Fitbit-data Exceliin

Fitbit-aktiivisuusranneke laskee päivässä kertyneet askeleet, kerrokset ja paljon muuta tietoa liikkumisesta. Nettipalvelusta tai älypuhelimesta voi sitten katsella miten tavoitteet ovat täyttyneet.

Fitbitin oma Dashboard-näyttö

Mutta entä jos haluaa katsoa tietoja kauemmas taaksepäin? Kojelauta näyttää vain 28 päivän tiedot. Log-välilehdeltä voi valita melkein minkä ajanjakson tahansa, esimerkiksi vuoden:

Log-välilehti näyttää vaikka koko vuoden.

Graafista näkyy, miten mittauksissa on keväällä tauko, koska laitteen malli vaihtui. Analyysitoiminnot ja mittauksen säilyminen yhdenmukaisena on valmistajan näkökulmasta mainio keino sitoa asiakas oman tuotteen käyttäjäksi.

Entä miten tiedot saisi ladattua itselle, jos vaikka lopettaa juuri tämän rannekkeen käytön? Onneksi Fitbitissä on mahdollisuus ladata tiedot itselle. Toiminto löytyy asetuksista (Data Export) ja näyttää lupaavalta. Tiedot saa ladattua joko CSV- tai XLS-muodossa.

Voiko päiväysten valinta olla oikeasti näin hankalaa?

"Your data belongs to you!", sivu hehkuttaa -- aivan oikein. Tämä on sitä MyDataa. Tiedot liikkumisestani ovat minun, eivät Fitbitin omaisuutta. Asiakkaana minulla pitäisi olla oikeus ladata ne itselle ja jopa siirtää palvelusta toiseen.

Mutta sitten tulee ongelma: Custom-kohtaan syötettävä aikaväli voi olla enintään 31 päivää. Mitä ihmettä? Miksei koko vuotta kerralla?

Todellinen riesa paljastuu, kun alkaa syöttää päivämääriä kenttiin. Alku- ja loppupäivän voi valita kalenterinäytöstä, mutta ne eivät voi olla yli 31 päivän päässä toisistaan, eikä arvoja voi edes tyhjentää! Tammikuun siirto menee helposti, mutta helmikuu vaatii kolme klikkausta: alkupäiväksi valitaan 31.1., sen jälkeen loppupäiväksi 28.2. ja lopuksi alkupäiväksi siirretään 1.2.

Maaliskuu on vielä vaikeampi, koska loppupäivää ei voi siirtää suoraan 31.3. vaan ajat on syötettävä paloissa. Ensin alku 28.2., sitten loppu 28.3., sitten alku 1.3. ja lopuksi loppu 31.3. Tämän täytyy olla tahallista kiusantekoa! Jos päiväyksiin on helpompi tapa, en ainakaan itse keksinyt sitä. Jatkossa täytyy ladata data aina kuukauden loppuessa.

Data avautuu Exceliin, mutta maa-asetukset ovat amerikkalaiset, joten tulos on tällainen:

Kuukauden data vihdoin Excelissä.

Kun yksittäiset kuukaudet on kopioitu allekkain Exceliin, dataa on vielä puhdistettava. Pilkkujen poisto tuhaterottimista käy helposti etsi-korvaa-komennolla, samoin desimaalipisteen vaihto pilkuksi. Olisi ehkä helpompi ladata tiedot CSV-muodossa ja tehdä etsi/korvaa tekstinkäsittelyllä.

Päiväysten kääntäminen suomalaiseen muotoon käy helpoiten Text to columns -toiminnolla. Samalla toiminnolla vaihtuvat (sarake kerrallaan) korvausten jälkeen tekstiksi tulkitut numerot takaisin numeroiksi ja edessä on prosessin palkitsevin vaihe: analyysi omalla ohjelmalla.

