljon, että moni pudottaa puhelimensa voidakseen hankkia vakuutuskorvauksella uuden.

Eilinen 9.9.2015 julkistus oli yllätys vain siinä, ettei varsinaisia yllätyksiä ollut. Parhaalta näytti iPad Pro, jonka 12,9-tuumaisena mahdollistaa taas uusia käyttökohteita tablet-koneille. Niiden kehitys onkin pitään polkenut paikallaan ja on epäilty koko genren olevan tiensä päässä.

Ironista kyllä, iPad Pro:ssa on magneetilla kiinnittyvä näppäimistö (lisävaruste), ohjauskynä (lisävaruste) ja mahdollisuus jakaa tablet-käyttö kahdelle sovellukselle. Siis samat ominaisuudet, jotka olivat uutta Microsoftin Surface-tabletissa kun se julkistettiin lähes kolme vuotta sitten.

Kopiointi on alalla yleistä, mutta kynä on varmasti ollut vaikea tapaus applelaisille. Tiedetään, että Steve Jobs inhosi kynäohjausta ja vaati toteuttamaan kosketusnäytöt ilman sitä. Mutta fakta vain on, että monissa käyttötilanteissa kynä toimii hyvin.

Sitä, mihin kynän saisi jemmattua ettei se hukkuisi, ei Applekaan ole näköjään ratkaissut.

iPhone 6S oli odotusten mukainen. Melkeinpä rikollista on, että halvimmat mallit myydään edelleen mitättömällä 16 gigatavun muistilla ja oikea halpamalli 32 gigan muistilla puuttuu. Ostajan on siis hankittava 64-gigainen tai vielä mieluummin 128-gigainen versio.

3D Touch -ominaisuus näytti demossa aidosti hyödylliseltä. Ihme, ettei kukaan ole toteuttanut sitä aikaisemmin. Kun puhelin tunnistaa myös painalluksen voimakkuuden, sormiohjaus saa ihan uuden ulottuvuuden ja pystyy matkimaan hiiren kakkospainiketta.

Ja vihdoin myös iPhone osaa kuvata 4K-videota. Paremman luokan Android-puhelimet ovat osanneet saman jo pari vuotta.

Kiinnostavaa, että iPhonen tekniset tiedot tulivat tällä kertaa videolta eivätkä lavaesiintyjältä. Aiemmin niiden hehkuttaminen on ollut koko esityksen huippukohtia.

Seurasin lähetystä sekä netistä (ensi kertaa myös Windows-katsojat pääsivät mukaan, tosin vain kympillä ja Edge-selaimella) että AppleTV:n kautta. Viivettä näytti olevan peräti kahden minuutin verran. Pakkaus ei voi kestää niin pitkään, joten eron täytyy johtua Applen omasta CDN-verkosta. Näin pitkällä viiveellä on kyseenalaista puhua enää "suorasta lähetyksestä". Näytti erikoiselta, kun livebloggaajat kertoivat asioista paljon ennen kuin videokuvan puhuja.

4K-video jakaa mielipiteitä, mutta itse pidän siitä kovasti. Isolla monitorilla katsottuna näyttää kuin digivalokuvat heräisivät eloon.

Esimerkiksi tämä lentokoneen ikkunasta kuvattu näkymä on liikkuvana upeaa katsottavaa. Web-sivu pakottaa kutistamaan 2560x1440-näytöltä otetun ruutukaappauksen 1/4-kokoon, joten siitä saa vain aavistuksen todellisesta kuvanlaadusta.

4K-videon tarkkuus on tietokoneella huikeaa katsottavaa.

Todellinen 4K-videon pikselimäärä on 2,25-kertainen ruudulle mahtuvaan verrattuna, mutta varsinkin älypuhelimella kuvattaessa kameran optinen tarkkuus asettaa omat rajansa kuvalle eivätkä kaikki näytöltä puuttuvat pikselit sisällä todellista kuvainformaatiota.

Samsungin S6-puhelimessa videokuvaa voi zoomata toiston aikana, joten 4K-kuvaa voi rajata jälkikäteen HD-tarkkuuteen tai vieläkin lähemmäksi. Puhelimen näytöltä otettu ruutukuva näyttää sekin hyvältä.

Zoomattu 4K-toisto puhelimen omalta näytöltä kaapattuna.

Usein väitetään, että 4K-videota on turha kuvata, koska ei ole 4K-telkkariakaan. Ei tietenkään ole. Videot kannattaa aina kuvata mahdollisimman hyvällä tekniikalla. Lopputuloksen voi skaalata alaspäin ja alkuperäisen säästää tulevaisuutta varten. Jonain päivänä 4K on aivan yhtä tavallista kuin HD-kuva nyt -- sitäkin pidettiin vielä 10 vuotta sitten turhan tarkkana ja tilaa vievänä.

On silti sanottava, että tarkkuus on vain yksi videokuvan laadun mittareista. Ns. rolling-shutter-efekti, liikkeeseen nähden liian alhainen kuvataajuus sekä optiikan ja vakaimen rajoitukset heikentävät älypuhelinten 4K-videon laatua. Samsung S6 on tähän mennessä paras kokeilemani 4K-puhelin, mutta kuvaa ei kannata panoroida liikaa ja valoa on oltava riittävästi. On mielenkiintoista nähdä, pystyykö Apple panemaan paremmaksi jo ensimmäisessä 4K-videomallissaan.

Erikoisin julkistus oli Applen oma vaihto-ohjelma, jolla se astuu operaattorien tontille. Apple haluaa tehdä sopimuksen suoraan asiakkaiden kanssa ja taata heille joka vuosi uuden puhelimen. Vanha otetaan vaihdossa ja ilmeisesti myydään "pre-owned" eufemismilla ja lievällä alennuksella varustettuna. Tämä on USA:n markkinoilla iso juttu, koska puhelimet myydään yleensä operaattorien kytkysopimuksilla.

Ajatus älypuhelimen vaihtamisesta joka vuosi uusimpaan malliin kuvastaa iFanien uskollisuutta. Meille muille se on merkki kestämättömästä kehityksestä.