Seuraavissa esimerkeissä tulokset ovat sivuseikka, koska dataa puuttuu keväältä. Oleellista on oivaltaa helppous ja mahdollisuudet, joita palvelusta ladatun oman datan analysointiin liittyy. Tässä työssä Excelin pivot-taulukko on mainio apuväline. Se tunnistaa automaattisesti kuukaudet ja parilla klikkauksella tuloksena on taulukko ja graafi:

Askeleet kuukausittain.

Piirretään samaan graafiin kaksi eri muuttujaa:

Askelten määrä ja kerrokset.

Askelten ja kerrosten määrällä on suora korrelaatio, joskin kesäkuukausina se vähenee. Tulos kertoo, että työpaikalla on kävelty portaita hissin käyttämisen sijaan.

Sykeanturin tulokset eri aktiivisuusmääristä -- raskasta liikuntaa on kovin vähän:

Sykealueet.

Lasketaan vielä askelten jakauma 10 000 tarkkuudella. Se käy helpoiten lisäämällä datasivulle ylimääräinen sarake, jossa on kaava =INT(askeleet/10 000) ja käyttämällä sen jälkeen =COUNTIF-funktiota:

Askeljakauma päivittäin.

Kahdeksana päivänä askelmäärä on ylittänyt 30 000 ja kerran peräti 40 000.

Suomen vihatuin nettiyhteys on junassa

VR on tarjonnut junissaan ilmaista wlan-yhteyttä jo muutaman vuoden ajan. Ilmaisuudesta huolimatta yhteys lienee Suomen vihatuin. Nettipalstoilla ihmiset purkavat turhautumistaan junien netin pätkimiseen ja yhteyksien hitauteen. Jokin aika sitten eräs turhautunut, televisiostakin tuttu professori antoi Facebookissa suorat sanat tällaiselle "palvelulle".

Netin järjestäminen junaan on vaikeaa, koska raiteet kulkevat usein kaukana asutuksesta ja maanteistä, ja operaattorien pitäisi rakentaa tukiasemat erityisesti junakäyttöä varten. Lisäksi tukiaseman ohittava juna aiheuttaa lyhyen kulutuspiikin, jolloin tukiaseman hyötysuhde jää alhaiseksi ja yhteyksien nopeus vaihtelee suuresti.

Omien kokemusten valossa näyttää siltä, että mitä pidempi juna, sitä huonommat yhteydet. Pitkässä junassa on enemmän käyttäjiä ja kaikki jakavat saman kaistan. Asemilla ja taajamissa netti toimii oikein hyvin, maaseudulla välillä ei lainkaan.

Turun-juna lienee helpoin tapaus. Raiteet kulkevat suurimman osan ajasta teiden lähellä ja vuoroväli on niin tiheä, että junat ovat lyhyitä.

Testasin asiaa joulukuun puolivälissä. Kirkkonummelta lähdön jälkeen yhteys toimi suorastaan mainiosti:

Kirkkonummen jälkeen.

Karjaalle tultaessa ping oli jo kasvanut, mutta nopeus säilyi hyvänä:

Karjaalle tultaessa.

Paluumatkalla Turun ja Salon välillä nopeus oli huonoimmillaan:

Turun ja Salon puolivälissä hidastelee.

Turun ja Salon välille osui täydellinen katkokohta:

Poikki.

Karjaan jälkeen nopeudet olivat taas mainioita, mutta 300 millisekunnin ping hidastaa yhteyden muodostumista:

Karjaan jälkeen.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ainakin sen, että yhteysnopeudet vaihtelevat suuresti matkan aikana ja muista käyttäjistä riippuen. Upload-nopeus on lähes kaikissa mittauksissa suurempi kuin download-nopeus, mikä kertoo matkustajien käyttävän yhteyttä lähinnä surffaukseen ja sähköpostien hakemiseen. Tiedostojen synkronoinnin omasta koneesta ulospäin pitäisi käydä sujuvasti, mikä lämmittää etätyöntekijän mieltä. Ainakin rantaradalla nettiyhteys toimii vähintään kohtuullisesti, eikä edes maksa mitään.

Ei näin Microsoft: Windows 10 -päivitys poistaa ohjelmia

Kympin myötä tullut automaattinen Windows-päivitys käy yhä röyhkeämmäksi. On jo sinällään ärsyttävää huomata Windowsin buutanneen itsensä yöllä, pudottaneen VPN-yhteyden pois päältä ja sulkeneen kaikki sovellukset työtiedostoineen, mutta vielä ärsyttävämmäksi homma muuttuu kun Windows ilmoittaa poistaneensa lupaa kysymättä sovelluksia.

Hei, mitä tälle tapahtui?

Tehdään tämä nyt selväksi Microsoftillekin: mikään päivitys ei oikeuta poistamaan ohjelmia lupaa kysymättä! Jos ohjelmissa oikeasti on yhteensopivuusongelmia päivityksen jälkeen, niistä pitää ilmoittaa (mielellään ennen päivitystä, kiitos), mutta automaattinen poisto ei ole hyväksyttävää.

Ylipäätään pelkkä toimimattomuus ei ole riittävä syy poistaa ohjelmia. Eri asia olisi, jos poistettu sovellus aiheuttaisi vaaraa muille ohjelmille tai käyttöjärjestelmän vakaudelle. En keksi, mitä vaarallista prosessorin diagnostiikkaohjelma voisi tehdä.

Poistoon liittyvä opastus on yhtä tyhjän kanssa:

Yeah, great. 

Poistettu versio on 1.74 eli kaikkein uusin, päivätty lokakuulle 2015. Uudelleenasennuksen jälkeen se näytti toimivan ihan kuten ennenkin -- miksi siis poisto lupaa kysymättä?

Hey, where's the problem?

Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, päivitys myös vaihtaa asetuksia. Oletusselain palautetaan Windowsin Edgeksi ja omassa koneessani lukitusruudun näyttökuva vaihtui. Tällaista ei saa tehdä.

On jo riittävän raivostuttavaa, kun web-palveluiden ulkoasu ja toiminnot muuttuvat jatkuvasti ja lupaa kysymättä. Paikallisesti asennettujen ohjelmien pitäisi toimia johdonmukaisesti eikä muutella itse itseään lupaa kysymättä. Alituinen päivittämistarve käy muutenkin hermoille.

Jos tämä on esimakua tulevaisuuden Windows-päivityksistä, palaan takaisin Windows 7:aan. En halua antaa koneeni hallintaa Microsoftin käsiin, vaan päättää siitä jatkossakin itse.

Lisäys 27.5.2016: mikään ei ole muuttunut, vanhan 7-koneen päivitys Kymppiin poistaa edelleen muutamia diagnostiikkaohjelmia, kuten CPU-z.

Automaattipoisto jyllää edelleen.

Onnibus.com on halpa ja netti toimii

Matkustin ensi kertaa Helsingistä Tampereelle ja takaisin Onnibus.com bussikyydillä. Bussi lähti ja saapui Helsingin Kampin linja-autoasemalle, Tampereella määränpäänä oli linja-autoasema mutta lähtöpaikka Kalevassa, lähellä jäähallia.

Parasta Onnibusissa on sen hinta. Kun lähes 200 km:n matka maksaa 5 euroa (+1 euron varausmaksu netissä), voi jo puhua todellisesta halpuutuksesta. Edullisuus perustuu uuteen kalustoon, kevyeen organisaatioon ja riittävään volyymiin. Kaksikerroksisessa bussissa on 89 paikkaa ja se pitäisi saada mahdollisimman täyteen. Jokaisen bussin pitää ajaa vähintään 500 kilometriä työpäivän aikana.

Matkustustapana Onnibus ei ole erityisen miellyttävä. Tilaa on vähemmän kuin lentokoneessa ja hattuhyllylle mahtuu vain päällysvaatteita. Istuimen selkänojassa ei ole pöytälevyä, joten tietokoneen käyttö matkan aikana on vaikeaa. Yläkerrassa tien epätasaisuudet tuntuvat.

Toiseksi parasta on nettiyhteys -- sehän toimii! Mittasin nopeuden matkan aikana useampaan kertaan ja tulos oli aina vähintään yksi megabitti sekunnissa.

Nopeustesti Nurmijärven kohdalla.

VR:n nettiin tuskastunut voi vain ihailla Onnibusin nopeutta. Miksi netti on bussissa niin paljon nopeampi kuin junassa?

Ensinnäkin operaattorien 3G/4G-tukiasemat on sijoitettu pääteiden varsille, koska siellä on eniten kysyntää. Juna kulkee usein keskellä metsää tai peltoja, jolloin tukiasemat kuuluvat huonosti.

Toiseksi bussissa on paljon vähemmän käyttäjiä kuin junassa. Autossa oli ehkä 40 henkeä, kun junassa heitä voi olla kymmenkertainen määrä. Lisäksi bussissa useimmilla oli pelkkä älypuhelin, kun taas junamatkalla tehdään usein töitä läppärin kanssa.

Nettiyhteyttä tai taloudellisuutta kaipaavan kannattaa kokeilla Onnibusia seuraavalla matkalla. Minkä matkustusmukavuudessa häviää, sen hinnassa ja netissä voittaa.

Suomalainen maksaa iTunesissa tuplahinnan

Olen ennenkin harmitellut digitaalisen sisältökaupan keinotekoisia esteitä. Tänään tuli vastaan taas yksi esimerkki. Halusin ostaa iTunesista Phantom of the Opera -levyn, jonka hinta oli verkkokaupassa houkuttelevasti vain 5,99 dollaria.

Kuusi taalaa -- kohtuullinen hinta.

Mutta mitä ihmettä? iPadillä katsottuna hinta onkin yli kaksinkertainen:

Kolmetoista euroa -- miksi ihmeessä?

Ostetaan siis levy selaimella dollarihintaan... jaa, mutta eihän se käykään:

Ei myydä suomalaisille!

Tässä vaiheessa alkaa suututtaa. Miksi sama, lähes 30 vuotta sitten julkaistu CD maksaa suomalaiselle yli kaksinkertaisesti amerikkalaiseen verrattuna? En yleensä tue piratismia, mutta tässä tapauksessa tekisi mieli ladata musiikki ilman tekijälle menevää korvausta.

Piratismi on väärin -- mutta niin on myös tuplahinnan veloittaminen suomalaiselta.

Epäselväksi jäi, miksi Windows-pöytäkoneen iTunes oli aluksi yhteydessä amerikkalaiseen kauppaan. Turhan ostoyrityksen jälkeen se pyysi kirjautumaan uudelleen ja sen jälkeen näkyivät vain suomalaiset hinnat. Siksi hintaeroa ei useinkaan tule edes havainneeksi. 

Word Mobile ja Office 365 -rekisteröinti

Microsoftin Office-paketin Mobile-versiot voi ladata Windowsin sovelluskaupasta. Niissä on kuitenkin merkittävä rajoitus: työtiedostoja voi avata (Word, Excel, Powerpoint), mutta ei tallentaa. Ohjelmat tyrkyttävät koko ajan maksullisen Office 365-lisenssin ostamista.

Mobile-sovellukset tyrkyttävät Office 365 -lisenssin ostamista.

Sivumennen sanoen: Home-lisenssi on varsin salliva, 10 eurolla kuussa saa oikeuden käyttää Office-sovelluksia viidessä PC:ssä tai Macissä, viidessä tablet-koneessa ja viidessä älypuhelimessa samanaikaisesti. Microsoftin Surface lasketaan tässä pc-koneeksi, mikä se toki tehon ja käyttöjärjestelmän puolesta onkin. Surface on Microsoftin läppäri, ei tablet-kone. Harmi vain, että läppärin hintaan ei kuulu näppäimistöä.

Ei ole aivan ilmeistä, mistä ohjelmat lisätään jo olemassa olevaan Office 365-tilaukseen. Sitä varten pitää mennä ohjelman asetuksiin (Tiedosto | Asetukset | Tilit) ja lisätä tileihin onmicrosoft.com-loppuinen Office 365 -tili salasanoineen.

Office 365 -tili pitää lisätä erikseen

Valmiina oleva tili on koneen oma (joko paikallinen tai pilveen synkronoitu). Kun tileissä näkyvät molemmat, Officen käytössä ei enää ole rajoituksia.

Nyt onnistuu tallennuskin.

Mobile-versiot ovat ns. universal-sovelluksia, joten niiden pitäisi toimia sellaisenaan myös Windows Phone -älypuhelimissa. Isolla pc-näytöllä ne vaikuttavat pelkistetyiltä ja näkövammaisille tarkoitetuilta. Miksei yhtä hyvin asentaisi koneille aitoja Office 2016 -versioita, joissa on kaikki toiminnot, ja jotka on suunniteltu oikeaan Windows-käyttöön? Etenkin, kun molemmat menevät samasta viiden koneen PC-kiintiöstä.

Esimerkiksi siksi, että ne vievät turhan paljon tilaa. Jos tarkoitus on vain katsella työtiedostoja ja muokata toisten tekemiä töitä, Mobile-versiot ovat nopeampia ja niissä on vain tarpeelliset ominaisuudet. Lisäksi Mobile-versiot on tarkoitettu kosketuskäyttöön, joten ne toimivat sujuvasti myös ilman näppäimistöä olevassa Surfacessa.

Se vain ihmetyttää, miksei lisenssin tyrkyttämisnäytössä lue lainkaan vaihtoehtoa "Minulla on jo lisenssi, kytketään se tähän"? Nyt oikean menettelyn löytäminen vaatii turhaa pähkäilyä.

Älypuhelinten vakoiluohjelmat

Entä jos joku ujuttaa älypuhelimeeni vakoiluohjelman, joka seuraa reaaliajassa puhelimen soittotietoja, tekstiviestejä ja GPS-sijaintia? Kuulostaa pelottavalta, ellei kyse ole sitten molemminpuolisesta sopimuksesta.

Tunnetuin ohjelma lienee Mobile Spy, joka on ollut saatavilla jo vuosia, aina Nokian ajoista lähtien. Muita tunnettuja ovat FlexiSpy (ainoa ohjelma, joka tukee Maemoa) ja PhoneSheriff.

Mikä tahansa puhelin tai tablet valvontaan NYT!

Mobile Spyn sivulla on esimerkki, miten vanhemmat voivat valvoa ohjelman avulla tyttären nettikäyttöä ja suojella häntä verkkomaailman vaaroilta.

Sivulla kerrotaan, että valvontaohjelman käyttö lasten valvontaan on laillista -- jopa suositeltavaa. Valmistajan mukaan 80 % vanhemmista väittää tietävänsä, mitä lapset puuhailevat netissä, mutta 31 % lapsista väittää, etteivät vanhemmat tiedä. Toisen tilaston mukaan 60 % lapsista kiusataan netissä ja vain joka kymmenes kertoo siitä vanhemmilleen. Valmistajan mukaan nettikiusaaminen voi altistaa masennukselle ja johtaa jopa itsemurhaan. Just.

Toiseksi käyttökohteeksi mainitaan yrityksen omistajat, jotka voivat seurata työntekijöitä näiden suostumuksella, ja näin estää tietovuotoja sekä turhaa nettisurffausta. Ohjelma auttaa myös selvittämään, kuka työntekijöistä kannattaa ylentää ja kenelle antaa potkut.

Suomen lain mukaan alaikäisellä lapsella on oikeus yksityisyyteen myös netissä, joten vanhempien suorittama tekninen valvonta on kiellettyä. Toisaalta vanhempien velvollisuus on suojella lastaan, joten viime kädessä rajanveto jää vanhempien itsensä kontolle.

Tärkein syy vakoiluohjelmien käyttöön lienee oman puolison vakoilussa. Tähän mahdollisuuteen Mobile Spy viittaa vain kautta rantain: However, we don’t recommend using this app for other reasons, i.e. trying to catch your partner cheating. It is neither legal nor ethical. Jep, jep.

Mobile Spyn luvataan olevan kohdepuhelimessa täysin näkymätön. Oleellinen rajoitus on kuitenkin upotettu FAQ-tiedoston syvyyksiin: You will have to take the device in your hands one time in order to install the app. Asennus edellyttää puhelimen suojausten murtamista (jailbreaking, roottaus), joten sitä ei voi levittää web-sivun tai sähköpostin kautta huomaamatta.

Vakoilua myydään kuukausihinnoiteltuna palveluna, eivätkä hinnat ole aivan halpoja (esim. Premium-version kuukausihinta on 60 dollaria). Puheluiden nauhoitus sisältyy Premium- ja Lifetime-versioihin, mutta on vasta tulossa ("soon").

Koska Mobile Spy on kallis, olisiko muita vaihtoehtoja? Spyera ("vakoiluaikakausi", heh!) tarjoaa mahdollisuuden kuunnella puheluiden lisäksi ympäristöä, sekä kaikki tavanomaiset temput (kuten pikaviestinnän, sähköpostien ja sijaintitietojen vakoilun). Ympäristön kuuntelu (ambient recording) muuttaa puhelimen salakuuntelulaitteeksi, joka aktivoituu kun siihen soitetaan ennaltamääritellystä numerosta.

Spyera - vakoilun aikakausi.

Spyera tukee iPhonen ja Androidin lisäksi Blackberry- ja Symbian-puhelimia. Mutta hinnat ovat vielä korkeammat: kolme kuukautta 189 dollaria, vuoden seuranta 389 dollaria. Urkinta käy kalliiksi, silloinkin kun siitä ei jää kiinni.

Myöskään Spyeraan ei voi lähettää uhrille sähköisesti. Ohje sanoo näin: You need to have the phone physically in your hand for about 3 min. Installation is simple. You simply open up a web page on the mobile and enter your download URL. The download and install beings automatically. Siis kolmen minuutin juttu, joka onnistuu maallikoltakin.

Spyera ei mainitse laillisuudesta mitään, ehkä hongkongilaisen yrityksen ei tarvitse välittää asiasta?

Mutta sitten onnistaa: googlaus löytää todellisen helmen. Cell Spy Stealth tarjoaa kaikki vakoiluominaisuudet kaikkiin puhelinmalleihin loistavaan 27 dollarin hintaan! Find the truth, Stop the Liars, Cheaters and Thieves, sanoo web-sivu.

Tuki kaikille puhelimille.

Ominaisuuksia löytyy vaikka muille jakaa.

Ja mikä parasta, fyysistä pääsyä puhelimeen ei tarvita. Mainoksen mukaan pelkkä puhelinnumero riittää:

Pelkkä puhelinnumero riittää vakoiluun?

Paha tuomita kokeilematta, mutta mitä ilmeisimmin kyseessä on pelkkä huijausohjelma. Pahimmillaan se asentaa omaan puhelimeen haittaohjelmia, jotka voivat tehdä arvaamattomia temppuja. Ohjelman tekijäksi mainitaan Spartan & Spartan Seychellien saarilta. Eipä todellakaan herätä luottamusta.

Bottom line: tällaisten ohjelmien käyttö Suomessa on laillista vain omassa puhelimessa. Toisaalta jos jollakin on pahat mielessä riittää, että urkkija saa puhelimen haltuunsa kolmen minuutin ajaksi.

Parasta siis pitää puhelin lähellä ja käyttää siinä kunnollista lukitusta (ei syntymäaikaa pin-koodina!).